Tofan kieli
| Tofan kieli | |
|---|---|
| Oma nimi | Тоъфа |
| Muu nimi | tofalarin kieli |
| Tiedot | |
| Alue |
 VenäjäIrkutsk ja sen lähialue |
| Puhujia | 30 |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | turkkilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | ei ole |
| ISO 639-2 | tyv |
| ISO 639-3 | kim |
Tofan kieli (aikaisempi nimitys karagassi; tofaksi тоъфа дыл, tofa dıl) on Venäjällä Irkutskin alueella asuvien tofalarien puhuma turkkilainen kieli.
Levinneisyys ja puhujamäärä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tofalarit asuvat Sajanvuoriston itäosassa Tuvan ja Krasnojarskin aluepiirin rajalla Irkutskin alueen Nižneudinskin piirissä. Tofalarien asuttamia taajamia ovat Alygdžer, Nerha ja Verhnjaja Gutara.[1]
Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 722 tofalaria ja 323 tofan kielen puhujaa.[2] Kansallisuudeltaan tofalareista 42,8 % ilmoitti äidinkielekseen tofan ja 55,5 % venäjän.[3] Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 837 tofalaria[4] ja 378 tofan puhujaa.[5] Tarkempi tilasto osoittaa, että Irkutskin alueen 723 tofalarista kaikki osaavat venäjää, mutta vain 114 puhuu tofaa.[6]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 93 tofan puhujaa[7].
Historia ja murteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perinteisen luokittelun mukaan tofa kuuluu turkkilaisten kielten uiguurilais-oguusilaisen ryhmän uiguurilais-tukyilaiseen alaryhmään. Sen lähin sukukieli on tuva, jonka murteena sitä voidaan myös pitää.[8] Uudemman näkemyksen mukaan tofa, tuva sekä Mongolian alueella puhuttavat uiguuri-urjanhai ja tsaatan muodostavat sajanilaisen alaryhmän.[1]
Tofan kielessä on säilynyt paljon muinaisturkkilaisia ja muinaisuiguurilaisia piirteitä. Fonetiikassa on havaittavissa kettiläinen substraatti. Sanastossa on vaikutteita mongolista, burjaatista ja venäjästä. Murre-erot ovat vähäisiä.[9]
Ensimmäinen tofan kielen tutkija oli suomalainen M. A. Castrén, jonka kielioppi ja sanasto julkaistiin vuonna 1857.[10]
Aiemmin liikkuvan kansan perinnetieto on kulkenut tarinoissa ja saduissa, joita ei kirjoitettu, mutta niitä on merkitty muistiin 1900-luvun viimeiseinä vuosikymmeninä. Näissä korostuvat metsästys, eläimet, luonnon kauneus ja muun muassa Dag-Eezy -niminen vuorenhaltia.[11]
Kirjakieli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1989 laadittiin kyrilliseen kirjaimistoon perustuva, lisämerkein täydennetty tofan kirjaimisto. Sen jälkeen tofaksi on julkaistu muutamia äidinkielen oppikirjoja. Kieltä opetetaan aineena kolmessa koulussa.[12]
Tofan kirjaimisto
| А а | Б б | В в | Г г | Ғ ғ | Д д | Е е | Ә ә |
| Ё ё | Ж ж | З з | И и | I i | Й й | К к | Қ қ |
| Л л | М м | Н н | Ң ң | О о | Ө ө | П п | Р р |
| С с | Т т | У у | Ү ү | Ф ф | Х х | Һ һ | Ц ц |
| Ч ч | Ӌ ӌ | Ш ш | Щ щ | Ъ ъ | Ы ы | Ь ь | Э э |
| Ю ю | Я я |
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elvyttämistoimista huolimatta tofan kieltä voidaan pitää kuolevana kielenä. Sitä käyttävät etupäässä vanhukset. Asiantuntija-arvion mukaan tofaa puhuu sujuvasti alle 2 % tofalareista.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 107. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 253–254. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 194. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 108. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2
- ↑ Iso tietosanakirja 6, s. 103. Helsinki: Otava, 1934.
- ↑ Tšuner Taksami (toim.): ”Suomentajan jälkisanat”, Siperian kansojen satuja, s. 134. (suomennos venäjästä 2013, alkuteos Сказание о простори) Suomentanut Anni Lappela. Hamina: Idiootti, 1988. ISBN 978-952-5860-11-5
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 495–498. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 501. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Endangered Languages of Siberia: The Tofa Language (englanniksi)
- Ethnologue: Karagas (englanniksi)