Jürgen Klinsmann

Jürgen Klinsmann

Henkilötiedot
Koko nimi	Jürgen Klinsmann
Syntymäaika	30. heinäkuuta 1964 (ikä 60)
Syntymäpaikka	Göppingen, Baden-Württemberg, Saksa
Pelipaikka	hyökkääjä
Pituus	181 senttimetriä
Lempinimi	Klinsi, Diver, La Pantegana Bionda
Seura
Seura	–
Tehtävä	Päävalmentaja
Junioriseurat
1972–1974	TB Gingen
1974–1978	SC Geislingen
1978–1981	Stuttgarter Kickers
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1981–1984	Stuttgarter Kickers	61	(22)
1984–1989	VfB Stuttgart	155	(79)
1989–1992	Internazionale	95	(34)
1992–1994	AS Monaco	65	(29)
1994–1995	Tottenham Hotspur	41	(20)
1995–1997	Bayern München	65	(31)
1997–1998	Sampdoria	8	(2)
1997–1998	→ Tottenham Hotspur (laina)	15	(9)
Yhteensä		506	(226)
Maajoukkue
1980–1981	Länsi-Saksa U16	3	(0)
1984–1985	Länsi-Saksa U21	8	(3)
1987–1990	Länsi-Saksa	28	(9)
1990–1998	Saksa	80	(38)
Valmennusura
2004–2006	Saksan maajoukkue
2008–2009	Bayern München
2011–2016	Yhdysvaltain maajoukkue
2019–2020	Hertha BSC
2023–	Etelä-Korean maajoukkue
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Jürgen Klinsmann (s. 30. heinäkuuta 1964 Göppingen) on saksalainen, hyökkääjänä pelannut jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän on toiminut muun muassa Saksan ja Yhdysvaltain maajoukkueiden päävalmentajana.

Klinsmann tunnettiin peliurallaan pääasiassa nopeana ja aggressiivisena keskushyökkääjänä, joka teki runsaasti maaleja. Hän pelasi kolmet MM-kilpailut 1990, 1994 ja 1998 ja kolmet EM-kilpailut 1988, 1992 ja 1996 sekä yhden olympiaturnauksen 1988 voittaen 1988 olympiapronssia^[1], 1990 MM-kultaa^[2], 1992 EM-hopeaa^[3] sekä 1996 EM-kultaa joukkueensa kapteenina^[4]. Klinsmann pelasi Saksan maajoukkueessa vuosina 1987–1998 108 ottelua joissa hän teki 47 maalia.

Seuratasolla Klinsmann pelasi Saksassa, Englannissa ja Italiassa. Hän lopetti peliuransa kesällä 1998 edustettuaan viimeksi Tottenham Hotspuria. Hän teki paluun jalkapallokentille vuonna 2003 salanimellä Jay Goppingen kalifornialaisessa Orange County Blue Starissa, joka pelasi Pohjois-Amerikan amatööriliigassa. Hän teki kahdeksassa pelaamassaan ottelussa viisi maalia.

• Maailmanmestaruus: 1990
• Euroopan-mestaruus: 1996
  • Hopeaa: 1992
  • Välierät: 1988
• Olympiapronssia: 1988
• UEFA Cup: 1991, 1996 FC Bayern München
  • Hopeaa: 1989
• Saksan mestaruus: 1997
  • Hopeaa: 1996
  • Maalikuningas: 1988
• Saksan Cup
  • Hopeaa: 1986
• Saksan Liigacup: 1997
• Vuoden jalkapalloilija Saksassa (2): 1988, 1994
• Vuoden jalkapalloilija Englannissa: 1995

Klinsmann aloitti valmennusuransa korkealta, kun hänet nimitettiin 2004 Saksan jalkapallomaajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Rudi Völlerin seuraajaksi. Yhdessä manageri Oliver Bierhoffin ja apulaisvalmentaja Joachim Löwin kanssa Klinsmannin ei tarvinnut stressata MM-karsinnoista kotikisoihin 2006. Harjoitusotteluissa ei kuitenkaan tullut toivottuja tuloksia ja Saksa hävisi muun muassa Italialle 4–1. Klinsmannia kritisoitiin myös hyökkäysvoittoisesta taktiikasta, joka ärsytti puolustusvoittoisen jalkapallon kannattajia.

Confederations Cupissa 2005 Klinsmann kierrätti maalivahteja, mikä kyseenalaisti Oliver Kahnin aseman maajoukkueen ykkösmaalivahtina. Kesällä 2006 Klinsmann päätti lopulta nostaa Arsenalin Jens Lehmannin Kahnin ohi maajoukkueen veräjänvartijaksi.

