Herodes

 

Herodeksen isä oli Idumeasta kotoisin oleva Antipatros, ja hänen äitinsä Kypros oli erään arabialaisen šeikin tytär. Idumea eli Edom, sijaitsi Juudean eteläpuolella. Makkabealaisten hallitsija Johannes Hyrkanos valtasi Idumean ja Samarian vuosina 135–104 eaa. Hän pakotti kaikki idumealaiset noudattamaan juutalaista lakia, ja useimmat idumealaiset kääntyivät sen jälkeen juutalaisuuteen. Antipatros oli makkabealaisen prinssin Hyrkanos II:n kannattaja. Hyrkanos ja hänen veljensä Aristobulos II taistelivat keskenään siitä, kenestä tulisi Juudean kuningas. Roomalainen sotapäällikkö Pompeius sekaantui asiaan vuonna 63 eaa. ja nimitti Hyrkanoksen ylipapiksi. Pompeius ei halunnut tehdä Hyrkanoksesta Juudean kuningasta, vaan tämä sai tyytyä “Juudean etnarkin” arvonimeen. Juudeasta oli tullut osa Rooman valtakuntaa.^[3]

Pompeiuksen kuoltua vuonna 48 eaa. Antipatros siirtyi Rooman uuden hallitsijan Julius Caesarin kannattajaksi. Antipatros riensi Pergamonin hallitsijan Mithridateen kanssa Caesarin avuksi, kun tämä oli piiritettynä Egyptissä. Vuonna 47 eaa. Julius Caesar palkitsi Antipatroksen nimittämällä hänet Juudean hallitsijaksi (epitropos). Samalla hän sai Rooman kansalaisuuden.^[4] Antipatros nimitti vanhimman poikansa Fasaelin Jerusalemin ja sen lähiympäristön sotilaskuvernööriksi ja nuoremman poikansa Herodeksen Galilean sotilaskuvernööriksi.^[4][5][6] Josephus väittää teoksessaan Juutalaisten muinaisajat Herodeksen olleen tuolloin vain 15-vuotias.^[7]

Galileassa Herodes taisteli menestyksellisesti paikallisia rosvojoukkoja vastaan, ja hänestä tuli suosittu paikallisten asukkaiden keskuudessa.^[4][8]

»Tästä hyvästä teosta syyrialaiset olivat erittäin kiitollisia. Kylissä ja kaupungeissa he virittelivät kiitoslauluja Herodekselle, koska hän oli palauttanut heille rauhan ja omaisuudet. Tämän vuoksi hänet pani merkille myös [Syyrian maaherra] Sextus Caesar.»
(Josephus, Juutalaissodan historia 1.204, suomentanut Pauli Huuhtanen)

Herodeksen Galileassa saavuttama menestys sai ylipappi Hyrkanos II:n ja muut ylimykset kateellisiksi. Herodes määrättiin tuomittavaksi^[9], mutta häntä tuki Syrian roomalainen maaherra Sextus Caesar, joka oli Julius Caesarin sukulainen, ja tämän lisäksi farisealaisten johtajana ollut kunnianhimoinen Sameas. Herodes vapautettiin kaikista syytteistä, mutta hän näki parhaaksi paeta Sextus Caesarin luokse Damaskokseen.^[10] Hyrkanos alkoi heti pelätä, että Herodes aloittaisi pian sodan häntä vastaan. Vuonna 46 eaa. Sextus Caesar nimitti Herodeksen Koile-Syyrian ja Samarian strategiksi.^[11][12]

Herodes oli jo valmis marssimaan Hyrkanosta vastaan, mutta hänen isänsä ja veljensä saivat hänet muuttamaan mielensä.^[13] Samaan aikaan eräs Caecilius Bassus murhasi Sextus Caesarin ja otti tämän joukot omaan komentoonsa. Antipatros lähetti Herodeksen ja Fasaelin auttamaan Bassusta vastaan lähetettyjä joukkoja.^[14][15]

Kun Julius Caesar oli 15. maaliskuuta 44 eaa. murhattu, Gaius Cassius Longinus ja Marcus Junius Brutus pakenivat itään. Cassius saapui Syyriaan ja määräsi Syyrian itäiset maakunnat maksamaan veroa. Juutalaiset määrättiin maksamaan 700 talentin (15 000 kiloa hopeaa) verran veroa.^[4][16] Antipatros jakoi saadut verot pojilleen ja ystävilleen. Herodes maksoikin pian Cassiukselle 100 talenttia ja pääsi näin hänen suosioonsa.^[17][18]

