[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Kroatia

valtio Etelä-Euroopassa

Kroatian tasavalta (kroatiaksi Republika Hrvatska) eli Kroatia (kroatiaksi Hrvatska) on valtio Etelä-Euroopassa, Adrianmeren rannalla. Sen ovat valloittaneet vuorotellen niin roomalaiset, venetsialaiset, turkkilaiset kuin Habsburgitkin. Toisen maailmansodan jälkeen se oli yksi Jugoslavian tasavalloista ja itsenäistyi vuonna 1991. Nykyisin Kroatiassa on noin neljä miljoonaa asukasta. Suotuisan ilmaston, historiallisten nähtävyyksien ja monimuotoisen saariston ansiosta matkailusta on tullut tärkeä elinkeino. Kroatia liittyi Euroopan unioniin 1. heinäkuuta 2013 sekä euroon ja Schengen-alueeseen 1. tammikuuta 2023.

Kroatian tasavalta
Republika Hrvatska
Kroatian lippu Kroatian vaakuna
lippu vaakuna

Kroatian sijainti
Kroatian sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Zoran Milanović
Andrej Plenković
Pääkaupunki Zagreb (779 145 as.)
45°48′N, 15°58′E
Muita kaupunkeja Split (192 589 as.),
Rijeka (141 063 as.),
Osijek (87 955 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 56 594 km² [1] (sijalla 124)
– josta sisävesiä 620 km²
Väkiluku (2023) 4 169 239[2] (sijalla 129)
– väestötiheys 72,23 as. / km²
– väestönkasvu −0,076 (2011)
Viralliset kielet kroatian kieli
Valuutta euro (EUR)
BKT (2013)
– yhteensä 78,9 mrd. USD (PPP) [1]  (sijalla 79)
– per asukas 17 800 USD
HDI (2019) 0,851 [3] (sijalla 43)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 6,8 %
– teollisuus 27,2 %
– palvelut 66 %
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Jugoslaviasta:
25. kesäkuuta 1991
Lyhenne HR
– ajoneuvot: HR
– lentokoneet: 9A
Kansainvälinen
suuntanumero		 +385
Tunnuslause ei ole
Kansallislaulu ”Lijepa naša domovino”

Maantiede

muokkaa
Pääartikkeli: Kroatian maantiede
 
Kroatian topografinen kartta

Sijainti

muokkaa

Kroatia on 56 594 neliökilometrin laajuinen valtio Balkanin niemimaan luoteisosassa.[4] Kroatian erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muodon vuoksi sillä on monta naapurivaltiota: Slovenia, Unkari, Serbia, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren vastakkaisella puolella Italia. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt 20 kilometrin pituinen rantakaistale jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen niin, että Dubrovnik lähiympäristöineen on eksklaavina, tarkemmin rannikkoeksklaavina (coastal exclave, semi exclave) erillään muusta Kroatiasta.[5]

Pinnanmuodot ja vesistöt

muokkaa
 
Kävelyreittejä Kopački ritin kosteikkoalueella.
 
Cerovacin luolastoa

Kroatian maasto on vaihtelevaa, ja sen voi karkeasti jakaa kolmeen osaan. Etelässä on kivikkoinen rannikkokaistale. Pohjoisen ja koillisen sisämaan tasangot ovat osa viljavaa Karpaattien allasta. Rannikon ja alangon väliin jäävä alue on tiheämetsäistä vuoristoa.[5]

Noin 53 prosenttia Kroatiasta on alankoa, ja suurimmat alankoalueet ovat Karpaattien altaan alueella.[6] Karpaattien altaan länsi- ja eteläpuolella on Kroatian keskeinen vuoristovyöhyke, joka kuuluu Dinaarisiin Alppeihin. Siellä on myös Kroatian korkein vuori, 1 831-metrinen Dinara.[7] Kroatian vuoristoalueet ovat tunnettu karstimaastaan, jossa vesi on muodostanut muun muassa luolia sekä doliineja ja muita pintamuodostumia kalkkikiviseen kallioon.[6] Kroatian rannikkokaistaleeseen puolestaan kuuluu pohjoisessa Istrian niemimaa, josta se jatkuu Dalmatian rannikkoa pitkin Kotorinlahdelle saakka.[7]

Kroatian joista 26 virtaa yli 50 kilometriä valtion alueella.[8] Noin 62 prosenttia pinta-alasta kuuluu Mustanmeren valuma-alueeseen ja loput 38 prosenttia Adrianmeren valuma-alueeseen.[9] Pisimmät joet ovat 562 kilometrinen Sava ja 505 kilometrinen Drava. Kupa on puolestaan pisin joki, joka virtaa kokonaan Kroatian alueella. Adrianmeren puolella joet ovat pääosin lyhyitä ja virtaavat jyrkillä rinteillä.[9] Suurin Adrianmeren joista on Neretva, josta vain 20 kilometriä on Kroatian puolella. Karstimaassa on myös monia maanpinnan alla virtaavia jokia, kuten Lika ja Gacka.[9]

Adrianmeri on matala meri, ja sen keskisyvyys on 173 metriä. Kroatian rantaviiva ilman saaria on 1 777 kilometriä ja saarten kanssa 5 835 kilometriä. Saaria rannikolla on kaikkiaan 718, ja niistä asuttuja on noin 50. Suurimmat saarista ovat Krk ja Cres.[10]

Ilmasto

muokkaa

Kroatian ilmasto vaihtelee alueittain, mutta pääosin ilmasto on lauhkeaa. Pohjoisessa ja idässä vallitsee mantereinen ilmasto, jonka takia talvet ovat kylmiä ja kesät lämpimiä.[5] Välimerenilmasto vaikuttaa rannikkoalueilla, missä kesät ovat lämpimiä ja kuivia ja talvet sateisia.[11]

Rannikolla vuoden keskilämpötila vaihtelee 12 asteen ja 17 asteen välillä. Etelässä lämpötilat ovat pohjoisosia korkeammat. Karpaattien altaalla keskilämpötila on 10–12 astetta, mutta vuoristoissa keskilämpötila on jo alle 10 astetta. Adrianmeren rannikolla lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on yli 22 astetta, kun taas vuoristoissa kylmimmän kuukauden keskilämpötila on alle −3 astetta. Vuotuinen sadanta on ulkosaaristossa alle 700 millimetriä ja Gorski kotarin vuoristossa jopa 3 500 millimetriä. Sisämaan tasangoilla sadanta vaihtelee 700–1 000 millimetrin välillä.[12]

Dalmatian eteläosaan osuu Afrikasta siroccotuulia, kun taas pohjoisosissa talvia viilentää kylmä koillisesta puhaltava bora.[11]

