Merileijonat
| Merileijonat | |
|---|---|
 Tasmanianmerileijona (Neophoca cinerea) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Korvahylkeet Otariidae |
| (luokittelematon): |
Merileijonat Otariinae Gray, 1825 |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Merileijonat (Otariinae) on korvahylkeiden (Otariidae) heimoon kuuluva lajiryhmä, jota on perinteisesti pidetty alaheimona. Korvahylkeiden jako kahteen alaheimoon, merileijoniin ja merikarhuihin eli turkishylkeisiin (Arctocephalinae), on kuitenkin osoittautunut epäluonnolliseksi, eikä sitä nyttemmin yleensä käytetä.[1] Merileijonat erottaa merikarhuista jälkimmäisille tyypillisen tiiviin pohjaturkin puuttuminen.
Merileijoniin luettiin viisi sukua ja 5–7 lajia, joista yksi on hiljan kuollut sukupuuttoon. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut merileijona-termin hylkäämistä myös lajinimistä – ryhmään kuuluvat lajit olisivat ”isohylkeitä” ja ”tyynenmeren”- ja ”australianhylkeitä”.[2] ”Isohylkeet”-nimeä tosin ehdotetaan myös varsinaisten hylkeiden (Phocidae) heimoon kuuluville merinorsuille.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Otariinae (TSN 655839) itis.gov. Viitattu 6.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta (2008): Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (Toimikunnan vahvistamaton ehdotus) Luonnontieteellinen keskusmuseo. Arkistoitu 6.2.2012. Viitattu 18.11.2010. — Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti. Ks. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.
- ↑ Etelänmerinorsu (Mirounga leonina)[vanhentunut linkki] Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus