imperfekti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]imperfekti (5)
- (kielitiede) aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka saattaa jatkua
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈimperˌfekt̪i/
- tavutus: im‧per‧fek‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | imperfekti | imperfektit |
| genetiivi | imperfektin | imperfektien (imperfektein) |
| partitiivi | imperfektiä | imperfektejä |
| akkusatiivi | imperfekti; imperfektin |
imperfektit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | imperfektissä | imperfekteissä |
| elatiivi | imperfektistä | imperfekteistä |
| illatiivi | imperfektiin | imperfekteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | imperfektillä | imperfekteillä |
| ablatiivi | imperfektiltä | imperfekteiltä |
| allatiivi | imperfektille | imperfekteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | imperfektinä | imperfekteinä |
| translatiivi | imperfektiksi | imperfekteiksi |
| abessiivi | imperfektittä | imperfekteittä |
| instruktiivi | – | imperfektein |
| komitatiivi | – | imperfekteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | imperfekti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
[muokkaa]- Suomen kielen mennyttä aikamuotoa nimitetään myös imperfektiksi, vaikka sen merkitys ei ole aina sama kuin kielioppitermin ”prototyyppisellä” imperfektillä. Kielitieteissä suomen kielen menneeseen aikamuotoon viitataankin usein preteritillä.
Käännökset
[muokkaa]1. kertoma, aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä joka saattaa jatkua
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (harv.) kertoma
Lyhenteet
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- imperfekti Kielitoimiston sanakirjassa
- imperfekti Tieteen termipankissa