Libertarismi
| Osa artikkelisarjaa |
| Liberalismi |
|---|
 |
Libertarismi (adj. ”libertaari(nen)”, kannattaja myös ”libertaari” tai ”libertaristi”) tarkoittaa niitä poliittisen filosofian ja talousfilosofian suuntauksia, jossa vapaus asetetaan ihmisen toiminnan korkeimmaksi tai tärkeimmäksi päämääräksi. Libertaarit pyrkivät maksimoimaan itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden suosimalla mahdollisimman laajoja poliittisia vapauksia, yksilöoikeuksia sekä vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhdistymisvapautta.[1][2] Vaikka eri libertaarit jakavat näkemyksen yleisestä auktoriteettivastaisuudesta, jakautuvat he muissa kysymyksissä hyvinkin toisistaan poikkeaviin ja usein keskenään ristiriitaisiin ideologioihin. Ristiriidat liittyvät usein kysymyksiin sosiaalisen organisaation muodoista ja roolista, yksilökäsityksestä, vapauskäsityksestä, yksilövallan luonteesta ja vapaista markkinoista. Libertaristisista aatteista voidaan erotella ainakin seuraavat suuntaukset: sosiaalilibertarismi (anarkismi ja vasemmistolibertarismi) ja talouslibertarismi, toisin sanottuna oikeistolibertarismi (uusklassinen liberalismi ja anarkokapitalismi).
Sosiaalilibertaristisia aatteita yhdistää kriittinen suhtautumien vapaisiin markkinoihin ja yksityisomistamiseen. Anarkismi tavoittelee valtio-organisaation totaalista lakkauttamista ja vapaaehtoista sosiaalista sekä taloudellista organisoitumista. Vasemmistolibertaarit tavoittelevat minimaalista valtiota, jonka tehtävänä on turvata negatiiviseen vapauskäsitykseen perustuvien yksilövapauksien oikeudenmukainen ja tasavertainen toteutuminen positiivisen vapauskäsityksen mukaisesti. Oikeistolibertaristiset aatteet painottuvat talousfilosofiaan ja kannattavat henkilökohtaista ja taloudellista yksilönvapautta negatiivisen vapauskäsityksen mukaisesti.[3][4][5][6] Oikeistolibertaarit kannattavat vapaita markkinoita ja näkevät minimaaliseksi supistetun valtion tai vastaavan sosiaalisen organisaation tehtäväksi turvata yhtäältä markkinoiden olemassaolo ja toisaalta oikeistolibertaarien pitämät perusoikeudet: ruumiilliseen koskemattomuuden, yksityisomistuksen ja sopimusvapauden.[7]
Aatehistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sana libertarismi juontaa juurensa libertarianismista, filosofisesta katsantokannasta, jonka mukaan ihmisellä on vapaa tahto. Myöhemmin termi kytkettiin valtiovastaiseen sosialismiin ja valistusaatteiden vaikuttamiin poliittisiin suuntauksiin, jotka näkivät institutionalisoituneen vallan johtavan yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Vaikka libertarismi on useissa maissa säilynyt synonyyminä sosiaaliselle tai individualistiselle anarkismille, on termi – eritoten Yhdysvalloissa – omaksuttu tarkoittamaan äärikapitalistista markkinaliberalismia ja laissez-faire-markkinataloutta paremminkin kuin radikaalia egalitaarista anti-kapitalismia, johon libertarismin aatehistoria alkujaan pohjaa.
Eurooppalaiset anarkistit kuten Max Stirner, Mikhail Bakunin ja Pjotr Kropotkin sekä filosofi Friedrich Nietzsche ovat vaikuttaneet osaltaan aatteen syntyyn. Talouslibertaarit lisäävät oppi-isien joukkoon belgialaisen taloustieteilijän Gustave Molinarin sekä toisinaan lukevat myös ranskalaiset fysiokraatit mukaan teoriaperinteeseen.
