Niili

Joen nimi tulee kreikan sanasta Neilos, joka on mahdollisesti peräisin seemiläisestä sanajuuresta nahal, joka tarkoittaa jokilaaksoa.^[1] Muinaisegyptissä Niili tunnettiin nimellä Iteru, joka tarkoittaa jokea.^[2]

Niilin tarkkaa pituutta ei ole helppo määritellä, mutta yleinen arvio on 6 650 kilometriä. Niiliä pidetään yleisesti nykyisin maailman pisimpänä jokena. Määrittelyssä on otettu huomioon varsinaisen Niilin pisin alkujoki Valkoinen-Niili alkujokineen.^[3][4] Joidenkin 2000-luvulla tehtyjen mittausten valossa pisin joki olisi kuitenkin Amazon, joka on myös vesimäärältään yli 40 kertaa Niiliä suurempi.^[5] Tämä arvio ei ole kuitenkaan saanut yleistä hyväksyntää.^[3]

Niili on leveimmältä kohdaltaan Edfussa 7,5 kilometriä leveä. Keskimäärin joki on 2,8 kilometriä leveä.^[6] Niilin laakso on leveydeltään enimmillään 25 kilometriä.^[7] Sudanin Manasirin autiomaassa hiekka yltää aivan joen partaalle.^[8] Niilin valuma-alue on noin 3 349 000 neliökilometriä, ja se kattaa kymmenesosan koko Afrikan pinta-alasta.^[1]

Pääartikkelit: Valkoinen-Niili ja Sininen-Niili

Niili koostuu alkuosaltaan kahdesta päähaarasta, Valkoisesta-Niilistä ja Sinisestä-Niilistä, joiden yhteenvirtaus sijaitsee lähellä Sudanin pääkaupunkia Khartumia. Joet on nimetty niiden veden värin mukaan. Khartumin jälkeen Niiliin laskee vielä Atbarajoki.^[9]

Valkoisen-Niilin ja sitä kautta koko Niilin etäisin lähde on Kagerajoen sivujoki Ruvyironza Burundissa. Kagera virtaa Victorianjärveen, mistä Niili aloittaa 5 584 kilometrin matkansa Välimereen.^[9] Sudanissa Valkoinen-Niili virtaa ennen Khartumiin saapumistaan laajan suoalueen Suddin läpi.^[10]

Sininen-Niili on päähaaroista lyhyempi. Se alkaa Tanajärvestä, johon laskevien jokien alkulähteet ovat Etiopian ylängöllä jopa 2 150 metrin korkeudessa.^[9] Sininen-Niili tuo jokeen 80 prosenttia sen vedestä.^[11]

 

Pääartikkeli: Niilin kataraktit

Egyptin Assuanin ja Sudanin Khartumin välillä on kuusi suurta kataraktia. Ne ovat nopeasti virtaavia kohtia, joissa veneillä kulkeminen on ollut lähes mahdotonta. Joki on kataraktien kohdalla matala, ja joessa on erikokoisia kivenlohkareita ja saaria. Kataraktit ovat syntyneet maankuoren noustessa geologisesti aktiivisella alueella. Vaikeakulkuisuutensa seurauksena kataraktien väleissä on ollut aikoinaan erilliset kuningaskunnat.^[12]

Katarakteista käytetään järjestysnumeroita, jotka kasvavat pohjoisesta etelään eli vastavirtaan. Kuuden suurimman kataraktin lisäksi joessa on useita pienempiä matalikkoja, jotka eivät usein ole kovin pitkäikäisiä. Ensimmäinen eli pohjoisin katarakti sijaitsee Egyptissä, muut Sudanissa.^[12] Toinen katarakti on jäänyt kokonaan Nasserin tekojärven alle.^[8]

Kataraktit on täytynyt ylittää vastavirtaan vetämällä venettä jokea ylös. Vaikeimpien kataraktien ylittäminen on onnistunut silloinkin vain kesäisten tulvien aikana. Viides ja kuudes katarakti voidaan ylittää ympäri vuoden.^[8]

 

 

