George W. Bush

George W. Bush
George W. Bushin virallinen muotokuva vuodelta 2003.
Yhdysvaltain 43. presidentti
20. tammikuuta 2001 – 20. tammikuuta 2009
Varapresidentti	Dick Cheney
Edeltäjä	Bill Clinton
Seuraaja	Barack Obama
Texasin 46. kuvernööri
17. tammikuuta 1995 – 21. joulukuuta 2000
Varakuvernööri	Bob Bullock Rick Perry
Edeltäjä	Ann Richards
Seuraaja	Rick Perry
Henkilötiedot
Syntynyt	6. heinäkuuta 1946 (ikä 78) New Haven, Connecticut, Yhdysvallat
Ammatti	liikemies (öljy, baseball)
Puoliso	Laura Welch Bush (vih. 1977)
Tiedot
Puolue	Republikaanit
Uskonto	metodisti (vuoden 1977 jälkeen) episkopaali (ennen vuotta 1977)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
georgewbush.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

George Walker Bush ( kuuntele ääntämys ^(ohje), s. 6. heinäkuuta 1946 New Haven, Connecticut) on yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko, joka toimi maansa 43. presidenttinä kaksi virkakautta vuosina 2001–2009.

Bush aloitti poliittisen uransa toimimalla Texasin kuvernöörinä vuosina 1995–2000. Bush nousi republikaanien presidenttiehdokkaana Yhdysvaltain presidentiksi täpärällä voitolla vuoden 2000 presidentinvaaleissa. Vuonna 2004 Bush sai jatkokauden voitettuaan demokraattien vastaehdokkaan John Kerryn.

Bushin kausi muistetaan erityisesti syyskuun 11. päivän terrori-iskuista, joiden seurauksena Bush julisti ”terrorisminvastaisen sodan”. Terrorismin vastainen sota sisälsi muun muassa Afganistanissa vuonna 2001 ja Irakissa vuonna 2003 alkaneen sodan. Bushin kauden lopulla 2008 Yhdysvallat veti maailman mukanaan maailmanlaajuiseen taantumaan.

Bushin talouspolitiikka perustui uusliberalistiseen ideologiaan, veronkevennyksiin ja sääntelyn purkamiseen. Hän jatkoi edeltäjänsä Bill Clintonin vapaakauppasopimusten ratifioimista ja laajentamista.^[1] Bush myös lisäsi julkisia menoja ennätyksellisen paljon.^[2]

Bush tuli tunnetuksi konservatiivisena poliitikkona. Hän muun muassa vastusti aborttia, homoavioliittoja ja suhtautui epäilevästi ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, eikä ollut valmis kansainvälisiin sopimuksiin sen estämiseksi.^[3] Uskonto on vaikuttanut hyvin vahvasti hänen arvomaailmaansa ja päätöksentekoonsa.^[4] Bush oli myös kuolemanrangaistuksen kannattaja.

Bushin oppi on nimetty Bushin mukaan. George W. Bush tunnetaan populaarikulttuurissa myös kielellisistä kömmähdyksistään, niin sanotuista ”bushismeista”.

George W. Bushin isä George H. W. Bush oli Yhdysvaltain 41. presidentti vuosina 1989–1993.

Bush syntyi varakkaan itärannikkolaisen suvun vesana New Havenissa Connecticutissa. Hänen vanhempansa George ja Barbara Bush muuttivat Texasiin hänen ollessaan kaksivuotias. Bush kasvoi Midlandissa ja Texasin Houstonissa.^[5] Hänellä on neljä sisarusta: Jeb, Neil, Marvin ja Dorothy. Hänellä oli myös pikkusisar Robin, joka menehtyi kolmevuotiaana leukemiaan vuonna 1953.^[6] Bushin välinimi Walker on hänen isoäitinsä sukunimi.^[7]

Bushin lähisuvussa on muitakin menestyneitä poliitikkoja. Bushin isoisä Prescott Sheldon Bush oli pankkiiri ja senaattori Connecticutista. Isä George H. W. Bush nousi öljyalan kautta ensin edustajainhuoneen jäseneksi, Yhdysvaltain Kiinan-suurlähettilääksi, CIA:n johtajaksi, Ronald Reaganin varapresidentiksi ja vuonna 1989 Yhdysvaltain presidentiksi. Bushin pikkuveli Jeb Bush oli Floridan kuvernööri vuosina 1998–2007.^[8]

Bush kävi Phillips Academya Andoverissa Massachusettsissa ja meni isänsä tavoin Yalen yliopistoon, jossa hän suoritti vuonna 1968 kandidaatin tutkinnon (BA) pääaineenaan historia.^[9] Bushin opintomenestys Yalessa oli keskinkertainen. Hän oli miesopiskelijain yhdistyksen puheenjohtaja sekä Skull and Bones -salaseuran jäsen.^[10]

Toukokuussa 1968 Vietnamin sodan ollessa käynnissä Bush hyväksyttiin Texasin ilmakansalliskaartiin. Hän pyrki syksyllä 1970 Texasin yliopistoon lukemaan lakia, mutta häntä ei hyväksytty sinne.^[10] Lentäjäkoulutuksen jälkeen Bush sijoitettiin Ellingtonin lentotukikohtaan F-102-ohjaajaksi. Bush haki vuonna 1972 siirtoa Alabaman kansalliskaartiin työskennelläkseen republikaanien vaalikampanjassa, ja hän sai vapautuksen puoli vuotta etuajassa kuusivuotisesta palveluksestaan mennäkseen Harvardin yliopistoon.

Harvard Business Schoolissa Bush suoritti liiketalouden maisterintutkinnon (MBA) ja valmistui 1975.^[10]

Valmistuttuaan Harvardista Bush aloitti työt öljyteollisuudessa Texasissa.^[11] Vuonna 1978 Bush pyrki Texasista Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneeseen. Hän hävisi demokraattipuolueen Kent Hancelle^[12] 6 000 äänellä. Bush jatkoi öljyteollisuudessa: hän oli vanhempana osakkaana tai toimitusjohtajana yrityksissä kuten Arbusto Energy, Spectrum 7 ja Harken Energy, kun se osti Spectrum 7:n.^[13]

Vuonna 1977 Bush tapasi kirjastonhoitaja Laura Welchin ystäviensä puutarhajuhlissa. He menivät naimisiin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ja asettuivat Texasin Midlandiin. Kaksostytöt Jenna ja Barbara Bush syntyivät vuonna 1981.^[11]

