Juutalaissodan historia

Josephus eli noin vuosina 37/38–100 jaa.^[1] Hän osallistui itse ensimmäiseen juutalaissotaan, toimien ensin juutalaisten puolustuksen johtajana Galileassa. Tämän jälkeen hän oli roomalaisten vankina ja sitten toimi sodassa Rooman puolesta.^[3]

Josephus alkoi kirjoittaa juutalaisten vaiheista pian sodan jälkeen. Ensimmäisenä hän kirjoitti teoksen Juutalaissodan historia, ja noin 20 vuotta myöhemmin juutalaisten aiemmista vaiheista kertoneen teoksen Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae), joka tarjosi taustaa Juutalaissodan historialle. Nämä kaksi teosta ovat tärkeimmät lähteet juutalaisten vaiheisiin erityisesti roomalaisvallan aikana.^[3][4]

Juutalaissodan historia -teoksen Josephus kirjoitti alun perin arameaksi, mutta tämä alkuperäisteksti ei ole säilynyt. Tämän jälkeen siitä tehtiin kreikankielinen versio.^[1][2] Joissakin kreikankielisissä käsikirjoituksissa teoksen nimi on ”Valloituksesta” (Περὶ ἁλώσεως, Peri halōseōs).^[1] Josephus vaikuttaa käyttäneen esikuvinaan aikaisempia kreikkalaisia ja roomalaisia historiateoksia. Lähteinään hän on voinut käyttää paitsi omia kokemuksiaan sodassa myös muun muassa Vespasianuksen ja Tituksen sotapäiväkirjoja sekä vangiksi jääneiden maanmiestensä kertomuksia.^[1] ​Teos valmistui noin vuonna 75–79 Vespasianuksen viimeisinä hallintovuosina. Eräänä Josephuksen tavoitteena saattoi olla myöhempien juutalaiskapinoiden sekä muidenkin kapinoiden estäminen osoittamalla kapinoinnin turhuus, sillä hän painottaa Rooman legioonien voittamattomuutta.^[2]

Josephuksen teos käännettiin latinaksi ja 1200-luvulla slaavinkielelle. Vanhimmat käsikirjoitukset ovat 1000–1100-luvuilta.^[1] Nykyisinkin teos on historiantutkimuksen päälähde juutalaissotaa koskien. Se on merkittävä myös roomalaisten sodankäyntitekniikoiden tuntemisen kannalta.^[2]

»Juutalaisten sota roomalaisia vastaan on suurin oman aikamme sodista, eikä ainoastaan niistä, vaan lähes kaikista tietämistämme sodista – – Tästä sodasta ovat jotkut kirjoittaneet olematta itse läsnä tapahtumissa – – heidän kirjoituksensa sisältävät toisaalta syyttelyä toisaalta ylistelyä mutta eivät missään kohdin tarkkaa historiallista kuvausta. Näistä syistä olen minä, Josephus Mathiaan poika – – päättänyt ryhtyä tekemään kertomusta kirjoittaen sen Rooman vallan alla oleville kreikan kielelle käännettynä.^[5]»

Teos koostuu seitsemästä kirjasta.^[2] Ensimmäisessä ja toisessa kirjassa Josephus kuvaa sotaa edeltänyttä aikaa hellenistisellä kaudella ja Rooman vallan aikana ennen juutalaissotaa, tarkoituksena selvittää juutalaisten kapinaan kohtaneita syitä. Tämä vie noin kolmanneksen teoksesta. Loppuosa käsittelee juutalaissodan vaiheita sodan alusta vuonna 66 huipentuen Jerusalemin valtaukseen vuonna 70. Lopussa kerrotaan vielä juutalaisten viimeisten tukikohtien kukistumisesta, kuten Masadan piirityksestä ja valtauksesta vuosina 73–74.

