Sogdin kieli
| Sogdin kieli | |
|---|---|
 Manikealaisella kirjaimistolla laadittu sogdinkielinen teksti. |
|
| Tiedot | |
| Alue | Sogdiana |
| Ajoitus | 100 eaa. – 1000 jaa. |
| Kirjaimisto |
sogdilaiset aakkoset syyrialaiset aakkoset manikealaiset aakkoset |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | Indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä | Iranilaiset kielet |
| ISO 639-3 | sog |
Sogdin kieli on kuollut iranilainen kieli. Sitä puhuttiin Keski-Aasiassa muinaisessa Sogdianassa sekä Silkkitien karavaanireiteillä.
Vanhimmat sogdinkieliset kirjalliset muistomerkit ovat peräisin 100–300-luvuilta. Suurin osa 1800–1900-lukujen vaihteessa löydetyistä teksteistä on 700–800-luvuilta. Löytöjä on tehty Kiinan Sinkiangista sekä Tadžikistanista. Kirjallisuus käsittää lähinnä buddhalaisia, manikealaisia ja nestoriaanilaisia tekstejä sekä yksityistä kirjeenvaihtoa. Kirjoittamiseen käytettiin kolmea aramealaisen kirjaimiston varianttia: sogdilaista, syyrialaista ja manikealaista.[1]
Keskiajalla sogdin kielen syrjäyttivät klassinen persia sekä turkkilaiset kielet. Itämurteiden jatkajana pidetään jagnobin kieltä, jota puhutaan Tadžikistanissa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 24, kniga I, s. 66. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
- Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar, s. 477. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1990. ISBN 5-85270-031-2
- ↑ ScriptSource - Sogdian scriptsource.org. Viitattu 31.5.2021.
- ↑ Sogdian script and language omniglot.com. Viitattu 31.5.2021.