Eteläarabianleopardi

 

 

Eteläarabianleopardi on leopardin (Panthera pardus) alalaji. Siihen sisällytetään yleensä myös joskus käytetty P. p. jarvisi. Eteläarabianleopardin on kuitenkin myös esitetty olevan samaa alalajia afrikanleopardin (P. p. pardus) kanssa.^[1]

Eteläarabianleopardi on leopardin eri alalajeista pienikokoisin ja väritykseltään vaalein. Pieni koko ja vaaleus ovat sopeutumia aavikko-olosuhteisiin. Urokset ovat naaraita kookkaampia. Urosten ruumiin pituus on 114–122 cm ja paino 26–34 kg. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 93–113 cm ja 18–23,5 kg. Molempien säkäkorkeus on 50–75 cm. Turkin väritys on mustien täplien ohella pääosin harmaanvalkoinen. Selällä on myös keltaista. Pennut ovat täysikasvuisia vaaleampia ja pitempiturkkisia. Pää on suuri ja voimakastekoinen. Leuka on valkoinen. Korvat ovat suhteellisen pienet. Häntä on pitkä.^[1]

Eteläarabianleopardia tavataan pienillä syrjäisillä alueilla osissa Israelia, Jemeniä, Jordaniaa, Omania ja Saudi-Arabiaa. Omanissa sitä esiintyy maan eteläosassa Dhofarin alueella. Jemenissä sitä tavataan maan pohjoisosissa ja Saudi-Arabiassa Hijazin ja Sarawatin vuorilla. Israelissa sitä esiintyy Negevin ja Juudean autiomaalla. Eteläarabianleopardin historiallinen levinneisyysalue on ollut nykyistä huomattavasti laajempi. Se on hävinnyt Kuwaitista, Libanonista, Siinailta ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista.^[1]

Eteläarabianleopardin elinympäristö käsittää pääasiassa syrjäisiä ja hankalakulkuisia vuoristoalueita, autiomaita ja pensaikkoja paikoilla, joilla on pysyviä vedenlähteitä.^[1]

Eteläarabianleopardi on yksineläjä ja pääasiassa yöaktiivinen. Kaukana ihmisasutuksesta se voi olla myös hämäräaktiivinen. Luonteeltaan se on hyvin arka ja välttelee ihmisiä. Myös urokset ja naaraat välttelevät toisiaan, vaikka niiden reviirit olisivat päällekkäisiä. Reviiri merkitään hajumerkein esimerkiksi ulostamalla tai virtsaamalla. Päällekkäisellä reviirillä leopardit voivat näin vältellä toisiaan keskittyen reviirin eri osiin tiettyinä aikoina. Toisaalta ne myös löytävät toisensa hajumerkkien avulla esimerkiksi lisääntymistä varten.^[1]

Eteläarabianleopardi on petoeläin. Sen saalistamiin lajeihin lukeutuvat esimerkiksi arabiangaselli, nubianvuohi, afrikanrusakko, kalliotamaani, aasianpiikkisika, aavikkosiili, pienet jyrsijät, linnut ja hyönteiset. Se voi käydä myös nuorten dromedaarien, aasien, vuohien ja nautojen kimppuun. Suurikokoisen saaliin se saattaa kätkeä luoliin tai muihin piilopaikkoihin.^[1]

Eteläarabianleopardit voivat lisääntyä minä vuodenaikana tahansa. Uros ja naaras viettävät lisääntyessään yhdessä noin kuusi päivää, jonka aikana ne parittelevat useita kertoja. Naaraan tiineys kestää 90–106 päivää ja pentuja on kerrallaan yhdestä kolmeen. Naaras synnyttää esimerkiksi luolan tai kivikon suojassa. Synnytystä seuraavien muutaman viikon aikana se voi siirtää poikasiaan piilopaikasta toiseen. Pentujen silmät avautuvat viikon ikäisinä ja naaras imettää niitä 100 päivää. Pentujen vieroittamisen jälkeen emo voi ajoittain tuoda niille ruokaa, mutta yleensä se tuo pennut mukanaan saaliilleen. Pennut pysyttelevät emonsa mukana 16 kuukautta. Sukukypsiä niistä tulee 22–28 kuukauden ikäisinä. Vankeudessa eteläarabianleopardi voi elää 22-vuotiaaksi.^[1]

 

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN määritteli vuonna 2011 Arabian niemimaan leopardit äärimmäisen uhanalaiseksi.^[2] Kannan kooksi on arvioitu 80–290 yksilöä.^[1]

Eteläarabianleopardin levinneisyysalue on hyvin laikuttainen ja monia kantoja uhkaa häviäminen. Se kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Omanin Dhofarin alueella leopardiin on kohdistettu mittavia suojelutoimia. Monilla paikoin niitä kuitenkin metsästetään. Leopardeja syytetään usein turhaan esimerkiksi susien tappaessa karjaa. Leopardeja pyydetään myös eläinkauppaa varten.^[1]