Pyhämaina
| Pyhämaina | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kottaraiset Sturnidae |
| Suku: | Pyhämainat Gracula |
| Laji: | religiosa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Gracula religiosa |
|
| Katso myös | |
Pyhämaina eli beo (Gracula religiosa) on alun perin eteläaasialainen kottaraisiin kuuluva varpuslintu. Laji on levittäytynyt myös muualle. Lintu on taitava matkimaan muiden lintujen laulua ja myös ihmisen puhetta, minkä vuoksi sitä pidetään myös lemmikkilintuna.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kooltaan pyhämaina on noin 30 cm. Pyhämainan höyhenpuku on musta, mutta näyttää tietyssä valaistuksessa vihertävältä. Lajin erottaa muista mustista mainalajeista niskan paljaiden keltaisten laikkujen perusteella. Siivissä on suuret valkoiset siipilaikut.[2][3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pyhämainaa tavataan kosteissa metsissä ja metsien reunamilla alueella, joka ulottuu Sri Lankasta Intian länsiosiin, Intian itäosista Etelä-Kiinaan ja läpi Kaakkois-Aasian Indonesiaan, Borneoon ja Filippiineille. Laji levittäytyi myös Joulusaarelle, mutta on hävinnyt sieltä. Pyhämaina on levittäytynyt myös Puerto Ricoon ja Yhdysvalloissa Miamin, Kalifornian, Floridan ja Havaijin osavaltioihin, missä sitä tavataan puistoista.[1][2][3]
Elintavat ja ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pyhämainat liikkuvat yleensä pareittain, joskus myös ryhmissä. Laji istuu usein korkealla puiden latvoissa päästelemässä kuuluvia kutsuääniä. Pesän laji rakentaa vanhaan tikankoloon tai muuhun puussa olevaan onkaloon.[3]
Ravintonaan pyhämaina käyttää pääasiassa hedelmiä ja hyönteisiä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Gracula religiosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Hill Myna Mitch Waite Group. Arkistoitu 13.2.2009. Viitattu 25.3.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Morten Strange: A Photographic Guide to the Birds of Indonesia, s. 351. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0691114958 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.3.2009). (englanniksi)
- ↑ Hill Myna (Gracula religiosa) Sarawak Maju Dalam Malaysia. Arkistoitu 6.2.2010. Viitattu 25.3.2009. (englanniksi)