Eräs Malakias, joka oli vastuussa muun muassa Gofnan, Emmauksen, Luddan ja Thamnan alueista, viivytteli veron maksamista. Cassius lähti joukkoineen marssimaan sinne. Antipatros kuitenkin puuttui tilanteeseen ja maksoi Malakiaan puolesta tämän 100 talentin suuruisen veron. Myös Antipatros kuoli, sillä hänet myrkytti mustasukkaisuuden riivaama Malakias. Herodes, jota Cassius tuki ja joka oli nimittänyt hänet Syyrian intendentiksi, kosti isänsä kuoleman ja murhautti Malakiaan lähellä Tyrosta vuonna 43 eaa.^[4][19][20]

Juudeassa puhkesi levottomuuksia sen jälkeen kun Cassius lähti Syyriasta vuonna 42 eaa. Aristobulos III:n poika Antigonos yritti turhaan astua poliittiselle näyttämölle. Herodes kukisti Antigonoksen ja Tyroksen tyranni Marionin, joka oli anastanut osan Galileaa. Herodes kihlautui samoihin aikoihin Hyrkanos II:n lapsenlapsen Mariammen kanssa. Pari avioitui kuitenkin vasta neljä vuotta myöhemmin, kun Herodeksesta oli tullut kuningas.^[4][21]

Antonius ja Octavianus voittivat vuonna 42 eaa. Caesarin murhaajat. Useita juutalaisten lähetystöjä tuli Antoniuksen luokse valittamaan Antipatroksen pojista Fasaelista ja Herodeksesta. Herodes pääsi kuitenkin lahjoillaan Antoniuksen suosioon. Antonius nimitti Fasaelin Juudean tetrarkiksi ja Herodeksen Galiean tetrarkiksi. Heidän tehtävänään oli alueen hallinnon hoitaminen. Hyrkanos sai pitää nimellisen Juudean etnarkin arvonimen. Se herätti paheksuntaa juutalaisten keskuudessa, koska he eivät pitäneet Herodesta ja hänen veljeään juutalaisina.^[22]

Vuonna 40 eaa. parthialainen satraappi Barzapharnes ja Parthian kuninkaan poika Pakoros hyökkäsivät Syyriaan. Parthialaiset päättivät myös auttaa Aristobulos III:n poikaa Antigonosta valtaamalla Juudean. Fasael ja Herodes puolustivat yhdessä Jerusalemia vihollisia vastaan. Moni heidän vastustajistaan liittoutui kuitenkin Antigonoksen ja parthialaisten kanssa. Antigonoksen toiveesta Fasaelille ja Herodekselle lähetettiin kutsu rauhanneuvotteluihin satraappi Barzafarnesin luokse. Herodes kieltäytyi, mutta Fasael suostui. Parthialaiset vangitsivat pian Fasaelin ja Hyrkanos II:sen, mutta Herodes vei perheensä turvaan Masadaan ja lähti itse pikaisesti hakemaan vahvistuksia Petrasta. Sen jälkeen parthialaiset valtasivat Jerusalemin. Vangittuna ollut Fasael teki itsemurhan, ja Hyrkanos II vietiin vangiksi Parthiaan. Aristobuloksen poika Antigonos riisti Hyrkanokselta korvan, jotta tämä ei tulevaisuudessa pystyisi harjoittamaan ylipapin virkaa. Antigonos valittiin kuninkaaksi ja ylimmäksi papiksi.^[23]

 

Petrassa nabatelaisten hallitsija Malkhos otti Herodeksen tylysti vastaan ja lähetti hänet pois maasta. Herodes matkusti ensin Aleksandriaan, missä Kleopatra otti hänet vastaan ja yritti houkutella Herodesta alaisekseen. Herodes torjui Kleopatran tarjouksen ja jatkoi matkaansa Roomaan, missä hänen vanha ystävänsä Marcus Antonius otti hänet hyvin vastaan. Antoniuksen ja Octavianuksen ansiosta Rooman senaatti julisti Herodeksen Juudean kuninkaaksi.^[24]

