Akkusatiivi

Akkusatiivi eli kohdanto on nominatiivi-akkusatiivikielissä transitiiviverbien tekemisen kohteen eli suoran objektin sija. Se siis vastaa kysymyksiin ”kenet”, ”minkä”. Esimerkiksi "Minä näen sinut". Akkusatiivi on useissa indoeurooppalaisissa kielissä oma sijamuotonsa.

Muiden itämerensuomalaisten kielten tapaan Suomen kielessä on useita sijavaihtoehtoja, joilla ilmaistaan kokonais- ja osaobjektin vastakohtaisuutta. Osaobjektin sijana on aina partitiivi. Vanha uralilainen akkusatiivi on nyky-suomessa muuttunut genetiivin kaltaiseksi (esim. ”Hän osti auton”; alkuperäinen m-tunnus on muuttunut n:ksi, kuten muutkin sanojen lopussa olleet m-äänteet). Kokonaisobjektin sija voi olla myös nominatiivin kaltainen, esim. ”Osta auto!”. Suomalaisessa kielioppiperinteessä on ollut tapana nimittää kummankin tyyppistä kokonaisobjektin muotoa akkusatiiviksi; on puhuttu ”genetiiviakkusatiivista” ja "nominatiiviakkusatiivista". Lisäksi persoonapronomineilla ja pronominilla kuka/ken on erillinen akkusatiivimuoto, jonka sijapääte on -t, esim. ”minut” ja ”sinut”; tätä muotoa käytetään sekä genetiivi- että nominatiiviakkusatiivin tapaan.

Toinen periaate, jota noudattaa esimerkiksi Auli Hakulisen ym. Iso suomen kielioppi (2004), on käyttää akkusatiivi-nimitystä ainoastaan persoonapronominien sekä kuka/ken-pronominin akkusatiivimuodoista (minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet): vain nämä muodot erottuvat genetiivi- ja nominatiivimuodoista. Tämän tulkinnan ongelmana on kuitenkin se, että genetiivi ja nykykielessä genetiivin näköisenä esiintyvä akkusatiivi ovat sekä kielihistoriallisesti että merkitykseltään eri sijoja.

Esimerkkejä akkusatiivimuodoista eri lauserakenteissa:

• Ostin eilen auton.
• He ostivat eilen autot.
• Osta auto!
• Auto varastettiin yöllä.
• Autot noudettiin varikolta.
• Tapasin hänet eilen.
• Heidät haettiin kotoa.

Erillisiä akkusatiivimuotoja lukuun ottamatta monikon akkusatiivi on aina nominatiivin kaltainen, mutta yksikössä käytetään joko genetiivin tai nominatiivin kaltaista akkusatiivia riippuen lauserakenteesta. Genetiiviakkusatiivia nimitetään tällöin päätteelliseksi ja nominatiiviakkusatiivia päätteettömäksi akkusatiiviksi.

Päätteellisen akkusatiivin tehtävä on erottaa lauseen objekti lauseen subjektista tietyissä lauserakenteissa:

• Poika kaatoi karhun. (subjekti — predikaatti — objekti)
• Pojan kaatoi karhu. (objekti — predikaatti — subjekti)
• Poika kaatoi karhu (subjekti ja objekti sekaantuvat)

Vaikka lauseen subjekti olisi sisällön perustella ilmeinen, on päätteellinen akkusatiivi kuitenkin kieliopillisesti tarpeellinen aina kun lauseessa esiintyy nominatiivimuotoinen subjekti (poika tai karhu). Mikäli sekä subjekti että objekti ovat monikossa, niiden sijamuodot ovat samannäköiset. Tällöin subjekti on sijoitettava ennen objektia, mikäli sekaannuksen vaara on olemassa:

• Pojat hakivat tytöt. (subjekti — predikaatti — objekti)

Imperatiivi- ja passiivilauseissa ei ole nominatiivimuotoista subjektia, jolloin ei ole tarpeen korostaa lauseen objektia päätteellisellä akkusatiivilla. Tällöin käytetään päätteetöntä akkusatiivia, joka näyttää nominatiivilta:

• Osta auto.