Kirja I kattaa noin 167 vuoden ajanjakson alkaen siitä, kun seleukidihallitsija Antiokhos IV valtasi Jerusalemin.^[6] Antiokhoksen valtakaudella Jerusalemissa syntyy ristiriitoja oniadien ja tobiadien välille. Ylipappi Onias pakenee ptolemaiosten Egyptiin ja perustaa Jerusalemin temppelin mallin mukaisen juutalaisen temppelin Leontopoliihin. Juudeassa makkabealaisten johtamat juutalaiset nousevat kapinaan seleukideja vastaan. Näin syntyy itsenäinen juutalaisvaltio. Jerusalemia hallitsee hasmonidynastia, joka laajentaa alueitaan valloituksilla. Herodes vie hasmoneilta vallan ja harjoittaa menestyksekästä ulkopolitiikkaa Rooman suuntaan, mutta epäonnistuu sisäpolitiikassaan. Kirja päättyy Herodeksen kuolemaan.^[7]

 

Kirja II kattaa noin 69 vuoden ajanjakson alkaen Herodeksen kuolemasta ja päättyen siihen, kun roomalaiset aloittavat sotatoimet.^[8] Herodeksen seuraajasta kiistellään tämän kuoleman jälkeen. Rooma yrittää vakiinnuttaa asemansa Juudeassa Jerusalemista ja Caesarea Maritimasta käsin. Rooman prokuraattori Gessius Florus epäonnistuu juutalaisten ja samarialaisten ristiriitojen sovittelussa, mikä johtaa aseellisten kapinallisryhmien syntyyn. Caesarean juutalaiset ja ei-juutalaiset asukkaat kiistelevät kaupungin hallinnasta, mikä tuottaa epävakautta koko alueelle. Gaius Cestius Galluksen rankaisuretki alueelle johtaa roomalaisten tappioon Beth-Horonissa. Jerusalemin johtavat piirit varautuvat vastahakoisesti odotettavissa olevaan sotaan Roomaa vastaan. Josephus saa tehtäväkseen Galilean puolustamisen.^[9]

Kirja III kattaa noin yhden vuoden tapahtumat.^[10] Keisari Nero antaa Juudean takaisinvaltaamisen Vespasianuksen tehtäväksi. Suuri roomalaisarmeija lähestyy Galileaa, mutta Josephus onnistuu lyömään heidät takaisin joksikin aikaa taitavalla sodankäynnillä. Hän onnistuu pitämään Jotapatan 47 päivää roomalaisten piirittäessä sitä. Lopulta kaupunki vallataan. Josephus ennustaa Vespasianuksen nousun keisariksi. Roomalaiset valtaavat loput Galileasta helposti, koska keskeinen Sepforiksen kaupunki on Rooman puolella koko konfliktin ajan.^[11]

Kirja IV kattaa myös noin yhden vuoden tapahtumat.^[12] Vespasianus ja hänen poikansa Titus kukistavat juutalaisten vastarinnan Gamalassa (Gamla), Taborinvuorella ja Giskalassa, jonka jälkeen koko Galilea on roomalaisten käsissä. Kapinallispäällikkö Johannes Giskalalainen vetäytyy joukkoineen Jerusalemiin ja nousee kaupungin eräänlaiseksi tyranniksi. Hän tuo kaupunkiin idumealaisia, jotka surmaavat merkittäviä kaupungin pappisaristokratian jäseniä. Jäljelle jääneet yläluokan jäsenet tuovat Johanneksen vastustajan Simon bar Gioran joukkoineen kaupunkiin. Kun sisällissota Jerusalemissa kiihtyy, kirjan loppuosassa huomio on Roomassa, joka on myös sisällissodassa. Kun Vespasianus lopulta julistetaan keisariksi, Titus saa tehtäväkseen sotaretken saattamisen loppuun valtaamalla Jerusalem.^[13]

 

Kirja V kattaa noin kuuden kuukauden ajan.^[14] Jerusalemissa raivoaa sisällissota, ja sen väestö kärsii. Roomalaisten ensimmäiset hyökkäykset torjutaan. Samalla Josephus antaa kuvauksen Jerusalemin sodankäynnin kannalta oleellisesta topografiasta ja linnoitteista, sekä myös kaupungin temppelistä. Taistelu raivoaa juutalaisten ja roomalaisten ollessa vuorotellen etulyöntiasemassa. Josephus esittää tapahtumista historiallis-teologisen vertauksen. Tituksen asenne kovenee, kun kaupunkia ei saada antautumaan helposti.^[15]

Kirja VI kattaa noin yhden kuukauden ajan.^[16] Roomalaiset jatkavat kaupungin piirittämistä tyypillisellä piiritystekniikallaan. Kaupungin kurjuus syvenee, sillä ruoka on lopussa. Maria, aristokraattinen jerusalemilainen nainen, surmaa lapsensa ja syö tämän. Kuultuaan kannibalismista Titus vannoo tuhoavansa kaupungin. Hän haluaa kuitenkin säästää temppelin. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista tapahtumien pyörteissä. Kun roomalaiset ovat vallanneet kaupungin ja temppelialueen, yksittäinen sotilas sytyttää temppelin tuleen, ja sen sammuttaminen epäonnistuu. Temppelin tuhoutuminen on välttämätöntä, ja Titus toteaa sen olleen Jumalan tahto.^[17]

