[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Keinotekoinen kieli

(Ohjattu sivulta Keinotekoiset kielet)

Keinotekoinen kieli eli tekokieli on kieli, joka ei ole kehittynyt luonnollisesti osana kulttuuria, vaan jonka fonologia, kielioppi ja sanasto on luotu tietoisesti.

Keinotekoisten kielten lippu.

Useat keinotekoiset kielet on suunniteltu ihmisten käytettäväksi, useimmiten toimimaan kansainvälisinä apukielinä, mutta niille on muitakin käyttötarkoituksia. Jotkut on luotu kirjallisuudessa käytettäväksi, kielitieteellisiin kokeiluihin, salailuun, tai harrastuksena pelkästään tekemisen ilon vuoksi. Tällaisia kieliä käytetään usein keinotekoisissa maailmoissa. Joskus keinotekoista kieltä varten luodaan myös keinotekoinen kirjoitusjärjestelmä. Muun muassa J. R. R. Tolkien on tehnyt keinotekoisia kirjoitusjärjestelmiä haltiakieliään varten.

Myös keinotekoisella kielellä voi olla synnynnäisiä puhujia, jos lapsi oppii sen kielen oppineilta vanhemmiltaan varhaisessa vaiheessa. Esperantolla on eri arvioista riippuen 200–2 000 synnynnäistä puhujaa. Klingonin kieli-instituutin jäsen d’Armond Speers taas yritti kasvattaa poikansa kaksikielisesti englanniksi ja klingoniksi.[1]

Keinotekoisia kieliä on luotu satojen vuosien aikana tuhansia, mutta yksikään niistä ei ole saavuttanut suurta läpimurtoa. Koska kuka tahansa voi luoda keinotekoisen kielen, on niiden määrää mahdotonta laskea.

Keinotekoisten kielten luokittelu

muokkaa

Kielellisten ominaisuuksien perusteella

muokkaa

Keinotekoiset kielet jaetaan usein sanastonsa alkuperän mukaan kahteen päälajiin, jotka ovat aprioriset ja aposterioriset kielet. Aprioriset kielet on lähes kokonaan luotu tyhjästä. Aposterioriset kielet sen sijaan pohjautuvat yhteen tai useampaan olemassa olevaan kieleen muun muassa äänneopin, kieliopin ja sanaston osalta.

Eroteltavissa oleva alatyyppi ovat myös naturalistiset kielet, joiden yksi suunnitteluperiaate on kuulostaa ja vaikuttaa luonnolliselta. Koska näitä kieliä ei yleensä ole tarkoitettu helposti opittaviksi tai ylipäätänsä käytettäväksi kommunikoinnissa, naturalistiset kielet ovat yleensä vaikeampia ja monimutkaisia. Naturalistisissa kielissä voi muun muassa olla paljon epäsäännöllisyyksiä, vaikea ääntämisoppi ja niin edelleen. Tyypillisesti ne ovat siis taidekieliä (ks. seur.), joskaan tämä ei seuraa vielä suoraan määritelmästä. Naturalistiset kielet voivat myös olla niin apriorisia kuin aposteriorisiakin: jälkimmäisessä tapauksessa jokin olemassa oleva kieli valitaan kantakieleksi, josta haluttu kieli johdetaan luonnollista kehitystä jäljittelevien sanaston, kieliopin ja äänteenmuutosten kautta. Ei-naturalistisia tai ”epäluonnollisia” kieliä ei sen sijaan yleensä käsitellä omana luokkanaan.

Käyttötarkoituksen perusteella

muokkaa
 
Esperanton lippu

Toinen yleisesti käytetty jakoperuste on kielen laatimisen tarkoitusperä, jonka perusteella keinotekoiset kielet jakautuvat seuraaviin ryhmiin:

Tällaisen luokittelun rajat ovat hyvin hämärtyviä. On esimerkiksi olemassa keinotekoisia maailmoja varten luotuja apukieliä, ja joidenkin kielten osalta on vaikea sanoa ovatko ne taidekieliä vai suunnitelmakieliä, tai suunnitelmakieliä vai apukieliä.

Lähteet

muokkaa
  • Bosker, Bianca: d’Armond Speers: Dad Spoke Only Klingon To Son For Three Years. Huffpost, 18.3.2010, 25.11.2011. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.7.2020.
  • Kahn, David: The Codebreakers: The Story of Secret Writing. New York (N.Y.): Scribner, 1996. ISBN 0-684-83130-9 (englanniksi)
  • Karismo, Anna: EU-kääntäjä loi kielen, jota 'kaikki osaavat puhua'. (Europanto - la lingua majeure for Europa para the nouvelle millenium?) Helsingin Sanomat, 10.10.1999.
  • Lääperi, Pasi: Ib ab! : Basilian alkeet. Tyrnävä: Pasi Lääperi, 2018. ISBN 978-952-93-9969-7
  • Okrent, Arika: In the land of invented languages : Esperanto rock stars, Klingon poets, Loglan lovers, and the mad dreamers who tried to build a perfect language. New York: Spiegel & Grau, 2009. ISBN 978-0-385-52788-0 (englanniksi)
  • Peano, Giuseppe: De latino sine flexione. Lingua auxiliare internationale. Revista de Mathematica (Revue de Mathématiques), 1903, nro 8, s. 74-83.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Bosker, Bianca: d’Armond Speers: Dad Spoke Only Klingon To Son For Three Years. Huffpost, 18.3.2010, 25.11.2011. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.7.2020.
  2. ↑ Peano, Giuseppe: De latino sine flexione. Lingua auxiliare internationale. Revista de Mathematica (Revue de Mathématiques), 1903, nro 8, s. 74-83.
  3. ↑ a b c d e Keksittyjä kieliä käytetään leffoissa ja peleissä, mutta tekokielten pioneeri on keskiajalla elänyt nunna Yle Uutiset. 22.2.2023. Viitattu 22.2.2023.
  4. ↑ Blahuš, Marek: Toki pona – eine minimalistische Plansprache. Spracherfindung und ihre Ziele. Beiträge der 20, 2011, s. 51-56.
  5. ↑ * Lääperi, Pasi: Ib ab! : Basilian alkeet. Tyrnävä: Pasi Lääperi, 2018. ISBN 978-952-93-9969-7
  6. ↑ Okrent 2009, 229-230
  7. ↑ Okrent 2009, 240
  8. ↑ Transpiranto –Grönköpings världsspråk! Grönköpings Veckoblad. 2018. Viitattu 18.7.2020. (ruotsiksi)
  9. ↑ Karismo, Anna: EU-kääntäjä loi kielen, jota 'kaikki osaavat puhua'. (Europanto - la lingua majeure for Europa para the nouvelle millenium?) Helsingin Sanomat, 10.10.1999.
  10. ↑ Uusivirta, Mari: Konttikielen naurava konkari : vaikka salakielen koukerot naurattavatkin 81-vuotiasta, lapsille leikkikielistä on hyötyä. (Kontin kieli. Haastattelussa 81-vuotias Terttu Mäenpää, joka osaa edelleen sujuvasti puhua kontin kieltä.) Ilkka, 21.8. 2012, s. 14.
  11. ↑ Kahn, David: The Codebreakers: The Story of Secret Writing, s. 863-873, 953. New York (N.Y.): Scribner, 1996. ISBN 0-684-83130-9 (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keinotekoinen kieli.
Keinotekoiset kielet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Keinotekoinen_kieli&oldid=22724563”