George S. Patton
| George S. Patton | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. marraskuuta 1885 San Gabriel, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Kuollut | 21. joulukuuta 1945 (60 vuotta) Heidelberg, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Yhdysvallat |
| Komentajuudet | 2. panssaridivisioona |
| Taistelut ja sodat |
ensimmäinen maailmansota toinen maailmansota |
| Sotilasarvo |
 kenraali |
 Nimikirjoitus |
|
George Smith Patton, Jr. (11. marraskuuta 1885 – 21. joulukuuta 1945) oli yhdysvaltalainen kenraali toisessa maailmansodassa.
Sotilasura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]West Pointin sotilasakatemiasta valmistuttuaan Patton osallistui vuoden 1912 kesäolympialaisiin Tukholmassa. Hän sijoittui nykyaikaisessa viisiottelussa viidenneksi.
Pattonista tuli loppuvuonna 1940 vasta perustetun 2. panssaridivisioonan komentaja Charles Lewis Scottin jälkeen. Hänet ylennettiin samalla prikaatikenraaliksi.[1]
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Patton komensi Yhdysvaltojen panssarijoukkoja Tunisiassa vuonna 1943.[2] Hän johti myös Bernard Montgomeryn kanssa operaatio Huskya eli Sisilian valtausta.[2][3] Pattonin oli määrä suojata Montgomeryn vasenta sivustaa hänen edetessään Messinaan. Patton kuitenkin kääntyi armeijoineen kohti Palermoa ja valloitti sen sekä Messinan ennen Montgomeryä. Patton vapautettiin seitsemännen armeijan johdosta, koska hän vieraillessaan sotilassairaaloissa kahteen eri otteeseen syytti pelkuruudesta ja löi sotapsykoosista kärsivää sotamiestä ja jälkimmäisessä tapauksessa myös osoitti tätä aseella uhaten teloituksella. Suoranaisen rangaistuksen sijaan Patton siirrettiin Yhdysvaltain ensimmäisen armeijaryhmän komentajaksi, armeijaryhmä oli kuitenkin olemassa vain paperilla ja sen tarkoituksena oli toimia harhautuksena Ranskaan tehtävää maihinnousua valmisteltaessa. Samalla hän sai tehtäväkseen Yhdysvaltain maavoimien 3. armeijan muodostamisen.
Normandian maihinnousun jälkeen kesällä 1944 Patton komensi 3. armeijaa Ranskassa, edeten muuta armeijaa nopeammin ja vapauttaen suuria alueita saksalaismiehityksestä. Patton olisi halunnut jatkaa etenemistä Saksan alueelle pyrkimyksenä ehtiä Berliiniin ennen neuvostoliittolaisia, hänen polttoaine- ja ammuskuljetuksiaan kuitenkin vähennettiin samanaikaisen ja lopulta epäonnistuneen Operaatio Market Gardenin vuoksi. Patton osasi myös ennakoida Wehrmachtin yllätyshyökkäyksen Ardenneilla. Lopulta Patton johdatti armeijansa Itävaltaan ja Tšekkoslovakiaan.[2]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joulukuun 8. päivänä 1945 kenraali Patton joutui Saksan Heidelbergissä auto-onnettomuuteen ja halvaantui kaulasta alaspäin. Hän joutui sotasairaalaan ja kuoli siellä joulukuun 21. päivänä.
Patton oli sodan aikana voimakkaasti ajanut sodan jatkamista Neuvostoliittoa vastaan, ja Saksan antautumisen jälkeen hän antoi vanhojen natsivirkamiesten jatkaa viroissaan. Tämä yhdessä Pattonin tapaturmaisen kuoleman kanssa on antanut aiheen erilaisiin salaliittoteorioihin.
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Panssarivaunut M47, M48 ja M60 Patton nimettiin Pattonin mukaan.
Franklin J. Schaffner ohjasi vuonna 1970 elokuvan Panssarikenraali Patton, jossa pääosaa esitti George C. Scott. Elokuva voitti seitsemän Oscaria ja kasvatti Pattonin mainetta erityisesti kuuluisan avausmonologinsa ansiosta, joka on koostettu useamman hänen pitämänsä todellisen puheen osista ja muista sitaateista.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Patton oli kiinnostunut historiallisista taisteluista ja uskoi jälleensyntymisoppiin.
On olemassa viitteitä siitä, että Patton yritti saada Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kruununkalleudet Yhdysvaltoihin vastoin liittoutuneiden joukkojen komentajan Dwight D. Eisenhowerin periaatetta palauttaa ne Wieniin.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Leatherwood, Art: SECOND ARMORED DIVISION [HELL ON WHEELS], The Handbook of Texas Online. Viitattu 26.4.2020.
- ↑ a b c Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 3098, art. Patton. Otava, 1973. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Tiainen, Jorma O.; Ahola, Veikko: Vuosisatamme kronikka, s. 594. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2893-X
- ↑ Kirkpatrick, Sidney D.: Natsien pyhä aarre, Bookwell Oy Juva 2012 ISBN 978-951-20-8965-9, s.219–221
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George S. Patton Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta George S. Patton Wikisitaateissa
