Jemen

Pääartikkeli: Jemenin historia

Jemen on yksi Lähi-idän vanhimmista asutuskeskuksista. Sen alueelle kehittyi seemiläisten kansojen maata viljeleviä yhdyskuntia arviolta 2000 eaa. Jemen sijaitsi jo varhain merkittävien kauppareittien varrella, minkä ansiosta alueelle syntyi vauraita kaupunkeja.^[5]

 

800 eaa. – 500 jaa. välisenä aikana Jemenissä vaikuttivat Minaeanin, Saban, Himyarin, Qatabanin, Hadramautin ja Ausanin kuningaskunnat, jotka ylläpitivät tuottoisaa maustekauppaa. Roomalaiset kutsuivat aluetta nimellä ”Arabia Felix” (”Onnellinen Arabia”) maustekaupan tuottaman vaurauden vuoksi.^[6] Rooman keisari Augustus lähetti vuonna 26 eaa. retkikunnan valtaamaan Arabia Felixin ja turvaamaan alueen kaupan Roomalle. Egyptin prefektin Aelius Galluksen komentama retkikunta kuitenkin epäonnistui.^[7]

Jemenin kuningaskunnat kilpailivat keskenään kauppareiteistä ja lukuisten sotien seurauksena alueen hallitsevaksi valtakunnaksi nousi 200-luvulla Himyar, joka valloitti suurimman osan alueesta Aksumin tuella.^[8]

Aluetta vaivasi paha kuivuus 500-luvulla. Maustekauppa hiipui 550-luvulla ja tärkeän Maribin kaupungin sadevesipato murtui, mikä hankaloitti alueen maanviljelyä. Himyar pirstoutui pieniksi kaupunkivaltioiksi ja heimoyhteisöiksi ja Aksum valloitti merkittävän osan rannikosta, kunnes arabit valloittivat alueen 600-luvulla. Etiopialainen kristinusko väistyi islamin tieltä ja Jemenistä tuli osa Kalifaattia. Alue sai tuolloin nimensä Jemen, joka tarkoittaa ”oikeaa puolta”, mikä viittaa alueen sijaintiin Mekkaan nähden.^[9][10]

Kalifivallan luhistuttua pohjoinen Jemen jäi paikallisten imaamien vallan alle. Imaamit edustivat zaidilaisuutta, islamin nuorempaa alahaaraa, ja he vakiinnuttivat teokraattisen poliittisen järjestelmän joka piti pintansa nykyaikaan asti. Jemenissä oli historian aikana useampia imaamien hallitsijasukuja.^[11]

Egyptiläiset sunnikalifit valtasivat Jemenin rannikkoseudun 1100-luvulla. Heidän valtakuntansa hajosi vuonna 1250.^[12] Jemen säilyi hajanaisena vuoteen 1517 saakka, jolloin Osmanien valtakunta valloitti alueen ja teki siitä maakuntansa. Jemeniläiset heimot ajoivat osmanit pois vuonna 1636 ja osmanit saivat valloitettua Jemenin uudestaan vasta vuonna 1872.^[13][14]

Pääartikkelit: Jemenin demokraattinen kansantasavalta ja Jemenin arabitasavalta

Jako Pohjois- ja Etelä-Jemeniin tapahtui brittien valloitettua Jemenin eteläosan. Britit valloittivat Adenin sataman ja nykyisen Jemenin itä- ja eteläosan vuonna 1839. Aluetta hallittiin ensin osana Brittiläistä Intiaa, kunnes 1937 muodostettiin Itä-Adenin ja Länsi-Adenin protektoraatit sekä Adenin siirtokunta. Vuoteen 1965 useimmat näiden alueella vaikuttaneet heimovaltiot olivat liittyneet Etelä-Arabian federaatioksi, jota britit hallitsivat. Britit poistuivat vuonna 1967, jolloin Jemenin demokraattinen kansantasavalta perustettiin. Siitä tuli sosialistinen yksipuoluevaltio, joka solmi läheiset suhteet Neuvostoliittoon, Kuubaan, Kiinaan ja radikaaleihin palestiinalaisiin.^[11]