Luonto

muokkaa

Elinympäristöt ja kasvillisuus

muokkaa

Kroatian luonto on eurooppalaisittain monipuolinen, ja kasvilajien määrä on siellä Slovenian ja Albanian jälkeen Euroopan kolmanneksi suurin pinta-alaan nähden. Kroatia sijaitsee sopivalla välimerellisen ja mantereisen ilmaston siirtymävyöhykkeellä, ja toisaalta alue pysyi jäättömänä viime jääkauden aikana, joten monet lajit säilyivät siellä.[13]

Noin 44 prosenttia Kroatiasta on metsän peitossa. Yleisimpiä lajeja ovat pyökit, tammi, talvitammi ja euroopanvalkopyökki.[14] Suurimmat metsät ovat Dinaaristen Alppien länsiosissa Gorski kotarissa ja Velebitvuoristossa sekä Savajoen alluviaalilaaksossa. Vuoristossa valtalajeja ovat pyökit ja pihdat. Välimeren alueella metsät ovat puolestaan pääsääntöisesti macchiaa.[15] Metsien lisäksi Kroatiassa kasvaa pensaikkoja, rannikolla on esimerkiksi ainavihantaa pientä gariguekasvillisuutta.[16]

Pohjois-Kroatiassa on laajoja kosteita ruohikkotasankoja. Erityisesti Savajoen varrella ne yhdistyvät laajoihin kosteikkoihin.[17] Vuoristoisessa Keski-Kroatiassa on kosteita niittyjä, joita on erityisesti jokien varsilla. Kuivia Välimeren ruohikkoja on puolestaan rannikolla ja rannikon sisämaa-alueilla.[18] Laajoja kosteikkoja on suurten jokien tulvatasangoilla. Kopački rit on Drava- ja Tonavajokien risteyskohdassa ja Lonjsko polje Savajoen varrella. Neretvan suisto on puolestaan rannikolla.[19]

Eläimistö

muokkaa

Kroatian nisäkkäisiin kuuluu 101 lajia. Maan vuoristoissa elää kaikki kolme Euroopan suurta lihansyöjää, karhu, susi ja ilves.[20] Kroatian metsissä ja vuoristoissa tavataan myös muun muassa gemssiä, villisikaa, näätiä, mäyrää ja kettuja sekä Dinaaristen Alppien jäänteitä dinaarienmyyrää ja tammihiiren alalajia Eliomys quercinus dalmaticus.[21] Adrianmeren ainoa merinisäkäs on puolestaan pullokuonodelfiini.[20]

Kroatian lintulajisto on eurooppalaisittain monipuolinen, ja yli 230 lintulajia pesii Kroatiassa. Drava- ja Savajoen kosteikolla pesii muun muassa kapustahaikaria, haikaria, tiiroja, merikotkia, mustahaikaria, kattohaikaria ja pikkukiljukotkia. Metsien lajeja ovat puolestaan useat pöllöt, tikat, metso ja maakotka. Rannikoiden lintuja ovat hanhikorppikotka, välimerenhaukka ja välimerenlokki.[22]

Kroatian matelijalajisto on moninaisimmillaan Dalmatiassa. Saaristossa on puolestaan erityisesti eristyneitä endeemisiä liskoja.[23] Sammakkoeläimiä on puolestaan erityisesti Karpaattien altaassa. Karstialueen luolastojen endeeminen laji on olmi.[24] Mustanmeren valuma-alueen vesistöissä on 81 ja Adrianmeren valuma-alueen vesistöissä 88 kalalajia. Lisäksi 18 lajia on endeemisiä karstialueelle.[25] Adrianmeren runsaslajisia elinympäristöjä ovat Posidonia-meriheinäniityt.[26]

Luonnonsuojelu

muokkaa
 
Maisema luonnonsuojelualueella Dubrovnikin lähellä.

Kroatia oli vuoteen 2017 mennessä suojellut noin yhdeksän prosenttia pinta-alastaan. Suojelualueita oli kaikkiaan 444, joista 8 oli kansallispuistoja.[27] Kroatian kansallispuistoja ovat 14 saaresta koostuva Brijunin kansallispuisto, 89 pikkusaaren Kornatin kansallispuisto, Krkan kansallispuisto samannimisen joen varrella, Mljetin kansallispuisto maan eteläosassa, Paklenican kansallispuisto metsäalueella meren ja vuorten välillä, Plitvicen järvien kansallispuisto, jossa on 16 pientä järveä metsän keskellä, Risnjakin kansallispuisto samannimisellä vuorella ja Pohjois-Velebitin kansallispuisto karskimaalla.[28]

Risnjakin alueella tavataan paljon hirvieläimiä, karhuja, metsäkissoja ja ilveksiä. Satunnaisesti nähdään myös susia ja villisikoja. Plitvicen järvien kansallispuisto on susien suojapaikka. Siellä, samoin kuin Krkassa, suojellaan myös saukkoja. Krka on keskeinen muuttolintujen levähdysalue, samoin kuin Kopacki ritin luonnonpuisto maan itäosassa.[29]

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Kroatian historia
 
Roomalaisaikakaudesta todistava Diocletianuksen palatsi.
 
Kroatian rajat vuonna 1868.
 
Vukovarin vesitorni on jäänyt Vukovarin piirityksen muistomerkiksi.

Kroatiassa Adrianmeren rannikoilla oli maanviljelyä ehkä jo 7000-luvulla eaa. Kroatian ensimmäiset tunnetut asukkaat olivat illyyrit, joiden keskus oli Kvarnerinlahden seuduilla. Kreikkalaiset ja roomalaiset saapuivat alueelle, ja slaavit vasta 600-luvulla jaa. Yksi heimoista oli Hrvat, jonka nimestä tulee myös Kroatian nimi (kroatiaksi Hrvatska). Itse sanan hrvat on katsottu mahdollisesti olevan persialaista alkuperää, mikä viitannee joko kontakteihin persialaisten kanssa tai jopa siihen, että heimo oli persialainen ja omaksui slaavilaisen kielen myöhemmin.[30] Slaaveja saapui rannikoille ja sisämaahan. Kaarle Suuren frankit valtasivat Dalmatiaa 800-luvulla ja kastoivat kroaatteja kristinuskoon. Kaarle Suuren kuoltua 814 Pannonian kroaatit kapinoivat turhaan frankkien valtaa vastaan. Samaan aikaan rannikko oli Bysantin valtapiiriä.[31]

Kroaatit perustivat oman hallinnon jo 700-luvulla sisämaahan ja itsenäistyivät 879. Kuningas Tomislavista (vallassa 910–928) tuli koko Kroatian kuningas 925, ja hän sai Dalmatian Bulgarian Simeonilta ja yhdisti näin Kroatian. Kroatia oli 1058–1089 eräänlainen paikallinen suurvalta Adrianmerellä, mutta Unkarin mahti oli jo nousussa. Kroaatit tunnustivat Unkarin kuninkaan hallitsijakseen vuonna 1102. Kroatia heikkeni Unkarin vallan alla, ja feodaalihallinto vahvistui heikentäen maalaisten asemaa. Mongolit hyökkäsivät Kroatiaan 1242 ja aiheuttivat suurta hävitystä. Ennen vuotta 1400 Venetsian valta ulottui rannikolle. Venetsian valta oli säälimätöntä, sillä suolan ja oliiviöljyn hintasäännöstely ajoi paikalliset kauppiaat vararikkoon, metsät hakattiin laivanrakennustarpeiksi ja kroatialaisilta kiellettiin omien veneiden ja laivojen teko. Kouluja ja tieverkkoa ei rakennettu lainkaan.[31]