Herodeksen ollessa Roomassa Antigonos ryhtyi piirittämään Masadaa, missä Herodeksen sukulaiset olivat. Roomalaiset lähettivät erään Ventidiuksen ajamaan parthialaisia Syyriasta. Samaan aikaan Herodes saapui Palestiinaan, kokosi kannattajistaan armeijan ja marssi Antigonosta vastaan. Myös Ventidius ja hänen alaisensa Silo antoivat Herodekselle tukensa. Herodes valloitti Joppen ja vapautti perheensä Masadasta. Koska roomalainen kenraali Silo ei antanut hänelle tarpeeksi tukea, hän luopui hyökkäyksestä Jerusalemiin.^[25] Talven 38 eaa. aikana hän valtasi Idumean. Hän kukisti myös Galileassa olleet Antigonoksen varuskunnat ja sai Samarian valtaansa. Ventidius määräsi Herodeksen ja Silon avukseen parthialaisia vastaan sen jälkeen, kun tilanne Juudeassa oli rauhoittunut. Herodes lähetti mielihyvin Silon Ventidiuksen avuksi ja kukisti samalla itse Galileaa vaivanneet ryöstelevät rosvo- ja sotilasjoukot. Galileaan jätetyn varuskunnan lisäksi Herodeksen armeija koostui kolmestatuhannesta sotilaasta ja kuudestasadasta ratsumiehestä. Ventidius oli samalla ajanut parthialaiset pois Syyriasta, ja Antoniuksen käskystä hän lähetti tuhat ratsumiestä ja kaksi legioonaa Herodeksen avuksi erään Makhairaksen johdolla. Herodes ja Makhairas riitaantuivat kuitenkin, ja Herodes oli vähällä ruveta taisteluun roomalaisten kanssa. Antonius oli tuolloin piirittämässä Eufratin lähellä sijaitsevaa Samosataa, ja Herodes matkusti hänen luokseen valittamaan Makhairaasta. Herodes jätti veljensä Joosefin Juudeaan käskynhaltijakseen. Avustettuaan Antoniusta Samosatan piirityksessä Herodes sai Antoniukselta lupauksen avusta Antigonosta vastaan.^[26]

Herodeksen poissa ollessa hänen kannattajiensa tilanne oli käynyt entistä tukalammaksi. Herodes oli kieltänyt veljeään Joosefia hyökkäämästä Antigonosta vastaan. Joosef oli kuitenkin heti Herodeksen poistuttua maasta aloittanut hyökkäyksen Jerikoon. Joosef kaatui taistelussa, ja hänen mukanaan kuoli suuri määrä roomalaisia sotilaita. Sen jälkeen Galilea ryhtyi kapinaan ja Antigonoksen kannattajat antoivat hukuttaa Herodeksen ylhäisiä kannattajia Genesaretinjärveen. Antonius määräsi Syyrian käskynhaltijan Sosiuksen avustamaan Herodesta kahdella legioonalla. Roomalaisten avustuksella Herodes sai Galilean ja Jerikon hallintaansa ja löi Antigonoksen kannattajat Isnan luona käydyssä taistelussa. Sitten Herodes marssi armeijansa kanssa Jerusalemia kohti.^[27]

Vuoden 37 eaa. keväällä Herodes alkoi piirittää Jerusalemia. Viiden kuukauden piirityksen jälkeen kaupunki vallattiin. Antigonos antautui Sosiukselle, joka vei hänet vankina Antoniuksen luokse. Herodes maksoi roomalaisille palkkion, jotta he eivät ryöstäisi Jerusalemia.^[28]

 

Vallattuaan Jerusalemin Herodes teloitutti Antigonoksen kannattajat. Hän lähetti Antoniukselle suuren summan kiitokseksi siitä avusta, minkä oli tältä saanut.^[29] Antonius teloitutti myös Antigonoksen Antiokiassa, vaikka oli ensin aikonut pitää tämän vangittuna siihen asti, että saisi juhlia triumfin Roomassa. Juutalaiset olivat kuitenkin yhä levottomia eivätkä halunneet tunnustaa Herodesta, kun edellinen kuningas oli yhä elossa.^[30] Roomalaiset jättivät myös legioonan Jerusalemin lähistölle Herodeksen suojaksi.^[31]

