Naudat

Naudoille kuten muillekin märehtijöille on tyypillistä tynnyrimäinen ruho, joka on yleensä hyvin roteva. Niiden sarvet ovat sileät ja pyöreydeltään vaihtelevat. Turpa on leveä ja kostea, sekä edestä karvaton. Sieraimet ovat kaukana toisistaan. Nautojen häntä on pitkä ja tupsumainen. Kyynelkuopat ja sorkkarauhaset puuttuvat. Niiden utareet ovat nelinisäiset. Osalla lajeista on suuri riippuva kaulanahka.

Pääkallo on leveä ja kapenee hiukan turpaa kohden. Tohlot, joihin sarvet kiinnittyvät, ovat aivan kallon sivuilla. Nikamien okahaarakkeet ovat pitkät ja toimivat kiinnityskohtana hartioiden jykevälle lihasharjanteelle. Yläleuassa ei ole lainkaan etu- eikä kulmahampaita, mutta alaleuassa on kummallakin puolella 3 etuhammasta, etuhampaan muotoinen kulmahammas sekä 3 väli- ja 3 poskihammasta, jollaiset on myös yläleuassa. Erittäin lyhytkarvainen turkki on ihonmyötäinen ja monilla lajeilla eri ruumiinosista, kuten kaulasta, harjamaisesti pidentynyt. Nautaeläimen kieli on karheapintainen, pitkä ja hyvin voimakas.

Luonnonvaraiset naudat olivat levinneet kaikkialle Eurooppaan pohjoista lukuun ottamatta, sekä Afrikkaan, Keski- ja Etelä-Aasiaan sekä Pohjois-Amerikkaan. Nykyisin niitä on luonnonvaraisena Euroopassa vain hajanaisina kantoina Keski- ja Itä-Euroopassa. Pohjois-Amerikan biisonilaumoille on käynyt melkein yhtä huonosti: nekin elävät enää lähinnä suojelualueilla.

Nautojen alaheimon lajien luonnonvarainen elinympäristö vaihtelee erittäin paljon. Monet lajit viihtyvät tiheissä metsissä, toiset taas suosivat aukeita ruohomaita. Tasankojen ohella naudat tulevat toimeen myös vuoristossa, jopa 6 000 metrin korkeudelle Himalajalle jakkien elinalueelle. Ravintonaan naudat käyttävät erilaista kasviravintoa, esimerkiksi heinää, lehtiä, puunkuorta, sammalta, sieniä ja jäkälää. Kaikki lajit tarvitsevat elinalueelleen pintavesistön ja ne myös ottavat mieluusti mutakylpyjä.

Naudatt kehittyivät Euraasiassa noin 5 miljoonaa vuotta sitten. Varhaiset nautaeläimet olivat nykyisten nilgain ja nelisarviantiloopin kaltaisia. Nämä poikkeavat ulkonäöltään selvästi alaheimon muista nykyisistä lajeista.

Naudat ovat laumaeläimiä joitain poikkeuksia kuten anoaa lukuun ottamatta. Laumojen koko vaihtelee pienistä perheryhmistä jopa tuhatpäisiin laumoihin. Useilla lajeilla pienlaumat yhtyvät välillä suurlaumoiksi. Naudat näyttävät kömpelöiltä, mutta voivat juosta lujaa. Niiden tavallisin askellaji on verkkainen käynti, mutta kiihtyessään ne ravaavat tai siirtyvät jäykähköön laukkaan. Kaikki nautalajit osaavat uida. Niiden aisteista haju on kehittynein, ja niiden kuulo on erinomainen.

Sonnit taistelevat paritteluaikaan kiivaasti naaraista ja arvojärjestyksestä, ja lehmät saa yleensä korkea-arvoisin sonni. Lehmän kantoaika on 9–11 kuukautta. Naaras saa yleensä yhden vasikan, joka pystyy juoksemaan melkein heti syntymänsä jälkeen. Ihmiset ovat kesyttäneet monia nautalajeja kotieläimiksi. Niistä on saatu hyviä vetojuhtia ja arvokkaita maidon- ja lihantuottajia. Myös vuotia, sarvia, jänteitä, rasvaa ja lantaa hyödynnetään. Nauta ja seebu polveutuvat sukupuuttoon kuolleesta alkuhärästä, kun taas aasialaisilla vesipuhveleilla, bantengeilla ja gaurin kesymuodolla gajaalilla on yhä lähisukulaisia luonnossa.

• Suku Nilgait Boselaphus
  • Nilgai (Boselaphus tragocamelus)
• Suku Tetracerus
  • Nelisarviantilooppi (Tetracerus quadricornis )
• Suku Pseudoryx
  • Saola (Pseudoryx nghetinhensis)
• Suku Aasianpuhvelit (Bubalus)
  • Vesipuhveli (Bubalus bubalis)
  • Mindoronanoa (Bubalus mindorensis)
  • Anoa (Bubalus depressicornis)
  • Vuorianoa (Bubalus quarlesi)
• Suku Afrikanpuhvelit Syncerus
  • Afrikanpuhveli (Syncerus caffer)
• Suku Naudat Bos
  • Nauta (Bos taurus)
    • Seebu (B. t. indicus)
    • Alkuhärkä (B. t. primigenius) †
  • Kuupri (Bos sauveli)
  • Bantengi (Bos javanicus)
  • Gauri (Bos gaurus)
  • Jakki (Bos grunniens)
• Suku Biisonit (Bison)
  • Biisoni (Bison bison)
  • Visentti (Bison bonasus)
• Suku Metsäantiloopit – Tragelaphus
  • [noin 20 lajia]]
• Suku Elandit Taurotragus
  • Sahelinelandi (Taurotragus derbianus)
  • Elandi (Taurotragus oryx)

• Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim.): Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3