10. tammikuuta – Valvontakomission varapuheenjohtaja Grigori Savonenkov ilmoitti Neuvostoliiton vaativan jatkosodan aikana Suomeen siirtyneiden 1−16-vuotiaiden inkeriläisten orpolasten palauttamista. Useita inkeriläislapsia oli ehditty ottaa kasvateiksi suomalaisiin perheisiin.
10. tammikuuta – Saksalaiset vetäytyivät asemistaan LätäsenollaKäsivarren Lapissa. Varsinaisia taisteluja saksalaisten ja kenraali Albert Puroman johtamien suomalaisten välillä ei enää käyty.
12. tammikuuta − Neuvostojoukot aloittivat yleishyökkäyksen Puolaan.
20. tammikuuta – Lehtimies ja poliitikko Ernesti Hentunen alkoi jälleen julkaista Totuuden Torvi -lehteä, joka oli ilmestynyt aiemmin vuosina 1928–1933.
23. tammikuuta – ”Kuutoset” tekivät eduskuntakyselyn niistä suomalaisista poliitikoista, joiden he katsoivat olleen vastuussa Suomen joutumisesta jatkosotaan.
25. tammikuuta – Hallitus lakkautti Suomen Aseveljien LiitonSKP:n ja valvontakomission painostuksen vuoksi. Porvarilliset puolueet ja SDP paheksuivat toimenpidettä kovin sanoin.
27. tammikuuta – Puna-armeija saapui Auschwitziin ja Birkenauhun Puolassa ja löysi keskitysleirit. Suurin osa elossa olleista vangeista oli erittäin huonossa kunnossa. Leirien johtajat ja vartijat vangittiin.
30. tammikuuta – Wilhelm Gustloff upposi Itämerellä saatuaan kolme torpedon osumaa Neuvostoliiton sukellusveneen S-13 ampumana; 9 300 pakolaista hukkui.
31. tammikuuta – Pääministeri J. K. Paasikivi kehotti Suomen sodanaikaisia johtavia poliitikkoja siirtymään syrjään poliittisesta toiminnasta, jotta Neuvostoliitto ja Iso-Britannia saataisiin vakuuttuneiksi siitä, että Suomi oli hylännyt sotapolitiikan.
14. helmikuuta – Presidentti Roosevelt tapasi Saudi-Arabian kuningas Ibn Sa’udin risteilijä U.S.S. Quincylla Suezin kanavassa. Vastineeksi Yhdysvaltain suojelusta Saudit lupasivat toimittaa öljyä.[1]
5. helmikuuta – Suomen hallitus asetti historiantutkija, tohtori Eirik Hornborgin johtaman komitean tutkimaan Suomen sodanaikaisen poliittisen johdon virkatoimia.
6. helmikuuta – Suomessa julkistettiin nimilista kansanedustajista, jotka eivät saaneet asettua ehdokkaiksi tulevissa eduskuntavaaleissa. Listalla olivat kaikki Isänmaallisen Kansanliikkeen kansanedustajat sekä 11 nimeltä mainittua SDP:n, Maalaisliiton ja Kokoomuksen kansanedustajaa. Listalla mukana ollut SDP:n Väinö Tanner erosi välittömästi eduskunnasta.
13./14. ja 14./15. helmikuuta – Kahden yön rajut Dresdenin pommitukset alkoivat. "Elben Firenzeksi" kutsuttu kaupungin arvokas keskusta siirtyi historiaan. Pommituksissa sai eri arvioiden mukaan surmansa 20 000–25 000 ihmistä, Natsi-Saksan propagandaministeriön ilmoituksen mukaan kuolonuhreja olisi ollut jopa kymmenkertainen määrä.
1. maaliskuuta − Hallitus totesi, että Suomen ja Saksan välillä oli vallinnut sotatila 15. syyskuuta 1944 lähtien ja katsoi, että Suomella oli tästä syystä oikeus vaatia Saksalta sotakorvauksia.
3. maaliskuuta – Suomi julisti sodan akselivalloille, taisteltuaan saksalaisia vastaan jo edellissyksystä lähtien.
17.-18. maaliskuuta – Suomessa järjestettiin ensimmäiset sodanjälkeiset eduskuntavaalit. Äänioikeusikäraja laskettiin 21 vuoteen. Äänestysaktiivisuus nousi ennätyksellisen suureksi; äänestämässä kävi lähes 75 prosenttia äänioikeutetuista. Vaalit merkitsivät perusteellista muutosta Suomen poliittisiin oloihin ja niitä alettiin myöhemmin luonnehtia siirtymäksi "toiseen tasavaltaan".