Päästyään valtaan Herodes kutsutti Hyrkanoksen takaisin Parthiasta, missä tämä oli vankina. Hyrkanos sai Parthian kuninkaalta luvan palata Jerusalemiin. Hyrkanos ei enää kelvannut ylimmäksi papiksi, sillä Antigonos oli riistänyt häneltä korvat.^[32] Herodes nimittikin uudeksi ylimmäksi papiksi erään Ananeloksen. Hyrkanoksen tytär Aleksandra ei kuitenkaan voinut sietää tätä vaan yritti saada oman poikansa Aristobuloksen nimitetyksi ylimmäksi papiksi. Aleksandra lähetti anomuksen Kleopatralle, jotta tämä saisi Antoniuksen määräämään Aristobuloksen ylimmäiseksi papiksi. Lopulta Herodes joutui antamaan periksi ja nimittämään vain 17-vuotiaan Aristobuloksen ylimmäksi papiksi. Herodes ei kuitenkaan luottanut Aleksandraan vaan pakotti tämän asumaan palatsissaan eikä antanut tämän sekaantua julkiseen elämään. Aleksandra lähetti uuden valituskirjeen Kleopatralle, joka käski hänen paeta Aristobuloksen kanssa Egyptiin. Herodes sai tietää Aleksandran aikeista, mutta ei uskaltanut julkisesti syyttää häntä mistään. Herodes päätti kuitenkin päästä eroon Aristobuloksesta. Sopiva tilaisuus tuli vuonna 35 eaa., kun Aristobulos oli Jerikossa. Herodeksen palvelijat hukuttivat Aristobuloksen, kun tämä oli kuumana päivänä uimassa. Aristobuloksen kuoleman jälkeen Herodes nimitti Ananeloksen jälleen ylimmäksi papiksi.^[33]

Saatuaan kuulla tapahtuneesta Antonius kutsui Herodeksen luokseen. Herodes jätti sisarensa Salomen miehen Joosefin Juudeaan käskynhaltijaksi ja määräsi tämän surmaamaan Mariammen, jos Herodekselle tapahtuisi jotakin Antoniuksen luona. Herodes ei halunnut vaimonsa joutuvan kenenkään muun miehen haltuun. Kun Herodes oli poissa Jerusalemista, hänen vastustajiensa keskuudessa alkoi kiertää huhuja, että Antonius oli teloituttanut hänet. Palattuaan Jerusalemiin Herodes sai kuulla, että Joosef oli kertonut Mariammelle hänen antamastaan käskystä. Raivoissaan Herodes määräsi lankonsa teloitettavaksi.^[34]

Vuonna 32 eaa. Herodes aloitti Antoniuksen määräyksestä sodan nabatealaisia vastaan. Samana vuonna Octavianus aloitti sodan Antoniusta ja Kleopatraa vastaan. Vuoden 31 eaa. keväällä Juudeassa sattui valtava maanjäristys, jossa Josephuksen mukaan kuoli kolmekymmentätuhatta ihmistä. Herodes hyökkäsi tämän jälkeen nabatealaisia vastaan ja löi heidän joukkonsa Filadelfian lähistöllä.^[35]

Octavianuksen ja Antoniuksen kannattajat ottivat yhteen vuoden 31 eaa. syksyllä Aktionin taistelussa. Hävittyään taistelun Antonius ja Kleopatra pakenivat Egyptiin. Antoniuksen tukijana Herodeksella oli aihetta huoleen. Hän matkusti Rodokselle tapaamaan Octavianusta, jolle hän lupasi palvella Rooman uutta hallitsijaa yhtä uskollisesti kuin oli aikaisemmin palvellut Antoniusta. Herodeksen rohkeat sanat tekivät vaikutuksen Octavianukseen, joka vahvisti Herodeksen aseman Juudean kuninkaana asettamalla hänen päähänsä kuninkaallisen diadeemin. Octavianus liitti Juudeaan myös Antoniuksen ja Kleopatran aikaisemmin siitä riistämät osat. Lisäksi Juudeaan liitettiin muun muassa Samaria, Gaza ja Ioppe, jotka Pompeius oli riistänyt Juudealta vuonna 63 eaa. Octavianus liitti Juudeaan myös Jordanin toisella puolella olleet Gadaran ja Hippoksen kaupungit. Octavianus lahjoitti Herodekselle myös neljäsataa gallialaista, joita Kleopatra oli käyttänyt omana henkilökohtaisena kaartinaan.^[36]

Herodes lujitti valta-asemaansa vuosina 37–25 eaa. muun muassa teloituttamalla 45 Antigonoksen ylhäissyntyistä kannattajaa. Kyseessä olivat luultavasti saddukeukset, jotka kannattivat Sanhedriniä. Sanhedrinillä oli enää vain uskonnollista tuomiovaltaa.