Bush on myöntänyt alkoholinkäytön olleen hänelle tapa kansalliskaartin aikoina, ja hän on kuvannut käyttäytymistään ”vastuuttomaksi nuoruudeksi”.^[14] Hänet tuomittiin 150 dollarin sakkoon ajoneuvon kuljettamisesta päihtyneenä vuonna 1976^[15], ja hän menetti ajo-oikeutensa Mainen osavaltiossa vuoteen 1978 saakka.^[16]

Laura Bushilla oli merkittävä vaikkakin hienovarainen rooli Bushin raitistumisessa 1980-luvun puolivälissä.^[17] Raitistumisensa yhteydessä Bush erosi anglikaanikirkosta ja liittyi metodistikirkkoon.^[18] Bush sanoo olevansa uudestisyntynyt kristitty, eli hän on kokenut niin sanotun uskoon tulemisen. Bush itse kertoo, että hänen uskonnollisuutensa taustalla on paitsi perheen traditio, myös liiallinen alkoholin käyttö, josta hän pääsi eroon Jumalan avulla kostean 40-vuotispäivänsä jälkeen.^[19][20]

Myöhemmin Texasin kuvernöörinä Bush toi kirkot mukaan sosiaaliturvan toteuttamiseen. Hän laajensi osavaltion rahoitusta uskonnollisille järjestöille, jotka järjestivät koulutusta, alkoholi- ja huumeriippuvuushoitoa ja perheväkivallan estotyötä (ns. Faith-Based Initiatives). Kuvernöörinä Bush allekirjoitti 17. huhtikuuta 2000 säädöksen, jolla kesäkuun 10. päivä julistettiin Texasissa ”Jeesus-päiväksi”.^[21] Bushia arvosteltiin perustuslain määräämän kirkon ja valtion eron rikkomisesta.^[22]

Bush muutti vuonna 1988 perheineen Washingtoniin tukemaan isänsä presidentinvaalikampanjaa. Lee Atwaterin ja Doug Weadin kanssa hän kehitti konservatiivikristittyihin ja evankelisteihin vedonnutta kampanjaa, koska näitä pidettiin vaalien ratkaisijoina.^[23]

Palattuaan Texasiin Bush osti huhtikuussa 1989 600 000 dollarilla osuuden Texas Rangers -baseballjoukkueesta ja toimi viisi vuotta sen toimitusjohtajana. Joukkue menestyi tänä aikana, ja se oli MLB:n American Leaguen läntisen divisioonan sarjataulukon kärjessä 1994 ennen kuin lakko katkaisi kauden. Bushin rooli Rangersin johdossa toi hänelle runsaasti julkisuutta. Myydessään joukkueen osakkeet hän sai 15 miljoonaa dollaria.^[24][12]

Ennen presidentiksi valitsemistaan Bush toimi 1995–2000 Texasin kuvernöörinä. Bush ilmoitti pyrkivänsä Teksasin kuvernööriksi vuoden 1994 vaaleissa. Hän voitti helposti republikaanien esivaalin. Hänen vastaehdokkaansa oli istuva kuvernööri, demokraatti Ann Richards. Bush voitti saaden 53 prosenttia äänistä Richardsin 46 prosenttia vastaan.^[25]

Kuvernöörinä Bush lisäsi varoja koulutukseen ja uudisti rikosoikeusjärjestelmää. Hänen aikanaan Texasissa teloitettiin 152 rikollista – enemmän kuin kenenkään muun nykyaikaisen kuvernöörin aikana.^[26] Ainoa jonka kuolemantuomio muutettiin elinkautiseksi oli sarjamurhaaja Henry Lee Lucas^[27]. Bush hyödynsi budjettiylijäämää leikaten veroja kolmen miljardin dollarin edestä, mikä oli suurin veronleikkaus Texasin historiassa.^[28] Vuonna 1998 Bush valittiin toiselle perättäiselle nelivuotiskaudelle ensimmäisenä Texasin kuvernöörinä (kausi pidennettiin nelivuotiseksi 1975).^[25] Hän sai äänistä lähes 69 prosenttia.

Pääartikkeli: Yhdysvaltain presidentinvaalit 2000

Bush lähti pyrkimään Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 2000 vaaleissa. Bushin merkittävimpänä vastaehdokkaana rebublikaanisen puolueen esivaalissa oli senaattori John McCain Arizonasta. Voitettuaan republikaanien esivaalin Bush sai vastaansa demokraattisen puolueen ehdokkaan, varapresidentti Al Goren.^[29] Bushin kampanjan arkkitehtina toimi sukupolvensa lahjakkaimmaksi strategiksi luonnehdittu Karl Rove.^[30] Bush valitsi varapresidenttiehdokkaakseen entisen edustajainhuoneen jäsenen ja puolustusministerin Dick Cheneyn.

Bush hyökkäsi kampanjassaan Gorea vastaan asekontrollin ja verotuksen avulla. Bush arvosteli Goren kannattamaa Kioton sopimusta sanoen sen rasittavan keskilännen osavaltioiden teollisuutta ja johtavan talousvaikeuksiin.^[31]

Bush sai presidentinvaaleissa marraskuussa 2000 kaikkiaan 271 valitsijamiestä ja Gore 266, vaikka Gore saikin koko maassa noin 500 000 ääntä enemmän kuin Bush. Näin Bushista tuli presidentti.^[32] Floridan täpärän tuloksen tarkistaminen viivytti lopullisen tuloksen varmistumista. Kun Yhdysvaltain korkein oikeus lopulta määräsi tarkistuslaskennat suoritetuksi, Bush oli voittanut Floridassa 537 äänellä. Koska osavaltion vaalien voittaja saa kaikki osavaltion valitsijamiehet, Floridan voitto ratkaisi vaalit Bushin voitoksi.^[29]

George W. Bush oli 54-vuotias aloittaessaan ensimmäistä presidenttikauttaan vuonna 2001.

Syyskuun 11. päivän terrori-isku oli käänteentekevä tapahtuma koko Bushin presidenttikaudelle. Iskun jälkeen Bush pyrki esiintymään vahvana johtajana ja vastaamaan terrorismin uhkaan sotilaallisella voimalla. Bushin julistamasta sodasta terrorismia vastaan tuli hänen presidenttikautensa hallitseva ulkopoliittinen linja. Sodan tavoitteeksi muodostui Bushin hallinnon puheissa ääri-islamistinen Al-Qaida -järjestön ja sen tukijoiden kukistaminen sekä syyskuun iskuista vastuun ottaneen Osama bin Ladenin vangitseminen.

