Punahiuksisuus

Punahiuksisuus tai punatukkaisuus on yksi ihmisen geneettisesti periytyvistä hiusten värityypeistä. Punertavat hiukset saa aikaan pigmentti nimeltään feomelaniini, jonka tuotantoon vaikuttavat MC1R-geenin tietyt muunnokset. Punahiuksisuuden esiintymiseen fenotyyppisesti tarvitaan yksi punahiuksisuuden alleeli kummaltakin vanhemmilta.

Punahiuksisilla ihmisillä on usein vaalea iho ja pisamia. Yleisintä punatukkaisuus on Euroopan pohjoisosissa, kuten Britteinsaarilla.

Yleisen käsityksen mukaan koko maailman väestöstä punahiuksisia on yhdestä kahteen prosenttia.^[1] Punahiuksisuutta ja siihen liittyvää kalpeaihoisuutta esiintyy erityisen paljon Euroopan pohjoisosissa. On arveltu, että ominaisuuden yleistyminen pohjoisessa johtuu siitä, että se tehostaa D-vitamiinin saantia, joka heikkenee auringonvalon vähetessä.^[1]

Punahiuksisuus on yleistä suomensukuisen kansan udmurttien keskuudessa, ja heitä pidetään toisinaan maailman punahiuksisimpana kansana.^[2] Joidenkin lähteiden mukaan eniten punahiuksisia on Skotlannissa ja Irlannissa, jopa kymmenesosa väestöstä.^[3]

Punahiuksisuutta aiheuttavat geenin MC1R tietyt muunnokset. Geeni vastaa melanokortiini-1-reseptorista.^[4] Muunnos saa aikaan melaniinituotannon muuttumisen, jossa tumman eumelaniinin syntyminen vähenee ja vaaleaa feomelaniinia syntyy runsaasti. Sen seurauksena ihmisellä on punaiset hiukset, vaalea iho ja pisamia.^[5] Ihmisestä ei tavallisesti tule punahiuksista, jos hän perii ominaisuutta aiheuttavan geenin vain yhdeltä vanhemmaltaan.^[6] Punahiuksisista ihmisistä vain kuudella prosentilla on geenistä vain yksi muunnos, kun taas kaksi muunnosta perineitä punahiuksisista on 92 prosenttia.^[7] Myöskään kaikki MC1R-geenin muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan perineet eivät ole punatukkaisia, vaan vain joka neljäs. MC1R-geenin lisäksi punahiuksisuuteen vaikuttaa kahdeksan muutakin geeniä, joista osa kytkee MC1R-geenin päälle tai pois päältä.^[8]

Punatukkaisuutta on eri asteita. Jos henkilöllä on vain feomelaniinia mutta ei lainkaan eumelaniinia, hänellä on kirkkaan punertavat hiukset. Jos hänellä on vähän kumpaakin, hänellä on vaaleanpunertavat hiukset. Jos hänellä on kohtalainen määrä kumpaakin, hänellä on kastanjanruskeat hiukset.^[6]

Punahiuksisilla ihmisillä on keskimäärin noin 80 000 hiusta. Se on vähemmän kuin muunvärisillä, joilla on keskimäärin 100 000–150 000 hiusta.^[9]

Punahiuksisuuteen liittyvä ihon kalpeus tehostaa Auringon säteilyn aiheuttamaa D-vitamiinin tuotantoa iholla.^[1] Samalla punahiuksisten ihmisten vaalea iho palaa herkästi auringossa.^[5] Hyvin vaaleaihoiset ja punahiuksiset ihmiset ovat alttiimpia melanoomalle kuin tummempi-ihoiset ihmiset. Punahiuksisten feomelaniini antaa iholle huonomman suojan Auringon UV-säteiden aiheuttamilta vaurioilta kuin melaniinin tummempi muoto. Yhdysvaltalaisen hiiritutkimuksen mukaan myös punapigmentti itsessään lisää melanoomariskiä ilman UV-säteilyäkin.^[10] Tämä vaikutus esiintyy myös ihmisillä, joilla geeniä on vain yksi kopio ja jotka eivät siksi ole punatukkaisia.^[5]

Punahiuksisten ihmisten kipukynnyksen on havaittu olevan matalampi kuin muiden. Ilmiö on havaittu myös niillä ihmisillä, joilla on vain yksi muunnos punahiuksisuutta aiheuttavasta MC1R-geenistä. Matalamman kipukynnyksen on arveltu voivan johtua siitä, että eräät aivojen hermosoluista reagoivat sekä MC1R-geeniin että kipuun.^[11]

Punahiuksisten ihmisten riski sairastua Parkinsonin tautiin on lähes kaksi kertaa suurempi kuin mustahiuksisten. Punahiuksisilla naisilla on muita 30 prosenttia suurempi todennäköisyys sairastua endometrioosiin.^[12]

Fiktiossa punahiuksiset esitetään joskus tyypillisesti luonteeltaan tulisina tai himokkaina.^[13] Keskiajalla punahiuksisuus on yhdistetty muun muassa juutalaisuuteen, noituuteen ja pahuuteen. Punaiset hiukset ovat tosin joskus olleet myös suosiossa, esimerkiksi Englannissa Elisabet I:n aikana.^[14]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta punahiuksisuus Wikimedia Commonsissa