Quenya

Kielten keksiminen kiinnosti Tolkienia jo varhain. Yksinkertaisista, yhdessä muiden lasten kanssa keksityistä koodikielistä hän alkoi edetä kohti yksilöllisiä, esteettisin perustein luotuja kieliä, joilla olisi oma historiansa ja sukulaisuussuhteita muihin kieliin. Opiskellessaan Exeter Collegessa Tolkien sai tärkeitä vaikutteita tutustuessaan suomen kielioppiin (vuonna 1911) ja hankkiessaan kauan kaipaamansa kymrin kieliopin (vuonna 1914).^[1]

Quenya (alkuperäinen kirjoitusasu ”qenya”^[2]) on varhaisin Tolkienin haltiakieli, josta on olemassa todisteita. Sen ensimmäinen tunnettu dokumentti on vuodelta 1915 peräisin oleva Qenyaqetsa.^[1] Quenyan kieli syntyi aikana, jolloin Tolkien oli alkanut kehitellä myös omaa tarumaailmaansa ja mytologiaansa. Myöhemmin hän korosti kielten merkitystä tarinoidensa synnyssä: "Perustana on kielten keksiminen. 'Tarinoiden' tarkoituksena oli tarjota kielille maailma, ei toisinpäin."^[3] Tarua sormusten herrasta hän kutsui kerran yritykseksi luoda tilanne, jossa (quenyankielinen) elen síla lúmenn' omentielvo olisi tavallinen tervehdys.^[4] Joitain hänen kommenteistaan voidaan pitää liioiteltuina, mutta on totta, että Tolkien kirjoitti ensimmäiset tarumaailmaansa sijoittuvat kertomukset vasta noin kaksi vuotta Qenyaqetsan jälkeen, ja monet mytologian elementit esiintyivät ensimmäisen kerran kieliä käsittelevissä kirjoituksissa.^[5]

Tolkien jatkoi quenyan ja sen rinnalla muiden haltiakielten muokkaamista koko elämänsä ajan. Hän kirjoitti vuonna 1955: ”’Kielet’ ovat tietenkin muuttuneet aivan yhtä paljon kuin se maailma ja ne tarinat, joihin ne kuuluvat, ja ovat nyt lähes enttimäinen selostus kieliesteettisestä historiastani. Iän myötä ne ovat viimein kovettuneet.”^[6] Fonologian osalta quenyassa ei tapahtunut suuria muutoksia, tosin kielen taustalla olevan kantakielen äänteet muuttuivat selvästi.^[7]

Vuonna 1954 kirjoittamassaan kirjeessä Tolkien nimesi quenyan tärkeimmiksi ulkoisiksi vaikutteiksi latinan, suomen ja kreikan.^[8] Carl Hostetterin mukaan latinan vaikutus näkyy joissain quenyan äännehistorian yksityiskohdissa sekä painollisen tavun määräytymisen säännöissä. Fonologiassa on mahdollista nähdä myös kreikan vaikutusta. Suomea muistuttavia piirteitä ovat soinnillisten klusiilien b, d, g vähäinen merkitys (quenyassa ne esiintyvät vain tietyissä konsonanttiyhtymissä) sekä se, että quenya sallii sanan lopussa vain konsonantit t, n, l, r, s. Taivutusmuotojen runsaudessa quenya muistuttaa sekä latinaa että suomea. Selvimmin suomea muistuttavia kieliopillisia piirteitä ovat kieliopillisen suvun puute, sijaintia ja liikettä ilmaisevat sijamuodot (quenyassa allatiivi, lokatiivi ja ablatiivi) sekä partitiivinen monikko, jolla on yleisellä tasolla yhtäläisyyksiä suomen partitiiviin.^[9]

Quenya ja sindar kiinnostivat lukijoita heti Tarun sormusten herrasta ilmestyttyä 1954–1955. Kielten harrastajilla on ollut järjestäytynyttä toimintaa 1960-luvun jälkipuoliskolta lähtien.^[10] Helge Fauskangerin arvion mukaan (kirjoitettu 2003 tai aikaisemmin) quenya on aina ollut Tolkienin kielistä suosituin. Siitä on ”viime aikoihin saakka” tiedetty enemmän kuin sindarista, ja quenya lienee Tolkienin kielistä myös pisimmälle kehitetty.^[11]