Turkkilaiset laajensivat valtaa alueella varsinkin 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa. Unkarin jouduttua osmanien eli turkkilaisten valloittamaksi ja Kroatian jäädessä rajaseuduksi Kroatian valtiopäivät kutsuivat Habsburgien Ferdinand I:n Kroatian hallitsijaksi. Habsburgien sotilaat pysäyttivät turkkilaiset 1593. Tältä ajalta on peräisin niin sanottu sotilasraja, Habsburgien luoma linnoitettu rajavyöhyke (Vojna Krajina), joka rakennettiin turkkilaisia vastaan. 1700-luvulle mennessä suurin osa Kroatiasta oli vapautettu osmanivallasta, mutta rannikkoalue Dalmatia oli Venetsian hallussa. Habsburgien valtakautta pidetään huonona aikana, sillä tuolloin ainoastaan rannikon Dubrovnik oli itsenäinen. Napoleon I hallitsi aluetta 1800-luvun alussa.[32][33]

Dalmatia liitettiin Itävalta-Unkariin vuoteen 1815 mennessä. 1830-luvulla maahan levisi illyrismi, ajatus eteläslaavien yhteisestä valtiosta, joka oli varhaista jugoslavismia. 1800-luvulla Kroatia oli aluksi Unkarin vallan alla, mutta 1848 valta siirtyi Itävallalle ja taas Unkarin vallan alle Itävalta-Unkarin synnyttyä 1867. Tällöin jugoslavismin lisäksi oli syntynyt serbivastaisia, kansallismielisiä ajatuksia itsenäisestä Kroatiasta.[33]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kroatia julistautui itsenäiseksi vuonna 1918 ja liittyi Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan,[34] josta tuli Jugoslavia 1929.[35]

Toisessa maailmansodassa Jugoslavia valloitettiin ja Kroatiasta tehtiin fasistinen nukkevaltio nimeltään Itsenäinen Kroatian valtio, jota johti ustaša-puolue. Ustaša vainosi ankarasti varsinkin serbejä. Serbejä arvellaan tapetun 300 000–600 000 ja juutalaisia ja romaneita kymmeniä tuhansia.[36] Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen häviöön Jugoslavia koottiin uudelleen ja siitä tuli sosialistinen valtio Josip Broz Titon tiukan kontrollin alla.[35] Sodan jälkeen Jugoslaviaan liitettiin sitä ennen Italialle kuulunut Istrian niemimaa, joka jaettiin Kroatian ja Slovenian tasavaltojen kesken.

Kroatia julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta kesäkuun lopulla 1991,[34] mistä seurasi Kroatian sota. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen maan itäosan serbit karkottivat kroaatteja alueelta Jugoslavian armeijan tuella. Vuonna 1992 YK toi maahan 14 000 rauhanturvaajaa ja loi neljä suoja-aluetta. Merkittäviä taisteluja Kroatian sodassa olivat Vukovarin ja Dubrovnikin piiritykset. Kroatia oli mukana myös Bosnia-Hertsegovinan sodassa. Kroatian sodan kiivaimmat taistelut käytiin vuoden 1991 lopulla. Virallisesti sota loppui 1992,[34] mutta varsinaisesti sota päättyi vasta Daytonin rauhanneuvotteluihin 1995. Vielä vuonna 1995 Kroatian joukot valtasivat kolme YK:n neljästä suoja-alueesta. Serbienemmistöinen Vukovar jäi YK:n suojelukseen vuoteen 1998 asti.[35][37]

Presidentti Franjo Tuđmanin kuoltua 1999 uusi koalitiohallitus toteutti Daytonin rauhansopimuksen ehtoja ja edisti alueellista yhteistyötä ja demokratiaa, ja pakolaiset palasivat vihdoin koteihinsa.[38]

Politiikka

muokkaa
Pääartikkeli: Kroatian politiikka

Sisäpolitiikka

muokkaa

Kroatian perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1990, ja valtio on siitä lähtien ollut demokraattinen tasavalta. Vuosien 1990 ja 2000 välillä Kroatiassa oli puolipresidentiaalinen järjestelmä, mutta presidentti Tuđmanin kuoltua valtaa siirrettiin parlamentille ja käytössä on ollut parlamentaarinen järjestelmä, jossa presidentillä ei ole kovin paljon poliittista valtaa.[38]

Valtionpäämies on tasavallan presidentti, joka valitaan suorilla kansanvaalilla viideksi vuodeksi kerrallaan ja jonka valta on rajoitettu perustuslaissa kahteen kauteen. Presidentti toimii armeijan ylipäällikkönä ja nimittää pääministerin parlamentin (Sabor) suostumuksella.[38] Tammikuussa 2020 istuvan presidentin ja maan ensimmäisen naispresidentin Kolinda Grabar-Kitarovićin voitti presidentinvaalien toisella kierroksella sosiaalidemokraattinen Zoran Milanović. Milanović toimi Kroatian pääministerinä vuodet 2011–2016. Presidentin virka Kroatiassa on pitkälti seremoniallinen.[39]

Kroatian hallituksella on toimeenpanovalta, ja sitä johtaa pääministeri. Hallitus on vastuussa parlamentille, jolle se esittää lakeja ja muita säädöksiä sekä budjetin. Hallitus toimeenpanee lakeja ja muita parlamentin tekemiä päätöksiä, johtaa sisä- ja ulkopolitiikkaa, ohjaa valtionhallinnon työtä, huolehtii valtion taloudellisesta kehityksestä ja ohjaa julkisten palveluiden kehittymistä.[40]

Kroatian parlamentilla Saborilla on lainsäädäntävalta. Parlamentin jäsenet valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan, ja perustuslain mukaan kansanedustajia pitää olla vähintään 100 ja enintään 160. Parlamentti päättää muun muassa perustuslain soveltamisesta ja lisäyksistä, hyväksyy lakeja, ottaa käyttöön valtionbudjetin ja dokumentit, joissa käsitellään parlamentin käytäntöjä.[41]

