Tämä on lupaava artikkeli.

Tšekki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Kieltä käsittelee artikkeli Tšekin kieli.
Tšekin tasavalta
Česká republika
Tšekin lippu Tšekin vaakuna
lippu vaakuna

Tšekin sijainti
Tšekin sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Petr Pavel
Petr Fiala
Pääkaupunki Praha (1 267 449 as.)[1]
50°05′19″N, 14°26′17″E
Muita kaupunkeja Brno (377 028 as.)[1],
Ostrava (292 681 as.)[1]
Pinta-ala
– yhteensä 78 867 km² [2] (sijalla 115)
– josta sisävesiä 1 620 km² [2]
Väkiluku (2014) 10 588 063 [3] (sijalla 80)
– väestötiheys 130
– väestönkasvu 0,17 % [2] (2014)
Viralliset kielet tšekin kieli
Valuutta Tšekin koruna (CZK)
BKT (2013)
– yhteensä 285,6 mrd. USD (PPP)  (sijalla 44.)
– per asukas 26 300 USD [2]
HDI (2019) 0,900 [4] (sijalla 27)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,3 % [2]
– teollisuus 37,2 % [2]
– palvelut 60,5 % [2]
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Itävalta-Unkarista
Tšekkoslovakia jakautui
28. lokakuuta 1918
1. tammikuuta 1993
Lyhenne CZ
– ajoneuvot: CZ
– lentokoneet: OK
Kansainvälinen
suuntanumero		 +420
Tunnuslause Pravda vítězí
(Totuus voittaa)
Kansallislaulu ”Kde domov můj”

Edeltäjä(t) Tšekkoslovakia Tšekkoslovakia (1918–1992)
Böömin–Määrin lippu Böömin ja Määrin protektoraatti (1939–1945)
Tšekkoslovakia Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta (1960–1989)
Tšekkoslovakia Tšekin ja Slovakian liittotasavalta (1990–1992)
Praha on Tšekin pääkaupunki ja 1,3 miljoonalla asukkaallaan maan suurin kaupunki.

Tšekin tasavalta (tšek. Česká republika) eli Tšekki (tšek. Česko), joskus myös Tšekinmaa, on sisämaavaltio Keski-Euroopassa. Sen naapurivaltioita ovat Saksa, Itävalta, Slovakia ja Puola. Tšekin 10,6 miljoonasta asukkaasta suuren enemmistön muodostavat slaaveihin lukeutuvat tšekit. Maan pääkaupunki on Vltavajoen varrella sijaitseva Praha.

Historiallisista Böömistä, Määristä ja Sleesian kaakkoisosasta muodostuva Tšekki on historiansa aikana ollut osa Habsburgien valtakuntaa sekä 1900-luvulla osa Tšekkoslovakiaa. Nykyisin Tšekki kuuluu Euroopan unioniin ja sen passivapaaseen Schengen-alueeseen sekä Natoon.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tšekin maantiede
Tšekin kartta
Tšekki satelliittikuvassa syyskuussa 2003.

Tšekin maantiede on vaihtelevaa. Läntinen Böömi muodostaa alangon, jota ympäröivät matalat vuoret, kuten Sudeetit. Elbe (tšekiksi Labe) ja sen sivujoki Vltava kuljettavat vedet pois alueelta. Elben lähteillä Sudeeteilla, Krkonošella sijaitsee 1 602 metriä korkea Sněžka, joka on Tšekin korkein kohta. Määri, Tšekin itäinen osa, on mäkistä, ja sieltä vedet laskevat enimmäkseen Moravajoen kautta, mutta myös Oderjoen lähde on Määrissä.

Ilmasto on leuto, tyypillinen keskieurooppalainen väli-ilmasto, merellisemmän Länsi-Euroopan ja Venäjän mantereisen ilmaston väliltä. Kesät ovat varsin lämpimiä, mutta kovat helteet harvinaisia.[5]

Tšekin luonto edustaa tyypillistä keskieurooppalaista luontoa.[6] Luonnonoloihin vaikuttavat korkeat vuoristot ja mantereinen sijainti, ja pääosa maan metsistä on havupuuvaltaisia. Alkuperäisen tšekkiläisen metsän, joita on nykyisin noin kolmannes maan metsistä, tyypilliset puulajit ovat tammet, kuuset ja pihdat. Monia metsiä on muutettu viljellyiksi kuusimetsiksi.[7] Nykyisin puuston tilavuudesta on kuusta 63 prosenttia ja mäntyä 15 prosenttia.[8] Yleisimpiin villieläimiin kuuluvat jänis, saukko ja näätä. Metsissä ja pelloilla näkee fasaaneja, pyitä, villisikoja, kauriita, sorsia ja hanhia. Toisinaan tavataan myös kotkia ja haikaroita. Määrin pohjoisosassa on joitakin susia ja karhuja.[7]

