Islamilainen jihad
Palestiinan Islamilainen jihad (arab. حركة الجهاد الإسلامي في فلسطين, -Harakat al-Jihād al-Islāmi fi Filastīn) on palestiinalainen ääri-islamilainen järjestö, jonka muun muassa Yhdysvallat, EU ja Israel luokittelevat terroristijärjestöksi. Sen perustettiin 1979 osana Egyptin Islamilaista jihadia, mutta se alkoi toimia vuonna 1981 itsenäisesti Gazasta, kun se karkotettiin Egyptistä.
| Islamilainen jihad | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu |
1979 (osana Egyptin Islamilaista jihadia) 1981 (itsenäisenä organisaationa) |
| Perustaja |
Fathi Shikaki Abd Al Aziz Awda |
| Tyyppi | islamistinen ja nationalistinen terrorijärjestö |
| Toiminta-alue | Palestiina |
Islamilainen jihad ei hyväksy Israelin valtiota ja ajaa sen tuhoamista sotilaallisesti. Se tavoittelee islamiin pohjautuva Palestiinan valtio historialliselle Palestiinan alueelle. Se ei myöskään hyväksy Palestiinan rauhanprosessia eikä monesti ole edes sitoutunut Hamasin ja Israelin välisiin tulitaukoihin. Islamilainen jihad saa tukea Iranilta, ja se sai alkujaan sotilaskoulutusta Hizbollahilta ja Iranin vallankumouskaartilta.
Islamilainen jihad teki ensimmäisen terrori-iskunsa vuoden 1987 puolivälissä ennen ensimmäisen intifadan alkua. Mossadin murhattua 1995 Islamilaisen jihadin perustajan ja johtajan Fathi Shikakin järjestö hiipui nopeasti. Se nousi kuitenkin uudestaan toisen intifadan aikana ja on tehnyt säännöllisesti muun muassa raketti-iskuja Isreliin. Islamilainen jihad oli myös mukana Hamasin johtamassa hyökkäyksessä Israeliin lokakuussa 2023.
Ideologia ja organisaatio
muokkaaPalestiinan Islamilainen jihad on islamistinen aseellinen ryhmittymä, jonka on muun muassa Yhdysvallat, Euroopan unioni, Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Japani ja Israel luokitelleet terroristijärjestöksi.[1]
Islamilaisen jihadin päämäärä on perustaa islamiin pohjautuva Palestiinan valtio historialliselle Palestiinan alueelle. Se ajaa samalla Israelin valtion väkivaltaista tuhoamista eikä kannata Israelin–Palestiinan konfliktissa kahden valtion ratkaisua, jossa Palestiina ja Israel olisivat olemassa omina itsenäisinä valtioinaan.[2]
Islamilaisen jihad ei hae poliittista asemaa Palestiinalaishallinnosta[2] eikä ole osallistunut Palestiinassa pidettyihin vaaleihin. Tästä huolimatta Islamilainen jihad on ollut mukana joissakin palestiinalaisjärjestöjen keskinäisissä vuoropuheluissa, ja se on myös välillä tehnyt sotilaallista yhteistyötä Hamasin ja Fatahin kanssa.[3]
Islamilaisen jihadin sotilaallinen siipi on al-Quds-prikaati, joka toteuttaa terroristi-iskuja. Se muun muassa tekee raketti-iskuja Gazan kaistalta Israeliin.[1]
Islamilaisella jihadilla ei varsinaisesti ole kovinkaan yhtenäistä uskonnollista oppia eikä poliittista ideologiaa. Sen johtajat ovat sunnalaisia, mutta se on silti tukenut moninaista islamin tulkintaa ja hyväksynyt myös šiialaisuuden ja salafismin ja suufilaisuuden. Järjestön näkemyksen mukaan myös kristilliset symbolit voivat säilyä historiallisen merkityksen takia Palestiinassa, mutta juutalaisten läsnäolo on kolonialismin seurausta.[3]
Historia
muokkaaTausta ja perustaminen
muokkaaPalestiinan Islamilainen jihad perustettiin alkujaan Egyptissä 1979. Sitä olivat perustamassa kaksi Muslimiveljeskunnan palestiinalaista jäsentä Fathi Shikaki ja Abd Al Aziz Awda.[4] Islamilaisen jihadin perustajat kokivat, että Muslimiveljeskunta oli muuttumassa turhan maltilliseksi eikä se ajanut enää tarpeeksi voimakkaasti palestiinalaisten asiaa.[2] Muslimiveljeskunta haki islamilaisten yhteiskuntien sisäistä uudistusta eikä hyväksynyt ajatusta historiallisen Palestiinan sotilaallisesta valtauksesta. Islamilainen jihad puolestaan alkoi saada uusia jäseniä niiltä, jotka kannattivat Israelin sotilaallista vastustamista.[3]
Palestiinan Islamilainen jihad oli toiminut alkujaan Egyptin Islamilaisen jihadin osana, mutta Egypti karkotti 1981 järjestön Anwar Sadatin salamurhan jälkeen. Palestiinan Islamilainen jihad siirsi päämajansa Gazaan ja alkoi toimia itsenäisenä organisaationa.[4]
Ensimmäisestä toiseen intifadaan
muokkaaIslamilainen jihad teki ensimmäiset terrori-iskunsa israelilaisia vastaan vuoden 1987 puolivälissä, puoli vuotta ennen ensimmäisen intifadan alkua ja ennen Hamasin perustamista.[5][6] Islamilainen jihad alkoi ensimmäisen intifadan aikaan tehdä yhteistyötä Hamasin kanssa, mutta siinä missä Hamas oli myös yhteiskunnallinen liike Islamilainen jihad säilytti asemansa sotilaallisena organisaationa.[6]
Islamilaisen jihadin ja Iranin yhteistyö alkoi 1980-luvun lopulla, kun järjestö muutti Libanoniin. Se alkoi saada koulutusta ja aseita sekä Hizbollahilta että Iranin vallankumouskaartilta. Vuonna 1989 Islamilainen jihad siirsi päämajansa Libanonista Syyrian Damaskokseen, vaikka sille jäi asemapaikka myös Beirutiin.[4]
Hamas ja Islamilainen jihad olivat olleet vuoteen 1994 käytännössä toistensa vastustajia, mutta Palestiinalaishallinnon perustaminen vuonna 1994 sai äärijärjestöt Islamilaisen jihadin perustajan Shikakin mukaan kilpailemaan terroristihyökkäyksissä Oslon rauhanprosessin pysäyttämiseksi.[6]
Shikaki oli johtanut Islamilaista jihadia maanpaosta käsin. Mossadin agentit murhasivat hänet Maltalla lokakuussa 1995, ja hänen seuraajakseen nousi Ramadan Shallah.[6] Shikakin kuoleman jälkeen Islamilainen jihad teki joitakin iskuja, mutta sen toimet vähenivät nopeasti. The Jerusalem Post uutisoi vuonna 1997 Islamilaisen jihadin toiminnan lähes lakanneen.[7]
Islamilainen jihad nousi uudestaan toisen intifadan alettua vuonna 2000. Siihen liittyi vankilasta vapautettuja jäseniä, ja Iran syyti järjestölle laajempaa tukea. Iran samalla patisti Islamilaista jihadia ja Hamasia toimimaan paremmin yhteistyössä.[7] Islamilainen jihad ja Hamas tekivät toisessa intifassa vuosien 2000–2005 aikana yhteensä 96 itsemurhaiskua.[4] Islamilainen jihad sai tuona aikana myös uuden tukikohdan, kun se alkoi saada jäseniä Länsirannan Jeninissä.[3]
Osana Hamasin hallinoimaa Gazaa
muokkaaFatah karkotettiin Gazan kaistalta vuonna 2007, ja Hamas otti siellä de facto poliittisen vallan. Se pakotti myös Hamasin jollain tavalla reagoimaan ja hallinnoimaan Islamilaisen jihadin ja antamaan sille myös suoraa poliittista vastuuta. Israelin operaatio Puolustuksen tukipylvään aikana 2012 Islamilainen jihad vastasi raketti-iskulla Tel Avivia kohti. Hamas seurasi pian perässä.[3]
Israelin ja Gazan välisiä tulitaukoja on ollut vaikea pitää, sillä Islamilainen jihad on ollut usein niitä vastaan, vaikka Hamas olisikin tulitauosta sopineet. Israel on kohdistanut monia toimiaan suoraan Islamilaista jihadia vastaan, eikä Hamas ole niihin aina varsinaisesti reagoinut.[3] Israel tappoi marraskuussa 2019 Islamilaisen jihadin johtohahmoihin kuuluneen Baha Abu al-Atan, joka oli Israelin mukaan määrännyt hyökkäyksiä israelilaisia sotilaita ja siviilejä vastaan tulitauon häiritsemiseksi.[6] Israelin puolustusvoimat puolestaan pidätti sekä Gazassa että Jeninissä elokuussa 2022 useita Islamilaisen jihadin johtajista, mikä ei vielä aiheuttanut Hamasin puolelta suurempia vastatoimia.[3]
Islamilainen jihad oli mukana, kun Hamas käynnisti 7. lokakuuta 2023 hyökkäyksen Israeliin. Israelin itsenäisyyden ajan verisimpänä päivänä Islamilainen jihad oli mukana hyökkäyksessä ja otti muun muassa kymmeniä panttivankeja.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Five Things to Know About Palestinian Islamic Jihad and Escalation in Gaza 6.8.2022. AJC. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Holly Fletcher: Palestinian Islamic Jihad 10.4.2008. Council on Foreign Relations. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Adam Zeidan: Palestinian Islamic Jihad Encyclopedia Britannica. 17.10.2023. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Daniel Levin: Iran, Hamas & Palestinian Islamic Jihad 11.10.2023. The Wilson Center. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Palestinian Islamic Jihad 18.5.2022. Anti-Defamation League. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Palestinian Terror Groups: Palestine Islamic Jihad Jewish Virtual Library. American-Israeli Cooperative Enterprise. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Matthew Levitt: Hamas and Islamic Jihad Clash over 'Media Jihad' 1.2.2005. The Washington Institute. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Islamilainen jihad Wikimedia Commonsissa