Saksan esitykset MM-kilpailuissa 2006 hiljensivät Klinsmanniin kohdistuneen kritiikin. Saksa voitti alkulohkonsa puhtaalla pelillä ja pudotti jatkosta Ruotsin ja Argentiinan matkalla välieriin.

Kilpailuiden ensimmäisen ja ainoan tappionsa Klinsmannin miehistö koki tulevalle maailmanmestarijoukkue Italialle välierissä maalein 2–0. Pronssiottelussa Saksa peittosi Portugalin vakuuttavasti 3–1 ja Klinsmannin miehistö sai Saksan jalkapallokansan sekaisin menestyksestä, joka oli ylittänyt odotukset. ^[5]

Kilpailuiden jälkeen Klinsmann ilmoitti yllättäen jättävänsä tehtävät Saksan maajoukkueessa uupumukseen ja perhesyihin vedoten. Hänen apuvalmentajansa Joachim Löw nousi päävalmentajaksi jatkamaan työtä. ^[6]

Sittemmin Klinsmann on yhdistetty useiden eurooppalaisten huippuseurojen valmentajan postiin. Chelsea FC^[7], Tottenham Hotspur FC, Englannin jalkapallomaajoukkue ja yhdysvaltalainen Los Angeles Galaxy ovat kuitenkin palkanneet päävalmentajikseen muut miehet kuin Klinsmannin.^[8]

Lopulta tammikuussa 2008 huhumylly sai päätöksen, kun FC Bayern München ilmoitti palkanneensa Klinsmannin seuran uudeksi päävalmentajaksi heinäkuusta 2008 alkaen.^[9]

Hallitsevana mestarina kauteen lähtenyt Bayern München ei saanut peliään kulkemaan oikein koko kautena. Mestarien liigassa seura putosi puolivälierissä häviten FC Barcelonalle avausottelussa 4–0. Bundesliigassa seura oli koko kauden mestaruustaistelussa mukana, mutta täydellisyyteen tottuneelle Bayern-johdolle Schalke-tappio huhtikuun lopulla oli liikaa ja Klinsmann sai potkut tehtävistään. Seura oli Klinsmannin potkujen aikaan sarjataulukossa kolmantena.^[10]

Marraskuussa 2010 kanadalainen MLS-seura Toronto FC palkkasi Klinsmannin neuvonantajakseen. Saksalaisen tarkoituksena on organisoida seuran edustusjoukkueen toiminta uudelleen. ^[11]

Heinäkuussa 2011 Klinsmann palasi valmennustehtäviin Yhdysvaltain maajoukkueen päävalmentajana. ^[12] Heinäkuussa 2013 Klinsmann voitti Yhdysvaltain kanssa ensimmäisen pokaalinsa, kun joukkue kaatoi CONCACAF Gold Cupin finaalissa Panaman 1–0. ^[13]

MM-kisoissa 2014 Yhdysvallat eteni kovasta alkulohkostaan jatkoon jättäen taakseen Portugalin ja Ghanan. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella joukkue kuitenkin hävisi Belgialle jatkoajalla 2–1. ^[14] MM-kisojen jälkeen kritiikki Klinsmannia kohtaan on kasvanut. Vuoden 2015 CONCACAF Gold Cupissa Yhdysvallat jäi mitalien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, kun Panama voitti pronssiottelun rangaistuspotkuilla. ^{[15] [16] [17]} Lokakuussa 2015 varmistui, ettei Yhdysvallat pääse mukaan Maanosaliittojen cupiin 2017 hävittyään Meksikolle. ^[18] Yhdysvaltain huono menestys jatkui vuonna 2016 ja kritiikki Klinsmannia kohtaan kasvoi. Joukkueen hävittyä yllättäen MM2018-karsinnoissa Meksikolle kotonaan 2–1 ja Costa Ricalle vieraissa 4–0 Yhdysvaltain jalkapalloliitto erotti Klinsmannin marraskuussa 2016.^[19]

Marraskuussa 2019 Klinsmannista tuli yllättäen Bundesliigan Hertha Berlinin päävalmentaja.^[20] Hänen valmennusuransa Herthassa jäi lopulta vain 10 ottelun mittaiseksi, kun Klinsmann ilmoitti helmikuussa 2020 yllättäen jättävänsä tehtävänsä. Hän kertoi, että olisi halukas jatkamaan seurassa johtotehtävissä.^[21] Seurajohto ei voinut hyväksyä Klinsmannin päätöstä ja ilmoitti, ettei hän jatka myöskään seuran hallituksessa.^[22]

Helmikuussa 2023 Klinsmann valittiin Etelä-Korean maajoukkueen päävalmentajaksi.^[23]

• MM-pronssia: 2006
  • MM-2.kierros: 2014
• CONCACAF Gold Cup: 2013
  • Neljäs: 2015

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jürgen Klinsmann Wikimedia Commonsissa