Herodes tuhosi tämän jälkeen viimeisetkin assonanttien perheen jäsenet: Hyrkanos II:n vuonna 30 eaa., sitten oman vaimonsa 29 eaa. ja myös anoppinsa Aleksandran 28 eaa. Mariammen kuoleman syynä oli Herodeksen sisar Salome, joka syytti Mariammea uskottomuudesta. Tämä kuolema aiheutti myös suurta surua ja vei Herodeksen hulluuden partaalle, sillä kymmenestä vaimostaan hänen sanotaan rakastaneen vain tätä.

 

Roomalaista rakennustaitoa hyödyntäen Herodes ryhtyi vuosina 25–13 eaa. suuriin rakennushankkeisiin. Vuonna 19 eaa. alkoivat Jerusalemin toisen temppelin laajennustyöt. Herodes pystytti Temppelin pääsisäänkäynnin yläpuolelle Rooman valtakunnan symbolin, suuren kotkaa esittävän patsaan. Juutalaiset pitivät sitä pyhäinhäväistyksenä. Vähän ennen Herodeksen kuolemaa joukko nuoria miehiä repi kotkan alas. Heidät vangittiin, ja Herodes määräsi heidät teloitettavaksi. Vaikka Herodes suosikin juutalaisuutta ja piti itseään juutalaisena, hän oli kuitenkin hellenistinen hallitsija. Hän rakennutti Jerusalemiin myös ajan kansainväliselle kaupungille pakollisen teatterin ja amfiteatterin.

Herodes rakennutti uudelleen Samarian kaupungin ja asutti sinne kuusituhatta ihmistä. Hän nimesi kaupungin uudelleen suojelijansa Augustuksen mukaan Sebasteksi (sabastos tarkoittaa kreikaksi kunnianarvoisaa). Kun Augustus oli liittänyt Juudeaan lisää alueita, Herodes rakennutti alueelle temppelin hänen kunniakseen. Herodes rakensi suojelijansa kunniaksi myös Kesarean rannikkokaupungin. Kaupunkiin tehtiin suuri keinotekoinen satama.

Herodes perusti muitakin kaupunkeja, muun muassa isänsä Antipatroksen kunniaksi Antipatriksen kaupungin. Jerikon lähelle hän rakennutti linnoituksen, jonka hän nimesi äitinsä Kyproksen mukaan. Herodes kunnioitti erilaisilla rakennuksilla myös muita perheenjäseniään. Veljensä Fasaelin mukaan Herodes nimesi Jerusalemin muuriin rakennuttamansa tornin ja uuden kaupungin, joka perustettiin Jerikon lähelle.

 

Noin 12 km Jerusalemin eteläpuolella sijaitsevalle kukkulalle Herodes rakennutti valtavan Herodionin palatsin.

Herodeksen rakennusohjelma ulottui myös Juudean ulkopuolelle. Muun muassa Tripoliin, Damaskokseen ja Ptolemaisiin Herodes rakennutti gymnasionin. Bybloksen ympärille taas rakennettiin Herodeksen rahoituksella muurit, Berytokseen ja Tyrokseen temppeleitä ja toreja. Damaskokseen ja Sidoniin rakennettiin Herodeksen ansiosta teatterit. Laodikean asukkaille hän rakennutti akveduktin.^[37]

Hän pystytti myös julkisia muistomerkkejä useisiin kaupunkeihin Välimeren pohjukan alueelle, mutta myös Antiokiaan, Ateenaan ja Spartaan.

Herodes oli ennen kuninkaaksi tuloaan nainut Doriksen, mutta sitten hylännyt tämän ja mennyt kihloihin hasmonealaissukuun kuuluvan Mariammen kanssa. Doriksen kanssa Herodes oli saanut yhden pojan Antipatroksen, jonka hän karkotti Jerusalemista. Kuninkaaksi päästyään Herodes meni naimisiin Mariammen kanssa, ja pari sai viisi lasta, kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Josephuksen mukaan Herodes rakasti toista vaimoaan intohimoisesti, mutta Mariamme puolestaan vihasi Herodesta.