Samaan aikaan pohjoisessa osmanien valta rajoittui kaupunkeihin, kun taas maaseudun heimot olivat imaamin hallinnassa.^[11] Osmanien valtakunta hajosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja Jemenin kuningaskunta julistautui itsenäiseksi vuonna 1918. Maan ensimmäiseksi hallitsijaksi tuli imaami Yahyan al-Badr. Kuningaskunta oli sulkeutunut sekä takapajuinen ja Yahyan oli julma hallitsija. Yahyanin alamaiset murhasivat hänet vuonna 1948, ja valtaan nousi hänen poikansa Ahmed al-Badr. Vallankumoukselliset tasavaltalaiset murhasivat Ahmedin 1962 ja valtiosta tuli Jemenin arabitasavalta. Samalla maa ajautui monivuotiseen sisällissotaan, jonka aikana yli 250 000 ihmistä sai surmansa.^[14]

Jemenin arabitasavallan ja Jemenin demokraattinen kansantasavallan suhteet olivat pääasiassa hyvät. Samalla välejä hiersi rajakiista, josta valtiot kävivät kahakoita 1972 ja 1979. Valtiot neuvottelivat yhdistymisestä 1980-luvulla, mutta keskinäiset epäluulot ja Etelä-Jemenin sisällissota 1986 estivät sovinnon. Pohjois- ja Etelä-Jemen yhdistyivät lopulta vuonna 1990 nykyiseksi Jemenin tasavallaksi.^[15]

Yhdistymisen jälkeistä rauhaa kesti neljä vuotta, ennen kuin Pohjoinen ja Etelä taistelivat lyhyen, mutta verisen sisällissodan, jossa hallinnon sotajoukot löivät etelän separatistit.^[16] Jemenillä on ollut rajakahakoita Eritrean kanssa 1995 ja Saudi-Arabian kanssa 1998.^[15]

Vuonna 1994 parlamentti äänesti Ali Abdullah Salehin presidentiksi. Vuonna 1999 pidettiin maan ensimmäiset suorat presidentinvaalit, joissa Ali Abdullah Saleh valittiin uudelleen.^[11]

1990-luvun jälkeen Jemeniin on virrannut pakolaisia levottomasta Somaliasta arviolta 700 000.^[17]

Lokakuussa 2000 Jemenissä tehtiin terrori-iskuja yhdysvaltalaista sota-alusta ja Brittien suurlähetystöä vastaan. Vuonna 2001 presidentti Saleh ilmoitti maansa käyvän Yhdysvaltojen rinnalla sotaan terrorismia vastaan.^[18] Terrorismin vastaisesta sodasta kehittyi maan sisäinen konflikti jossa Jemenin hallinto ja terroristijärjestö Al-Qaida taistelivat jopa maakuntien hallinnasta.^[19] Konflikti jatkuu edelleen.

2000-luvun alussa maassa on ollut paljon levottomuuksia. Maan keskushallinto osoittautui heikoksi ja eri separatistiryhmät saivat valtaa syrjäseuduilla. Maan sekavaa tilannetta hyödynsivät myös somalialaiset merirosvot, jotka perustivat tukikohtia Jemenin rannikolle. Al-Qaidan vastaisen konfliktin lisäksi vuonna 2004 Sa’dahin maakunnassa syttyi huthikapina. Vuonna 2007 Etelä-Jemen alkoi vaatia autonomiaa, mikä kärjistyi maan kolmanneksi konfliktiksi vuonna 2009.^[19]

Pääartikkeli: Jemenin vallankumous

Jemenin presidentti Ali Abdullah Saleh valittiin uudelleen vuonna 2006. Hän nousi alun perin Pohjois-Jemenin johtoon vuonna 1978. Vuoden 2003 vaaleissa presidenttiä tukeva puolue Yleinen kansankokous sai enemmistön äänistä, 235 paikkaa ja oppositio 63. Helmikuussa 2009 parlamentti päätti siirtää vaaleja kaksi vuotta tehdäkseen uudistuksia ja välttääkseen maassa kärjistyvän kriisin.^[16]

Vuoden 2011 alussa Tunisian vallankumous rohkaisi levottomuuksia, ja presidentti Saleh lupasi luopua vallasta kautensa päättyessä 2013.^[18] 18. maaliskuuta tilanne kiristyi, ja poliisi alkoi ampua mielenosoittajia surmaten kymmeniä ja haavoittaen satoja.^[20] 20. maaliskuuta presidentti erotti hallituksen. Maan 1. divisioonan komentaja ilmoitti siirtyneensä mielenosoittajien puolelle Salehia vastaan.^[21]

