calar m./f. (monikko calares m./f.)
- kalkkinen
- kalkkikivi-
calar (1.) (taivutus)
- lävistää
- vergüenza que cala hondo en el alma – häpeä joka viiltää syvälle sieluun
- kastella
- El agua me caló los calcetines. – Vesi kasteli sukkani.
- laskea veteen (verkko)
- (arkikieltä) paljastaa, saada selville (salainen suunnitelma, juoni tms.)