Suurimmat kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekin seitsemän suurinta kaupunkia vuoden 2015 lopussa olivat:

  1. Praha (1 267 449 as.)[1] on Tšekin pääkaupunki.
  2. Brno (377 028 as.)[1] on vanha kaupunki maan kaakkoisosassa.
  3. Ostrava (292 681 as.)[1] on raskaan metalliteollisuuden keskus maan itäosassa.
  4. Plzeň (169 858 as.)[1], joka antoi nimensä pilsneri-oluelle, sijaitsee maan länsiosassa.
  5. Liberec (103 288 as.)[1] on talviurheilukeskus maan pohjoisosassa.
  6. Olomouc (100 154 as.)[1] on Määrin perinteinen pääkaupunki maan itäosassa.
  7. České Budějovice (93 513 as.)[1] on oluestaan tunnettu kaupunki maan eteläosassa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tšekin historia

Nykyinen Tšekki koostuu kolmesta historiallisesta alueesta: Böömistä, Määristä ja Sleesian kaakkoisosasta. Alueen ensimmäisiin asukkaisiin kuului 500-luvulla eaa. boii-niminen kelttiheimo, jonka mukaan Böömi (Bohemia) on saanut nimensä. Kelttejä seurasivat germaanit, ja heitä slaavit jotka saapuivat alueelle noin 400-luvulla jaa.[9]

Slaavien rauhaisa elämä keskeytyi, kun avaarit hyökkäsivät alueelle 500-luvulla. Määrin alueen tšekkiläiset heimot auttoivat Kaarle Suurta karkottamaan avaarit ja pääsivät hänen suojelukseensa. Määrien vasallivaltiosta kehittyi kuningaskunta, jota kutsuttiin laajimmillaan suur-Määriksi. Sen kuningas kutsui Kyrilloksen ja Methodioksen levittämään bysanttilaista uskoa torjuakseen germaanien kasvavan vaikutuksen. Methodioksen kuoltua Määri siirtyi kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon vaikutuspiiriin, ja kyrillisen kirjoituksen sijasta alettiin käyttää latinalaista kirjaimistoa. Suur-Määri kukistui vuonna 907 unkarilaisten hyökkäyksiin.[9]

Asemansa parantamiseksi Böömin heimot tunnustivat germaanien (myöhemmän Saksan) kuninkaat yliherroikseen. Herttua Venceslaus Pyhä (921–929) kääntyi roomalaiskatoliseen uskoon ja tunnusti keisari Henrik I:n ylivallan ja sai vastineeksi hallita omia alueitaan.[10]

Böömin kuninkaan arvonimen saivat ensimmäisinä Vratislav II (1085) ja Vladislav II (1158), perinnöllinen arvonimestä tuli Ottokar I Přemyslista (1198) alkaen. Ottokar II Přemyslin (kuningas 1253–1278) aikana Böömin kuningaskunta oli laajimmillaan ja käsitti muun muassa myös nykyiseen Itävaltaan kuuluvista maakunnista suurimman osan. 1200-luvulla alueelle alkoi muuttaa saksalaisia. Matkallaan Puolasta Unkariin vuonna 1241 mongolit karttoivat Tšekinmaata. Vuonna 1346 kuninkuuden peri Kaarle, josta sittemmin järjestysnumerolla IV tuli myös keisari. Kaarle IV perusti Keski-Euroopan ensimmäisen yliopiston hallituskaupunkiinsa Prahaan, joka oli tuolloin Euroopan merkittävimpiä kaupunkeja.[11]

Tšekkiläinen katolinen pappi Jan Hus (noin 1370–1415) oli ensimmäisiä uskonpuhdistajia ja hänet poltettiin lopulta roviolla katolisen kirkon Konstanzin kirkolliskokouksen yhteydessä. Paavin julistaessa ristiretken harhaoppisuutta vastaan Husin kannattajat eli hussilaiset nousivat kapinaan hussilaissodissa.[11]