Bush vaati Afganistanin talibanhallintoa luovuttamaan bin Ladenin Yhdysvaltoihin ja sulkemaan terroristien koulutusleirit. Kun tähän ei suostuttu, Yhdysvaltojen johtama liittouma aloitti hyökkäyksen maahan 7. lokakuuta johtaen vuonna 2021 loppuneeseen Afganistanin sotaan. Vuonna 2002 Yhdysvallat alkoi epäillä Irakin hallitsijan Saddam Husseinin pitävän hallussaan joukkotuhoaseita ja että hänellä on aktiivisia yhteyksiä terroristijärjestöihin. Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin maaliskuussa 2003. Saddam syrjäytettiin ja lopulta teloitettiin, mutta väitettyjä joukkotuhoaseita ei löytynyt. Lyhyeksi aiottu sota pitkittyi, sillä Saddamin syrjäyttäminen nosti pintaan useita ääri-islamilaisia ryhmiä.

Presidentin uran alkuvaiheessa Bush tuli tunnetuksi omintakeisesta sanojen lausunnastaan ja epätavallisista kieliopillisista rakenteista. Tästä johdettiin nopeasti termi bushismi.^[33]

28. maaliskuuta 2001 Yhdysvallat vetäytyi ilmastosopimuksesta.^[34] 26. toukokuuta 2001 julkistettiin 1300 miljardin dollarin veronkevennyspaketti.^[34] Valtiovarainministeri Paul O'Neill erotettiin 5. joulukuuta 2001.^[30] Tammikuussa 2004 istuvan presidentin kannatukseksi mitattiin 50 prosenttia.^[35]

Bush pyrki jatkokaudelle ja asettui ehdolle vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Hän ei saanut puolueensa esivaaleissa merkittäviä vastaehdokkaita. Bush sai vastaansa demokraattien ehdokkaan John Kerryn. Vaalikampanjoiden keskeiseksi teemaksi nousivat terrorismi sekä Irakin sota ja Yhdysvaltain miestappiot siinä. Vaalin tulos oli jälleen täpärä, ja se ratkesi tällä kertaa Ohion osavaltion tulokseen. Bush sai koko maassa 286 valitsijamiestä (50,7 prosenttia äänistä) ja Kerry 251 valitsijamiestä.^[36]

Marraskuussa 2004 Colin Powell erotettiin ja tilalle ulkoministeriksi tuli Condoleeza Rice.^[35]

Time-lehti valitsi George W. Bushin Vuoden henkilöksi vuoden 2004 viimeisenä päivänä.^[35]

Bushilla oli ongelmia haluamansa lainsäädännön läpiajamisessa Yhdysvaltain kongressissa vuonna 2005 alhaisten kannatuslukujensa vuoksi.^lähde?

Bush myönsi, että ihmisen toimet ovat ”saattaneet osaltaan kiihdyttää” ilmastonmuutosta, mutta hän kieltäytyi allekirjoittamasta Kioton ilmastosopimusta vedoten Yhdysvaltain talouden riippuvuuteen päästöistä. Yleisesti ottaen Bushin linja ei toisella kaudella olennaisesti muuttunut.^lähde?

Bush joutui salamurhayrityksen kohteeksi Tbilisissä Georgiassa 10. toukokuuta 2005. Vladimir Arutinian sai teosta elinkautisen vankeustuomion.^[37]

Hurrikaani Katrinan iskettyä 29. elokuuta 2005 New Orleansiin nousi vilkas keskustelu paikallisesta, osavaltion ja liittovaltion toiminnasta myrskyyn valmistauduttaessa ja sen jälkeen. Hurrikaani surmasi yli 1 800 ihmistä Yhdysvalloissa ja 80 % New Orleansista jäi veden peittoon.^[38]

Toukokuussa 2006 presidentin kannatukseksi mitattiin 31 %.^[35]

28. elokuuta 2006 vielä republikaanienemmistöinen kongressi hyväksyi lain, joka laillisti vangittujen kuulustelumenetelmät. Lain hyväksyminen seurasi heinäkuun korkeimman oikeuden päätöstä, jonka mukaan ohjelma oli perustuslain vastainen. Se oli toinen kerta, kun Bush yritti saada kongressin hyväksymään lain. Bush allekirjoitti Military Commissions Actin 17. lokakuuta 2006.^[39]

Oikeusministeriksi vaihtui Bushin toisella kaudella John Ashcroftin sijaan Alberto Gonzales, joka hänkin jätti paikkansa syyskuussa 2007 kahdeksan liittovaltion syyttäjän erottamisesta seuranneen arvostelun jälkeen.^lähde?

Demokraattien voittamien kongressin vaalien jälkeisenä päivänä 8. marraskuuta 2006 Bush ilmoitti korvaavansa puolustusministeri Donald Rumsfeldin entisellä CIA:n johtaja Robert Gatesillä. Senaatti vahvisti Gatesin nimityksen 6. joulukuuta, ja hän astui virkaansa 18. joulukuuta. Kiistelty neuvonantaja Karl Rove sai lähteä 31. elokuuta 2007^[40].

Joulukuussa 2008 Bushin kannatukseksi mitattiin 24 prosenttia. 71 % amerikkalaisista vastusti voimakkaasti Bushin politiikkaa ja toimia presidenttinä.^[40]

Presidenttikausiensa aikana Bush vetäytyi usein lomailemaan presidentin huvilalle Camp Davidiin, jossa hän oli yhteensä 487 päivänä, tai omalle ranchilleen Crawfordiin, jossa hän vietti kahdeksan vuoden aikana 490 päivää kokonaan tai osittain.^[41] Elokuussa 2001 Bush vietti Crawfordissa 26 päivän kesäloman ja keskeytti lomailunsa päiväksi ennen Labor Day -viikonloppuaan Camp Davidissa, jotta hän ei olisi rikkonut Richard Nixonin 30 päivän loman ennätystä.^[42]

Pääartikkeli: George W. Bushin hallitus

Presidentiksi nimittämisen jälkeen Bush nimitti Andrew Cardin kansliapäällikökseen, Karl Roven poliittiseksi neuvonantajakseen ja Karen Hughesin Valkoisen talon tiedottajaksi. Colin Powellista tuli ulkoministeri, Paul O'Neillista valtiovarainministeri ja Donald Rumsfeldista puolustusministeri. Oikeusministeriksi Bush nimitti konservatiivisista mielipiteistään tunnetun entisen senaattori John Ashcroftin.^lähde?