Presidentti Saleh lähti Jemenistä Saudi-Arabiaan haavoituttuaan kranaatti-iskussa 3. kesäkuuta 2011. Sekä länsimaat että arabimaat kehottivat häntä olemaan palaamatta tilanteen rauhoittamiseksi.^[22]

Saleh luopui vallasta kuukausien mielenosoitusten jälkeen marraskuussa 2011 Riadissa allekirjoittamallaan sopimuksella. Valta siirtyi varapresidentti Abdrabuh Mansur Hadille, vaikka Saleh säilyikin kolmen kuukauden ajan ”kunniapresidenttinä”. Sinä aikana järjestettiin uudet vaalit.^[23] Varapresidentti Abdrabuh Mansur Hadi oli ainoana ehdokkaana 21. helmikuuta 2012 järjestetyissä presidentinvaaleissa.^[24]

Vuonna 2014 alettiin valmistella perustuslakimuutosta, joka tekisi Jemenistä liittovaltion. Uudistuksella olisi tarkoitus rahoittaa Jemenin alueiden tyytymättömyyttä pääkaupungin ylivaltaa kohtaan ja laajentaa niiden hallinto-oikeuksia.^[25]

 

Arabikevään kansanousu suisti Jemenin syvempään epävakauteen. Uusi hallitus ei ole onnistunut ulottamaan valtaansa koko maahan ja tätä tyhjiötä ovat täyttäneet al-Qaida, huthikapinalliset ja Etelä-Jemenin separatistit. Vuonna 2012 Jemen aloitti Yhdysvaltojen tuella sotilasoperaation menetettyjen kaupunkien valtaamiseksi.^[19] Operaatio oli aluksi menestyksekäs mutta sittemmin hallituksen joukkojen eteneminen on pysähtynyt. Al-Qaida vastasi operaatioon tekemällä useita terrori-iskuja eri puolille Jemeniä, ja muun muassa Sanaan pommi-iskussa 2012 kuoli 96 ihmistä.^[26]

Syyskuussa 2014 huthit onnistuivat helposti valtaamaan pääkaupungin Sanaan keskeiset hallintokohteet ja mediat. Monet epäilevät huthien liittoutuneen syrjäytetyn presidentti Salehin kanssa, eivätkä kapinalliset ole suostuneet vetäytymään pääkaupungista.^[27] Kapinalliset piirittivät 19. tammikuuta 2015 Jemenin pääministerin Khalid Bahahin asuintalon ja ampuivat kohti hänen saattuettaan.^[28] Helmikuussa huthit ilmoittivat hajottavansa parlamentin ja ottavansa maan hallintaansa. Parlamentin tilalle perustettiin kansallisneuvosto.^[29]

Huthit valtasivat maaliskuun 2015 aikana osan maan kolmanneksi suurimmasta kaupungista Taizzista. Jo aiemmin oli presidentti Hadi joutunut väistymään pääkaupungista maan eteläosaan Adeniin.^[30] YK:n turvallisuusneuvosto varoitti maaliskuun 2015 lopulla, että Jemen näyttää ajautuvan sisällissodan partaalle. Neuvosto ilmoitti tukevansa maan presidenttiä Abdrabuh Mansur Hadia.^[31] Saudi-Arabian johtama liittouma aloitti sotilasoperaation huthikapinallisia vastaan 25. maaliskuuta 2015. Siihen osallistuu 150 000 sotilasta ja sata lentokonetta. Shiiajohtoiset Iran ja Irak tuomitsivat operaation.^[32] Liittouman joukkoja nousi elokuussa maihin Adenissa, minkä jälkeen ne ovat ottaneet osaa täysimittaiseksi kuvailtuun maasotaan hutheja vastaan.^[33]

Saudi-Arabian, Yhdistyneiden Arabiemiraattien sekä muiden koalitioon osallistuvien maiden tuki presidentti Abd Rabbo Mansour Hadin hallinnolle on ollut voimakasta, mutta kuitenkin Huthi-joukot (Ansar Allah) ovat pystyneet säilyttämään valtaamansa alueet. 2020-luvulle tultaessa huthit hallitsevat yhä maan pääkaupunkia ja läntisiä alueita. Rintamalinjat eivät ole viime vuosina muuttuneet merkittävästi. Syksyllä 2019 arvioitiin, että jos hutheja vastaan yhdessä taistelevat Jemenin kansallinen armeija (Yemen National Army, YNA) ja Etelä-Jemeniin vahvempaa itsemääräämisoikeutta tavoitteleva STC (Southern Transitional Council) alkavat taistella enemmän toisiaan vastaan, tasapaino saattaa muuttua huthien eduksi. 2020-luvulle tultaessa 100 000 ihmisen arvioidaan kuolleen vuodesta 2015 lähtien ja maan humanitaarinen tilanne on katastrofaalinen.^[34]