Habsburgien vallassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Böömin kruunu siirtyi vuonna 1526 vuosisatojen ajaksi Habsburg-suvulle ja alueesta tuli jälleen kiinteämmin osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Böömin aateliston ja Habsburg-keisarien välinen kamppailu vallasta johti lopulta yhteenottoon vuonna 1618, josta käynnistyi koko Keski-Eurooppaa riepotellut kolmikymmenvuotinen sota. Tšekkien oikeuksien kannalta lopputulos oli katastrofi: Valkeavuoren taistelun jälkeen (1620) alakynteen jääneet protestanttiset aateliset menettivät pitkälti valtansa ja vastedes myös ”Böömin kruunun maiden” asioista päätettiin Wienissä. Tšekin kirjakielen käyttö tyrehdytettiin, ja uudelleen kieltä alettiin kehittää vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, jolloin alkanut kansallinen herääminen johti 1800-luvun mittaan nykyaikaisen tšekkiläisen kansakunnan syntyyn. Kansallismielisen liikkeen keskeisiä hahmoja olivat František Palacký ja Johan Amos Comenius. Vuoden 1848 jälkeen Habsburgien valtakunta jakaantui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi, ja Tšekki ja Slovakia erkaantuivat toisistaan entisestään. Slovakia oli osa Unkaria, kun taas Tšekkiä hallittiin Wienistä.[11] Böömi oli Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita, ja vähitellen tšekkiläinen enemmistö syrjäytti saksankielistä vähemmistöä taloudellisista valta-asemista.[12]

Ensimmäisestä maailmansodasta nykyaikaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävaltaan kuuluneista Böömin kruunun maista sekä Unkarin slovakialaisesta alueesta, Ruteniasta ja muistakin Unkarin alueista muodostettiin uusi Tšekkoslovakian valtio. Sen ensimmäiseksi presidentiksi tuli Tomáš Masaryk[13] ja pääkaupungiksi Praha. Valtioon jäi merkittävä saksalaisvähemmistö.[14]

Ennen toista maailmansotaa Saksa liitti itseensä länsivaltojen suostumuksella syyskuun 1938 Münchenin sopimuksen mukaan Tšekkoslovakian saksalaisenemmistöiset niin sanotut sudeettialueet. Pian tämän jälkeen Saksa miehitti jäljelle jääneen Tšekin ja muodosti tšekkien asuinalueesta Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraatin (Reichsprotektorat Böhmen und Mähren), joka oli Saksan hallinnon alainen, samalla kun Slovakiasta tuli muodollisesti itsenäinen Saksan vasallivaltio.[14] Protektoraatin johtaja oli SS:n tiedustelupalvelun SD:n johtaja Reinhard Heydrich, kunnes hänet brittiläis-tšekkoslovakialaisessa operaatiossa 27. toukokuuta 1942 surmattiin. Toisen maailmansodan lopussa Prahassa olleet Vlasovin saksalais-venäläiset joukot kääntyivät saksalaisia vastaan ja kaupungissa taisteltiin lyhyen aikaa. Kenraali Pattonin johtama 3. armeija vapautti Tšekkoslovakian läntisimmät osat ja puna-armeija loput. Amerikkalaisjoukot vetäytyivät Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.[15]

Neuvostoliittolainen panssarivaunu Prahassa Prahan kevään 40-vuotisjuhlissa.

Sodan jälkeen kommunistien asema oli niin vahva, että heidän onnistui Neuvostoliiton tuella kaapata valta vuonna 1948. Tšekkoslovakiasta tuli käytännössä Neuvostoliiton satelliittivaltio. Tšekkoslovakian kommunistinen puolue käynnisti vuosina 1967–1968 poliittisen uudistusprosessin (Prahan kevät), jonka Neuvostoliitto rusensi elokuussa 1968 niin kutsutun Brežnevin opin mukaisesti miehittämällä valtion.[16][17]

Vuonna 1969 Tšekkoslovakia jaettiin kahteen osavaltioon, Tšekkiin ja Slovakiaan. Valtio siirtyi demokratiaan marraskuun 1989 lähes verettömällä ”samettivallankumouksella”. Patoutuneet kansallisuuskiistat halvaannuttivat demokratian oloissa liittovaltion toimintaa niin, että se lakkautettiin parlamentaarisella päätöksellä 1. tammikuuta 1993 alkaen samettierossa, jolloin molemmat osavaltiot muuttuivat itsenäisiksi valtioiksi. Tšekki liittyi Natoon vuonna 1999, ja sekä Tšekki että Slovakia kuuluvat niihin kymmeneen valtioon, joista tuli Euroopan unionin jäseniä 1. toukokuuta 2004.[18]