13. huhtikuuta – Neuvostojoukot valtasivat Wienin ja aloittivat hyökkäyksen Berliiniin.
13. huhtikuuta – Kolme suurinta puoluetta, SDP, SKDL ja Maalaisliitto, antoivat yhteistoimintajulistuksen eli ”kolmen suuren sopimuksen”, jossa tuomittiin sotapolitiikka ja fasismi.
16. huhtikuuta – Neuvostoliiton L-3 torpedoi pakolaisia kuljettaneen Goya-rahtialuksen Gdanskinlahdella. 7 000 ihmistä hukkui.
20. huhtikuuta – Sisäministeri Yrjö Leino sai valvontakomissiolta määräyksen pidättää 20 komission nimeämää henkilöä ja luovuttaa heidät komissiolle. Henkilöt – enimmäkseen venäläisiä pakolaisia – pidätettiin kotoaan seuraavana yönä ja heidät kuljetettiin Leinon tietämättä aamuyöllä 21. huhtikuuta lentokoneella Neuvostoliittoon. Kyseisiä henkilöitä alettiin kutsua ”Leinon vangeiksi”.
23. huhtikuuta – Valtiollisen poliisin päällikkönä jatkosodan aikana toiminut Arno Anthoni pidätettiin ja asetettiin turvasäilöön. Myöhemmin hänet tuomittiin vankeuteen sotarikoksista syytettynä.
23. huhtikuuta − Lakitieteen tohtori Otto Brusiin nimitettiin Valtiollisen poliisin uudeksi päälliköksi.
27. huhtikuuta – Yhdysvaltalaiset joukot vapauttivat Dachaun ja neuvostojoukot Ravensbrückin keskitysleirin. Leireissä oli surmattu vankeja viimeiseen asti.
28. huhtikuuta – Italialaiset partisaanit teloittivat diktaattori Benito Mussolinin ja hänen rakastajattarensa Clara Petaccin.
28. huhtikuuta – Kenraali Siilasvuo ilmoitti Lapin sotatoimien päättyneen.
29. huhtikuuta – Italiassa olleet Saksan sotajoukot antautuivat.
1. toukokuuta – Goebbels ja hänen vaimonsa Magda tekivät itsemurhan surmattuaan kuusi lastaan. Dönitz nimitti kreivi Lutz Schwerin von Krosigkin valtakunnankansleriksi.
3. toukokuuta – RAF upotti keskitysleirivankeja kuljettaneet Cap Arconan, Thielbeken ja sairaalaiva Deutschland IV:n Lyypekinlahdessa. 10 000 ihmistä sai surmansa. SS ampui selviytyneet vangit.
3. toukokuuta – Tiedemies Wernher von Braun ja hänen 120 hengen tutkimusryhmänsä antautui yhdysvaltalaisjoukoille. He saattoivat myöhemmin alkuun Yhdysvaltain avaruusohjelman.
5. toukokuuta – Suomen eduskunta hyväksyi maanhankintalain, jonka piiriin tulivat siirtoväen lisäksi sotainvalidit, sotalesket ja -orvot sekä rintamamiehet.
8.–29. toukokuuta – Ranskalaisjoukot ja vapautetut italialaiset sotilaat kukistivat kapinan AlgerianSétifissa. Verilöylyssä arvellaan kuolleen 2 000–40 000 paikallista.
8. toukokuuta – Saksan antautumissopimus tuli voimaan länsirintamalla, idässä päivää myöhemmin. Tapauksen muistoksi vietetään monissa maissa 8. tai 9. toukokuuta voitonpäivää.
8. toukokuuta – Viimeiset Norjassa olleet saksalaiset sotilaat poistuivat maasta. Saksalainen Norjan valtakunnankomissaari Josef Terboven teki itsemurhan.
25. kesäkuuta – Sosialidemokraatti Einar Gerhardsen muodosti Norjan uuden hallituksen. Hän oli vain hieman aiemmin palannut kotimaahansa Sachsenhausenin keskitysleiriltä Saksasta.
29. kesäkuuta – Risto Ryti ja Jukka Rangell erosivat viroistaan Suomen Pankissa.
30. kesäkuuta – Kenraali Aksel Airo pidätettiin syytettynä osallisuudesta asekätkentään. Hän oli vangittuna lähes kolme vuotta.
Heinäkuu–syyskuu
1. heinäkuuta – Saksa jaettiin miehitysjoukkojen kesken.
