Imperiumi

Imperiumi (myös valtakunta tai maailmanvalta^[1]) on suuri poliittinen yksikkö, jossa yksi emämaa, metropoli tai hallitsija (usein keisari) hallitsee yhtä tai useaa toista aluetta tai kansaa joko alueliitosten tai jonkinlaisen epävirallisen herruuden kautta.^[2][3]

Maailmanhistoriassa on ollut useita valtavia imperiumeja, joista tunnetuin on ehkä Rooman valtakunta. Imperiumeja on ollut erityyppisiä, ja ne ovat voineet syntyä eri syistä. Jotkin niistä ovat perustuneet houkuttimiin, toiset pakottamiseen. Keskusvaltio on voinut hallita reuna-alueitaan sotilaallisesti, taloudellisesti tai kulttuurisesti.

Imperiumeja on ollut jo muinaisina aikoina, ja imperiumi on vanhempi poliittisen organisaation muoto kuin siirtomaavalta. Monet imperiumit ovat olleet rauhallisia ja kukoistavia eivätkä siirtomaavaltakuntien tavoin alistettuja ja hyväksikäytettyjä, ja imperiumi on usein perustunut houkuttimiin eikä ainoastaan pakottamiseen.^[2]

Imperiumin perustamiselle on voinut olla erilaisia syitä. Valloittaja on voinut haluta rauhoittaa riitelevät valtiot, alkaa hyötyä niistä taloudellisesti, tavoitella valloituksen tuomaa kunniaa tai haluta levittää uskontoaan tai aatettaan.^[3] Joskus imperiumi on syntynyt rauhanomaisesti esimerkiksi epätasaisen modernisaation tai yhteiskunnallisen erilaistumisen seurauksena.^[2]

Historian eri aikoina on syntynyt eri tyyppisiä ja eri tavalla perustettuja imperiumeja.^[2] Varhaisimmat kaupunkivaltiot pyrkivät laajentumaan valtaamalla naapureitaan. Jos ne onnistuivat, tuloksena saattoi olla laajempi valtio. Useimmiten tuloksena oli kuitenkin imperiumi, jossa hyökkääjästä tuli keskusvaltio, joka hallitsi useita puoliksi itsenäisiä reunavaltioita. Esimerkiksi Ateenasta tuli imperiumi, koska Ateenan kaupunkivaltio oli interventionistinen ja pakotti valvotun ateenalaisen demokraattisen järjestelmän hallitsemansa liiton muille osapuolille. Sen sijaan Sparta tyytyi olemaan vain liittonsa vahvin valtio, hegemoni, eikä näin muodostanut imperiumia.^[3] Aleksanteri Suuri perusti imperiuminsa sotilaallisella voimalla. Rooman valtakunta syntyi pääasiassa rauhanomaisin keinoin, kuten kielen, lain ja sivistyksen levittämisen kautta. Kiinalainen Han-imperiumi pystyi taitavasti halliten pitämään hyvin erilaiset maakunnat yhden hallinnon alla. Brittiläinen imperiumi sekä Ranskan, Portugalin ja Espanjan imperiumit perustivat valtansa laivastonsa mahdollistamaan maailmankauppaan. Neuvostoliitto perusti imperiuminsa moniin keinoihin, kuten ideologiseen läpäisyyn sekä sotilaallisiin, poliittisiin ja taloudellisiin keinoihin.^[2]

Imperiumin koossapysyminen on riippunut usein siitä, katsoivatko reuna-alueiden johtajat itselleen hyödyksi imperiumiin kuulumisen.^[3] Imperiumeja on usein pitänyt koossa myös se, että imperiumin valtioilla on ollut yhteinen vihollinen, jota vastaan ne ovat pysyneet toisilleen solidaarisina.^[3]

Keskusvaltio hallitsee imperiumin reunavaltioita yksinkertaisimmin sotilaallisen miehityksen tai poliittisten väliintulojen avulla. Se voi myös hallita epävirallisen taloudellisen tai kulttuurisen vaikutuksen kautta. Taloudellinen painostus on usein riittänyt hallituksiin vaikuttamisen keinoksi. Poliittiseen ja taloudelliseen suostutteluun on usein liittynyt uskonto, idologia tai muu kulttuurinen voima.^[3]

Useimmissa tapauksissa imperiumin keskusvaltiolla on keskitetty hallinto, tuottajien ja kuluttajien välillä eriytetty talous sekä yhteiset poliittiset lojaliteetit. Poikkeuksena tähän olivat esimerkiksi Euroopan keskiaikaiset imperiumit, joilla oli vain rajoitetut ja hajautetut hallinnot ja joita piinasivat hallitsijan ja alemman aristokratian väliset riidat. Samalla paikallisilla kulttuureilla oli hyvinkin vaihtelevat poliittiset lojaliteetit. Imperiumin reuna-alueilla sen sijaan on tyypillisesti heikot hallinnot, eriyttämättömät taloudet sekä hyvin hajautuneet poliittiset lojaliteetit.^[2]

Imperiumin reuna-alueiden asema voi vaihdella. Jotkin reuna-alueet voivat päästä osallistumaan imperiumin päätöksentekoon ja saavat käyttöönsä sen resursseja. Toiset reuna-alueet saattavat olla eristettyjä, syrjittyjä ja hyväksikäytettyjä. Keskusvaltion ja reuna-alueen suhde voi vaihdella hierarkisesta ja ongelmallisesta harmoniseen ja molemminpuoliseen riippuvuuteen.^[2]

Joskus imperiumin reuna-alueenkin kulttuuri voi vaikuttaa valloittajaan ja jopa uhata sulauttaa sen itseensä. Tästä tunnetuin esimerkki on mongolien Kiinan-valloitus.^[3]

Muinaisista imperiumeista tunnetuin oli Rooman valtakunta. Muita muinaisia imperiumeja olivat esimerkiksi Vanhan maailman Lagaš ja muut sumerilaisten valtakunnat, Akkadin valtakunta, Babylonia, Assyria, heettiläisten valtakunta, Egyptin valtakunta, Persian valtakunta, Makedonian valtakunta ja Pergamon sekä Uuden maailman Inkavaltakunta ja Asteekkivaltakunta.^[3] Uudemman ajan imperiumeja Vanhassa maailmassa olivat esimerkiksi Arabien valtakunta, Bysantin valtakunta, Frankkien valtakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Khmerien valtakunta, Mongolivaltakunta, Osmanien valtakunta, Venäjän keisarikunta ja Brittiläinen imperiumi.

2000-luvun imperiumeiksi on kutsuttu suurvaltoja, kuten Yhdysvaltoja, Kiinaa, Euroopan unionia ja Venäjää. Niiden taloudellisen ja sotilaallisen vaikutusvallan lisäksi niiden materiaalinen, institutionaalinen ja ideologinen vaikutus muihin valtioihin on hyvin suuri. Kiinalla ja Venäjällä on lisäksi omat reuna-alueensa, kuten Tiibet ja Tšetšenia.^[2]

• Imperialismi