Parlamenttiin äänestetään ehdokkaita 12 vaalipiiristä suhteellisen vaalitavan mukaan. Vaalipiirijaon lisäksi ulkomailla asuvat kroatialaiset äänestävät korkeintaan 14 edustajaa ja vähemmistöt 8 edustajaa. Puoluejärjestelmää leimaavat myös useat vähemmistöjä edustavat puolueet ja alueelliset puolueet, jotka painottavat politiikassaan oman alueensa asioita.[42] Voimakkaimmat puolueet ovat itsenäistymisen jälkeen olleet sosiaalidemokraattinen puolue SDP ja Kroatian demokraattinen liitto HDZ.[43] SDP:n vuoden 2015 vaalitappion jälkeen HDZ:n johtamat keskusta-oikeistolaiset ja keskustalaiset puolueet ovat vieneet vallan keskusta-vasemmistolaiselta SDP:n blokilta.[44] Vuoden 2020 parlamenttivaaleissa HDZ sai 151 paikasta 66. Vaaleja varten muodostettu Restart koalicija -koalitio sai 41 paikkaa.[45] Niistä 32 meni SDP:lle ja loput 9 koalition muille puolueille.[46]

Ulkopolitiikka

muokkaa

Kroatia liittyi WTO:n jäseneksi 30. marraskuuta 2000. Se anoi Euroopan unionin jäsenyyttä 2003, ja se hyväksyttiin virallisesti vuonna 2004 hakijavaltioksi. Jäsenyysneuvottelujen ehtona oli yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTY:n kanssa. Liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti Turkin kanssa ja päättyivät 2011. 22. tammikuuta 2012 Kroatiassa pidettiin kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Äänioikeutetuista 44 prosenttia kävi äänestämässä, joista kaksi kolmasosaa kannatti liittymistä Euroopan unioniin. Kroatia on ollut EU:n jäsen 1. heinäkuuta 2013 alkaen.[47]

Vuoden 2023 alussa Kroatia liittyi eurojärjestelmään ja Schengen-alueeseen.[48]

Nato ilmoitti 3. huhtikuuta 2006 kutsuvansa Kroatian sekä Albanian jäsenikseen. 1. huhtikuuta 2009 Kroatiasta tuli Naton jäsenvaltio.[49][50]

Kroatian armeijan vahvuus on rauhanaikana 15 000 henkilöä, joista puolustushaarojen osuudet ovat maavoimat noin 10 000, merivoimat 1 500 ja ilmavoimat 1 500. Lisäksi 2 000 on eri puolustushaarojen yhteisissä tehtävissä. Henkilöstöstä noin 15 % on naisia. Pakollisesta varusmiespalveluksesta luovuttiin vuonna 2008. Ilmavoimat ovat vaihtamassa vuodesta 2024 alkaen neuvostoaikaista kalustoaan modernimpiin ranskalaisvalmisteisiin koneisiin.[2]

Aluejako

muokkaa
 
Kroatian aluejako

Kroatia on jaettu 20 piirikuntaan ja edelleen useisiin kuntiin. Pääkaupunki Zagrebilla on piirikuntaa vastaava asema.[43] Kroatiassa on 428 kuntaa, joista 127:llä on kaupunginoikeudet.[51]

 
Plitvicen kansallispuisto.

Talous

muokkaa

Matkailu on merkittävä tulonlähde kesäpuolella vuotta; vuonna 2015 maassa kävi yli 14 miljoonaa turistia, jotka viettivät maassa yhteensä yli 71 miljoonaa yötä. Suosituimmat kuukaudet ovat heinä– ja elokuu. Ylivoimaisesti eniten turisteja tulee Saksasta, jota seuraavat itävaltalaiset, kotimaiset, italialaiset ja tšekit.[52]

Teollisuudenaloista vahvimpia ovat laivanrakennus, elintarviketeollisuus ja kemianteollisuus. Teollisuus työllistää noin neljänneksen työvoimasta ja tuottaa viidenneksen bruttokansantuotteesta.[53] Vuosina 1996–2006 maan seitsemän telakkaa tuottivat yhteensä 199 alusta.[54] Viidesosa väestöstä saa toimeentulonsa maanviljelystä. Kroatiassa viljellään eri viljalajeja ja kasvatetaan hedelmiä ja tupakkaa laajalti. Myös lampaankasvatus on yleistä. Maassa on runsaasti metsävaroja ja hiili- ja rautakaivostoimintaa.[5]

Kroatialla on pienet omat öljy- ja maakaasuvarat, mutta sen sijainti rannikolla tekee siitä mahdolliseen polttoaineiden kauttakulkumaan. Öljy- ja kaasuputkistojen laajentamista suunnitellaan. Maassa on potentiaalia ja paikkoja vesivoimalle, tuulivoimaloille, biopolttoaineelle ja aurinkovoimalle. Ydinvoimalaprojekti lopetettiin Tšernobylin onnettomuuden jälkeen.[55]

Vuonna 2021 energiasta tuotettin 35 % öljyllä, 30 % maakaasulla, 20 % biopolttoaineilla, 7,4 % vesivoimalla ja 5 % kivihiilellä.[56]

Liikenne

muokkaa

Kroatiassa on 40 lentokenttää. Rautatieverkkoa on 2 617 km ja maanteitä noin 27 tuhatta kilometriä. Vesiväyliä on 4 700 km, suurin osa niistä Tonavassa, Savassa ja Dravassa. Suurimmat satamat ovat Ploce, Rijeka, Sibenik ja Split.[2]

Italiasta ja Sloveniasta tulee matkustajalaivoja Kroatiaan. Naapurimaiden kautta on myös bussi- ja junaliikennettä. Junamatka esimerkiksi Budapestistä Zagrebiin kestää 5,5–7,5 tuntia.[57]

Matkailu

muokkaa

Kroatian matkailu on kokenut uuden nousun 2010-luvulla. Kroatian rantakohteisiin järjestetään runsaasti pakettimatkoja myös Suomesta. Suosittuja kohteita ovat Dubrovnikin ja Splitin kaupungit sekä pääkaupunki Zagreb. Lisäksi matkailukohteisiin kuuluvat rannikon lukuisat saaret kuten Hvar, Krk, Korčula ja Mljet.

Väestö

muokkaa

Väestöjakauma

muokkaa
 
Kroatian pääkaupungin Zagrebin vanhaa kaupunkia.