Rauhallisen 1990-luvun alun jälkeen itsenäisen Tšekin politiikka on ollut tuulisempaa. Maassa on järjestetty ennenaikaset vaalit vuosina 1998 ja 2013, minkä lisäksi monet korruptioskandaalit ovat heikentäneet vanhojen valtapuolueiden asemaa.[19]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prahassa sijaitseva Wallensteinin palatsi, jossa toimii Tšekin senaatti. Taustalla näkyy Prahan linna.

Tšekin tasavalta on parlamentaarinen demokratia, jonka valtion pää on presidentti. Presidentti valitaan viiden vuoden välein suoralla kansanvaalilla. Presidentillä on oikeus määrätä perustuslakituomioistuimen tuomarit. Tammikuun 2023 presidentinvaalit voitti kenraali Petr Pavel.[2][20]

Tšekin parlamentti (Parlament) on kaksikamarinen, edustajainhuoneessa (Poslanecká sněmovna) on 200 edustajaa, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskaudelle. Ylähuoneen eli senaatin (Senát) 81 edustajaa valitaan kierrosvaalitavalla kuusivuotiskausille, yksi kolmasosa edustajista vaihtuu kahden vuoden välein.

Korkein vetoomustuomioistuin on korkein oikeus. Perustuslakituomioistuin ratkaisee perustuslailliset kysymykset, sen presidentin valitsemat jäsenet nimitetään kymmenvuotiskausille.[2]

Tšekissä on monenlaisia puolueita uudistetusta kommunistipuolueesta äärioikeiston nationalistisiin puolueisiin.[21] Äärioikeistolainen Työväenpuolue kiellettiin helmikuussa 2010, koska se oli muukalaisvihamielinen, juutalaisvastainen ja homokielteinen, ja piti yhteyksiä uusnatseihin.[22][23]

Vuoden 2021 vaalien jälkeen hallituksen muodostavat ODS, KDU-ČSL, TOP 09 sekä STAN. Pääministerinä toimii ODS:n Petr Fiala. Edustajainhuoneen suurin puolue on keskustapopulistinen ANO 2011, jonka puheenjohtaja on maan entinen pääministeri Andrej Babiš. Muut oppositiopuolueet ovat oikeistopopulistinen Vapaus ja suora demokratia sekä Tšekin piraattipuolue. Piraatit olivat mukana hallituksessa lokakuuhun 2024 saakka, mutta erosivat huonosti menneiden aluevaalien sekä ODS:n kanssa syttyneiden riitojen jälkeen.[24][25]

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tšekin läänit

Tšekin länsiosa muodostuu historiallisesta Böömin maakunnasta ja itäosa Määristä, koilliskulmassa on pieni osa historiallista Sleesiaa. Tšekin tasavallassa on 13 lääniä (kraj) sekä pääkaupunkialue (hlavní město):

Tšekin hallintoalueet
Tšekin hallintoalueet
Lääni Läänin pääkaupunki
Pääkaupunki Praha, Hlavní město Praha  
Keski-Böömin lääni, Středočeský kraj Hallintovirastot sijaitsevat Prahassa
Etelä-Böömin lääni, Jihočeský kraj České Budějovice
Plzeňin lääni, Plzeňský kraj Plzeň
Karlovy Varyn lääni, Karlovarský kraj Karlovy Vary
Ústín lääni, Ústecký kraj Ústí nad Labem
Liberecin lääni, Liberecký kraj Liberec
Hradec Královén lääni, Královéhradecký kraj Hradec Králové
Pardubicen lääni, Pardubický kraj Pardubice
Olomoucin lääni, Olomoucký kraj Olomouc
Määrin-Sleesian lääni, Moravskoslezský kraj Ostrava
Etelä-Määrin lääni, Jihomoravský kraj Brno
Zlínin lääni, Zlínský kraj Zlín
Vysočinan lääni Jihlava

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Škodan autotehdas sijaitsee Mladá Boleslavin kaupungissa.
D8-moottoritie johtaa Prahasta pohjoiseen kohti Saksan rajaa ja on osa E55-eurooppatietä.

