rock

Katso myös: Rock

rock (5-A)

1. rokki, 1950-luvulla syntynyt populaarimusiikin tyyli, josta on kehittynyt useita alalajeja

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rock	rockit
genetiivi	rockin	rockien (rockein)
partitiivi	rockia	rockeja
akkusatiivi	rock; rockin	rockit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rockissa	rockeissa
elatiivi	rockista	rockeista
illatiivi	rockiin	rockeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rockilla	rockeilla
ablatiivi	rockilta	rockeilta
allatiivi	rockille	rockeille
muut sijamuodot
essiivi	rockina	rockeina
translatiivi	rockiksi	rockeiksi
abessiivi	rockitta	rockeitta
instruktiivi	–	rockein
komitatiivi	–	rockeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rocki-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• Substantiivissa ei kirjoitettuna esiinny astevaihtelua, mutta lausuttaessa esiintyy. Siksi taivutustyypiksi on merkitty 5-A.

englannin sanasta rock^[1] < lyhentymä sanasta rock and roll

• rokkenroll, rokkenrolli

• rockata

• rokki

hevirock, manserock, rockelokuva, rockmusiikki, rockooppera, rocktähti, rockvideo, rock-yhtye, rockyhtye, stadionrock, suomirock

• rock Kielitoimiston sanakirjassa

rock (monikko rocks)

1. kallio, kivi
2. (musiikki) rock

• rock face
• cliff

• alternative rock, arena rock

• between a rock and a hard place kahden tulen välissä, puun ja kuoren välissä, vaikeassa välikädessä

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	rocks
part. prees.	rocking
imp. & part. perf.	rocked

rock

1. keinuttaa; keinua
2. keikuttaa; keikkua
3. rokata

   rocking to Ozzy like it's 1986

• rocker

rock yl. (2) (yks. määr. rocken [luo], mon. epämäär. rockar [luo], mon. määr. rockarna [luo])

1. miesten pitkä takki