Pääartikkeli: Niilin suisto

Niili laskee Välimereen Egyptissä 250 kilometriä leveänä monihaaraisena jokisuistona. Siihen kuuluu monta sivujokea, joista kaksi suurinta ovat Damiettan ja Rosettan sivuhaarat. Suiston alueella asuu 34 miljoonaa ihmistä.^[13]

Assuanin padon rakentamisen jälkeen Niilin suistoon ei enää tule lietettä entiseen tapaan, minkä seurauksena eroosio ja maan vajoaminen ovat voimistuneet suiston alueella. Jos lisäksi merenpinta nousee ilmastonmuutoksen seurauksena, meri saattaa vallata suiston ja estää maanviljelyn.^[14] Suiston odotetaan katoavan kokonaan vuoteen 2500 mennessä.^[13]

Niilin uskotaan olleen olemassa jossain muodossa 25 miljoonan vuoden ajan. Nykyisen käsityksen mukaan Niili oli miljoonia vuosia sitten huomattavasti nykyistä pidempi ja alkoi Tanganjikajärvestä, mutta Virungan tulivuorenpurkaukset Ruandassa ovat muuttaneet sen virtauksia. Vuosien 8000–1000 eaa. välillä Niilillä oli kolmaskin suuri sivujoki, Keltainen-Niili. Se alkoi Tšadista ja yhtyi Niiliin Khartumin ja Assuanin välillä. Tästä joesta on säilynyt sen uoma, Wadi Howar.^[4]

Niilinlaakson eläimistöön kuuluvat yhä jo muinaisen Egyptin piirtokirjoituksesta ja jumalistosta tutut pillerinpyörittäjä, käärmekotka, arohiirihaukka, harjalintu, pikkukorppikotka ja egyptinkobra. Kokonaan tai suurelta osalta jokea kadonneita ovat niilinkrokotiili, afrikannorsu, leijona, vihermarakatti ja paviaani. Vedessä elää esimerkiksi kelttikaloja, kissakaloja ja niilintilapiaa. Iibistä ei enää tavata Egyptissä, mutta se elää yhä Saharan eteläpuolella. Sakaalia tavataan aavikon reunoilla.^[15] Suddin suoalueella Sudanissa tavataan yli 400 muuttolintulajia.^[10]

Niilin rantojen kasvillisuus vaihtelee paljon pohjoisesta etelään. Egyptissä kasvavat esimerkiksi tamariski ja akaasiat, joista suurin on niilinakaasia, sekä viljelyskasveista esimerkiksi taatelipalmu, banaani ja 1800-luvulla tuotu sokeriruoko. Assuanin padon eteläpuolella luonto muuttuu erilaiseksi. Sudanin rajalta Suddin soihin joen ympäristö on aavikkoa ja savannia. Rannoilla kasvaa palmuja, ja etelämmäksi kohti Ugandaa mentäessä kasvillisuus muuttuu rehevämmäksi. Victorianjärven lähellä jokea ympäröivät viljelykset. Etiopiaan päin mentäessä kasvillisuus vaihtuu puoliaavikon pensaikosta metsiksi ja metsäisiksi ruohikkomaiksi. Ylängöillä lähellä joen alkulähdettä on pensaikkoa ja havumetsää.^[16] Papyruskaisla, josta valmistettiin papyrusta, oli aikoinaan yleinen etenkin suistossa, mutta se on nyt kadonnut suurimmasta osasta Egyptiä.^[17]

Niilin laakson varhaiset ihmisasukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä, ensin Pohjois-Afrikasta ja Itä-Sudanista, myöhemmin myös Siinailta ja Punaisenmeren seudulta. Maanviljely aloitettiin Niilin laakson pohjoisosissa noin 5000 eaa. Kun viljaa viljeltiin ja säilöttiin, kulttuuri kehittyi ja alettiin siirtyä alkeellisista yhteiskunnista kohti korkeakulttuuria. Joen varrelle syntyneet Ylä- ja Ala-Egyptin valtakunnat yhdistyivät noin 3100 eaa., jolloin muinaisen Egyptin historia alkoi.^[18]