4. heinäkuuta – Sisäministeri Yrjö Leino teki eduskunnalle selkoa juuri paljastuneesta asekätkentäjutusta sotasyyllisyysasiasta käydyn keskustelun yhteydessä. Valvontakomissio vaati hallitukselta jyrkin sanoin asekätkentäjutun pikaista selvittämistä. Tapauksesta paisui lopulta Pohjoismaiden suurin, lähes viisi vuotta kestänyt oikeusprosessi.
12. heinäkuuta – Tohtori Eirik Hornborgin johtama komitea sai valmiiksi mietintönsä Suomen sodanaikaisen poliittisen johdon toimien lainmukaisuudesta. Mietintö salattiin julkisuudelta valvontakomission vaatimuksesta.
17. heinäkuuta − Valtiovarainministeri Sakari Tuomioja siirtyi Suomen Pankin pääjohtajaksi ja hänen tilalleen hallitukseen tuli entinen sosiaaliministeri Ralf Törngren.
26. heinäkuuta − Potsdamin julistus: Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Kiina vaativat Japanilta ehdotonta antautumista.
30. heinäkuuta – Japanilainen sukellusvene I-58 torpedoi salaisesta tehtävästä palanneen USS Indianapolisin, 900 hengissä selviytynyttä jäi neljäksi päiväksi veden varaan. Yli 600 heistä jäi haiden saaliiksi ennen pelastumista.
2. elokuuta – Suomi ja Iso-Britannia solmivat kauppasopimuksen ja hieman myöhemmin diplomaattisuhteet. SAK:n entinen puheenjohtaja Eero Wuori nimitettiin Suomen Lontoon-suurlähettilääksi. Iso-Britannia nimitti Helsingissä toimineen "poliittisen edustajansa" Francis Shepherdin suurlähettilääksi.
6. elokuuta – Hiroshima tuhottiin Enola Gay -nimisestä B-29-pommittajasta pudotetulla Little Boy -ydinpommilla kello 08:16 paikallista aikaa. Noin 80 000 ihmistä sai heti surmansa ja rakennukset tuhoutuivat valtavassa tulimyrskyssä perustuksiaan myöten kahdeksan neliökilometrin alueelta. [3]
6. elokuuta − Suomi ja Neuvostoliitto solmivat uudelleen diplomaattisuhteensa. SKDL:n kansanedustaja Cay Sundström nimitettiin Suomen ensimmäiseksi suurlähettilääksi Moskovaan. Neuvostoliiton Helsingin-suurlähettilääksi tuli valvontakomission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov.
8. elokuuta – Liittoutuneiden kokouksessa Lontoossa solmittiin sopimus, jossa määriteltiin käsitteet rikos rauhaa vastaan ja sotarikos. Sopimus tehtiin Natsi-Saksan ja Japanin johtoa vastaan käytäviä oikeudenkäyntejä varten ja sitä sovellettiin myös Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.
8. elokuuta − Valvontakomissio otti ensimmäisen kerran julkisesti kantaa Suomen sotasyyllisyysasiaan, kun komission varapuheenjohtaja Grigori Savonenkov kävi puhumassa siitä pääministeri J. K. Paasikiven luona. Savonenkov totesi Suomen pääosin toteuttaneen välirauhansopimuksen ehdot lukuun ottamatta sen sotarikollisia koskevaa 13. artiklaa.
8.−9. elokuuta − Poliittinen äärivasemmisto järjesti mielenosoituksia Suomen suurimmissa kaupungeissa sotasyyllisyysasian käsittelyn vauhdittamiseksi.
14. elokuuta – Marsalkka Philippe Pétain tuomittiin kuolemaan, mutta kenraali Charles de Gaulle muutti tuomion Pétainin korkean iän ja ensimmäisen maailmansodan aikaisten ansioiden vuoksi elinkautiseksi vankeudeksi 17. elokuuta.
15. elokuuta – Keisari Hirohito ilmoitti antautumisesta kello 12:00 radiossa. VJ-päivä (Victory over Japan Day) Yhdysvalloissa.
20. elokuuta − Suomi ja Yhdysvallat solmivat uudelleen sodan vuoksi katkenneet diplomaattisuhteensa. Suomen Pankin johtokunnan jäsen, Maalaisliiton kansanedustaja Kalle Jutila nimitettiin Suomen suurlähettilääksi Washingtoniin. Jutilan tilalle eduskuntaan tuli miltei suoraan vankilasta asekätkentäjutun vuoksi vangittu sosiaalijohtaja Eero Kivelä.
