Nintendo Entertainment System

Nintendo Entertainment System
Virallinen Nintendo Entertainment System -logo
Kehittäjä	Nintendo
Sukupolvi	Kolmas sukupolvi
Julkaisu	JP 15. heinäkuuta 1983 NA 18. lokakuuta 1985 EU 1986-1987 [a]
Valmistus lopetettu	2003
Valmistusmaa	Japani
Laitteisto	Ricoh 2A03 -suoritin, Ricoh RP2C07 -grafiikkasuoritin
Muisti	2 kB keskusmuistia
Tallennusväline	pelimoduuli
Lisälaitteet	Zapper-valopistooli, Family Fun Fitness -juoksumatto
Pelit	Luettelo NES-peleistä
Edeltäjä	Color TV Game
Seuraaja	Super Nintendo Entertainment System
Kotisivut	www.nintendo.fi
Lisää videopeliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
Infobox OK

Nintendo Entertainment System (yleisesti NES, alkup. nimi Nintendo Family Computer (jap. 任天堂 ファミリーコンピュータ), yleisesti Famicom (jap. ファミコン)) on Nintendon kehittämä ja alun perin 1983 julkaisema 8-bittinen videopelikonsoli. Pelikonsoli julkaistiin 1985 Pohjois-Amerikassa ja 1987 Euroopassa. Pelikonsolia myytiin maailmanlaajuisesti yli 60 miljoonaa kappaletta,^[1] ja se auttoi palauttamaan henkiin Yhdysvalloissa vuoden 1983 videopelilaman seurauksena romahtaneet videopelimarkkinat.^[2][3] NES asetti standardin sen aikaisille pelikonsoleille aina pelisuunnittelusta (ensimmäinen nykyaikainen tasohyppely Super Mario Bros. oli laitteen ensimmäinen suurmenestys) liiketoimintaratkaisuihinsa asti. Nintendo tuki NES:iä virallisesti vuoteen 1995 saakka ja valmisti sitä Japanissa vielä vuoteen 2003. Vuonna 2016 Nintendo julkaisi konsolin uudelleen miniversiona nimellä Nintendo Classic Mini.^[4]

Nintendon menestyttyä kolikkopeleissä 1980-luvun alussa yritys suunnitteli kehittävänsä pelikonsolin, jonka pelit olisivat vaihdettavilla moduuleilla. Tämä ominaisuus puuttui Nintendon aikaisemmista Color TV Game -konsoleista.

Vuonna 1981 Nintendon johtaja Hiroshi Yamauchi antoi Masayuki Uemuralle tehtäväksi suunnitella uusi konsoli.^[5] Laite julkaistiin Japanissa nimellä Famicom 15. kesäkuuta 1983 14 800 jenin hintaan. Julkaisun yhteydessä laitteelle julkaistiin kolme kolikkopelikäännöstä, jotka olivat Donkey Kong, Donkey Kong Jr. ja Popeye. Nintendo Family Computer saavutti suosionsa hitaasti: ensimmäisen vuotensa aikana sitä kritisoitiin epäluotettavaksi, sillä peleissä oli ohjelmointivirheitä ja ne kaatuilivat. Tästä syystä myymättömät laitteet vedettiin myynnistä ja niiden viallinen emolevy vaihdettiin. Suosio kasvoi, ja Famicomista tuli vuoden 1984 loppuun mennessä Japanin parhaiten myyvä pelikonsoli.

Famicomin kanssa samana vuonna japanissa julkaistiin myös kuusi muuta konsolia, mutta Famicom myi vuoden 1984 loppuun mennessä 2,5 miljoonaa kappaletta. Konsoli suunniteltiin uudelleen Nintendo Entertainment Systeminä ja julkaistiin vuonna 1985 Pohjois-Amerikan markkinoille, jossa pelimarkkinat olivat edelleen vuoden 1983 videopelilaman vaikutuksen alaiset. NES:in julkaisun vaikutuksesta markkinat elpyivät uudelleen.^[6]

Nintendo aloitti neuvottelut Atarin kanssa Famicomin julkaisusta ulkomailla nimellä "Nintendo Enhanced Video System". Sopimus kuitenkin kariutui, ja Atari päätti keskittyä tulevaan 8-bittiseen Atari 7800 -konsoliinsa.^[7] Seuraava, myös epäonnistunut suunnitelma oli julkaista laite nimellä "Nintendo Advanced Video System"; muunneltuun Famicomiin olisivat kuuluneet muun muassa langaton peliohjain, näppäimistö ja BASIC-ohjelmointiympäristö.