Tšekki on yksi entisen itäblokin vauraimpia maita. Se oli tätä jo ennen kommunismia, maan vauraus oli syntynyt paljon aiemmin. Böömi ja Määri olivat Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita.[14] Nykyisin tärkeimmät teollisuudenalat ovat raskas teollisuus, konepajateollisuus, rauta- ja terästuotanto, metallituotteet, kemikaalit, elektroniikka, ajoneuvot, tekstiilit, lasi, keramiikka ja lääkkeet.[14] Volkswagen-konsernin vuonna 1991 ostama Škoda Auto on pyrkinyt eroon sosialistisen ajan kehnosta maineestaan varsin menestyksekkäästi.lähde? Tšekin lentokonetehdas Aero on pystynyt ylläpitämään lentokonetuotantonsa. Evektor-Aerotechnik on puolestaan kevytilmailun koneiden markkinajohtajia.

Elintarviketeollisuudessa tärkeimpiä ovat sokerijuurikas, rehut, perunat, vilja ja humala.[14] Maa on kuulu oluistaan; tunnetuimmista tšekkiläisistä oluista valtion omistama Budweiser Budvar on pitkään kiistellyt tuotemerkkioikeuksista amerikkalaisen Anheuser-Busch-panimon Budweiser-olutmerkin kanssa.[26]

Tšekin ainoa merkittävä kotimainen energianlähde on hiili, ja 880 miljoonan tonnin hiilivaroista noin 90 prosenttia on ruskohiiltä.[27] Lisäksi maassa on hiukan omaa maakaasun tuotantoa. Vuonna 2016 hiilellä tuotettiin 55 prosenttia sähköstä, ydinvoimalla lähes 30 prosenttia ja maakaasulla neljä prosenttia. Uusiutuvien energianlähteiden osuus oli 12 prosenttia.[28]

Kommunismin aikana valtio omisti 97 prosenttia yrityksistä, vuonna 1998 jo 80 prosenttia oli yksityisessä omistuksessa. Yksityistäminen hoidettiin arvoseteleillä, joita jokainen kansalainen sai lunastaa kohtuuhintaan ja käyttää ne valtionyhtiöiden osakkeisiin.[14]

Vuonna 2009 Tšekin viennin suurimmat kohdemaat olivat Saksa (32,25 %) ja Slovakia (9,02 %), joita seurasivat 4–6 prosentin osuuksilla Puola, Ranska, Britannia, Itävalta ja Italia. Myös tuonti keskittyy Saksaan (30,67 %), jota seuraavat Puola, Slovakia, Alankomaat, Kiina, Itävalta, Venäjä ja Italia.[2]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, ruskohiili, grafiitti, kaoliini ja puutavara.[2]

Prahan pörssi on Keski- ja Itä-Euroopan toiseksi suurin pörssi.[29]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekissä on yhteensä 44 lentokenttää, joissa kaikissa on päällystetyt kiitotiet, ja kahden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä. Vesireittejä on 664 kilometriä, pääosin kulkukelpoisilla joilla, kuten Elbellä, Vltavalla ja Oderilla. Tärkeimmät satamat ovat Děčín, Praha ja Ústí nad Labem. Rautateitä on 9 620 kilometriä.[2] Praha ja Brno sijaitsevat Berliinistä ja Dredenistä Budapestiin kulkevan junaradan varrella. Myös Frankfurtiin ja Varsovaan on hyvät junayhteydet.[30]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brno on Tšekin toiseksi suurin kaupunki.
Venceslaus Pyhän katedraali Olomoucissa.

Väestöjakauma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2017 Tšekissä asui maan tilastokeskuksen mukaan 10 588 063 henkiöä.[3] Tšekit ovat vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan selvästi suurin etninen ryhmä. Heitä oli 64,3 prosenttia väestöstä. Vuoden 2001 väestönlaskennassa tšekkejä oli 90,4 prosenttia, mutta kymmenen vuotta myöhemmin määrittelemättömien osuus oli noussut 1,7 prosentista 25,3 prosenttiin. Suurin vähemmistöryhmä oli määriläiset, joita oli 5,0 prosenttia. Slovakkeja oli 1,4 prosenttia, ukrainalaisia 0,5 prosenttia ja puolalaisia 0,4 prosenttia väestöstä.[31]