Päätteetön akkusatiivi ei eroa merkitykseltään päätteellisestä akkusatiivista. Ne eivät kuitenkaan voi esiintyä samassa lauserakenteessa (syntaktinen täydennysjakauma).^[1]

Suomen kielen lauseissa, joissa on vain yksi nominatiivin kaltainen lauseenjäsen, on usein tulkinnanvaraista, onko kyseessä nominatiivimuotoinen subjekti vai akkusatiivimuotoinen objekti. Lauseessa ”Sinne jäivät kaikki tavarani.” sana ”tavarani” tulkitaan tavallisesti nominatiiviksi, mutta se on mahdollista tulkita myös akkusatiiviksi.^lähde? Toisaalta lauseessa ”Paketti vietiin postiin.” on sana ”paketti” yleisen käsityksen mukaan objekti, mutta se voidaan mieltää puhekielessä myös subjektiksi. Kieliopillisesti tässä predikaatti on passiivimuotoinen, jolloin varsinaista subjektia ei ole. Tämä epäselvyys liittyy myös osittain siihen, että suomen kieli ei ole puhdas akkusatiivikieli, vaan suomessa on myös ergatiivisia piirteitä. Yhden tulkinnan mukaan kyseessä on akkusatiivi aina silloin, kun sen voi korvata persoonapronominin yksiselitteisellä akkusatiivimuodolla, esim. ”Sinulla on minut”.^[2]

Unkarin kielessä akkusatiivi muodostetaan päätteellä -t. Pääte liittyy vartaloon joko suoraan (jos sanan lopussa on vokaali tai -n, -ny, -r, -ly, -s, -sz) tai sidevokaalin välityksellä (jos sanan lopussa on muu kuin edellä mainittu konsonantti). Sidevokaalin määrää vokaalisointu.^[3]

Esimerkkejä:

• király — kuningas (nominatiivi)
• királyt — kuninkaan (akkusatiivi)
• ház — talo (nominatiivi)
• házat — talon (akkusatiivi)
• kép — taulu (nominatiivi)
• képet — taulun (akkusatiivi)

Saksan kielessä akkusatiivi eroaa nominatiivista vain eräillä pronomineilla sekä maskuliinisukuisten sanojen yksikkömuodoissa. Feminiinien, neutrien ja monikkomuotoisten sanojen (lukuun ottamatta me- ja te- pronomineja) akkusatiivi on aina nominatiivin kaltainen. Akkusatiivi muodostetaan käyttämällä artikkelien akkusatiivimuotoja einen, den (maskuliini); ein, das (neutri) ja eine, die (feminiini). Lisäksi maskuliinin yksikön akkusatiivissa adjektiivit ja myös muutamat heikoiksi maskuliineiksi kutsutut substantiivit saavat pääteen -en. Esimerkkejä:

• der Hund — koira (nominatiivi)
• den Hund — koiran (akkusatiivi)

• ein Mann — mies (nominatiivi)
• einen Mann — miehen (akkusatiivi)

• ein Mensch — ihminen (nominatiivi)
• einen Menschen — ihmisen (akkusatiivi; heikko maskuliini)

Saksassa akkusatiivia käytetään, kun vastataan kysymykseen ketä, kenet, mitä tai minkä, mutta myös seuraavien prepositioiden kanssa: an, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor, zwischen (kun vastataan kysymykseen mihin) sekä aina seuraavien prepositioiden kanssa: durch, für, gegen, ohne, um...herum, wider

Venäjän kielessä oma muotonsa akkusatiivilla on vain feminiinin yksikössä. Maskuliinissa akkusatiivi riippuu siitä viittaako sana elolliseen (ihminen, eläin) tai elottomaan kohteeseen: elollisilla maskuliineilla akkusatiivi on genetiivin kaltainen ja elottomilla nominatiivin kaltainen. Monikossa akkusatiivi feminiineillä ja elollisilla maskuliineilla monikon genetiivin kaltainen, elottomilla ja neutreilla monikon nominatiivin kaltainen.

Esimerkkejä:

• кошка — kissa (nominatiivi)
• кошку — kissan (akkusatiivi)
• врач — lääkäri (nominatiivi)
• врача — lääkärin (akkusatiivi)

Esperantossa akkusatiivi muodostetaan aina päätteellä -n. Objektin lisäksi se voi ilmaista muun muassa liikkeen suuntaa, mittaa ja aikaa. Esimerkkejä:

• Mi legis kvar bonajn librojn (’Luin neljä hyvää kirjaa’)
• Kial la kato ne manĝas tiun nigran birdon? (’Miksi kissa ei syö tuota mustaa lintua?’)
• Vi vidas min (’Näet minut’)
• Mi iras lernejen (’Menen kouluun’)
• Li serĉis ŝin du tagojn (’Hän etsi häntä kaksi päivää’)
• Mi vekiĝas ĉiun tagon je la deka (’Herään joka aamu kymmeneltä’)
• La ĉemizo kostas du dek eŭrojn (’Paita maksaa kaksikymmentä euroa’)

Idossa akkusatiivi muodostetaan kuten esperantossakin, mutta sitä ei käytetä yhtä paljon.