22. elokuuta – Valvontakomission puheenjohtaja kenraalieversti Andrei Ždanov kävi pääministeri J.K. Paasikiven luona kiirehtimässä sotasyyllisyyskysymyksen käsittelyä. Ždanov piti sotasyyllisyysasiaa ainoana esteenä Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden myönteiselle kehitykselle ja palasi asiaan useita kertoja myöhemminkin ennen oikeudenkäynnin alkua.
22. elokuuta – Lakiesitys sotaan syyllisten rankaisemisesta annettiin eduskunnalle.
24. elokuutaSuomessa syntyi 495 lasta, joka on yhden vuorokauden syntyvyyden suomenennätys.
24. elokuuta – Noin 16 000 Lapin läänin alueelta evakuoidun siviilin ilmoitettiin oleskelevan vielä Vaasan ja Oulun läänien alueilla.
10. syyskuuta – Norjan syrjäytetty valtionpäämies Vidkun Quisling tuomittiin maanpetoksestakuolemaan. Tämä merkitsi poikkeamista Norjan rikoslaista, sillä kuolemanrangaistus oli kielletty Norjassa vuonna 1905.
11. syyskuuta – Suomen eduskunta hyväksyi äänin 129−11 ns. sotasyyllisyyslain. Kymmenen kansanedustajaa äänesti tyhjää ja 48 oli poissa äänestyksestä.
12. syyskuuta − Tasavallan presidentin tehtäviä hoitanut pääministeri J. K. Paasikivi vahvisti sotasyyllisyyslain. Eduskunta valitsi 12 jäsentä sotasyyllisyystuomioistuimeen; tuomioistuimen kolme lakimiesjäsentä oli nimetty jo aiemmin.
26. syyskuuta – Kokoomuksen kansanedustaja Arvo Salminen teki eduskuntakyselyn asekätkentäjutun vuoksi pidätettyjen henkilöiden kohtelusta.
Lokakuu–joulukuu
5. lokakuuta – Oikeusministeri Urho Kekkonen piti radiopuheen, jossa hän tuomitsi asekätkennän "vaarallisena seikkailuna" ja "suurena onnettomuutena koko maalle" sekä kehotti kaikkia suomalaisia avustamaan viranomaisia jutun selvittämisessä.
9. lokakuuta – Ranskan sodanaikaisen Vichyn hallituksen pääministeri Pierre Laval tuomittiin kiivaassa oikeudenkäynnissä kuolemaan. Hänet teloitettiin ampumalla 15. lokakuuta. Ennen teloitustaan Laval yritti tehdä itsemurhan syanidilla.
30. lokakuuta – Valvontakomission brittiläisen osaston sotilasasiantuntija, eversti James Magill varoitti raportissaan länsimaita Neuvostoliiton aggressiivisista aikeista Skandinavian maita vastaan.
3. marraskuuta – Valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov ilmoitti pääministeri J. K. Paasikivelle, ettei marsalkka Mannerheim voinut matkustaa ulkomaille.
17. marraskuuta − Sotasyyllisyysoikeus vapautti vankilasta Toivo Kivimäen, Antti Kukkosen, Tyko Reinikan ja Väinö Tannerin. Valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov esitti asiasta pääministeri J. K. Paasikivelle erittäin jyrkän paheksuntansa.
7. joulukuuta − Suomi ja Ranska solmivat diplomaattisuhteensa uudelleen. Suomen uusi Pariisin-suurlähettiläs Johan Helo astui virkaansa vuoden 1946 alussa.
11. joulukuuta – Valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov vaati presidentti Risto Rytin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä pitämän puolustuspuheen julkaisemista kiellettäväksi. Oikeusministeri Urho Kekkosen neuvoteltua Ždanovin kanssa puhe julkaistiin sanomalehdissä tarkoin sensuroituna. Kekkosen mukaan täydellinen julkaisukielto olisi voinut synnyttää käsityksen, että Ryti oli onnistunut murskaamaan syyteaineiston.
11. joulukuuta – Kirjailija Mika Waltarin pääteos, laaja romaani Sinuhe egyptiläinen, ilmestyi. Teoksen kaksi ensimmäistä painosta (30 000 kappaletta) oli jo etukäteen tilattu loppuun.
20. joulukuuta – Suomessa säädettiin etunimilaki, jonka mukaan jokaisella suomalaisella saa olla enintään kolme etunimeä.
20. joulukuuta − Sotasyyllisyysoikeuden vankilasta vapauttamat Toivo Kivimäki, Tyko Reinikka ja Väinö Tanner vangittiin uudelleen. Oikeudenkäynti keskeytyi joulun ajaksi ja jatkui 9. tammikuuta – 1946.