Valtakieli oli vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan tšekki, jota puhui äidinkielenään 88,8 prosenttia väestöstä. Suurimmat kielivähemmistöt olivat slovakki (154 465 puhujaa), ukraina (48 250 puhujaa) ja puola (33 597 puhujaa).[32]

Vuoden 2011 väestölaskennassa tšekkiläisistä 10,3 prosenttia oli katolilaisia, 0,8 prosenttia protestantteja ja 9,4 prosenttia edusti muita uskontoja. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 34,2 prosenttia ja 45,2 prosenttia jätti vastaamatta.[33] Ennen toista maailmansotaa Tšekin alueella eli 120 000 juutalaista. Heistä noin 80 000 kuoli natsien keskitysleireillä. Lähinnä ne, jotka menivät naimisiin ei-juutalaisten kanssa tai onnistuivat pakenemaan ulkomaille, pelastuivat. Vain harvat heistä ovat palanneet.[34]

Kansanterveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Tšekissä käytetään maailman kolmanneksi eniten alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna yli 16 litraa aikuista kohti. Vain Luxemburgissa ja Ugandassa kulutus on vielä runsaampaa.[35]

Vuonna 2007 arvioitiin, että Tšekki saavuttaa todennäköisesti kaikki YK:n vuosituhattavoitteet.[36]

Vuonna 2007 Tšekissä oli noin 1 500 HIV-positiivista ihmistä. Kantajien määrä kasvaa hitaasti, kuusi vuotta aiemmin heitä oli 1 300. AIDS-kuolemien määrä oli huipussaan vuonna 1995, mutta nopean laskun jälkeen se on alkanut taas nousta hitaasti 2000-luvulla.[37]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekin suurin ja vanhin yliopisto on Kaarlen yliopisto (Univerzita Karlova v Praze) Prahassa. Se on perustettu vuonna 1348.[38] Ennen toista maailmansotaa on perustettu seitsemän muuta yliopistoa. Vuoden 1989 jälkeen useimpien yliopistojen toisella paikkakunnalla sijaitsevat osastot ovat itsenäistyneet, ja maahan on syntynyt yhdeksän uutta yliopistoa. Kaikkiaan Tšekissä on yli 200 000 yliopisto-opiskelijaa, joista viidennes eli 42 400 opiskelijaa on Kaarlen yliopistossa.[39]

Peruskoulu on maksuton ja pakollinen 6–15-vuotiaille. Vuonna 1995 86,9 prosenttia ikäluokasta kävi koulua. Romanilapset käyvät koulua vähemmän säännöllisesti kuin valtaväestö.[40]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuriperinteet ja arkikulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekki on ollut historiansa aikana jaettu saksalaisten ja slaavien välillä, joten maan kulttuuriperinteet ovat sekoitusta sekä saksalaisesta että slaavilaisesta kulttuurista. Toisaalta esimerkiksi renessanssin ja barokin arkkitehtuurissa voi nähdä runsaasti italialaisia vaikutteita.[41]

Henkilömäärään suhteutettuna Tšekissä juodaan eniten olutta maailmassa.[42] Tšekkiläinen keittiö tarjoaa melko liha- ja rasvapitoisia ruokia, jotka sopivat yhteen oluen kanssa. Tuoreet vihannekset ja kala ovat vähemmällä huomiolla. Knöödelit ja perunaletut ovat omaleimaisia lisukkeita.[43]

Taiteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekinkielinen kirjallisuus on ollut tärkeää jo 1800-luvun lopusta Itävalta-Unkarin ja myöhemmin natsien ja kommunistien hallituskausilla. Ehkä kuuluisin böömiläinen kirjailija Franz Kafka kirjoitti kuitenkin tuotantonsa pääasiassa saksaksi, vaikka hän tunsikin tšekin kielen. Toinen kuuluisa tšekkiläissyntyinen kirjailija, Milan Kundera, pakeni vuonna 1975 Ranskaan ja on kirjoittanut vuodesta 1989 ranskaksi. Muita kuuluisia kirjailijoita ovat Karel Čapek, Bohumil Hrabal, Pavel Kohout, Václav Havel ja Ivan Klíma.[44] Kuuluisa on myös Jaroslav Hašek, jonka Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa on laajalti tunnettu.[45]

Tšekkiläiset säveltäjät ovat olleet tunnettuja jo 1700-luvulta lähtien. Jan Stamic oli perustamassa Mannheimin koulukuntaa ja vaikutti suuresti sinfoniamuotoon. 1800- ja 1900-lukujen tunnettuja säveltäjiä ovat olleet Bedřich Smetana, Antonín Dvořák, Leoš Janáček ja Bohuslav Martinů.[41] Kansanmusiikin alalta Böömi on lahjoittanut maailmalle polkan.[46] Tšekki on osallistunut osallistunut myös Eurovision-laulukilpailuun.