Libertarismi Yhdysvalloissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsite libertarismi syntyi Yhdysvalloissa korvaamaan käsitettä liberalismi, kun liberalismi alkoi siellä tarkoittaa klassisen liberalismin sijaan Franklin Delano Rooseveltin sosiaaliliberalismia. Toisen maailmansodan aikana ja jälkeen klassinen liberalismi oli aallonpohjassa ja libertaarit pyrkivät herättämään henkiin klassisen liberalismin perinteitä. Jotkut ovat katsoneet Yhdysvaltojen noudattaneen libertaristista yhteiskuntajärjestelmää aina vuoteen 1913 saakka, jolloin maan perustuslain 16. lisäys astui voimaan. Kyseinen lisäys teki mahdolliseksi liittovaltion tuloveron perimisen. Yhdysvalloissa oli kuitenkin orjuutta, asevelvollisuutta, sananvapauden, maahanmuuton, henkilökohtaisen, seksuaalisen ja taloudellisen vapauden rajoituksia kuten sääntelyä ja keskuspankkeja.
Paleolibertarismi syntyi Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa älyllisesti tiukaksi ja konservatiiviseksi libertarismin haaraksi.
Libertaaripuolue on osallistunut moniin presidentinvaaleihin saamatta ehdokastaan valituksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2008 oli ehdolla useita libertaristisin tunnuksin esiintyviä ehdokkaita, kuten Bob Barr, Ron Paul ja Tom Stevens, jotka kuitenkin jäivät ilman valitsijamiehiä.[8] Ron Paul osallistui myös vuonna 2012 republikaanien esivaaleihin saamatta puolueen ehdokkuutta. Libertaareille ominaista on keskuspankkijärjestelmän, fiat-rahan, sotien, Patriot Actin, velan oton, verojen korotusten, säännöstelyn ja ylisuuren hallinnon kritisointi. He kannattavat vapaata markkinataloutta ja vakaata rahajärjestelmää, joka perustuu esimerkiksi kultakantaan, sekä laajoja yksilönvapauksia.
Noam Chomskyn mukaan libertarismi tarkoittaa Yhdysvalloissa nykyään eri asiaa kuin mitä se historiallisesti merkitsi. Hänen mukaansa Yhdysvalloissa libertaristit haluavat minimoida valtiovallan, mutta he eivät välttämättä vastusta yhtiöitä kuten sosialistit. Tässä mielessä yhdysvaltalaista libertarismia voidaan kutsua Chomskyn mukaan äärioikeistolaiseksi.[9] Jotkut libertaarit ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän kriittisiä yhtiöitä kohtaan ja varsinkin vasemmistolibertaarit voivat vastustaa niiden valtiollista rekisteröintiä, joka antaa niille rajallisen vastuun.
Yhdysvaltalaisen occupy-liikkeen voi nähdä olevan uusi pyrkimys määritellä yhdysvaltalainen libertarismi uudelleen vastaamaan sen egalitaarista ja anti-kapitalistista alkuperää.