 

Toisin kuin muut Arabian niemimaan valtiot, Jemen on tasavalta, jolla on kaksikamarinen lainsäädäntöelin. Presidentti, 301-paikkainen eduskunta ja 111-paikkainen šura-neuvosto jakavat vallan hallituksessa. Presidentti on valtionpäämies ja pääministeri hallituksen päämies. Kansa valitsee presidentin vähintään kahdesta hallituksen asettamasta ehdokkaasta, ja pääministerin valitsee presidentti. Presidenttikausi kestää seitsemän ja hallituskausi kuusi vuotta. Äänioikeus on jokaisella yli 18-vuotiaalla.^[11]

Perustuslaki edellyttää riippumatonta oikeuslaitosta. Aikaisemmat etelän ja pohjoisen lait on yhdistetty. Oikeusjärjestelmä koostuu erillisistä kauppaoikeuksista ja Sanaassa sijaitsevasta korkeimmasta oikeudesta.^[11] Islamilaisena maana Jemenin laki pohjautuu pitkälti Koraanin tulkintoihin. Muista tiukan islamilaisista maista poiketen Jemenissä ulkomaalaiset saavat käyttää alkoholia.^[35] Monet paikalliset asukkaat käyttävät khat-päihdettä.^[36][37]

Jemenin perustuslain mukaan presidenttiehdokkaaksi voi asettua kuka tahansa 40 vuotta täyttänyt jemeniläisten vanhempien lapsi, joka voi harjoittaa poliittisia oikeuksiaan, on hyväluonteinen, täyttää islamin asettamat velvollisuutensa, ei ole tehnyt häpeällisiä rikoksia tai on hyvittänyt ne eikä ole naimisissa ulkomaalaisen kanssa.^[38]

Sosialistisen Etelä-Jemenin ja Pohjois-Jemenin yhdistymisen myötä 1990 tuli voimaan uusi perhelaki, joka oli selvä huononnus Etelän naisten asemaan.^[39]

Jemenissä ei ole lakeja alaikäisen avioliiton estämisiksi ja kansainvälistä huomiota on herättänyt takavuosina 10-vuotiaan Nojoud Alin hakema avioero miehestä, jolle hänet oli naitettu.^[40] Vuonna 2010 lapsiavioliitot kiellettiin uudella lailla, joka herätti myös sitä vastustavia mielenosoituksia.^[41] Lakia ei kuitenkaan saatettu voimaan, vaan šaria-lakia tulkitseva parlamentin komitea hylkäsi sen islamin vastaisena.^[42] Vuonna 2006 52,1 % jemeniläisistä tytöistä avioitui alle 18-vuotiaana.^[42] Heistä neljäsosa avioituu alle 15-vuotiaana, mikä aiheuttaa heille huomattavia ruumiillisia ja henkisiä ongelmia.^[43]

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Jemen ei ole vapaa maa.^[44] Jemenin, jossa aiemmin on ollut useita pienempiä sisäisiä konflikteja, on tuhonnut sisällissota, johon on osallistunut alueellisia voimia vuodesta 2015 lähtien. Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE) ja niiden liittolaiset tukivat sen vuoden presidentti Abd Rabbu Mansurin hallitusta Ansar Allahia (Jumalan kannattajia) vastaan, joka tunnetaan myös nimellä Houthit. Tämän aseellisen kapinallisliikkeen juuret ovat Zaidi-shiiayhteisössä, joka muodostaa suuren vähemmistön Luoteis-Jemenissä. Siviiliväestö on kärsinyt molempien osapuolten suorasta väkivallasta sekä kaupan ja avun keskeytymisen aiheuttamasta nälästä ja taudeista. Vaalit ovat myöhässä, normaali poliittinen toiminta on pysähtynyt ja monet valtion instituutiot ovat lakanneet toimimasta.^[44]

 

Jemen on jaettu 22 maakuntaan (muhafazat). Maakunnat jaetaan edelleen yhteensä 333 piirikuntaan.^[45]

Pääartikkeli: Jemenin maantiede

 