Kuvataiteilijat ovat seurailleet 1800-luvulta lähtien yleisiä eurooppalaisia suuntauksia, mutta realismi on pääsääntöisesti ollut johtava tyylisuunta. Josef Mánes oli 1800-luvun tunnetuimpia taiteilijoita, ja vuosisadan vaihteessa nousi esille art nouveau -maalari on Alfons Mucha, joka tunnetaan etenkin Sarah Bernhardtille tehdyistä teatterijulisteista.[41][47]

Elokuva-alalta tunnetuimmat hahmot ovat olleet ohjaajat Miloš Forman, Jiří Menzel ja Jan Svěrák. Tšekki on tunnettu myös animaatioelokuvista. Tunnetuimmat animaattorit ovat Jiří Trnka ja Jan Švankmajer.[41]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jääkiekko on Tšekin suosituimpia urheilulajeja, ja maan jääkiekkomaajoukkue onkin yksi maailman menestyneimpiä.

Tšekki on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin vuodesta 1994 alkaen. Vuoden 1996 kesäolympialaisista alkaen maa on saanut 3–11 mitalia, joukossa aina myös kultamitaleita. Kateřina Neumannová on saanut yhteensä kuusi olympiamitalia maastohiihdosta.[48] Tšekkiläiset urheilijat osallistuivat jo ennen itsenäistymistä Tšekkoslovakian olympiajoukkueeseen. Heistä tunnetuimpia ovat pitkän matkan juoksija Emil Zátopek, joka voitti kolme kultaa Helsingissä 1952, ja useita olympiamitaleita voittanut voimistelija Věra Čáslavská.[41]

Tšekin jääkiekkomaajoukkue on voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden vuosina 1996, 1999–2001, 2005, 2010 ja 2024 sekä olympiakultaa vuonna 1998. Tunnetuimpia tšekkiläisiä jääkiekkoilijoita ovat muiden muassa Dominik Hašek ja Jaromír Jágr.