Nykyinen kiinnostus Tolkienin kieliä kohtaan voidaan Carl Hostetterin mukaan jakaa kahteen suuntaukseen: pyrkimyksiin analysoida ja kuvailla kieliä ja pyrkimyksiin käyttää niitä lähinnä kielten myöhäisten muotojen pohjalta.^[12] Yksinkertaistettua quenyaan pohjautuvaa kieltä on käytetty live-roolipeleissä.^[13] Peter Jacksonin ohjaamien Taru sormusten herrasta -elokuvien dialogissa ja musiikissa kuullaan esimerkkejä sindarista ja vähäisemmässä määrin myös quenyasta. Osa quenyankielisistä katkelmista on peräisin Tolkienilta, loput on kääntänyt elokuvia varten David Salo.^[14][15]

Näytteitä Tolkienin jälkeensä jättämistä kielitieteellisistä papereista on julkaistu muun muassa The History of Middle-earth -sarjassa (1983–1996), jonka on toimittanut hänen poikansa Christopher Tolkien. 1990-luvulta lähtien kieliä koskevaa materiaalia on julkaistu Elvish Linguistic Fellowship -ryhmän toimittamissa Parma Eldalamberon- ja Vinyar Tengwar -lehdissä. Christopher Tolkien ehdotti alun perin, että Gnomish Lexicon, sindarin varhaisimman edeltäjän sanasto, josta hän oli siteerannut otteita The History of Middle-earthin kahdessa ensimmäisessä osassa, julkaistaisiin kokonaisuudessaan Parma Eldalamberonissa. Järjestely päätettiin myöhemmin laajentaa kattamaan kaikki toistaiseksi julkaisemattomat keksittyjä kieliä koskevat kirjoitukset.^[16]

Tolkien kirjoitti quenyaksi muun muassa seuraavat runot:^[17]

• Narqelion, 1910-luku (mm. Vinyar Tengwar 40)
• Oilima Markirya, Nieninque ja Earendel, viimeistään 1931 (The Monsters and the Critics and Other Essays)
• Fírielin laulu, 1930-luku (The Lost Road and Other Writings)
• Namárië eli Galadrielin valituslaulu (Taru sormusten herrasta)
• Markirya-runon myöhäinen versio, 1960- tai 1970-luku (The Monsters and the Critics and Other Essays).

Pitkiä proosatekstejä ovat varhainen Sí qente Feanor (Parma Eldalamberon 15) ja sarja katolisten rukousten käännöksiä 1950-luvulta (Vinyar Tengwar 43 ja 44).^[18]

Laajoja kuvailevia tekstejä ovat esimerkiksi^[17]

• Qenyaqetsa, johon sisältyy sanasto (Qenya Lexicon) sekä fonologian kuvaus, 1910-luku (Parma Eldalamberon 12)
• Early Qenya Grammar, kielioppi, 1920-luku (Parma Eldalamberon 14)
• Lhammas, essee haltiakielten suhteista, 1930-luku (The Lost Road and Other Writings)
• Etymologies, haltiakielten etymologinen sanasto, 1930-luku (The Lost Road and Other Writings)
• Quendi and Eldar, nimistöä ja sen ohessa monia muita aiheita käsittelevä essee, n. 1959–1960 (The War of the Jewels)
• Words, Phrases and Passages, keskeneräisiä selityksiä Tarun sormusten herrasta vieraskielisille sanoille ja lauseille, n. 1960-luvun alku (Parma Eldalamberon 17).

