Arabian niemimaa

Arabian niemimaan arvellaan kuuluneen Afrikkaan, kunnes sen ja Afrikan väliin repeytyi mannerliikuntojen yhteydessä Punainenmeri. Erkaantumisen seurauksena niemimaan länsipuoli nousi ja itäpuoli laski, mistä syntyi Persianlahti niemimaan koillispuolelle.^[4]

Niemimaa on pinta-alaltaan noin 3,1 miljoonaa neliökilometriä. Punaisenmeren rannikko on 1 900 kilometriä pitkä. Paksuimmalta kohdaltaan niemimaa on 2 100 kilometriä.^[3]

Suuri osa Arabiaa on aavikkoa. Sisämaassa on dyynien peittämä hiekka-aavikko Rub al-Khali. Suurin osa Arabian aavikoista on soratasankoa, jossa on siellä täällä kivimuodostelmia.^[4] Lännessä esiintyy mustia laavakerroksia, mutta ne synnyttäneet tulivuoret ovat jo sammuneet.^[3]

Niemimaata reunustavat pohjoisessa matalat rannikkotasangot aina Musandamin niemelle asti. Myös sisämaa on suureksi osaksi tasankoa. Saudi-Arabian länsirannikolla nousevat Hijazvuoret ja Omanin rannikolla Hajarvuoret.^[4] Korkein vuori on Al-Nabī Shuʿayb (3 660 m) Jemenissä.^[3]

Niemimaalla ei ole pysyviä jokia. Vuorenrinteille sataneet vedet ruokkivat vadeja, ja lähteet synnyttävät keitaita aavikolle. Pohjavesi on yleensä niin lähellä maanpintaa, että kaivoja on mahdollista kaivaa. Viljelyä helpottamassa on myös kastelukanavia.^[4]

Arabian niemimaalla sijaitsevat Saudi-Arabian, Kuwaitin, Jemenin, Omanin, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Qatarin valtiot sekä Bahrainin saarivaltio Persianlahden rannikon tuntumassa. Saudi-Arabia kattaa suurimman osa niemimaan pinta-alasta.^[4]

•  
  Kamelikaravaani Saudi-Arabian sisäosien aavikolla.
•  
  Hajarvuoria Arabiemiraattien ja Omanin rajalla.
•  
  Jemenin vuoristoseutuja.
•  
  Dhofarin vehreitä seutuja Omanissa.

Niemimaa ei ole kovinkaan rikas metalli- ja jalokivivaroiltaan. Pohjois-Omanissa kaivetaan kuparia. Miljoonia vuosia sitten niemimaan peitti meri, mistä seudulle on jäänyt merkiksi merieläinten fossiileja sekä hyvin rikkaat öljyesiintymät.^[4]

Arabian kesä on hyvin aurinkoinen ja kuuma, paikoin ylimmillään jopa 54 celsiusastetta. Sisämaassa sataa keskimäärin vain noin 100 millimetriä vuodessa, mutta rannikoilla ja joissain etelän autiomaissa on kesällä hyvin kosteaa. Kevät ja syksy ovat ilmastoltaan miellyttäviä, eikä talvella ole juurikaan pakkasia paitsi ylävillä seuduilla ja kaikkein pohjoisimmilla alueilla.^[3]

Dhofarin kukkulat Omanissa saavat osansa Intian monsuunisateista kesällä, mikä saa maan kukkimaan.^[4]

 

Arabian eläimistöön kuuluu dromedaareja, villiintyneitä aaseja, leopardeja, aavikkoilveksiä, hietakissoja, susia, hyeenoja, gaselleja, keihäsantilooppeja, jäniksiä, kettuja, siilejä sekä useita matelijoita, jyrsijöitä ja hyönteisiä. Suurista linnuista yleisiä ovat esimerkiksi kotkat, korppikotkat ja pöllöt. Akaasiat, taatelipalmu ja Prosopis cineraria ovat yleisiä kasveja. Eliöstö on sopeutunut kuivaan ilmastoon.^[4][3]

Yleisiä viljakasveja ovat vilja, durra, ohra ja hirssi. Myös puuvilla menestyy paikoin. Hedelmät ovat suositumpaa ruokaa kuin vihannekset. Kahvia, khatia ja suitsukkeita viljellään jonkin verran.^[3]

Arabit ovat alueen valtaväestö. Lähes kaikki asukkaat puhuvat arabian kieltä, ja useimmat ovat muslimeja. Lähes kaikki niemimaan valtiot ovat kuningaskuntia.^[3]

Ennen Arabian maiden itsenäistymistä ottomaanit ja britit hallitsivat Arabian rannikoita, mutta sisäosat olivat Saudien suvun hallussa.^[3]

Nykyisen käsityksen mukaan nykyihminen aloitti levittäytymisensä Afrikasta muualle maailmaan 70 000–130 000 vuotta sitten Arabian niemimaan itärannikkoa pitkin.^[5]

Vesi on Arabiassa aina vähissä ja pohjavesivarat ovat hupenemassa. Viljapeltojen keinokastelusta aiheutunut pohjaveden pinnan lasku on hävittänyt useita keitaita aavikolta. Öljyvuodot ja turismi aiheuttavat saastumista.^[4]

Arabian niemimaasta 10 prosenttia on luonnonsuojelualuetta.^[4]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arabian niemimaa Wikimedia Commonsissa