Viimein kesäkuussa 1985 Nintendo paljasti Yhdysvaltojen version Famicomista Consumer Electronics Show -messuilla. Laitteen ulkonäköä oli muutettu täysin ja nimi oli vaihtunut Nintendo Entertainment Systemiksi. NES osoittautui samanlaiseksi menestystuotteeksi Yhdysvalloissa kuin Japanissakin ja näytteli suurta osaa yhdysvaltalaisen videopeliteollisuuden elvytyksessä. Aluksi laite julkaistiin lokakuussa 1985 New Yorkissa vain 50 000 kappaleen eränä; menestyksen myötä maanlaajuinen julkaisu koitti 1986. Julkaisun yhteydessä markkinoille tuli samanaikaisesti 18 julkaisupeliä: 10-Yard Fight, Baseball, Clu Clu Land, Donkey Kong Jr. Math, Duck Hunt, Excitebike, Golf, Gyromite, Hogan's Alley, Ice Climber, Kung Fu, Mach Rider, Pinball, Stack-Up, Super Mario Bros., Tennis, Wild Gunman ja Wrecking Crew.

Nintendo oli vuosikymmenen loppuun asti markkinajohtaja Yhdysvaltojen ja Japanin markkinoilla ja yrityksen pelit rikkoivat myyntiennätyksiä. Konsoli ei kuitenkaan saavuttanut samanlaista suosiota muualla läntisessä maailmassa. Euroopassa ja Australiassa NES julkaistiin kahdella markkinointialueella A ja B. B-alueen jakelusta vastasivat useat yritykset, Nintendon hoitaessa useimpien peliensä julkaisun; suurin osa alueen maista sai NES:n markkinoille vuonna 1986. Mattel hoiti laitteen jakelun A-alueella, mutta vasta seuraavana vuonna B-alueen julkaisusta. Vasta vuonna 1990 Nintendon luoma Euroopan jaosto hoiti koko Euroopan kattavan julkaisun,^[8] mikä antoi Nintendon kilpailijalle Segalle mahdollisuuden suoriutua paremmin Master System -konsolinsa kanssa monissa maissa.

1990-luvun alkaessa NESin menestyksen tie oli kuitenkin tulossa päätepisteeseensä, sillä markkinoille oli tullut kehittyneempiä, 16-bittisiä kilpailijoita kuten Sega Mega Drive. NES jäi myös Nintendon seuraavan konsolin Super Nintendo Entertainment Systemin varjoon, ja seurauksena laitteen käyttäjäkunta kapeni. Nintendo kuitenkin jatkoi laitteen tukemista Yhdysvalloissa vuosikymmenen puoliväliin saakka ja julkaisi jopa uuden version konsolista, NES 2:n. Uusi versio korjasi lähes kaikki aikaisemmassa konsolissa olleet suunnitteluvirheet.^[9] Jatkuvien alennusmyyntien ja uusien pelien puutteessa NES:n tukeminen lopetettiin vuonna 1995. Silti Japanin Nintendo jatkoi NES:n tuottamista aina vuoteen 2003 asti, kunnes tuotantolinja lopetettiin. NES:llä näkivät päivänvalon useat nykyisinkin suositut pelisarjojen avaukset, kuten Nintendon omat Super Mario Bros., The Legend of Zelda ja Metroid, Capcomin Mega Man -pelisarja, Konamin Castlevania-pelisarja ja Square Enixin Dragon Quest- ja Final Fantasy -pelisarjat. Konsolille tehdään edelleen uusia, epävirallisia pelejä, näihin lukeutuvat mm. suomalaisen AasiPelit-kehittäjäryhmän julkaisut.^[10]

Vaikka japanilainen Famicom ja muualla maailmassa myyty NES olivat laitteistoltaan yhteneväiset, konsoleiden välillä oli joitain tärkeitä eroja:

• Erilainen kotelomuotoilu. Famicomin moduuliaukko on sen päällä, 15-pinninen laajennusportti lisälaitteille etupaneelissa (pääohjaimet ovat johdoistaan kiinni laitteen takana) ja väri punavalkoinen.^[11] NES:iin pelimoduuli syötetään edestä ja konsoli on väriltään harmaa, musta ja punainen. Laajennusportti on laitteen pohjassa ja erilainen kuin Famicomissa.
• 60-pinniset vs. 72-pinniset moduulit. Alkuperäinen Famicom ja uudelleenjulkaistu AV Family Computer käyttivät 60-pinnisiä pelimoduuleja, jotka olivat pienempiä kuin NES:in (ja NES 2:n) 72-pinniset. NES:issä neljä pinniä käytettiin 10NES-mikropiiriä varten^[12] ja kymmenen pinniä moduulin suoraan yhdistämiseen alaosan laajennusporttiin. Kaksi pinniä, jotka mahdollistivat äänen syöttämisen moduulilla olevalta lisäpiiriltä keskusyksikköön, poistettiin. Monet varhaisista Yhdysvalloissa julkaistuista peleistä (kuten Stack-Up) olivat adapteriin liitettyjä Famicom-moduuleja. Adapteriin liitetty moduuli oli mahdollista kiinnittää NES:n laitteistoon; Nintendo toimi näin vähentääkseen kuluja ja yksinkertaistaakseen varastojensa sisältöä.
• Famicomille julkaistiin lukuisia oheislaitteita ja peli-/ohjelmistopakkauksia, joista joitakin ei julkaistu ulkomailla:
  • Famicom Disk System (FDS), vain Japanissa julkaistu suosittu levykeasema, joka mahdollisti pelien tallennuksen levykkeille moduulien sijaan. FDS:lle julkaistuihin tunnettuihin peleihin lukeutuvat Metroid ja Super Mario Bros. 2 (The Lost Levels).^[13]
  • Famicom BASIC oli BASIC-ohjelmointiympäristö Famicomille, joka antoi pelaajalle mahdollisuuden ohjelmoida omia pelejä. Monet ohjelmoijat hankkivat ensikokemuksensa konsolille tällä tavalla.
  • Famicom MODEM oli modeemi, joka mahdollisti yhteyden Nintendon palvelimeen, joka tarjosi vitsejä, uutisia (pääasiassa Nintendosta), pelivihjeitä, säätiedotuksia ja pienen määrän ohjelmia ladattavaksi.
• Ulkoiset äänen ohjauspiirit. Famicomissa on kaksi moduulipinniä, jotka mahdollistivat ulkoisen äänipiirin toiminnan. Ne oli alun perin tarkoitettu helpottamaan Famicom Disk Systemin ulkoisen äänipiirin toimintaa. Nämä pinnit siirrettiin NES:ssä laitteen pohjaan laajennusporttiin. Seurauksena Nintendon ulkopuolisten kehittäjien moduulit eivät pystyneet hyödyntämään ominaisuutta, joten monissa NES:lle tuotetuissa sovelluksissa äänenlaatu oli heikompi kuin Famicomin vastaavissa. Ongelmasta kärsineistä peleistä merkittävimpiä on Castlevania III: Dracula’s Curse.
• Pysyvästi kiinnitetyt ohjaimet. Alkuperäisessä Famicomissa ohjaimet oli kiinnitetty pysyvästi laitteen taakse. Lisäksi toisessa ohjaimessa oli sisäänrakennettu mikrofoni, jota käytettiin muutamissa peleissä. Sekä ohjaimet että mikrofoni jätettiin pois uudelleensuunnitellusta AV Famicomista. NES:ssä ohjaimet kiinnitettiin seitsenpinnisiin ohjainportteihin.
• Estokytkennät. Famicomissa ei ole mitään estolaitteistoa, ja seurauksena sille julkaistiin paljon lisensoimattomia moduuleja Aasiassa. Alkuperäinen NES sisältää 10NES-mikropiirin, joka lisäsi lisensoimattomien kehittäjien haasteita estäessään lisensoimattomia moduuleja toimimasta. Eurooppalainen NES sisältää aluelukituksen, joka estää alueen A pelien toiminnan alueen B konsoleissa ja päinvastoin.^[14] Tämän pystyi kiertämään katkaisemalla 10NES-mikropiiristä yhden jalan.
• Ääni/video-liitännät. Alkuperäisessä Famicomissa on RF-modulaattori ääni- ja videoliitäntöjä varten, kun taas NES:ssä on sekä RF-modulaattori että RCA-liitäntäkaapelit (komposiittivideo ja monoääni). AV Famicomissa on pelkästään RCA-liitäntä, ja päältä ladattavassa NES:ssä vain RF-modulaattoriliitäntä.

• Suoritin: Ricoh 2A03 (perustui MOS 6502:een)^{[15][16][17][18]}
  • PAL-versiossa: suoritin integroituna Ricoh RP2A07 -piirissä.^[15]
• Keskusmuisti: 2 kilotavua.
• Grafiikka (PAL-versiossa): näytönohjain (PPU) Ricoh RP2C07, resoluutio 256×240, 48 väriä, scanline-kohtaisia rajoituksia, 64 spriteä.
• Ääni: 4 PSG-kanavaa (kukin lukittu tiettyyn äänen aaltomuotoon), yksi 1-bittinen PCM-kanava.