Toisen presidenttikauden aikana hallituksen vaihtuvuus oli vilkasta. Ulkoministeri Colin Powell jätti tehtävänsä Bushin toisen kauden alkaessa ja hänet korvasi Condoleezza Rice. Vaihtoa pidettiin varapresidentti Cheneyn ja puolustusministeri Rumsfeldin linjan voittona.^[43] Oikeusministeri John Ashcroft päätti tehtävänsä vuonna 2005. Andrew Card erosi tehtävistään huhtikuussa 2006. Puolustusministeri Donald Rumsfeld erosi loppuvuodesta 2006. Bushin hallituksen seuraava oikeusministeri Alberto Gonzales joutui eroamaan elokuun 2007 lopussa.

Hallituksen kokouksissa ei suvaittu keskustelua, sillä Bush oli todennut: ”Minä en neuvottele itseni kanssa.” Asiat oli jo sovittu etukäteen suljettujen ovien takana. Varapresidentti Dick Cheneystä tuli vahva vallankäyttäjä, vaikka varapresidentin virka oli ennen sitä ollut lähinnä seremoniallinen.^[44]

Virka	Nimi	Kausi
Ulkoministeri	Colin Powell Condoleezza Rice	2001–2005 2005–2009
Valtiovarainministeri	Paul O'Neill John W. Snow Henry Paulson	2001–2002 2003–2006 2006-2009
Puolustusministeri	Donald Rumsfeld Robert Gates	2001–2006 2006–2009
Oikeusministeri	John Ascroft Tony Gonzales Michael Mukasey	2001–2005 2005-2007 2007-2009
Maatalousministeri	Ann Veneman Mike Johanns Ed Schafer	2001–2005 2005-2007 2008-2009
Sisäministeri	Gale Norton Dirk Kempthorne	2001–2006 2006–2009
Kauppaministeri	Donald Evans Carlos Gutierrez	2001–2005 2005-2009
Työministeri	Elaine Chao	2001–2009
Terveysministeri	Tommy Thompson Mike Leavitt	2001–2005 2005–2009
Opetusministeri	Rod Paige Margaret Spellings	2001–2005 2005-2009
Asuntoministeri	Mel Martinez Alphonso Jackson Steve Preston	2001–2003 2003–2008 2008-2009
Liikenneministeri	Norman Mineta Mary E. Peters	2001–2006 2006–2009
Energiaministeri	Spencer Abraham Samuel Bodman	2001–2005 2005–2009
Veteraaniministeri	Anthony Principi Jim Nicholson James Peake	2001–2005 2005–2007 2007-2009
Kotimaan turvallisuuden ministeri	Tom Ridge Michael Chertoff	2003–2005 2005–2009
Kansliapäällikkö	Andrew Card Joshua Bolten	2001–2006 2006–2009

Bush kevensi verotusta, joskin suhteessa vähiten hyvätuloisten verotaakkaa.^[45] Bush aloitti kautensa vuonna 2001 kampanjoimalla ympäri maata hankkiakseen tukea veronalennushankkeilleen. Hänen talouspoliittisen linjansa mukaan käyttämättömät valtion varat tuli palauttaa veronmaksajille: ennustetusta 5,6 biljoonan dollarin tulisi vuosikymmenen aikana palauttaa runsas neljännes, 1,6 biljoonaa veronalennuksina^[46]. Kun keskuspankin Alan Greenspan varoitteli lähestyvästä lamasta, Bushin mukaan veronalennus elvyttäisi taloutta ja loisi työpaikkoja. Lopulta viisi senaatin demokraattia asettui verohelpotusten puolelle ja hyväksyi republikaanien kanssa 1 350 miljardin dollarin veronalennuksen 10 vuoden aikana.^[47] Työttömyys saavutti huippunsa (6,2 %) kesällä 2003 ja alentui sen jälkeen.

Bush alkoi ajaa Yhdysvaltain eläkejärjestelmän muutosta yksityisiin eläketileihin ja kaupallisiin rahastonhoitajiin perustuvaan chileläiseen järjestelmään perustuen, koska Bushin vetoamien laskelmien mukaan Yhdysvaltain eläkejärjestelmän (Social Security) varat loppuvat vuonna 2042 ilman muutoksia järjestelmään.^[48] Bush otti asian näkyvästi esille vuoden 2005 State of the Union -puheessaan.^[49]

O'Neill raportoi vuonna 2002, että Yhdysvaltain budjetin alijäämä oli nousemassa tulevaisuudessa jopa 500 miljardiin dollariin ja kehotti veronkorotuksiin ja menojen leikkauksiin. Raporttia ei otettu huomioon helmikuun 2003 budjettiraporttiin. O'Neill tutki myös eräiden Yhdysvaltain liittolaisten yhteyksiä al-Qaidan rahoitukseen ja vastusti terrorisminvastaista sotaa. Hän erosi vuoden 2002 lopussa, ja valtiovarainministeriksi tuli John W. Snow vuosiksi 2003–2006. Hänen seuraajakseen tuli Henry Paulson.^[50]

Vuoden 2000 IT-kuplan puhkeamisen jälkeen pyrittiin kehittämään uutta kasvua tuottavia sijoituskohteita. Tällaisiksi muodostuivat etenkin asuntomarkkinat. Pyrkimys antaa jokaiselle mahdollisuus omistusasunnon ostamiseen tuki myös Bushin ”omistajayhteiskunnan” filosofiaa. Keskuspankki Federal Reserve Systemin pääjohtaja Alan Greenspanin piti korot alhaalla, joka mahdollisti edullisen lainanannon. Greenspan ajoi myös uusia ”finanssikeksintöjä”. Näiden sovelluksena syntyivät mm. hedgerahastot, jolle luvattiin ”absoluuttista tuottoa” eli positiivinen tulos kaikissa mahdollisissa oloissa markkinoiden kehityksestä riippumatta.^[51]

Bushin hallinto vaati Fannie Maeta ja Freddie Macia antamaan 52 prosenttia asuntolainoistaan vähätuloisille, 28 prosenttia erittäin vähätuloisille, siis vielä enemmän kuin Clinton.^[52] Näiden lainojen riskejä hajautettiin arvopaperistamalla (ks. subprime), minkä aloitti mainittu Freddie Mac, Bear Stearnsin kautta, 1997, ja Fannie Mae tuli pian mukaan.^[52]