Kroatian asukasluku oli vuoden 2018 puolivälissä maan tilastokeskuksen arvion mukaan 4 087 843.[58] Vielä vuoden 2011 väestönlaskennassa asukasluku oli 4,28 miljoonaa. Korkeimmillaan väestönlaskennallinen asukasluku oli vuonna 1991, jolloin Kroatiassa asui yli 4,78 miljoonaa ihmistä.[59] Jugoslavian aikana tehdyssä laskennassa lienee kuitenkin ollut mukana vierastyöläisiä ja heidän perheitään. Kroatian todellinen väkiluku lienee 1990-luvun alussa ollut noin 4,5 miljoonaa.[60]

Kroatian väestönkasvu oli jo 1990-luvun alussa hyvin hidasta, sillä syntyvyys oli pienentynyt. Kroatian sodan takia väestö alkoi vähenemään, mihin vaikutti muun muassa pakkosiirrot, siirtolaisuus ja kuolemat.[61] Siitä saakka Kroatian väkiluku on vähentynyt matalan syntyvyyden ja ikääntyvän väestön takia. Eurostatin mukaan Kroatian kokonaishedelmällisyysluku on 1,44 lasta naista kohden, kun se Euroopan unionissa on keskimäärin 1,59. Maailmanpankin tekemän ennusteen mukaan vuonna 2020 Kroatiassa asuisi enää 3,46 miljoonaa ihmistä.[60]

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Kroatian asukkaista kroaatteja oli 90,4 prosenttia eli noin 3,87 miljoonaa. Suurin vähemmistöryhmä oli serbit, joiden osuus oli 4,4 prosenttia ja väkiluku noin 187 000. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivat vuonna 2011 bosniakit (31 479), italialaiset (17 807), albaanit (17 513), romanit (16 975), unkarilaiset (14 048) ja sloveenit (10 517).[62] Serbien osuus oli aiemmin suurempi, mutta Kroatian sodan takia heidän määränsä puolittui. Ennen sotaa heidän osuutensa kroatialaisista oli yli kymmenen prosenttia. [61] Kroaatit ovat selvä enemmistö maan jokaisessa piirikunnassa. Vain Istriassa ja Vukovar-Syrmiassa kroaattien osuus on alle 80 prosenttia. Istriassa heidän osuutensa on 68,3 prosenttia. Vukovar-Syrmiassa puolestaan on maan suurin serbivähemmistö, sillä siellä asukkaista 15,5 prosenttia on serbejä.[63]

Kroaatit ovat perinteisesti olleet katolisia ja serbit ortodokseja.[61] Kroatialaisista katolisia oli vuoden 2011 tietojen mukaan 86,3 prosenttia. Ortodokseja väestöstä oli 4,4 prosenttia, muslimeita 1,5 prosenttia ja protestantteja 0,3 prosenttia. Uskonnottomien ja ateistien osuus oli 3,8 prosenttia.[64] kroatiaa äidinkielenään puhui vuonna 2011 yli 95 prosenttia väestöstä. Serbian osuus oli 1,2 prosenttia.[64] Kroatian ja serbian kielten ero on hyvin pieni, ja niiden sekä bosnian ero on syntynyt lähinnä etnis-poliittisista syistä. Kroatiaa kuitenkin kirjoitetaan latinalaisin aakkosin, kun serbiaa taas kyrillisin kirjaimin. Kielillä on lisäksi joitakin kieliopillisia, ääntämyksellisiä ja sanastollisia eroja. Kroatian kieleen on lainattu sanastoa erityisesti saksasta, unkarista ja italiasta, kun serbissä vaikutteet ovat tulleet turkista ja venäjästä.[61]

Vuoden 2018 tietojen mukaan kroatialaisista 56,9 prosenttia asui kaupungeissa ja 43,1 prosenttia maaseudulla. Karpaattien altaan ja Adrianmeren rannikko ovat tiheään asuttuja, kun taas vuoristoalueet huomattavasti harvempaan asuttua.[61] Zagreb on suurin kaupunki, ja siellä asuu noin viidennes koko maan väestöstä. Neljä suurinta kaupunkia ovat Zagreb, Split, Rijeka ja Osijek.[63]

Terveys

muokkaa

Kroatian terveydenhoitojärjestelmä rakennettiin 1990-luvun alussa maan itsenäistymisen jälkeen. Kroatian sairausvakuutuslaitos HZZO vastaa terveydenhoitopalveluista. Se on virallisesti itsenäinen laitos, mutta terveysministeriö hallinnoi sitä silti nimittämällä sen johtajat.[65] Terveydenhoitojärjestelmää rahoitetaan erityisesti julkisin varoin, ja vuonna 2014 julkisten varojen osuus oli 82 prosenttia. Osuus on laskussa, mutta se on korkea jopa eurooppalaisella tasolla.[66]

Vuonna 2017 terveydenhuollon menot asukasta kohden oli 1 272 euroa. Määrä on Euroopan unionin pienimpiä; EU:n keskiarvo on 2 884 euroa asukasta kohden. Kroatia bruttokansantuotteesta puolestaan 6,8 prosenttia käytetään terveyteen, kun EU:ssa keskimäärin siihen laitetaan 9,8 prosenttia.[67]

Elinajanodote Kroatiassa oli vuonna 2017 noin 78 vuotta. Se on noussut 17 vuodessa 3,4 vuodella, mutta samaan aikaan ero EU:n keskiarvoon on pysynyt käytännössä samana. EU:n keskiarvo on 80,9 vuotta. Miesten ja naisten välinen ero on Kroatiassa puolestaan korkeampi kuin EU:ssa keskimäärin, ja naisten elinajanodota on 6,1 vuotta korkeampi kuin miesten.[67]

Sepelvaltimotauti ja aivohalvaus ovat yleisimmät kuolinsyyt, ja keuhkosyöpä on yleisin kuoleman aiheuttama syöpä. Diabeteksen aiheuttamat kuolemat ovat kasvussa. Hieman yli puolet kuolemista voidaan lukea käyttäytymisen aiheuttamien terveysongelmien syyksi. Kroatialaisaikuisista joka neljännes polttaa, mikä on enemmän kuin EU:n keskiarvo. Lihavuus on myös yleisempää kuin keskimäärin EU:ssa, ja erityisesti lasten lihavuus on kasvussa.[67]

Koulutus

muokkaa

Koulunkäynti on pakollista 6–15-vuotiaille. Kahdeksanvuotinen peruskoulu on jaettu nelivuotisiin ala- ja yläkouluun. Niiden jälkeen voi jatkaa ammattikouluun, lukioon tai taidekouluun. Kouluvuosi kestää lokakuusta kesäkuuhun. Maassa toimii kuusi yliopistoa.[68]

Aikuisten lukutaitoprosentti oli 98,1 %, mikä on maailmassa 23. sijalla.[69]

Zagrebin yliopisto on perustettu vuonna 1669.[33] Se on Kaakkois-Euroopan vanhin yliopisto. Sen opiskelijamäärä vuonna 2024 on yli 68 000.[70]

Kulttuuri

muokkaa
Pääartikkeli: Kroatian kulttuuri

Arkkitehtuuri ja kuvataide

muokkaa
 
Dubrovnikin vanhakaupunki on Plitvicen kansallispuiston tavoin Unescon maailmanperintökohde.