Sekä Famicomin että NES:in ohjaimet ovat suorakulmaisia ja niissä on ristiohjain ja neljä painiketta: pyöreät "A"- ja "B"-painikkeet sekä "Start"- ja "Select"-painikkeet. Ristiohjaimen oli kehittänyt Nintendolla työskennellyt Gunpei Yokoi Game & Watch -pelejä varten korvatakseen aikaisemmissa peleissä käytetyn joystickin.

Alkuperäisessä Famicomissa on kaksi laitteen taakse pysyvästi kiinnitettyä ohjainta. Toisesta ohjaimesta puuttuvat "Start"- ja "Select"-painikkeet mutta se sisältää sisäänrakennetun mikrofonin. Vain harva peli käytti tätä ominaisuutta hyväkseen. Varhaisimmissa Famicomin ohjaimissa on neliönmuotoiset A- ja B-painikkeet.^[19] Nämä vaihdettiin pyöreisiin, sillä neliönmuotoiset painikkeet jäivät alas painettaessa kiinni aukkojensa reunoihin. NES:n ohjaimet ovat irrotettavia. Niitä varten laitteen etuosassa on kaksi seitsenpinnistä ohjainporttia. NES:n ohjaimet ovat kuitenkin keskenään samanlaiset, sillä toisessa Famicomin ohjaimessa oleva mikrofoni on jätetty pois; sen paikalla on "Start"- ja "Select"-painikkeet.

Laitteelle julkaistiin useita erikoisohjaimia, tosin vain harva niistä menestyi. Näihin lukeutuivat muun muassa NES Zapper (valopistooli), Power Pad, R.O.B. ja Power Glove. Alkuperäisessä Famicomissa on 15-pinninen laajennusportti laitteen edessä, johon useimmat oheislaitteet kiinnitetään. NES:ssä oheislaitteet kiinnitetään yleensä toiseen laitteen etuosassa sijaitsevista ohjainporteista.

AV Famicomin ja NES 2:n julkaisun yhteydessä ohjainten ulkoasua muokattiin hieman. Vaikka alkuperäisten painikkeiden paikat säilytettiin, ohjaimen muoto muuttui tiilimäisestä koiranluun muotoiseksi, joka muistuttaa Super Nintendo Entertainment Systemin ohjainta. Lisäksi AV Famicom seurasi ulkomaisen versionsa jalanjälkiä jättäen pysyvästi kiinnitetyt ohjaimet pois. AV Famicomin ohjainten johdot ovat kuitenkin puolta lyhyemmät kuin NES:n ohjainten.

NES:n tiilimäisestä ohjaimesta on tullut laitteen tunnistetuimpia symboleita. Nintendo on käyttänyt ohjaimen muotoilua hyväkseen muutamissa mainonnallisissa tuotteissaan ja Game Boy Advance SP - ja Game Boy Micro -käsikonsolien rajoitetuissa erikoisjulkaisuissa.

• Zapper-valopistooli
• Family Fun Fitness -juoksumatto (esiintyi muun muassa Speden Speleissä)
• Power Glove, käsineen kaltainen erikoisohjain
• NES Four Score ja NES Satellite, jotka mahdollistivat neljän ohjaimen kytkemisen pelilaitteeseen kahden sijaan
• NES Advantage, arcade-tyylinen peliohjain
• Konami LaserScope, kypärä, joka oli tarkoitettu ääniohjattavaksi Zapperin korvaajaksi
• NES Cleaning Kit, pelimoduulien puhdistusväline
• Game Genie, ns. huijausmoduuli, joka muuttaa pelien toimintaa
• Miracle Piano, koskettimisto, jolle tehtiin pianonsoiton-opetuspelejä.

NES (myös "Nintendo", "8-bittinen" tai molemmat yhdistettynä "8-bittinen Nintendo") saapui Suomeen vuonna 1987. NESin suureen suosioon vaikuttivat monet syyt – pelien laatu, hyvä markkinointi sekä vuokratoiminta (konsolia oli mahdollista kokeilla vuokraamalla sellainen peleineen).

Nintendo Entertainment System -emulaattorit mahdollistavat kyseisen koneen pelien pelaamisen muilla koneilla kuten PC:llä. NES-emulaattorit ovat suosittuja, koska ne itsessään ovat laillisia ja yleensä ilmaisia. Sen sijaan suuri osa peleistä eli ROM-tiedostoista on kaupallisia, eli niiden luvaton levittäminen on tekijänoikeuslain vastaista.

• Toim. Wolf, Mark J.P.: The Video Game Explosion – A History from PONG to PlayStation and Beyond. Greenwood Press, 2008. ISBN 978-0-313-33868-7 (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nintendo Nes Wikimedia Commonsissa

• NES Nintendon kotisivuilla, arkistoitu versio (englanniksi)
• NES Open Directory Project -sivustolla (englanniksi)