Kiinteistölainojen välittäjien pääasiakkaat olivat hallituksen virastoja tai pankkeja, jotka hallituksen sääntely pakotti ostamaan näitä roskalainoja. Vuonna 2008 liittovaltion asuntohallinnolla oli 4,5 miljoonaa subprime- ja Alt-A-lainaa, 10 miljoonaa oli Fannie Maella ja Freddie Macillä, ja 2,7 miljoonaa niillä pankeilla, jotka Community Reinvestment Act (CRA) -määräys pakotti niitä ostamaan. Tämä kattoi lähes kaksi kolmannesta roskakiinteistölainoista.^[53]

Nobelisti Vernon Smith ja Steven Gerstad raportoivat, että vuonna 1997 alkanut asuntokupla jatkoi paisumistaan keskuspankin löysän rahapolitiikan vuoksi ja Clintonin että Bushin hallinnot tuhosivat luototusstandardit laajentamalla kodinomistuspolitiikkaa aggressiivisesti.^[53]

Yhdysvaltain talouskriisi alkoi kesällä 2006 asuntotaantumana, subprime-kriisi alkoi kesällä 2007 ja kuluttajiin se alkoi vaikuttaa kesällä 2008. Syksyllä 2008 lyhyessä ajassa asuntoluotottajat Fannie Mae ja Freddie Mac otettiin valtion haltuun, investointipankki Lehman Brothers ajautui konkurssitilaan ja Merrill Lynch myytiin kilpailijalle. Suuret IndyMac Bank ja Countrywide-pankit hävisivät myös kartalta.^[54] Tammikuuhun 2008 mennessä Yhdysvalloissa oli Bushin presidenttiyden aikana ollut historiallisen pitkä ja voimakas talouskasvu, kun työllisyys oli lisääntynyt 52 kuukautta yhtäjaksoisesti.^[55]

George W. Bush kasvatti liittovaltion budjettia historialliset 700 miljardia dollaria. Hänen Medicare-lakinsa oikeudesta lääkkeisiin aiheuttaa 800 miljardin dollarin lisämenot vuosikymmenessä. Koulutusmenoja Bush lisäsi reaalisesti 58 prosenttia. Ensimmäisenä presidenttinä hän käytti 3 prosenttia BKT:sta köyhyyden vastaisiin ohjelmiin. Pelkästään vuonna 2008 Bush lisäsi julkista velkaa 2500 miljardilla dollarilla.^[45]

Bush lisäsi Yhdysvaltain opetustoimen budjettia yli 60 prosenttia, sosiaali- ja terveysalan 22 prosenttia, työvoimahallinnon 56 prosenttia ja liike-elämän sääntelyyn käytettäviä liittovaltion varoja 30 prosenttia. Yhdysvaltojen kotimainen, ei-sotilaallinen varainkäyttö on lisääntynyt 8,2 prosenttia vuodessa (yhteensä 88 prosenttia), suhteellisestikin enemmän kuin kenenkään muun presidentin aikana toisen maailmansodan jälkeen.

Bush lisäsi julkisia menoja 70 prosenttia, yli tuplasti sen mitä Clinton. Bush oli ensimmäinen presidentti 176 vuoteen, joka ei kaatanut veto-oikeudellaan ainuttakaan esitystä.^[56]

Jo ensimmäisten 4,5 vuoden aikana menot lisääntyivät 26 prosenttia, ei-puolustusmenot 18 prosenttia.^[57]

Bushin 7 000 miljardin dollarin hintainen ikääntyneiden Medicare-lääkeavustusohjelma oli Jan Crawford Greenburgin mukaan ”Yhdysvaltain hyvinvointivaltion suurin laajentuminen 40 vuoteen”.^[58]

Bush lisäsi huomattavasti myös maatalous- ja yritystukia.^[59][60]

Bush asetti tullit mm. teräksen tuonnille ja Kanadan puutavaratuonnille mutta joutui kumoamaan terästullin WTO:n painostuksesta.^lähde?

Vuonna 2006 Bush vaati 12 miljoonalle laittomalle maahanmuuttajalle oikeutta työntekoon, jotta nämä eivät joutuisi lainsuojattomina riistetyiksi ja köyhiksi. Toisaalta Bush pyrki rajoittamaan uutta maahanmuuttoa lisäämällä valvontaa Meksikon vastaisella rajalla.^[61]

Bush allekirjoitti 9. elokuuta 2001 lain, jolla sallittiin liittovaltion varojen käyttö kantasolututkimukseen, jos ihmisalkioita ei tuhota solujen saamiseksi. Kokeita voi tehdä vain 12:lla olemassa olevalla solulinjalla, joiden pelätään olevan vaurioituneita. Kantasolututkimus liittovaltion varoilla oli kielletty Yhdysvalloissa kokonaan vuonna 1995 republikaanien niin sanotulla Dickeyn lisäyksellä republikaanien saatua enemmistön kongressin molempiin kamareihin.^[62]

New York Times antoi Bushin presidenttikauden lopulla tunnustusta tämän tuelle AIDSia vastaan maailmanlaajuisesti. Yhdysvaltain kongressi myönsi Bushin aikana 30 miljardia dollaria AIDSin lisäksi malarian ja tuberkuloosin hoitoon kehitysmaissa.^[55]

Bush on amerikkalaisen metodistikirkon jäsen, vaikka hänet kasvatettiin episkopaaliksi. Myöhemmin presidenttinä hän omaksui ankaran, liki kalvinistisen maailmankatsomuksen, jota hallitsee usko kohtalon kaikkivoipuuteen.^[30] Hän on kertonut rukoilevansa usein vaimonsa kanssa presidenttikautenaan ja saaneen rukouksesta erityistä voimaa, lohtua ja sitkeyttä jaksaa jatkaa koettelemuksiaan presidenttinä. Presidentin puheissaan hän viittasikin usein Jumalaan ja hänen retoriikassaan esiintyivät tavan takaa käsitteet ”rakkaus”, ”henki” ja ”pelastus”.^[30] Yhdysvaltain hallituskabinetin kokoukset avattiin hänen aikanaan rukoushetkellä^[63].