Jemen kuuluu Lähi-itään ja sijaitsee Arabian niemimaan eteläkärjessä Saudi-Arabian ja Omanin välissä. Jemenin pinta-ala on yhteensä 527 968 neliökilometriä. Sillä on 1 906 kilometriä rantaviivaa Arabianmerelle, Adeninlahdelle ja Punaisellemerelle. Jemen hallinnoi useita saaria ja saariryhmiä, kuten esimerkiksi Punaisessameressä sijaitsevia Hanish-saaria, Kamarania ja Perimiä, sekä Intian valtameressä sijaitsevaa Sokotran saariryhmää.^[1][46] Jemen ja Saudi-Arabia allekirjoittivat vuonna 2000 sopimuksen, jossa ratkaistiin maiden välillä pitkään kestänyt rajariita.^[46]

Jemenin vuoristoista sisämaata ympäröivät kapeat rantakaistaleet maan länsi-, etelä- ja itäosissa, ja ylänkömäinen aavikko pohjoisessa Saudi-Arabian vastaisella rajalla. Tihamah on yli 400 kilometriä Punaisen meren rannalla kulkeva rantakaistale, jossa harjoitetaan kalastusta, kauppaa ja keitailla viljelyä. Maan sisäosan vuoret vaihtelevat korkeudeltaan muutamasta sadasta metristä yli kahteen kilometriin. Maan korkein huippu on 3 760 metrin korkuinen Jabal an Nabi Shu’ayb. Ylänköalueiden seassa kulkee wadeja, eli jokilaaksoja, jotka ovat lämpiminä kesäkuukausina kuivia. Maassa ei ole pysyviä jokia.^[46]

Jemenissä tavataan monia eläimiä, kuten aavikkoilvestä, juovahyeenaa, kettuja, jäniksiä, piikkisikoja, mangusteja, varaaneja, agamia, hyppymyyriä ja kameleontteja. Vaippapaviaanit ja kalliotamaanit ovat alarinteillä yleisiä, mutta gasellit ovat vähentyneet metsästyksen takia ja eteläarabianleopardeja elää vain syrjäseuduilla.^[47]

Jemenissä kasvaa paljon pikkukasveja. Sateiden jälkeen Rub al-Khalin aavikko kukkii, kun kaktukset ja akaasiat sekä erilaiset tyräkit puhkeavat kukkaan. Valkoinen kriinumi Crinum yemense herättää huomiota, mutta näyttävin on aavikkoruusuksi kutsuttu adeniumien suvun adenium (Adenium obesum). Puut ovat harvinaisia Pohjois-Jemenissä, sillä niitä on hakattu paljon polttopuiksi.^[47]

Ekoturismin kannalta Jemenin päänähtävyys on sen monipuolinen linnusto, joka on erityisen runsas kevään ja syksyn muuttokausien aikaan, kun suuret petolinnut muuttavat Jemenin yli Afrikkaan ja pois. Alueella käy lajeja, jotka kulkevat Punaisenmeren ranta-alueen kautta Afrikasta Eurooppaan. Lintuja on myös paljon alueilla, joissa on vettä suurimman osan vuodesta.^[47]

Lämpötilat ovat Jemenissä yleensä varsin korkeita, varsinkin maan rannikkoalueilla. Sademäärä on yleensä vähäinen, mutta vaihtelee eri korkeuksissa. Maan ylängöillä kesä on leuto ja sateinen, ja keskilämpötila on noin 21 °C. Alueen talvet ovat koleita ja kohtalaisen kuivia, ja lämpötila käy satunnaisesti neljän asteen alapuolella. Maan länsirannikolla sijaitseva Tihamahin rantakaistale kuuluu tropiikkiin. Siellä lämpötilat kohoavat ajoittain yli 54 celsiusasteeseen, ja kosteus vaihtelee 50–70 prosentin välillä. Sade tulee alueelle epäsäännöllisinä kaatosateina, ja vuoden keskimääräinen sademäärä on noin 130 millimetriä. Adenin keskilämpötila on tammikuussa 25 °C ja kesäkuussa 32 °C. Vuosittainen sademäärä on 127 millimetriä. Etelä-Jemenin korkeimmissa vuoristoissa sataa noin 520–760 millimetriä vuodessa, kun taas Pohjois- ja Itä-Jemenissä voi olla jopa vuosien mittaisia sateettomia kausia. Jemenin itäosa on kuivaa ja lämmintä aluetta.^[46]