»Kahta vanhempaa poikaansa hän piti kuninkaanvaltaan kelvollisina heidän äitinsä jalon syntyperän vuoksi ja siksi, että he olivat syntyneet hänen ollessa kuninkaana. Näitäkin seikkoja voimakkaampi merkitys heille oli Herodeksen Mariammea kohtaan tuntemalla rakkaudella, joka päivä päivältä hehkui yhä tulisempana. Mariammen viha häntä kohtaan oli nimittäin yhtä voimakas kuin hänen rakkautensa Mariammea kohtaan.»
(Josephus, Juutalaissodan historia 3.435)

Mariamme oli saanut tietää, että Herodes oli määrännyt hänet murhattavaksi, jos tämä itse kuolisi. Lisäksi Herodes oli murhauttanut Mariammen äidin isän Hyrkanos II:n ja hänen veljensä Aristobuloksen. Lopulta Mariamme lakkasi nukkumasta Herodeksen kanssa. Herodeksen sisko ja äiti syyttivät Mariammea uskottomuudesta ja väittivät, että Mariamme oli lähettänyt kuvansa Egyptiin Marcus Antoniukselle, joka oli tunnettu intohimoistaan. Vihastunut Herodes määräsi Mariammen teloitettavaksi, mutta alkoi katua heti teon tehtyään.^[38]

Herodes lähetti Mariammen kanssa saamansa pojat Roomaan saamaan koulutusta. Nuorin heistä kuoli Roomassa, mutta kaksi vanhinta Aleksanteri (Aleksandros) ja Aristobulos palasivat Juudeaan noin vuonna 17 eaa. Aristobulos meni naimisiin serkkunsa, Herodeksen sisaren Salomen tyttären Bereniken kanssa. Aleksanteri puolestaan avioitui Kappadokian kuninkaan Arkelaoksen tyttären Glaphyran kanssa.^[39]

Herodeksella oli aikojen kuluessa kymmenen vaimoa. Vuonna 24 eaa. Herodes oli ottanut vaimokseen jerusalemilaisen papin Simonin tyttären Mariammen. Mariamme II synnytti Herodekselle pojan, jonka nimeksi tuli myös Herodes. Samarialaisen vaimonsa Malthaken kanssa Herodes sai kaksi poikaa, Herodes Antipaan ja Herodes Arkhelaoksen sekä tyttären, Olympian. Jerusalemilainen Kleopatra taas oli Herodes Filippoksen äiti.^[40]

Mariamme I:n pojat Aristobulos ja Aleksanteri olivat kuitenkin aluksi Herodeksen suosikkeja. Herodeksen sisar Salome vihasi veljeksiä ja juonitteli heitä vastaan. Salome syytti avoimesti poikien äitiä, jota pojat yrittivät turhaan puolustaa. Yhdessä veljensä Feroraan kanssa Salome sai Herodeksen uskomaan, että Aristobulos ja Alexander aikoivat kostaa tälle äitinsä murhan. Herodes päätti kutsua esikoispoikansa Antipatroksen takaisin maanpaosta, ja vuonna 13 eaa. hänet lähetettiin Roomaan tapaamaan Augustusta. Antipatros alkoi pian havitella kruunua itselleen ja solvasi avoimesti velipuoliaan, mikä lisäsi Herodeksen pelkoa heitä kohtaan. Vuonna 12 eaa. Herodes päätti syyttää poikiaan keisarin edessä. Herodes matkusti Aristobuloksen ja Aleksanterin kanssa Aquileiaan, missä he tapasivat Augustuksen. Keisarin edessä Herodes sopi riidan poikiensa kanssa ja palasi Juudeaan, jossa hän nimitti Antipatroksen ensisijaiseksi seuraajakseen. Aleksanteri ja Aristobulos tulivat hänen jälkeensä^selvennä. Herodeksen ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet. Antipatros jatkoi veljiensä syyttämistä juonittelusta Herodesta vastaan. Annettuaan kiduttaa erästä Alexanderin ystävää Herodes sai tietää salajuonesta, johon Aleksander^selvennä ja hänen veljensä olisivat olleet osallisia. Alexanderin^selvennä appi Arkhelaos sai kuitenkin Herodeksen leppymään.^[41][42][43]