Bush jatkoi uskoon perustuvia ohjelmia myös presidenttinä. Hän antoi 29. tammikuuta 2001 määräyksen White House Office of Faith-Based and Community Initiativesin (OFBCI) perustamisesta. Toinen Bushin aloite on No Child Left Behind Act of 2001, jonka on tarkoitus parantaa Yhdysvaltain peruskoulutuksen tilaa. Se pyrki pienentämään rikkaiden ja köyhien oppilaiden oppimiseroja ja lisäämään huonojen koulujen oppilaiden vanhempien vaihtoehtoja. Bush allekirjoitti sen vuoden 2002 alussa.^[64]

Arvostelijat jopa Bushin omasta leiristä ovat moittineet ohjelmaa siihen varattujen varojen vähäisyydestä.^[65] Lakia pidetään kuitenkin menestyksellisenä, koska tämän jälkeen oppilaiden luku- ja matematiikkatulokset ovat parantuneet huomattavasti.^[66] Ilta-Sanomien ulkomaantoimittaja Jari Aleniuksen mukaan ohjelma joka tapauksessa onnistui kohentamaan ykkösluokkalaisten lasten lukutaitoa ja se lasketaan presidentin sisäpolitiikan suuriin saavutuksiin.^[55]

Bushin ilmastolinjaukset ovat aiheuttaneet ihmetystä maailmalla. Aiemmin Bush kiisti jyrkästi ilmastonmuutoksen olemassaolon ja hiilidioksidin yhteyden ilmastonmuutoksen voimistumiseen. Sittemmin Bush on myöntänyt, että ilmastonmuutos on olemassa, mutta hänen hallintonsa ei ole halunnut rajoittaa kasvihuonekaasujen päästöjä laeilla tai sitovilla määräyksillä.^[67]

Bushin hallinnon haluttomuus ilmastopolitiikkaan on aiheuttanut eripuraa Yhdysvaltain osavaltiotasolla, sillä Yhdysvaltain perustuslaki määrää viranomaisten toimivan, mikäli ”ihmisten hyvinvointi on vaarassa”. Tästä syystä Yhdysvaltain korkein oikeus määräsi vuonna 2007, että liittovaltion ympäristövirasto EPA:n on arvioitava kasvihuonekaasujen vaarallisuus ja haitallisuus ympäristölle ja ihmisille. Jos vaarallisuus todetaan, olisi hallinnon luettava kasvihuonekaasut ilmansaasteiksi, jolloin niiden päästämistä rajoitettaisiin ilmansuojelulain perusteella.^[67]

Bushin hallinnon kuitenkin sanottu toimineen asiassa vastahakoisesti. Hallintoa on muun muassa syytetty siitä, että se ei ole tarkoituksellisesti suostunut koskaan ottamaan EPA:sta lähetettyä raporttia vastaan, jotta se ei olisi virallisesti käsiteltävä asia muiden virallisten asioiden tapaan. Näin lakiprosessia on saatu pitkitettyä ja rajoituksia vesitettyä.^[67]

Bushin hallinnon aikaisina saavutuksina on mainittu useiden rauhoitusalueiden perustaminen Tyynelle valtamerelle sekä kansallispuistojen kehittäminen. Toisaalta samalla muun muassa öljynporauksen sallimisesta suojelualueilla on käyty kovaa kiistaa. Vaihtoehtoisiin energiamuotoihinkin on panostettu, vaikka motiivina on saattanut olla maan öljyriippuvuuden vähentäminen.^[55]

Pääartikkeli: Terrorisminvastainen sota

Bushin hallintokausi sai aivan uuden suunnan 11. syyskuuta 2001: Yhdysvaltain jouduttua terroristihyökkäyksen kohteeksi Bush julisti niin sanotun terrorisminvastaisen sodan alkaneen. Tähän kampanjaan ovat kuuluneet muun muassa Afganistanin ja Irakin sota.

Iskujen jälkeen ajettiin nopeassa tahdissa läpi Patriot Act -laki. Kotimaan turvallisuutta pyrittiin vahvistamaan uudella, 25. marraskuuta 2002 perustetulla Department of Homeland Security -ministeriöllä, jonka johtoon asetettiin Tom Ridge. Ministeriö aloitti toimintansa alkuvuodesta 2003. Bushin astuessa toiselle kaudelleen Ridgeä seurasi Michael Chertoff. Kotimaan turvallisuusministeriön budjetti vuodelle 2004 oli 36,5 miljardia dollaria, ja se työllisti 184 000 työntekijää vuonna 2005.^lähde?

Pian iskujen jälkeen Bush antoi NSA:lle määräyksen tiettyjen puhelujen seuraamisesta ilman Foreign Intelligence Surveillance Courtin (FISC) määräystä ulkomaiden tiedustelunvalvontalain (50 U.S.C. § 1801) vastaisesti. Detroitilainen tuomari tuomitsi 17. elokuuta 2006 Bushin määräämän, ilman oikeuden tai kongressin hyväksyntää tehdyn terroristien valvontaohjelman Yhdysvaltain kansalaisten salakuuntelun olevan perustuslain vastainen. Jutun vienti eteenpäin pysäytettiin odottamaan valitusta.^[68]

Pian Afganistanin sodan alkamisen jälkeen tammikuussa 2002 Yhdysvallat perusti Kuubaan Guantanamo Bayn laivastotukikohtaan leirin, jonne tuotiin 775 ”laittomiksi taistelijoiksi” luokiteltua vankia. Osaa vangeista on pidetty leirillä viisi vuotta ilman syytteitä. Noin 340 vankia on vapautettu, mutta ketään vangituista vastaan ei ole nostettu syytteitä.^[69][70] Leiriltä vapautetut vangit ovat sanoneet tulleensa kidutetuiksi.

Guantanamo Bayn leirin lisäksi Yhdysvaltain CIA:n väitetään kaappaavan ihmisiä eri maista ja lennättävänsä heidät vangittaviksi ja kidutettaviksi eri puolille maailmaa. Loppuvuodesta 2005 paljastunut CIA:n vankilentojen sarja sai useat Euroopan maat aloittamaan tutkinnan, onko Yhdysvallat rikkonut paikallisia lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia.^[71] Italian hallitus määräsi 22 epäiltyä CIA:n agenttia pidätettäväksi muslimiuskonoppineen kaappauksesta Milanossa 2003^[72] ja Saksa 13 agenttia Saksan kansalaisen Khaled el-Masrin kaappauksesta.^[73]

Syksyllä 2007 Guantánamon vankileirillä oli suljettuna edelleen noin 340 vankia, joista useimmat olivat olleet leirillä jo useita vuosia. Yhdysvaltain hallituksen mukaan ihmiset voidaan pitää pidätettynä ”loputtomiin”, vaikka heitä vastaan ei ole nostettu mitään syytteitä, eikä heidän pidätystään ole käsitelty oikeudessa.^[74]

Pääartikkeli: Afganistanin sota (2001–)

Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan joukot aloittivat 7. lokakuuta 2001 Afganistanin pommitukset, jotka johtivat Pohjoisen liiton joukkojen saapumiseen Kabuliin 13. marraskuuta. Joulukuuhun 2001 mennessä YK oli järjestänyt Bonnin sopimuksen, jonka perusteella asetettiin väliaikainen Afganistanin hallitus, jota johti Hamid Karzai, ja Afganistanin järjestyksen ylläpitoon tulivat kansainväliset ISAF-joukot.^[75]

Yritykset surmata tai vangita al-Qaidan johtaja Osama bin Laden epäonnistuivat, kun hän pakeni joulukuussa 2001 vuoristoiselta Tora Boran alueelta. Myöskään al-Qaidan kakkosmiestä tohtori Aiman al-Zawahria tai Afganistanin Talibanin johtajaa Mullah Omaria ei saatu kiinni. Maata ei saatu täydellisesti hallituksen valvontaan. Vaikka Talibanin vastarinta näytti lyödyltä vuonna 2003, se alkoi myöhemmin voimistua. Nato otti ISAF-joukkojen komennon syyskuussa 2006, ja Yhdysvallat lupasi maahan 12 000 miestä lisää joukkoja. Lokakuussa 2006 maassa oli 41 000 ulkomaista sotilasta.^lähde? Vuosina 2001-2014 Afganistanissa kuoli 3500 ulkomaalaista sotilasta, joista suurin osa oli amerikkalaisia.^[76]

Pääartikkeli: Irakin sota

Vuoden 2002 puolivälin jälkeen Bushin hallinnon pyytämät CIA:n kokoamat raportit väittivät sekä Irakin Saddam Husseinin pyrkivän aloittamaan uudelleen ydinaseiden kehittelyn että Persianlahden sodassa 1991 lyödyllä Irakilla olevan edelleen biologisia ja kemiallisia aseita ja ohjuksia, joiden kantomatka ylitti YK:n pakotteiden määräykset. Bush sai lopulta lokakuussa 2002 yksisivuisen raportin. Sotaa tuettiin laajalla julkisuus- ja tiedotustoiminnalla etenkin Yhdysvalloissa.^[77] Kysymys siitä, liioitteliko Bushin hallinto tahallisesti Irakin uhkaa, muodostui Bushin arvostelun ytimeksi. Valkoisen talon on väitetty tekaisseen ja vääristelleen perusteita hyökkäykselle peitellen omia päämääriään öljyvarojen haltuunottamiseksi.^lähde?

Alkuvuodesta 2008 The Center for Public Integrity -tutkimuslaitos selvitti, että Yhdysvaltain johto esitti kahden vuoden aikana ennen sotaa kaikkiaan 935 valhetta Irakin joukkotuhoaseista ja 532 totuudenvastaista väitettä perusteiksi oikeutukselle hyökätä Irakiin.^[78]

Loppuvuodesta 2002 ja alkuvuodesta 2003 Bush taivutteli YK:ta pakottamaan Irakin aseriisuntavaatimuksiin. YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen 1441 nojalla Hans Blix ja Mohamed ElBaradei johtivat 13. marraskuuta 2002 YK:n asetarkastajaryhmän Irakiin. Tarkastajat poistuivat maasta neljä päivää ennen Yhdysvaltain hyökkäystä sen kehotuksesta, huolimatta siitä että he pyysivät lisäaikaa saadakseen tehtävänsä suoritetuksi.^lähde? Yhdysvallat haki aluksi YK:n turvallisuusneuvostolta valtuuksia käyttää sotilasvoimaa Irakin päätöslauselmien voimaanpanoon, muttei saanut sitä etenkin Saksan ja Ranskan vastustuksen vuoksi.^lähde? Tämän jälkeen Yhdysvallat alkoi valmistautua sotaan ja kokosi 49 maan ”halukkaiden koalition”, päätukijanaan Britannian Tony Blair, ja hyökkäsi Irakiin 20. maaliskuuta 2003.^lähde?

Yhdysvaltain hyökkäys aiheutti ennennäkemättömän suuria mielenosoituksia ympäri maailmaa. Myös Yhdysvalloissa nähtiin jatkuvia suurmielenosoituksia rauhan puolesta ja sotaa vastaan. Irakin pääkaupunki Bagdad vallattiin 9. huhtikuuta 2003, ja 1. toukokuuta 2003 Bush julisti lentotukialus USS Abraham Lincolnilla merkittävät sotatoimet päättyneiksi.^[79]

Toukokuun Mission Accomplished -puhetta arvosteltiin ennenaikaiseksi.^[80] Liittouman kokoama ”Iraq Survey Group” ei myöskään löytänyt sodan syyksi ilmoitettuja joukkotuhoaseita. Bush ilmoitti 14. joulukuuta 2005 joukkotuhoaseista keskusteltaessa, että ”on totta että suuri osa tiedustelutiedoista osoittautui vääriksi”.^[81] Hän sanoi kuitenkin, että päätös olisi tehty myös myöhempien tietojen varassa.^[81] Vuosina 2004–2006 Irakin tilanne heikkeni, ja se muistuttaa Yhdysvaltainkin tiedustelulähteiden arvion mukaan osittain täysimittaista sisällissotaa^[82] ja tuloksena on maailman suurin pakolaisongelma. Vaatimukset Yhdysvaltain vetäytymiseksi Irakista ovat kasvaneet. Vuoden 2006 kansallisen tiedusteluraportin mukaan Irakin sota on lisännyt islamistista radikalismia ja pahentanut terrorismin uhkaa.^[83] Tammikuun 10. päivän puheessaan 2007 Bush lupasi lähettää Irakiin 21 500 lisää joukkoja tilanteen rauhoittamiseksi. Myöhemmin samana vuonna Irakissa oli 170 000 Yhdysvaltain sotilasta.^[84]

Tammikuussa 2009, vain viikko ennen virkakautensa päätöstä, Bush myönsi, että toimet Irakissa ”eivät menneet suunnitelmien mukaisesti”.^[85]

Bushin ulkopolitiikkaa hallitsi terrorisminvastainen sota ja Irakin sota.

