Tiedepuisto

Tiedepuisto (engl. science park) on alue, joka on suunniteltu korkean teknologian ja tieteen sekä tietointensiivisten yritysten keskittymäksi, eli yrityspuistoksi. Usein tiedepuistoa voidaan kutsua myös teknologiakeskukseksi tai teknologiakyläksi.

Tiedepuistot syntyvät tai ne perustetaan yliopistojen, korkeakoulujen ja muutamien isojen yritysten toimipisteiden lähelle. Tiedepuiston hallintaan perustetaan yleensä kiinteistöliiketoimintaan erikoistunut yhtiö, joka on joko osittain julkisomisteinen tai täysin yksityinen. Tämä yhtiö yleensä sekä omistaa, vuokraa että rakennuttaa toimitiloja ja niihin liittyviä käyttäjäpalveluja yrityksille. Pääsääntöisesti tiloja pyritään saamaan vuokratuksi erityisesti pienemmille startup-kasvuyrityksille ja kansainvälisten yritysten paikallisille (tytäryhtiö)toiminnoille.

Tiedepuistot sisältävät Suomessa usein myös kehitysyhtiöitä (esimerkiksi alueellisia teknologian kehittämisyrityksiä tai seudullisia osaamiskeskuksia) ja erilaisia yrityshautomoita ja (uus)yrittäjyyskeskuksia. Monissa tapauksissa (esimerkiksi Hyvinkään Techvilla) kaikista kolmesta osa-alueesta – toimitilat, hautomotoiminta, kehityshankkeet – vastaa sama yritys. Esimerkiksi Oulussa tiedepuistossa toimivat toimitiloja tarjoava Technopolis Oyj, sen pääosin omistama yrityshautomo Technopolis Ventures Oulutech Oy sekä alueellinen kehitysyhtiö Oulu Innovation.

Piilaakson aluetta Kaliforniassa voidaan kutsua maailman kuuluisimmaksi teknologiakeskittymäksi. Muita esimerkkejä merkittävistä ulkomaalaisista tiedepuistoista ovat Cambridgen tiedepuisto Englannissa ja Hsinchu-tiedepuisto Taiwanissa.

Suomen merkittävin tiedepuistojen omistaja on Technopolis Oyj, joka toimii Oulussa, Espoossa, Vantaalla ja Lappeenrannassa. Monet Suomessa toimivista tiedepuistoista ovat vahvasti alueellisia ja saavat ainakin osittain julkisrahoitusta.

Teknologiakeskuksia on perustettu toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen useisiin maihin. Ne sijaitsevat yliopistojen tai korkeakoulujen kampusalueiden – esimerkiksi Innopoli Otaniemessä – tai teollisuuskeskusten – esimerkiksi Toulousessa Airbusin tehtaiden kupeessa – lähellä.

Keskuksia kutsuttiin Suomessa 1960-luvulla teknologiakyliksi, joita alettiin toteuttaa ulkomaisen esimerkin innostamana. 1990-luvulla niitä synnytettiin Suomessa enenevästi erityisesti alueellisen teknologisen tason nostamista varten. Monissa maissa ”business park” -alueilla toimii yrityksiä, jotka ovat samassa vaiheessa kuin teknologiakeskusten palvelemat yritykset.

Tieteellisesti korkeatasoisimpia vastaavia keskittymiä kutsutaan tiedepuistoiksi, jotka sijaitsevat joko yliopiston kampuksella tai sen läheisyydessä tai suuren tutkimuslaitoksen lähellä välillä on kuitenkin häilyvä.^selvennä

Teknologiakeskuksen tehtävänä on edistää teknologiaintensiivistä liiketoimintaa ja parantaa tieto- ja innovaatiopohjaisten kasvuyritysten liiketoimintamahdollisuuksia. Teknologiakeskus pyrkii edistämään näiden alkavien teknologiayritysten syntyä, kasvua ja kansainvälistymistä. Monissa keskuksissa on pyritty yhdistämään koulutus, tutkimus, valtion laitokset ja yritykset ei vain kokoamalla ne yhteen sijainnillisesti vaan myös luomalla puitteet niiden väliselle yhteistyölle. Verkostoissa toimiminen onkin olennainen osa teknologiakeskusympäristöä. Piilaakson alue on kuuluisimpia teknolgiakeskusalueita, joka syntyi Palo Alton elektroniikkayhtiöiden (mm. Xerox ja Hewlett-Packard) läheisyyteen.