Vuonna 8 eaa. Herodes menetti lopullisesti luottamuksensa Aleksanteria ja Aristobulosta kohtaan. Pahamaineinen spartalainen Eurykles oli panetellut Mariammen poikia. Augustuksen suostumuksella Herodes järjesti Berytoksessa (Beirut) oikeudenkäynnin, jossa hän avoimesti syytti poikiaan. Oikeus tuomitsi pojat kuolemaan. Aleksanteri ja Aristobulos teloitettiin luultavasti vuonna 7 eaa.^[44][45]

Herodes ei kuitenkaan luottanut poikaansa Antipatrokseen, vaan lähetti tämän Roomaan, kun selvisi, että Antipatros ja Herodeksen veli Feroras juonittelivat häntä vastaan. Antipatroksen ollessa Roomassa Feroras kuoli myrkytykseen, johon syylliseksi epäiltiin Antipatrosta. Vuoden 5 eaa. tienoilla Herodes kutsui poikansa takaisin Roomasta ja syytti häntä Syyrian käskynhaltijan Varuksen edessä salajuonittelusta. Herodes antoi vangita Antipatroksen ja lähetti Augustukselle selonteon tapahtuneesta. Tämän jälkeen Herodes nimitti seuraajakseen Malthraken kanssa saamansa pojan Herodes Antipaan.^{[46][47][48][49]}

Josephuksen mukaan Herodes kuoli vuonna 4 eaa. sairastuttuaan lähes 70-vuotiaana. Juutalainen Megillat Taanit-paastokäärö antaa syytä olettaa kuolinpäivämääräksi 28. tammikuuta 1 eaa. ^[50][51] Kaksi kuukautta Herodeksen kuoleman jälkeen alkanut Varuksen sota, jonka ajankohdaksi tiedetään 1 eaa., viittaa vahvasti Herodeksen kuolleen tuona samaisena vuonna. ^[52]

Ennen kuolemaansa Herodes sai Augustukselta luvan teloittaa tai karkottaa Antipatroksen. Herodes määräsi teloituksen pantavaksi toimeen heti. Herodes muutti taas testamenttiaan ja nimitti seuraajakseen Herodes Arkhelaoksen. Herodes Antipaan hän nimitti Galilean ja Perean tetrarkiksi ja Kleopatran pojan Herodes Filippoksen Transjordanian tetrarkiksi. Herodes kuoli Jerikossa viisi päivää sen jälkeen kun hän oli teloituttanut Antipatroksen. Herodeksen testamentti luettiin kansalle, joka hyväksyi Arkhelaoksen kuninkaakseen. Herodeksen ruumis haudattiin Herodionin palatsiin.^[53][54]

 

Herodes I Suuren kuoltua hänen valtakuntansa jaettiin neljään osaan. Yksi annettiin hänen sisarelleen ja kolme hänen pojilleen: Herodes Arkhelaos sai Juudean, Herodes Antipas Galilean ja Herodes Filippos Transjordanian. Myöhemmin Herodeksen valtakunta liitettiin Syyriaan.

Herodes oli Antipatroksen ja Kyproksen neljästä pojasta toiseksi vanhin. Kolmen veljen lisäksi Herodeksella oli sisar Salome. Hänen vanhin veljensä Fasael kuoli vuonna 40 eaa. parhialaisten vankina.

Herodes oli naimisissa kymmenen kertaa, ja hänellä oli luultavasti useampia lapsia, kuin mitä nykyään on tiedossa.

1. Doris (47–37 eaa.)
   • Antipatros
2. Mariamme I (37–29 eaa.)
   • Aleksanteri (Aleksandros)
   • Aristobulos IV
   • nimeltä tuntematon poika, joka kuoli nuorena Roomassa
   • Salampsio
   • Kypros
3. Nimeltä tuntematon vaimo (37 eaa.)
4. Nimeltä tuntematon vaimo (34 eaa.)
5. Mariamme II (29–7 eaa.)
   • Herodes
6. Malthake (28–5 eaa.)
   • Herodes Antipas (Galilean ja Perean tetrarkki)
   • Herodes Arkhelaos (Juudean etnarkki)
   • Olympias.
7. Kleopatra (28 eaa.)
   • Herodes
   • Herodes Filippos
8. Pallas (16 eaa.)
   • Fasael
9. Faedra (16 eaa.)
   • Roksane
10. Elpis (16 eaa.)
    • Salome

Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josephus kertoo kirjoissaan Juutalaissodan historia (alkuteos kreik. Peri tū Iūdaïkū polemū, lat. Bellum Iudaicum tai De bello Iudaico) ja Juutalaisten muinaisajat (Iūdaïkē arkhaiologia, lat. Antiquitates Iudaicae) Herodeksen valtaannoususta ja hallituskaudesta. Josephus käytti lähteenään muun muassa Herodeksen läheisen ystävän Nikolaos Damaskoslaisen kirjoittamaa 144 kirjaa käsittävää maailmanhistoriaa, joka ei kuitenkaan ole säilynyt nykypäivään.^[55]

 

Herodes esiintyy Raamatun Uudessa testamentissa Matteuksen evankeliumissa. Hänet mainitaan nimeltä myös Luukkaan evankeliumissa.^[56] Muissa Uuden testamentin kirjoissa esiintyvä Herodes on Herodes Suuren poika Herodes Antipas.

Matteuksen evankeliumissa Herodes ottaa vastaan itämaan tietäjät ja saa heiltä kuulla, että juutalaisten kuningas on syntynyt Betlehemissä. Pelästynyt Herodes määrää tietäjät etsimään lapsen ja ilmoittamaan hänelle sen olinpaikan.^[57]

»Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä»
(Matt. 2:1, Kirkkoraamattu 1992)

Matteuksen ja Luukkaan kertomukset Jeesuksen syntymästä eroavat kuitenkin jonkin verran toisistaan. Luukkaan mukaan Publius Sulpicius Quirinius on Jeesuksen syntymän aikaan Syyrian maaherrana.^[58] Juudea liitettiin kuitenkin Syyrian provinssiin vasta vuonna 6 jaa., sen jälkeen kun Herodes Suuren poika Herodes Arkhelaos syrjäytettiin, jolloin luultavasti Quirinius toimi myös jo aikaisemmin sotilaallisena hallitsijana Syyriassa ja pani toimeen Luukkaan mainitseman verollepanon.

Matteuksen evankeliumissa Herodesta syytetään Betlehemin lastenmurhasta.

»Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville.»
(Matt. 2:16)

Matteuksen evankeliumin mukaan Herodes surmautti Betlehemistä kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat. Hän kärsi vainoharhaisuudesta ja tapatti mm. omia sukulaisiansa.^[59]. Betlehemin lastenmurhan historiallisuutta on kuitenkin epäilty, sillä lastenmurhasta ei löydy viitteitä Matteuksen evankeliumin ulkopuolelta.^[60], sillä esimerkiksi Flavius Josephus ei mainitse asiasta mitään. Richard T. Francen mukaan, huolimatta muiden lähteiden puutteesta, Matteuksen kerronnan taustalla saattaa kuitenkin olla historiallinen tapahtuma, sillä "ottaen huomioon Betlehemin syrjäisen sijainnin ja murhattujen lasten vähäisen lukumäärän, on mahdollista, että tämä on ollut varsin merkityksetön tapaus Herodeksen uralla eikä siksi kiinnostanut antiikin historioitsijoita, jotka keskittyivät suuriin poliittisiin ja sotilaallisiin tapahtumiin." ^[61]

Herodes on yksi Tiernapojat-näytelmän hahmoista.

• Paavo Castrén, Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
• Jona Lendering: King Herod the Great livius.org. Arkistoitu 9.3.2009. Viitattu 15.3.2009.
• Peter Richardson: Herod: King of the Jews and friend of the Romans. Continuum International Publishing Group, 1999. (englanniksi)

• Flavius Josefus: Juutalaissodan historia. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28945-0
• Flavius Josephus: The Wars of the Jews (Juutalaissodan historia) 14. syyskuuta 2006 kello 07.51 (UTC). Perseus Digital Library. Viitattu 14. syyskuuta 2006 kello 07.51 (UTC). (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
• Flavius Josephus: Antiquities of the Jews (Iudaike Arkhaiologia, Juutalaisten muinaisajat) 14. syyskuuta 2006 kello 07.51 (UTC). Perseus Digital Library. Viitattu 14. syyskuuta 2006 kello 07.51 (UTC). (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Herodes Wikimedia Commonsissa

• Herodes Suuri & hänen dynastiansa aikansa kontekstissa. (Eksegeettinen safari 12/2022)

• Kuningas Herodes: Suuri vai hullu? (Tiede-lehdestä 9/2005)
• Herodes (Herodes tai Herodes Antipas) suomenkielisessä Raamatussa (1933/1938)