Jemenissä sijaitsee neljä Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa kohdetta. Shibāmin linnoitettu vanhakaupunki on Jemenin vanhin maailmanperintökohde, ja se hyväksyttiin luetteloon vuonna 1982. Se on maailman varhaisimpia ja parhaiten säilyneitä esimerkkejä kerrosrakentamiseen perustuvasta kaupunkisuunnittelusta. Maan pääkaupunki Sanaa on ollut maailmanperintöluettelossa vuodesta 1986. Kaupunkia on asutettu yli 2 500 vuotta ja se oli 600- ja 700-luvuilla tärkeä islaminuskon leviämispaikka. Zabid, joka oli Jemenin pääkaupunki 1200–1400-luvuilla, oli korkeatasoisen yliopistonsa ansiosta satoja vuosia tärkeä arabikulttuurin keskus. Se hyväksyttiin maailmanperintökohteeksi vuonna 1993. Tuoreimmin hyväksytty kohde on Intian valtameressä oleva Sokotran saariryhmä, joka valittiin luetteloon vuonna 2008 rikkaan ja ainutlaatuisen luontonsa ansiosta.^[48]

 

Jemenin talous on hyvin riippuvainen maan öljy- ja maakaasuvaroista, jotka tuottavat noin 65 prosenttia valtion tuloista ja 25 prosenttia bruttokansantuotteesta.^[1] Naapurivaltioihin verrattuna Jemenin öljyvarat ovat kuitenkin pienet.^[16] Vuonna 2016 maan todennettujen öljyvarojen määrä oli arviolta kolme miljardia barrelia.^[1] Öljyn ja maakaasun ohella muita tärkeitä luonnonvaroja ovat tuottava maanviljelysmaa maan länsiosassa, kala, vuorisuola ja marmori. Maassa on myös jonkin verran hiiltä, kultaa, lyijyä, nikkeliä ja kuparia.^[46]

Jemen on yrittänyt vähentää hupenevien öljyvarojen aiheuttamia vaikutuksia monipuolistamalla taloutta esimerkiksi vuonna 2006 alkaneella talousuudistusohjelmalla, jonka tarkoituksena on tukea talouden muita osa-alueita ja houkutella ulkomaista sijoitusta. Vuoden 2010 alussa kansainvälinen yhteisö perusti ryhmän Friends of Yemen, jonka tarkoituksena on tukea Jemenin taloudellisia ja poliittisia uudistuksia. Samana vuonna Kansainvälinen valuuttarahasto IMF hyväksyi ohjelman, jossa se tukee maata 370 miljoonalla dollarilla kolmen vuoden ajalla. Näistä ponnisteluista huolimatta Jemen kärsii edelleen talousongelmista, ja sen pitää tulevaisuudessa selvitä vähenevien vesivarojen ja suuren syntyvyysprosentin aiheuttamista ongelmista.^[1] Myös korruptio on maassa suuri ongelma.^[49]

 

Jemenissä on maan köyhyyden vuoksi muihin Lähi-idän valtioihin verrattuna huono infrastruktuuri. Tiet ovat yleisesti huonossa kunnossa, vaikkakin niiden parantamiseksi on tehty useita suunnitelmia. Maassa on teitä 71 300 kilometriä, josta vain 6 200 kilometriä on päällystetty. Maassa ei ole rautatietä, mutta suunnitteilla on rautatien rakentaminen Jemenin ja Omanin välille. Maassa oli vuonna 2021 yhteensä 57 lentokenttää, joista 17 päällysteisiä. Maassa toimii neljä kansainvälistä lentoasemaa: Adenin, Sanaan, Ta’izzin ja Hodeidahin kansainväliset lentoasemat. Yemenia on Jemenin kansallinen lentoyhtiö. Sen osakkeista 51 prosenttia kuuluu Jemenin ja 49 prosenttia Saudi-Arabian valtioille. Jemenin tärkeimmät satamakaupungit ovat Aden, Hodeida, al-Mukalla ja Mokka.^[46][2]

Jemenissä oli vuonna 2021 yhteensä noin 8,2 miljoonaa internetin käyttäjää eli neljäsosa väestöstä. Pieni internetin käyttäjien määrä johtuu rajoittuneesta kaistanleveydestä Jemenin vanhentuneessa puhelinverkossa sekä väestön köyhyydestä, sillä kaikilla ei ole varaa tietokoneeseen. Monilla ei ole myöskään varaa hankkia puhelinta, ja siksi maassa on väkilukuun verrattuna vähän puhelimen käyttäjiä. Puhelimien määrä on kuitenkin nousussa, ja maassa oli vuonna 2021 käytössä noin 1,2 miljoonaa lankapuhelinta ja 15 miljoonaa matkapuhelinta.^[46][2]