Tolkienin haltiakielille ominainen piirre on, että ne luotiin alusta alkaen historiallisen kielitieteen periaatteita hyödyntäen.^[1] Kuvitteellisen kehityshistoriansa mukaan quenya kehittyi niiden noldorin ja vanyarin keskuudessa, jotka saavuttivat aikojen alussa Valinorin. Quenya kehittyi eldarilaisesta kantakielestä (engl. Common Eldarin), joka oli puolestaan kehittynyt kaikille haltioille yhteisestä kantakielestä (engl. Primitive Quendian). Noldorin ja vanyarin Valinorissa käyttämät kielimuodot erosivat jonkin verran toisistaan muodostaen jaon kahteen quenyan tärkeimpään murteeseen. Valinorissa myös valarin kielestä tuli vaikutteita quenyaan, varsinkin vanyarin murteeseen, sillä vanyar olivat noldoria enemmän tekemisissä valarin kanssa. Kolmas kansa, teleri, eivät puhuneet quenyaa vaan omaa kieltään, jolla kylläkin oli paljon samankaltaisuuksia quenyan kanssa.

Quenya levisi Keski-Maahan niiden noldorin mukana, jotka pakenivat sinne Ensimmäisellä ajalla. Keski-Maan sindarin kuningas, Elu Thingol kuitenkin kielsi quenyan käytön valtakunnassaan Doriathissa saatuaan tietää noldorin murhanneen teleriä, sindarin heimolaisia, Valinorissa. Noldorin oli helpointa sopeutua käyttämään sindarin kieltä Keski-Maassa, ja näin quenya ei siellä levinnyt arkiseen käyttöön.

Kolmannella ajalla (jonka loppuun Taru sormusten herrasta sijoittuu) quenya säilyi yhä Keski-Maassa, mutta vain eräänlaisena seremoniallisena kielenä, kuten latina meidän maailmassamme. Keski-Maan quenya erosi jonkin verran Valinorin murteista pitkän eristyksen aikana tapahtuneiden muutosten ja sen erityisaseman johdosta, muun muassa ääntämys erosi yksityiskohdissa.

Ai! laurië lantar lassi súrinen,
yéni únótimë ve rámar aldaron!

”Ah! kultana putoavat lehdet tuuleen, pitkät vuodet lukemattomat kuin puiden siivet!”

Teksti on Galadrielin valituslaulusta (Namárië), joka esiintyy Tarussa sormusten herrasta, Sormuksen ritarien luvussa Jäähyväiset Lórienille.

• Fauskanger, Helge: Quenya Course folk.uib.no.
• Hostetter, Carl F.: Elvish as She Is Spoke (PDF) elvish.org.
• Hostetter, Carl F.: ”Languages Invented by Tolkien”, J.R.R. Tolkien Encyclopedia. Scholarship and Critical Assessment. Routledge, 2007. Teoksen verkkoversio.
• Hostetter, Carl F.: Tolkienian Linguistics: The First Fifty Years. Tolkien Studies, 2007, 4. vsk. West Virginia University Press.
• Jonsson, Benct Philip: ”Reconstruction and 'Retro-construction' in Tolkien's Eldarin languages”, Arda Philology 2. Proceedings of the Second International Conference on J. R. R. Tolkien's Invented Languages, Omentielva Tatya, Antwerp, 2007. Arda Society, 2009. Teoksen verkkoversio.
• Tolkien, J. R. R. & Gilson, Christopher (toim.): Words, Phrases and Passages. Parma Eldalamberon, 2007, nro 17. Elvish Linguistic Fellowship.
• Tolkien, J. R. R. & Carpenter, Humphrey (toim.): Kirjeet. Suomentanut Tero Valkonen. WSOY, 2009.
• Vejdemo, Susanne: ”Tolklangs in the "Real" World”, Arda Philology 1. Proceedings of the First International Conference on J. R. R. Tolkien's Invented Languages, Omentielva Minya, Stockholm, 2005. Arda Society, 2007. Teoksen verkkoversio.

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Quenya.

• Ardalambion (Arkistoitu – Internet Archive): Tietoa Keski-Maan kielistä (englanniksi)
• Are High Elves Finno-Ugric? (Arkistoitu – Internet Archive) eli ovatko suurhaltiat suomalais-ugrilaisia (englanniksi)
• Suomen ja quenyan suhteeseen liittyviä linkkejä (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Suomennos Ardalambionin quenya-tekstistä (suomeksi)
• Kielioppi (suomeksi)