Niilin jokavuotinen tulva ja sen laajalle alueelle levittämä hedelmällinen liete tekivät jokilaaksosta erinomaista maanviljelyseutua ja mahdollistivat Egyptin korkeakulttuurin synnyn. Niili oli egyptiläisille myös tärkeä liikenneväylä, kun virta vei laivat alavirtaan ja tuuli ylävirtaan. Pyramideissa käytetyt kivet voitiin kuljettaa laivoilla jokea pitkin louhoksilta rakennuspaikalle.^[19]

Antiikin ajan kreikkalaiset ja roomalaiset eivät onnistuneet pääsemään Etelä-Sudanin soiden läpi selvittämään Niilin lähteitä.^[4] Brittiläinen löytöretkeilijä John Hanning Speke lähti Royal Geographical Societyn toimeksiannosta etsimään Niilin lähdettä vuonna 1856. Hän löysi eurooppalaisille siihen asti tuntemattoman Victorianjärven elokuussa 1858 ja esitti Britanniaan palattuaan sen olevan Niilin lähde. Todistaakseen asian sekä sen, että joki ei saa alkuaan Tanganjikajärvestä, Speke palasi Afrikkaan ja 28. heinäkuuta 1862 saavutti Victorianjärven Niiliä pitkin.^[20] Lopulta Henry Morton Stanley varmisti Speken havainnon lopullisesti tutkimusretkellään vuosina 1874–1877.^[4]

Niilin vedet ja etenkin entisaikaan myös joen kuljettama liete tekevät viljelyn mahdolliseksi sen rannoilla alueella, joka olisi muuten liian kuivaa. Joillain alueilla sataa tarpeeksi paljon, mutta liian epäsäännöllisesti viljelyä ajatellen.^[1]

Niili on myös tärkeä liikennereitti, joskaan ei enää nykyisin samassa määrin kuin entisinä aikoina.

 

Niilissä on useita patoja. Vuodesta 1843 alkaen suiston lähelle on rakennettu ohjauspatoja, joilla yläjuoksun kastelukanaviin saadaan nousemaan vettä. Assuaniin Etelä-Egyptiin ensimmäinen pato rakennettiin vuosina 1899–1903. Vuosina 1959–1970 rakennettiin suuri Assuanin pato kuusi kilometriä aiemman padon yläjuoksulle. Pato on 3,83 kilometrin pituinen. Se mahdollistaa Niilin vuotuisten tulvien säätelyn ja tuottaa samalla sähköenergiaa. Padon taakse on muodostunut 500 kilometriä pitkä Nasserin tekojärvi.^[21]

Myös Etiopian puolelle on rakenteilla suurpato kastelukanavineen.^[22] Viimeistään vuonna 2019 valmistuva pato tuottaa Etiopialle energiaa jopa 6 400 megawatin teholla. Sudanille pato tuo halpaa sähköä ja säätelee Niilin tulvia. Egyptiläiset sen sijaan pelkäävät padon aiheuttavan maahansa tuhoisan vesipulan, etenkin jos sen patojärvi täyttyy vain muutamassa vuodessa.^[23]

Kairon kohdalla joesta on johdettu useita kastelukanavia ja kanaaleja. Ne vievät joesta vettä pelloille ja palauttavat siihen jätettä, kemikaaleja ja viemärivettä.^[13]

Assuanin padon rakentamisella tavoiteltiin hyötyjä, mutta se on aiheuttanut myös haittoja. Vaikka se on lopettanut vaaralliset tulvat, samalla se on pysäyttänyt hedelmällisen lietteen tulon joen alajuoksulle. Sen seurauksena alajuoksun viljelyksillä joudutaan käyttämään keinolannoitteita. Lietteen tulon loppuminen on vaikuttanut pahimmin joen suistoon, jota eroosio nyt kuluttaa nopealla vauhdilla.^[10]

• Jinja Ugandassa
• Juba Etelä-Sudanissa
• Bahir Dar Etiopiassa
• Khartum Sudanissa
• Luxor, Assuan, Kairo ja Aleksandria Egyptissä, aiemmin myös Memfis ja Theba

• Insight Guide: The Nile. APA Publications, 2010. (englanniksi)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Niili Wikimedia Commonsissa