Jemenin matkailua haittaa puutteellinen infrastruktuuri ja maan heikko turvallisuus. Ulkomaalaisten matkailijoiden joutuminen panttivangeiksi on varteenotettava uhka. Nykyisiä matkailutilastoja ei ole saatavilla, mutta vuonna 2005 luku nousi edellisen vuoden 274 000:sta 336 000:een.^[46] Joulukuussa 2012 kaksi suomalaista ja yksi itävaltalainen otettiin panttivangiksi Sanaan keskustassa. Vastaavia tapauksia on sattunut maassa säännöllisesti. Muun muassa Suomen ulkoministeriö kehottaa välttämään matkustusta maahan myös vuonna 2023.^[50][51]

Jemenin viestintäministeriö valvoo maan lehtiä ja omistaa maan ainoat radio- ja televisioasemat. Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan maassa on yhdeksän hallituksen valvomaa, 50 itsenäistä ja 30 puolueisiin sidonnaista lehteä. Hallitus valvoo uutislähetyksiä ja antaa harvoin lupaa hallitusta kielteisesti käsittelevän aineiston esittämiseen. Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan maa myös ajoittain sulkee poliittisia ja uskonnollisia internetsivustoja. Lain mukaan sanomalehtien pitää olla hallituksen hyväksymiä, ja niiden sisältöä rajoitetaan. Joissakin tapauksissa toimittajia on pahoinpidelty ja pidätetty.^[46]

Maan televisio- ja radioverkossa toimivat valtion omistamat televisio- ja radiokanavat Jemenin tasavallan televisio ja Jemenin tasavallan radio. Lukutaidottomien suuren määrän vuoksi televisio ja radio ovat tärkeitä tiedotusvälineitä. Merkittävimmät arabiankieliset päivälehdet ovat Al-Thawrah ja Al-Ayyam, joiden lisäksi maassa julkaistaan myös kahta viikoittain ilmestyvää englanninkielistä sanomalehteä Yemen Timesia ja Yemen Observeria.^[1][46][52]

 

CIA:n julkaisema The World Factbook arvioi Jemenin väkiluvuksi 31,5 miljoonaa kesäkuussa 2023.^[2] Jemenin väkiluku on Arabian niemimaan toiseksi suurin heti Saudi-Arabian jälkeen. Suuren syntyvyyden lisäksi maan väkilukua kasvattaa suuri somalipakolaisten määrä. UNHCR:n mukaan Jemenissä oli vuonna 2006 noin 96 000 afrikkalaista pakolaista, joista yli 90 prosenttia Somaliasta. Maan hallitus arvioi vuonna 2007 maassa olevan noin 300 000 somalialaista. Jemenin omista levottomuuksista huolimatta pakolaisvirta jatkuu; vuonna 2022 maahan tuli kymmeniätuhansia afrikkalaisia. Maan väestöstä asui vuonna 2023 kaupungissa noin 40 prosenttia. Lukutaitoisia on noin 70 prosenttia.^[46][2][53]

Jemenin virallinen kieli on arabia, joskin englantia ymmärretään yhä enemmän suurissa kaupungissa.^[11] Arabian kieltä puhuu äidinkielenään noin 95 prosenttia jemeniläisistä, mutta maassa puhutaan myös muutamaa pienempää seemiläistä kieltä. Näistä suurin on 101 000:n puhujan (v. 2004) Sokotran kieli ja toiseksi suurin 68 000:n puhujan mehri. Pienempiä kieliä ovat šehri (3 000 puhujaa) ja hobyot (1 000 puhujaa). Somalin kielellä oli samana vuonna noin 726 000 puhujaa.^[54]

Jemenin etnisiä vähemmistöjä ovat idän hadramit ja mahrat. Vuosisatoja kestänyt muuttoliike Afrikan ja Arabian niemimaan välillä on synnyttänyt sosiaalisen ryhmän akhdamit, jotka ovat afrikkalaista ja arabialaista syntyperää. Maan pohjoisosassa on vielä jäänteitä Jemenin juutalaisten yhteisöstä.^[55]

Vuonna 2017 sisällissodasta kärsinyt maa oli vaikean koleraepidemian kourissa.^[56]