Maan pohjois- ja keskiosien arkkitehtuurissa näkyy Itävallan ja Unkarin vaikutus. Kaupungeissa on kävelyalueita, suuria sankarien mukaan nimettyjä aukioita ja siistejä puistoja. Keltainen ja kulta ovat yleisiä värejä. Rannikolla arkkitehtuuri on välimerellistä, valkoiseksi kalkituissa taloissa on punatiilinen katto. Joissakin Zagrebin lähiöissä on neuvostotyylisiä kerrostaloja.[33]

 
Vlaho Bukovacin illyrismiä käsittelevä maalaus.

Kroatialainen kuvataide sai renessanssiaikana huomattavasti vaikutteita Italiasta, ja monet dalmatialaiset taiteilijat lähtivät maasta osmanien uhan takia.[71] Lontoossa ja Pariisissa työskennellyt Vlaho Bukovac oli 1800-luvun merkittävin kroatialaistaiteilija.[72] Hän muutti Zagrebiin 1892, sai seuraajakseen useita innostuneita uuden sukupolven taiteilijoita ja perusti Zagrebin taidepaviljongin.[73] Miroslav Kraljević ja Josip Račić olivat 1900-luvun alun tunnetuimpia taidemaalareita, mutta kansainvälisesti tunnetuin taiteilija oli kuvanveistäjä Ivan Meštrović. Kuvanveistäjä Antun Augustinčić sai myös mainetta ulkomailla, ja hänen teoksensa on YK:n päämajan edustalla.[72]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen monet taiteilijat kokeilivat abstraktia ekspressionismia, mutta erityisen laajalle levisi naivismi, jonka voittokulku alkoi 1931 Zagrebissa järjestetystä Zemlja-näyttelystä, jossa oli esillä muun muassa Ivan Generalićin töitä.[72] Zemlja-ryhmän pääideologi oli Krsto Hegedušić. 1950-luvulla vaikuttanut EXAT 51 -ryhmä siirtyi kohti geometristä abstraktiota. Jugoslavialaisen nouvelle tendance -liikkeen sisällä vaikutti muun muassa taiteen rajoja tutkinut Miroslav Šutej.[74]

Nykytaidemaalareista tunnetuimpia on Lovro Artuković. Tunnettuja taiteilijoita ovat myös Sanja Iveković ja Dalibor Martinis ja kansainvälistä mainetta saaneet multimediataiteilija Andreja Kulunčić, installaatiotaiteilija Sandra Sterle ja Pariisissa asuva videotaiteilija Renata Poljak.[72]

Kirjallisuus

muokkaa
 
Ensimmäisenä kroatiaksi kirjoittanutta Marko Marulićia on sanottu ”kroatialaisen kirjallisuuden isäksi”.[75]

Kroatian kirjallisuuden ensimmäinen kukoistuskausi sijoittui Dalmatiaan, jossa italialainen renessanssi vaikutti. Splitiläisen Marko Marulićin näytelmä Judita oli ensimmäinen kroatialaisen omalla kielellään tekemä teos. Toinen renessanssiajan tunnettu kirjailija oli Marin Držić, jonka näytelmiä esitetään edelleen.[76] Renessanssi hiipui hiljalleen 1500-luvun puolivälin jälkeen. Protestantismi ei juurikaan saavuttanut Kroatiaa, mutta alueelta tuli silti merkittävä protestanttikirjailija Matthias Flacius. Barokin kirjallisuuden keskuksena 1600- ja 1700-luvuilla säilyi Dubrovnik.[75] Ajan merkittävin kroatialainen oli runoilija Ivan Gundulić.[76]

Ljudevit Gajin johtama illyrismi vaikutti 1800-luvun alkupuoliskolla myös kirjallisuuteen. Tuona aikana kehittyi muun muassa yhtenäinen kroatian kieli. Kirjallisuudessa vallitsivat kansallismieliset aiheet. August Šenoa oli romantiikasta realismiin tapahtuneen siirtymävaiheen kärkinimi, minkä takia vuosia 1865–1881 on kutsuttu ”Šenoan aikakaudeksi”. Realismi puolestaan yhtenäisti maan kirjallisuutta, koska sen aikana oli esillä kirjailijoita ja aiheita Kroatian jokaisesta osasta. Se oli myös romaanikirjallisuuden kulta-aikaa.[75]

1900-luvun kirjailijoista merkittävimmät ovat Miroslav Krleža ja Ivo Andrić. Krleža oli poliittisesti aktiivinen ja kuvasi romaaneissaan muuttuvan Jugoslavian ongelmista, ja Andrić puolestaan oli Bosniassa katoliselle kroaatille syntynyt kirjailija, joka asui Belgradissa ja piti itseään jugoslaavina. Hän sai 1961 Nobelin kirjallisuuden palkinnon Bosnian historiaa käsitelleestä trilogiasta.[76] Toisen maailmansodan jälkeen nousseista kirjailijoista 1900-luvun jälkipuoliskon huipulla oli muun muassa Kroatian modernismia edustanut Ranko Marinković.[75] Nykykirjailijoista Pavlo Pavličić kirjoittaa jännityskirjallisuutta, Slavenka Drakulić poliittisesti ja yhteiskunnallisesti provokatiivisia romaaneja ja esseitä. Alankomaissa omaehtoisessa maanpaossa elävä Dubravka Ugrešić on Kroatiassa ristiriitainen kirjailija, vaikka onkin saanut ylistystä muualla.[76]

Musiikki

muokkaa
 
Klapa-lauluryhmä.

Kroatialle tunnusmerkillisin musiikki löytyy monipuolisesta kansanmusiikkiperinteestä, joka on saanut vaikutteita monesta eri lähteestä. Varhaisimmat vaikutteet tulivat keskiajalla, jolloin unkarilaiset ja venetsialaiset hallitsivat maata. Kansanmusiikin käytetyin soitin on kolme- tai viisikielinen tamburitza. Laulumusiikissa elävät klapa-laulut, jotka ovat erityisen suosittuja Splitin ympäristössä. Međimurjen alueella vaikuttaa puolestaan unkarilainen usein sitralla säestetty kansanmusiikki.[77]

Populaarimusiikin ensimmäiset hitit synnytti 1920- ja 1930-luvuilla Vlaho Paljetak. Vuosisadan puolivälissä Ivo Robić saavutti suosiota Saksassa. Zagrebin chanson-koulusta tuli 1960-luvun alussa useita tunnettuja laulajia.[78] Eurovision laulukilpailussa Kroatia on ollut mukana joka vuosi itsenäistymisestään alkaen.[79] Kroatialainen Jugoslaviaa edustanut popyhtye Riva voitti kilpailun 1989.[78]

Elokuva

muokkaa
 
Yhdysvalloissa uraa tehnyt Branko Lustig on saanut tuottajana kahdesti Oscar-palkinnon.