Tšekin jalkapallomaajoukkueen paras arvokisasaavutus on EM-hopea vuoden 1996 Englannin kisoista. Tenniksessä tšekkiläispelaajista menestystä ovat saavuttaneet Jaroslav Drobný, Jan Kodeš, Martina Navrátilová, Ivan Lendl ja Hana Mandlíková.[41]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Bilance počtu obyvatel ve městech České republiky v roce 2015 (PDF) The Czech Statistical Office. Viitattu 16.11.2017. (tšekiksi), (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Czechia The World Factbook. CIA. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b Population 4.10.2017. The Czech Statistical Office. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ Country Guide – Czech Republic (Internet Archive) BBC Weather. BBC. Arkistoitu 7.2.2006. Viitattu 15.10.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Czech Republic - Flora and fauna nationsencyclopedia.com. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
  7. ↑ a b Flora and Fauna Discover CZ. Arkistoitu 13.10.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Tsekin metsävarat KIEMET – Keski-ja Itä-Euroopan metsätietopalvelu. Metla. Arkistoitu 21.6.2013. Viitattu 27.4.2012.
  9. ↑ a b The Great Moravian Empire and the Přemyslid Dynasty My Czech Republic. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  10. ↑ Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa, s. 265. Helsinki: Otava. 1983. ISBN 951-1-07458-X
  11. ↑ a b c Gawdiak, Ihor (toim.): Czechoslovakia: Golden Age Czechoslovakia – a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Rudolph, Richard L.: ”Indistralization in the Czech Lands”, Banking and Industrialization in Austria-Hungary, s. 39. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-08847-3 Google Books (viitattu 16.10.2010). (englanniksi)
  13. ↑ Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 15. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9
  14. ↑ a b c d e f Background Note (Arkistoitu) 2011. U.S. Department of State. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  15. ↑ Dickerson, Bryan J.: The Liberation of Western Czechoslovakia 1945 Military History Online. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Timeline: Czechoslovakia BBC News. BBC. Viitattu 15.10.2020. (englanniksi)
  17. ↑ The Brezhnev Doctrine, 1968 (käännös Pravdasta, 1968) Modern History Sourcebook. (englanniksi)
  18. ↑ Czech Republic – Timeline BBC News. BBC. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
  19. ↑ BRUNCLÍK Brunclík, Miloš & Kubát, Michal: The crisis of the czech politics 25 years after the velvet revolution. Politeja, 2(28)/2014. Księgarnia Akademicka. Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Entinen Nato-kenraali Petr Pavel nousemassa Tshekin presidentiksi. Ilta-Sanomat 28.1.2023.
  21. ↑ Czech Political Parties and their Voters (Arkistoitu – Internet Archive) Czech Sociological Review, 1997, Vol. 5 (No. 1: 39–56). (englanniksi)
  22. ↑ Czech Court Bans Far-Right Party The New York Times. 18.2.2010. Viitattu 15.10.2020. (englanniksi)
  23. ↑ Personální změny bez důvěry. Vláda má na účtu už několik vysokých hlav CT24. 23.2.2018. Viitattu 15.7.2019. (tšekiksi)
  24. ↑ Parties and Elections in Europe www.parties-and-elections.eu. Viitattu 3.10.2024.
  25. ↑ Brodníčková Karolina: Konec Pirátů ve vládě: Skončí náměstci, Pekarová čeká i odchod Richterové z čela Sněmovny www.novinky.cz. 30.9.2024. Viitattu 3.10.2024. (tchèque)
  26. ↑ Budejovicky Budvar National Corporation (Arkistoitu – Internet Archive)
  27. ↑ Czech Republic Euracoal. Viitattu 19.11.2017.
  28. ↑ Czech Republic – Energy System Overview International Energy Agency. OECD / IEA. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 19.11.2017. (englanniksi)
  29. ↑ PSE – Prague Stock Exchange Stock Markets Channel. 2014. Viitattu 19.11.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Getting there & away Lonely Planet. (englanniksi)
  31. ↑ 1–16 Obyvatelstvo podle národnosti podle výsledků sčítání lidu v letech 1921–2011 (PDF) The Czech Statistical Office. Viitattu 15.11.2017. (tšekiksi), (englanniksi)
  32. ↑ 1–17 Obyvatelstvo podle národnosti a mateřského jazyka podle výsledků sčítání lidu v letech 1970, 1991, 2001 a 2011) (PDF) The Czech Statistical Office. Viitattu 15.11.2017. (tšekiksi), (englanniksi)
  33. ↑ Population by religious belief and by municipality size groups Czech Statistical Office. (englanniksi)
  34. ↑ Czech Republic Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
  35. ↑ FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  36. ↑ Progress by Goal 2007. Millennium Goal Monitor. Arkistoitu 10.10.2011. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  37. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Czech Republic 2008 WHO. Viitattu 19.10.2010. (englanniksi)
  38. ↑ History of Charles University Charles University. (englanniksi)
  39. ↑ Significant educational institutions czech.cz. Arkistoitu 24.7.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Czech Republic: Child Labor U.S. Department of Labor. Arkistoitu 11.12.2013. (englanniksi)
  41. ↑ a b c d e f Carter, Francis William; Blazek, Miroslav; Hauner, Milan; Zeman, Z.A.B.; Auty, Robert & Osborne, Richard Horsley: Czech Republic Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.11.2017. (englanniksi)
  42. ↑ Sood, Suemedha: Seven surprising facts about Czech beer BBC Travel. 25.3.2011. BBC. Viitattu 19.11.2017. (englanniksi)
  43. ↑ Tšekkiläinen keittiö ja juomatCzech tourism. (Arkistoitu – Internet Archive)
  44. ↑ Naughton, James: Czech literature since 1918 Traveller’s Literary Companion to Eastern and Central Europe. 2001. Arkistoitu 4.4.2010. (englanniksi)
  45. ↑ Jaroslav HašekVereiningen Vrienden Nederland Tsjechie & Slowakije. (Arkistoitu – Internet Archive)
  46. ↑ History of Polka Dance and Music History of Dance. Viitattu 19.11.2017. (englanniksi)
  47. ↑ Alphonse Maria Mucha AlphonseMucha.org. Viitattu 19.11.2017. (englanniksi)
  48. ↑ Czech Republic in Olympics Sport Reference. Arkistoitu 5.8.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tšekki&oldid=22816641”