Jemenin väestö koostuu pääasiassa arabeista, ja lähes kaikki ovat muslimeita. Jemeniläiset ovat jakautuneet kahteen islamilaiseen uskonnolliseen ryhmään: pohjoisen šiialaiseen ja etelän sunnalaiseen.^[27] Shafi’i ja maliki-koulukuntia seuraavat sunnit muodostavat noin 56 % maan väestöstä. Wahhabilaisuus on kerännyt pienen määrän kannattajia joillakin Jeminin alueilla Saudi-Arabian tuella. Jemenin šiiat ovat pääasiassa zaidilaisia ja he muodostavat noin 42 % maan väestöstä. Jemen on zaidilaisuuden ainoa merkittävä vaikutusalue ja zaidilaisuus poikkeaa esimerkiksi Iranissa ja Libanonissa harjoitetusta 12-šiialaisuudesta. Noin 1,5 % väestöstä kuuluu šiialaisiin lukeutuviin ismailiitteihin.^[57] Pohjoisen zaidilaiset eli huthit ovat 2010-luvulla kapinoineet enemmistöä vastaan. Syyskuussa 2014 huthit onnistuivat helposti valtaamaan pääkaupungin Sanaan keskeiset hallintokohteet ja mediat.^[27]

Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaan kristityt kokevat Jemenissä äärimmäistä vainoa. Kristityt pitävät uskonsa yleensä salassa. Islamista eroaminen on Jemenissä kiellettyä ja valtio pitää kaikkia jemeniläisiä muslimeina. Kristinuskoon kääntyneet ovat järjestön mukaan vaarassa joutua islamilaisten ääriliikkeiden ja heimojen tappamaksi.^[58] Koronaviruspandemian ja sotien aikaan kristittyjen on arvioitu olevan haavoittuvassa asemassa, sillä hätäapu on jaettu paikallisten islamilaisten johtajien kautta, jotka kohdistavat avun muslimeille.^[59]

 

Jemenin arkkitehtuuri heijastelee paikallisia rakennusmateriaaleja. Tihaman pohjoisosien kylissä talot tehdään puusta ja oljesta, kaupungeissa kalkkikivestä, Tihaman eteläosissa puusta ja tiilestä. Vuoristoalueella käytetään kiveä, aavikolla sekä poltettuja että auringossa kuivatettuja savitiiliä. Shibamin saviset kerrostalot ovat Unescon maailmanperintökohde. Talot on perinteisesti jaettu miesten ja naisten puoleen, ja huonekaluja on vähän. Seinänvierillä on tyynyjä ja patjoja istumista varten, makuualustat levitetään yöksi ja kerätään päiväksi pois. Lattiaa peittää palmunlehdistä tai vuohenkarvasta kudottu tai ulkomailta tuotu matto. Paksuihin seiniin on koverrettu komeroita ja hyllyjä tavaroiden säilytystä varten.^[60]

Jemeniläisen ruoan perustana ovat durrat, linssit ja herneet. Perinteiseen aamiaiseen kuuluu makeaa teetä ja durrasta, vehnästä tai ohrasta tehtyä leipää. Lounaaksi voi olla sarviapilan siemenistä lihan, munien, kasvisten ja mausteiden kanssa tehtyä puuromaista pataruokaa. Kevyt illallinen voi koostua vihanneksista ja tai taateleista. Islam vaikuttaa ruokaperinteeseen: alkoholi ja sianliha ovat kiellettyjä, ja paastokuukausi ramadanin iltajuhliin valmistetaan erityisiä makeita herkkuja.^[60]

Perinteisesti rannikon Etelä-Jemenin kulttuuri on ollut vapaamielisempi ja uskonnolla on ollut pienempi rooli, kun taas Pohjois-Jemenin vuoristoalueilla on ollut vallassa patriarkaalinen, vanhoillinen tapakulttuuri.

Jemen on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1992 alkaen 2–8 urheilijan joukkueella. Se on osallistunut judoon, painiin, taekwondoon, uintiin, voimisteluun ja yleisurheiluun. Mitaleita ei ole tullut.^[61] Kansainvälisen jalkapalloliiton ylläpitämässä jalkapallon maailmanrankingissa Jemen on ollut parhaimmillaan 90. sijalla elokuussa 1993.^[62]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jemen Wikimedia Commonsissa

• Ylen 8-osainen radiosarja Arabikevään historiaa: Osa 6/8 Jemen