Teknologiakeskukset ovat usein alueellisten vahvuuksien hyödyntämiseen perustettuja itsenäisiä yrityksiä. Niiden omistajakunta koostuu yrityksistä, yliopistoista, kunnista, rahoituslaitoiksista, järjestöistä, säätiöistä ja yksityisistä sijoittajista. Yhtiöissä on paikallinen johto sekä usein elinkeinoelämää, yliopisto- ja tutkimuskenttää sekä kuntasektoria laajasti edustava hallitus.^[1]

Teknologiakeskusten toimintaa koordinoi Suomessa Suomen Teknologiakeskusten Liitto TEKEL. Vuonna 1988 perustetun TEKELin tehtävänä on toimia suomalaisen teknologiakeskustoiminnan edunvalvojana, kehittäjänä ja asiantuntijana. TEKEL pyrkii kehittämään vetovoimaisia innovaatioympäristöjä yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa, joihin kuuluvat erityisesti ministeriöt sekä keskeiset tutkimuksen, yrityskehityksen, kansainvälistymisen, elinkeinoelämän ja rahoitusalan toimijat. TEKELiin kuuluu 33 jäsenkeskusta yliopisto- ja korkeakoulukaupungeissa.^[2]

TEKEL edustaa suomalaisia teknologiakeskuksia kansainvälisessä yhteistyössä, kuten Maailman Teknologiakeskusten Liiton IASPin (International Association of Science Parks) toiminnassa.

TEKEL järjestää myös vuosittain Vuoden hautomoyritys -kilpailun. Kilpailu on järjestetty neljä kertaa. Sen ovat voittaneet

• vuonna 2004 Firstbeat Technologies Oy (Turku)^[3],
• vuonna 2005 Navicore Oy (Kuopio)^[4],
• vuonna 2006 Telespro Finland Oy (Kuopio)^[5] ja
• vuonna 2007 Biocis Pharma^[6].

Pääartikkeli: Luettelo teknologiakeskuksista

• Espoon Otaniemi
  • Teknillisen korkeakoulun alue
  • Technopolis Innopoli^[7], Espoon Otaniemessä sijaitseva teknologiayhteisö, joka kuuluu nykyään Technopolis-konserniin
  • Espoon Keilaniemessä sijaitseva teknologiakeskittymä, Nokia Oyj:n vaikutus merkittävä
• Aviapolis^[8] Helsinki-Vantaan lentoaseman lähellä
• Teknologiakeskus Logistia^[9] Kauhajoella
• Helsinki Business and Science Park (HBSP)^[10] Helsingissä
• Joensuun Tiedepuisto^[11] Joensuussa
• Jyväskylän teknologiakeskus^[12] Jyväskylässä
• Kajaanin teknologiakeskus^[13] Kajaanissa
• Kuopion Teknologiakeskus Teknia^[14] Kuopiossa
• Lahden tiede- ja yrityspuisto^[15] Lahdessa
• Technopolis Kareltek^[16] Lappeenrannassa, kuuluu nykyään Technopolis-konserniin
• Mikkelin teknologiakeskus, Miktech^[17] Mikkelissä
• Technopolis Oyj Oulussa, oli Pohjoismaiden ensimmäinen teknologiakylä
• Raaden seudun teknologiakeskus^[18] Raahessa
• Seinäjoen teknologiakeskus^[19] Seinäjoella
• Hermia ja Tampere Science Park Oy Tampereella
• Turun Tiedepuisto Turussa
• Ukipolis^[20] Uudessakaupungissa
• Vaasa Science Park^[21] Vaasassa

• Piilaakso – Kalifornia, Yhdysvallat
• Bangalore (Intian "piilaakso")
• Cambridge Science Park^[22] – Cambridge, Englanti
• M4 corridor – Lontoon and Readingin välissä, Englanti
• Dresden (Saksan "piilaakso")
• Dubai Internec City^[23] – Dubai, Arabiemiraatit
• Dublin (Euroopan "piilaakso")
• Guadalajara, Jalisco (Meksikon "piilaakso")
• Multimedia Super Corridor^[24] – Kuala Lumpur, Malesia
• Singapore Science Park – Singapore
• Sophia Antipolis^[25] – Nizzan ja Cannesin välissä, Ranska
• Hsinchu Science Park – Taiwan
• Zhongguancun (Kiinan "piilaakso") – Peking, Kiina

• Yrityspuisto

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tiedepuisto Wikimedia Commonsissa