Kirja VII kattaa noin kolmen vuoden ajanjakson.^[18] Tappio sodassa tuottaa kärsimyksiä myös juutalaisille Syyriassa ja Egyptissä. Flaviukset juhlivat voittoaan Roomassa triumfilla. Saaliiksi saatua Jerusalemin temppelin esineistöä kannetaan triumfissa ja asetetaan lopulta Rauhan temppeliin. Juudeassa roomalaiset valtaavat kapinallisten viimeiset linnakkeet: Makhairuksessa puolustajat neuvottelevat itselleen vapaan poistumisen, mutta tämä ei koske siviiliväestöä. Masadan linnakkeen puolustajat tekevät joukkoitsemurhan. Oniaksen temppeli Egyptissä suljetaan. Josephus vapautetaan syytöksistä toiminnasta roomalaisia vastaan.^[19]

Teoksen suomentanut Pauli Huuhtanen toteaa, että Josephuksen kuvauksessa juutalaisen kansan nöyryytyksestä on kreikkalaisen draaman kohtalonomaisuutta. ”Kaikki on loppujen lopuksi ennakolta määrätty. Kun Jumala on siirtynyt roomalaisten puolelle, mitään ei ole enää tehtävissä kansan, kaupungin eikä temppelin pelastamiseksi”. Teos tuo monin tavoin esiin Josephuksen vaikean kaksoisroolin: hän ei voi peittää isänmaanrakkauttaan, mutta varoo loukkaamasta roomalaisia suosijoitaan. Hän toisaalta puolustaa juutalaisia ja näiden kapinaakin, ja toisaalta roomalaisia ja varsinkin Titusta esimerkiksi temppelin tuhon yhteydessä.^[1]

Helsingin Sanomien arvioija toteaa, että loppujen lopuksi ”Juutalaissodan historian tulkinta on, että syyllisiä Jerusalemin tuhoon ovat juutalaiset kiihkoilijat itse – he suorastaan pakottavat roomalaiset riehumaan vastoin näiden tahtoa.” Juutalaiset syyllistyvät hybrikseen, kohtalonsa uhmaamiseen, kuvittelemalla ansaitsevansa vapauden enemmän kuin muut kansat, jotka roomalaiset ovat alistaneet.^[20]

Tutkijat ovat joutuneet arvailemaan, missä määrin Josephukseen voi luottaa historioitsijana. Ainakin hän liioittelee usein, ja erityisesti mitat ja lukumäärät heittelevät paljon.^[20] Myöskään lähteitään Josephus ei aina käytä erityisen huolellisesti, minkä vuoksi kertomuksissa on välillä epäjohdonmukaisuuksia.^[1]

Kreikkalaisen lukijakunnan huomioon ottaminen näkyy paitsi teoksen kielivalinnassa yleensä myös monissa helleenisissä ajatustavoissa ja ilmauksissa.^[1]

• Josephus (Josefus), Flavius: Juutalaissodan historia. ((Peri tū Iūdaïkū polemū.) Suomentanut Pauli Huuhtanen) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28945-0

• Flavii Iosephi Opera edidit et apparatu critico instruxit. Benedictus Niese, I–VII, 1885–1895, Bd. 6, De Bello Iudaico. Berolini 1894, 1955.
• Josephus: The Jewish War. (Volume I: Books 1–2. Translated by H. St. J. Thackeray. Loeb Classical Library 203) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1927.
• Josephus: The Jewish War. (Volume II: Books 3–4. Translated by H. St. J. Thackeray. Loeb Classical Library 487) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1927.
• Josephus: The Jewish War. (Volume III: Books 5–7. Translated by H. St. J. Thackeray. Loeb Classical Library 210) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1928.

• Rodgers, Zuleika: Making History: Josephus and Historical Method. (Journal for the study of Judaism / Supplements, nide 110) Brill, 2007. ISBN 9789004150089

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juutalaissodan historia Wikimedia Commonsissa

• Josephus, Flavius: De bello Judaico libri vii. Perseus. (muinaiskreikaksi)
• Josephus, Flavius: The Wars of the Jews. Perseus. (englanniksi)