Ayn Randin kehittämä objektivismi sisältää libertaristisia elementtejä, mutta Randin mukaan kyse on kahdesta eri ideologiasta. Randin yksilönvapauksia ja markkinataloutta kannattavilla teoksilla on ollut iso vaikutus yhdysvaltalaiseen oikeistoon.[10]
Libertaariteoreetikkoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Émile Armand – 1900 luvulla elänyt individualistianarkisti
- Mihail Bakunin – anarkokommunismin teoreetikko, jonka kirjoitukset vaikuttivat vasemmistolibertarismin syntymiseen
- Walter Block – Itävaltalainen taloustieteilijä
- Murray Bookchin – anarkistisesta traditiosta vaikutteita saanut poliittinen filosofi ja sosiaaliekologian perustaja
- Noam Chomsky – lingvistiikan tohtori, MIT professori, tietokirjailija, poliittinen kirjoittaja, anarkisti ja libertaarisen sosialismin teoreetikko
- Joseph Déjacque – ensimmäinen henkilö, joka kutsui itseään libertaariksi, ”Libertarian”-lehden perustaja
- Richard Epstein – lainoppinut
- David Friedman – anarkokapitalismin teoreetikko ja Milton Friedmanin poika
- Milton Friedman – Nobel-palkittu taloustieteilijä, monetaristi, kannatti talouden säätelyn poistamista ja yksityistämistä
- William Godwin – protoanarkisti
- Emma Goldman – anarkofeminismin kehittäjä
- Friedrich von Hayek – Nobeltaloustieteilijä, Itävallan koulukunnan jäsen
- Hans-Hermann Hoppe – argumentaatioetiikan kehittäjä
- Michael Huemer – filosofi ja eettisen intuitismin kannattaja
- Pjotr Kropotkin – libertaarisen kommunismin kehittäjä
- Rose Wilder Lane - kustantaja
- Ludwig von Mises – Itävallan koulukunnan jäsen
- Jan Narveson – poliittinen filosofi
- Robert Nozick – filosofi
- Pierre-Joseph Proudhon – ensimmäinen itseään anarkistiksi kutsunut henkilö ja mutualisti
- Ayn Rand – objektivismin perustaja
- Murray Rothbard – anarkokapitalismin kehittäjä, Itävallan koulukunnan jäsen
- Max Stirner – individualistianarkismin kehittäjä
- Henry David Thoreau – filosofi, anarkopasifisti
- Benjamin Tucker – yhdysvaltalainen individualistianarkisti
- Josiah Warren – ensimmäinen tunnettu amerikkalainen anarkisti
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Liberalismi
- Markkinaliberalismi
- Klassinen liberalismi
- Avoin yhteiskunta
- Kansalaisyhteiskunta
- Anarkismi
- Itävaltalainen taloustiede
- Libertaristinen paternalismi
- Vapaamielisyys
- Objektivismi
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ "Libertarianism". Encyclopædia Britannica. Retrieved 20 May 2014. "libertarianism, political philosophy that takes individual liberty to be the primary political value"
- ↑ Woodcock, George (2004). Anarchism: A History Of Libertarian Ideas And Movements. Peterborough, Ont.: Broadview Press. p. 16. ISBN 9781551116297. "for the very nature of the libertarian attitude -- its rejection of dogma, its deliberate avoidance of rigidly systematic theory, and, above all, its stress on extreme freedom of choice and on the primacy of the individual judgment"
- ↑ Hussain, Syed B. (2004). Encyclopedia of Capitalism. Vol. II : H-R.. New York: Facts on File Inc. p. 492. ISBN 0816052247. "In the modern world, political ideologies are largely defined by their attitude towards capitalism. Marxists want to overthrow it, liberals to curtail it extensively, conservatives to curtail it moderately. Those who maintain that capitalism is a excellent economic system, unfairly maligned, with little or no need for corrective government policy, are generally known as libertarians."
- ↑ Libertarismin määritelmä sanakirjassa Merriam-Webster Dictionary
- ↑ Peter Vallentyne, Libertarianism, teoksessa Stanford Encyclopedia of Philosophy, Stanford University.
- ↑ Zwolinski, Matt: Internet Encyclopedia of Philosophy (Libertarianism) iep.utm.edu. Viitattu 9.8.2008.
- ↑ Rothbard, Murray. For A New Liberty. 12 The Public Sector, III: Police, Law, and the Courts
- ↑ Nousiainen, Anu: Näin se meni. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, 2008, nro Joulukuu, s. 12, 13.
- ↑ https://archive.today/20130113110804/http://www.zcommunications.org/the-week-online-interviews-chomsky-by-noam-chomsky
- ↑ Burns, Jennifer: Goddess of the Market: Ayn Rand and the American Right. s. 4. Oxford University Press, 2009.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Takku, suomenkielinen anarkistisivusto
- Juho-Matti Paavola: Olisiko libertaristinen Suomi vapaampi paikka? Aviisi 14/2012.
- Liberalismiwiki.