Kroatialainen elokuvatuotanto alkoi 1940-luvulla Itsenäisen Kroatian valtion tukemana, ja ensimmäinen täyspitkä äänielokuva oli Oktavijan Miletićin ohjaama Lisinski (1944). Toisen maailmansodan jälkeen Jugoslavian kommunistihallinto perusti elokuvastudioita, joissa tehtiin useita dokumentteja ja sotaelokuvia.[80]

Kansainvälistä mainetta sai ohjaaja-käsikirjoittaja Veljko Bulajić, jonka elokuva Juna ilman aikataulua oli 1959 ehdokkaana Cannesin elokuvajuhlien Kultaiseen palmuun ja Neretvan taistelu 1969 parhaan vieraskielisen elokuvan Oscariin.[81] Dušan Vukotićin ohjaama Surogat voitti 1961 ensimmäisenä Yhdysvaltain ulkopuolelta tulleena elokuvana parhaan lyhytanimaation Oscarin.[82] Kroatian elokuva-alan tunnetuin henkilö on kuitenkin tuottaja Branko Lustig, joka on Yhdysvalloissa voittanut Oscar-palkinnon elokuvien Schindlerin lista ja Gladiator tuottajana.[80]

Kulttuurikohteet

muokkaa

Kroatiassa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista Plitvicen kansallispuisto on luontokohde, ja kulttuurikohteita ovat Dubrovnikin vanha kaupunki, Eufrasiuksen basilikan episkopaalinen rakennusryhmä Porečin kaupungin historiallisessa keskustassa, Historiallinen Trogirin kaupunki, Pyhän Jaakobin katedraali Šibenikissä, Stari Gradin kulttuurimaisema, Splitin historiallinen rakennusryhmä ja Diocletianuksen palatsi.[83]

Urheilu

muokkaa

Kroatian jalkapallomaajoukkue saavutti MM-kilpailuissa pronssia 1998, hopeaa 2018 ja pronssia 2022. EM-kilpailuissa joukkue on edennyt puolivälieriin 1996 ja 2008.[84][85] Kroatian käsipallomaajoukkue on voittanut olympiakultaa 1996 ja 2004 sekä saanut pronssia 2012. MM-kilpailuissa se on saanut kultaa 2003, hopeaa 1995, 2005 ja 2009 sekä pronssia 2013. EM-kilpailuissa joukkue on saavuttanut hopeaa 2008 ja 2010 sekä pronssia 1994, 2012 ja 2016.[86][87]

Kroatian koripallomaajoukkue saavutti olympiahopeaa 1992. Lisäksi se on saanut pronssia MM-kilpailuissa 1994 sekä EM-kilpailuissa 1993 ja 1995.[88][89] Kroatian vesipallomaajoukkue voitti olympiakultaa Lontoossa 2012 sekä sai olympiahopeaa 1996 ja 2016. Se voitti maailmanmestaruuden 2007 ja 2017, sai MM-hopeaa 2009 sekä -pronssia 2009, 2011 ja 2013. Joukkue on voittanut myös Euroopan-mestaruuden 2010, saanut EM-hopeaa 1999 ja 2003 sekä EM-pronssia 2018.[90][91] Naisten lentopallomaajoukkue saavutti EM-hopeaa 1995, 1997 ja 1999.[92]

Kroatia voitti tenniksen Davis Cupin mestaruuden vuonna 2005. Iva Majoli voitti Ranskan avoimen tennisturnauksen 1997, Goran Ivanišević Wimbledonin tennisturnauksen 2001[93] ja Marin Čilić Yhdysvaltain avoimen tennisturnauksen 2014[94]

