keikkua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]keikkua (52-A) (taivutus[luo])
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈkeikːuɑˣ]
Tavutus
[muokkaa]- tavutus: keik‧ku‧a
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- keikahtaa, keikuskella
- keikuttaa, keikutella
- substantiivit: keikkuminen
Käännökset
[muokkaa]1. heilua
|
Ks. heilua |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- keikkua Kielitoimiston sanakirjassa