Kroatia on saavuttanut olympialaisissa 18 kulta-, 19 hopea- ja 15 pronssimitalia.[95] Janica Kostelić voitti alppihiihdossa neljä olympiakultaa ja kaksi hopeaa. Lisäksi hän voitti viisi maailmanmestaruutta ja kolme maailmancupin kokonaiskilpailua.[96] Hänen veljensä Ivica Kostelić on nelinkertainen olympiahopeamitalisti, pujottelun maailmanmestari 2003 sekä maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja kaudella 2010–2011.[97] Bulgarialaissyntyinen Nikolai Pešalov voitti olympiakultaa painonnoston alle 62 kilon sarjassa 2000 ja Giovanni Cernogoraz trap-ammunnassa Lontoossa 2012.[95] Blanka Vlašić voitti korkeushypyn maailmanmestaruuden 2007 ja 2009 sekä sai kaksi olympiamitalia[98] Sandra Perković voitti kiekonheiton olympiakultaa 2012 ja 2016 sekä maailmanmestaruuden 2013 ja 2017[99] Rio de Janeirossa 2016 voittivat kultaa lisäksi Sara Kolak keihäänheitossa, Josip Glasnović trap-ammunnassa, Šime Fantela ja Igor Marenić purjehduksen 470-luokassa sekä Martin ja Valent Sinković soudun pariairokaksikossa. Kroatia on saanut olympiamitaleja lisäksi ampumahiihdossa, käsipallossa, nyrkkeilyssä, taekwondossa, telinevoimistelussa, tenniksessä ja uinnissa.[95]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Croatia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  2. ↑ a b c Croatia CIA World Factbook. Viitattu 17.3.2024.
  3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ Bracewell & David-Barrett & Lampe ym.: Croatia Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.10.2020. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 259. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
  6. ↑ a b Relief Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 2.11.2020. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
  7. ↑ a b Bracewell & David-Barrett & Lampe ym.: Croatia: Relief Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Bracewell & David-Barrett & Lampe ym.: Croatia: Drainage Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Rivers and lakes Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 12.3.2023. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
  10. ↑ The Adriatic Sea and islands Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 31.10.2020. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
  11. ↑ a b Bracewell & David-Barrett & Lampe ym.: Croatia: Climate Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Statistical Yearbook of the Republic of Croatia, s. 42.
  13. ↑ Croatian flora Botanički vrt PMF-a. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Biodiversity of Croatia, s. 31.
  15. ↑ Biodiversity of Croatia, s. 32.
  16. ↑ Biodiversity of Croatia, s. 30.
  17. ↑ Biodiversity of Croatia, s. 28.
  18. ↑ Biodiversity of Croatia, s. 29.
  19. ↑ Biodiversity of Croatia, s. 26.
  20. ↑ a b Biodiversity of Croatia, s. 10.
  21. ↑ Protected animals in Croatia Croatian National Tourist Board. Viitattu 12.11.2020 Kieli = (englanniksi).
  22. ↑ Biodiversity of Croatia, s. 11.
  23. ↑ Biodiversity of Croatia, s. 12.
  24. ↑ Biodiversity of Croatia, s. 13.
  25. ↑ Biodiversity of Croatia, s. 14.
  26. ↑ Biodiversity of Croatia, s. 15.
  27. ↑ National parks in Croatia GRID-Arendal. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
  28. ↑ National Parks in Croatia Croatia Travel Guide. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
  29. ↑ Marić, s. 59
  30. ↑ Bousfield, s. 402
  31. ↑ a b Marić, s. 27–29
  32. ↑ Mislav Miholek: Napoleon Bonaparte in Croatia Vojska. (englanniksi)
  33. ↑ a b c d Croatia Countries and their cultures (englanniksi)
  34. ↑ a b c Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 259. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0
  35. ↑ a b c Timeline:Croatia BBC. Viitattu 4.4.2008.
  36. ↑ Nenad Dumanovic ja Daniel Jankovic: The Ustasha and the Rising Tide of Neo-Nazi Politics in Croatia (It was responsible for the deaths of anywhere between 300,000 to 600,000 Serbs and tens of thousands of Jews and Roma.) Global Research. Arkistoitu 16.7.2016. Viitattu 21.7.2016. (englanniksi)
  37. ↑ Vukovar massacre: What happened BBC.
  38. ↑ a b c Background Note: Croatia (Archived Previous Editions) 2012. US Department of State. Viitattu 15.3.2015.
  39. ↑ Vasemmiston Zoran Milanovic on voittanut Kroatian presidentinvaalit Yle Uutiset. Viitattu 22.2.2020.
  40. ↑ Executive power Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  41. ↑ Legislative power Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 29.12.2020. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  42. ↑ Electoral system Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 31.10.2020. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  43. ↑ a b Lampe & Bracewell: Croatia 27.10.2020. Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  44. ↑ BTI 2020 Country Report – Croatia, s. 15.
  45. ↑ Croatia – 2020 general election Politico. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  46. ↑ Prelec, Tena: Croatian elections 2020: The Green Wave reaches Croatia 8.7.2020. Heinrich-Böll-Stiftung. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  47. ↑ EU Enlargement – Croatia 9.11.2012. Euroopan unioni.
  48. ↑ Croatia joins the Schengen and Eurozone ORF. 6.1.2023. Viitattu 17.3.2024.
  49. ↑ Nato to back US missile defence 3.4.2008. BBC.
  50. ↑ Albania, Croatia become NATO members 1. huhtikuuta 2009. NBC. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
  51. ↑ Counties Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 26.9.2020. Viitattu 27.10.2020. (englanniksi)
  52. ↑ Tourism in figures 2022 Ministry of Tourism and sports. Viitattu 17.3.2024.
  53. ↑ Hvar.hr (Arkistoitu – Internet Archive)
  54. ↑ Kroatian kauppakamari[vanhentunut linkki]
  55. ↑ Croatia's energy sector preparation for the EU (Arkistoitu – Internet Archive) Ministry of Economy, Labour and Entrepreneurship (englanniksi)
  56. ↑ Croattia Energy Mix IEA. Viitattu 17.3.2024.
  57. ↑ Getting there Lonely planet
  58. ↑ Croatia in Figures 2019, s. 5.
  59. ↑ Statistical Yearbook of the Republic of Croatia, s. 107.
  60. ↑ a b Judah, Tim: Croatia Faces ‘Long-Term Stagnation’ of Demographic Decline BalkanInsight. 31.10.2019. Viitattu 29.10.2020. (englanniksi)
  61. ↑ a b c d e Bracewell & David-Barrett & Lampe ym.: Croatia: People Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.10.2020. (englanniksi)
  62. ↑ Statistical Yearbook of the Republic of Croatia, s. 110.
  63. ↑ a b The population's spatial distribution and composition Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 1.11.2020. Viitattu 29.10.2020. (englanniksi)
  64. ↑ a b Statistical Yearbook of the Republic of Croatia, s. 112.
  65. ↑ Vončina, L. & Arur, A. & Dorčić, F. ym: Universal Health Coverage in Croatia: Reforms to Revitalize Primary Health Care (PDF) (Universal Health Care Coverage Series 29) 2018. Washington, DC: World Bank Group. Viitattu 30.10.2020. (englanniksi)
  66. ↑ Džakula A, Sagan A, Pavić N. ym: Croatia: health system review. Health Syst Transit, 2014, 16. vsk, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.10.2020.
  67. ↑ a b c State of Health in the EU Croatia (PDF) European Comission. Arkistoitu 14.7.2020. Viitattu 30.10.2020. (englanniksi)
  68. ↑ Croatia Educational System Euro-Education
  69. ↑ Human Development Index statistics UNDP.
  70. ↑ University of Zagreb University of Zagreb. Viitattu 17.3.2024. (kroatiaksi) (englanniksi)
  71. ↑ Mutić & Dragicevich, s. 911.
  72. ↑ a b c d Mutić & Dragicevich, s. 912–913.
  73. ↑ Cvitanic, Marilyn: Culture and Customs of Croatia, s. 170–171. Santa Barbara, California: ABC-CLIO, 2011. ISBN 978-0-313-35117-4 Google-kirjat (viitattu 27.7.2015). (englanniksi)
  74. ↑ Fine arts Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  75. ↑ a b c d Literature Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 26.7.2015.
  76. ↑ a b c d Mutić & Dragicevich, s. 904–906.
  77. ↑ Mutić & Dragicevich,s. 909.
  78. ↑ a b Music Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 26.7.2015.
  79. ↑ Points to and from Croatia Eurovision Covers
  80. ↑ a b Film production Croatia.eu. The Miroslav Krleža Institute of Lexicography. Arkistoitu 25.3.2015. Viitattu 27.7.2015.
  81. ↑ Mutić & Dragicevich,s. 907.
  82. ↑ In memory of Dušan Vukotić, an Oscar-winning Croatian director of animated films: “It is not the one who graduates from a film academy that directs films, but the one who is able to direct” National and University Library in Zagreb. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 27.7.2015. (englanniksi)
  83. ↑ Unesco
  84. ↑ Football sports123.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  85. ↑ Football – Soccer – Croatia the-sports.org. Viitattu 22.11.2018. (englanniksi)
  86. ↑ Handball sports123.com. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
  87. ↑ Handball – Croatia the-sports.org. Viitattu 22.11.2018. (englanniksi)
  88. ↑ Basketball sports123.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  89. ↑ Basketball – Croatia the-sports.org. Viitattu 22.11.2018. (englanniksi)
  90. ↑ Waterpolo sports123.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  91. ↑ Water Polo – Croatia the-sports.org. Viitattu 22.11.2018. (englanniksi)
  92. ↑ Volleyball sports123.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  93. ↑ Tennis sports123.com. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  94. ↑ Marin Cilic atpworldtour.com. Viitattu 22.11.2018. (englanniksi)
  95. ↑ a b c Croatia Olympedia. Viitattu 17.3.2024.
  96. ↑ Janica Kostelić FIS:n tietokannassa fis-ski.com. Arkistoitu 16.8.2009. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  97. ↑ Ivica Kostelić FIS:n tietokannassa fis-ski.com. Arkistoitu 22.2.2012. Viitattu 28.4.2012. (englanniksi)
  98. ↑ Blanka Vlašić IAAF:n tietokannassa iaaf.org. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
  99. ↑ Kroatia Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi).

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kroatia&oldid=22709487”