Bushin hallinto on vetäytynyt useista kansainvälisistä sopimuksista, kuten Kioton sopimus, Kansainvälinen rikostuomioistuin ja ABM-sopimus. Bush on pyrkinyt luomaan kansallisen ohjuspuolustuksen, jonka ABM-sopimus kielsi. Bush ilmaisi tukensa Taiwanille toukokuussa 2001 mannerkiinalaisen hävittäjän törmättyä Yhdysvaltain EP-3E-vakoilukoneen kanssa, mikä johti yhdysvaltalaismiehistön pidätykseen. Vuosina 2003–2004 Bush määräsi interventiosta Haitille ja Liberiaan Yhdysvaltain etujen suojaamiseksi. Bush arvosteli Jasser Arafatia väkivallan ja aseistettujen ryhmien tukemisesta. Huhtikuussa 2002 ulkoministeri Powell vieraili miehitetyllä Länsirannalla Jeninin pakolaisleirillä, jossa Jeninin verilöylyn väitettiin tapahtuneen, ja ilmoitti kongressille, ettei havainnut merkkejä siitä. ^lähde?

Kesäkuussa 2002 Bush ilmoitti ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä tukevansa palestiinalaiskysymyksessä kahden valtion ratkaisua.^[86]

Ulkoministeri Powell joutui arvostelun kohteeksi vuoden 2003 Irakin miehityksen takia. Hän ilmoitti erostaan 11. marraskuuta 2004. Bush nimitti hänen seuraajakseen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan Condoleezza Ricen.^[87]

Toisella kaudellaan Bush pyrki paikkaamaan viileitä välejään Eurooppaan ja kansainväliseen yhteisöön.^[88]

Bush nimitti Darfurin konfliktia ”kansanmurhaksi”, vaikka Yhdistyneet kansakunnat ei niin tehnyt.^[89]

Bush kannusti Ukrainan ja Georgian vallankumouksia sekä Mahmud Abbasin valintaa palestiinalaishallinnon presidentiksi. Sen sijaan Hamasin vaalivoitto palestiinalaisten vaaleissa sekä Egyptin muslimiveljenkunnan ja Libanonin Hizbollahin vaalivoitot ovat saaneet tarkkailijoiden mukaan Yhdysvallat vetäytymään demokratian levittämisestä Lähi-idässä.^[90]

Terrorisminvastaisen kampanjansa yhteydessä Bush nimesi joitain valtioita kuuluvaksi terrorismia tukevaan ”pahan akseliin”. Irakin lisäksi siihen kuuluivat Bushin mukaan Pohjois-Korea ja Iran.^[91] Kuukausien kuluessa syytöksestä Pohjois-Korea ja Yhdysvallat irtautuivat 21. lokakuuta 1994 solmitusta sopimuksestaan. Yhdysvallat lopetti joulukuussa 2002 öljynviennin Pohjois-Koreaan syytettyään sitä uraanin rikastamisesta. Pohjois-Korea sanoutui 10. tammikuuta 2003 irti ydinsulkusopimuksesta ja ilmoitti 10. helmikuuta 2006 omistavansa ydinaseen sekä teki koeräjäytyksen 9. lokakuuta 2006. Myös Irania Yhdysvallat syyttää uraanin rikastamisesta ja ydinaseiden suunnittelusta. Sen sijaan aiemmin terroristeja tukenut Libya ilmoitti luopuvansa joukkotuhoaseistaan.^[92]

Kautensa loppupuolella loppuvuodesta 2007 Bush alkoi hioa rauhaa Israelin ja palestiinalaisten välillä jatkaen seitsemän vuotta keskeytyksissä olleita rauhanponnisteluja. Marylandin Annapolisissa 27. marraskuuta 2007 järjestetyssä konferenssissa päästiin yhteiseen loppulausumaan. Bush ilmoitti päämääräksi perustaa itsenäinen palestiinalaisvaltio vuoden 2008 loppuun mennessä.^[93] Tämä lupaus häneltä jäi kuitenkin toteuttamatta.

Vuoden 2008 elokuussa Bush menetti tukemansa terrorisminvastaisen sodan liittolaisen, kun Pakistania vuoden 1999 vallankaappauksen jälkeen hallinnut kenraali Pervez Musharraf ilmoitti eroavansa presidentinvirasta. Pian tämän jälkeen Afganistanissa käytävä sota laajeni Pakistanin puolelle Yhdysvaltain lentokoneiden ja joukkojen tehtyä iskuja rajan yli.^lähde?

Ihmisoikeusjärjestöistä ainakin Amnesty on syyttänyt Bushin hallintoa kidutuksesta ja etenkin vesikidutuksen käytöstä.^[94] Bushin hallinnon mukaan vesikidutus on tarpeellinen tapa saada terroristeiksi epäillyiltä tunnustus.^[94][95] Keväällä 2008 Yhdysvaltain senaatti sääti lain, joka olisi kieltänyt yksiselitteisesti vesikidutuksen käytön, mutta presidentti Bush esti lain voimaantulon veto-oikeudellaan. Hänen mielestään kidutuksen kieltäminen olisi rajoittanut hallituksen toimia ja kiduttamisen avulla Bushin hallinto voi toimia tulevaisuuden terrori-iskuja vastaan.^[96]

Yhdysvaltain poliittisen ja sotilaallisen johdon on esitetty olevan vastuussa ihmisoikeusloukkauksista Abu Graibin vankilassa Irakissa ja Guantánamon vankileirillä Kuubassa.^[97][98] Talvella 2008 julkaistiin Yhdysvaltain senaatin puolustushallinnon selvitys, jonka mukaan Bushin hallinto vastasi suoraan vankien kidutuksesta ja lainvastaisesta kohtelusta. Kohtelu rikkoi räikeästi niitä sotavankien oikeuksia, jotka on määritelty Geneven sopimuksessa.^[99]

Muun muassa ihmisoikeusjärjestöt ovat pitäneet Guantánamon leirin olemassaoloa sietämättömänä ja vaatineet sen sulkemista.^[100][101] Leiriltä vapautetut vangit ovat sanoneet tulleensa kidutetuiksi.

Helmikuussa 2009 julkaistun YK:n ihmisoikeusraportoijien selvityksen mukaan Bushin hallinto tulisi asettaa syytteeseen sen hallintokauden aikana toteuttamista ihmisoikeusloukkauksista ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksista. Raportin mukaan ”Yhdysvallat on luonut poikkeuksellisten tulkintojen, pitkien ja salaisten pidätysten sekä kidutuksen ja muun kaltoin kohtelun kieltoa rikkovien käytäntöjen monimutkaisen järjestelmän” terroristijahdissaan vuoden 2001 jälkeen. Yhdysvaltain hallituksen operaatioiden aikaisia rikkomuksia tapahtui monien valtioiden alueella. Raportin mukaan pääsyylliset toimissa ovat olleet Bushin lisäksi Bushin hallinnon varapresidentti Dick Cheney ja hallituksen oikeusministeri Alberto Gonzales.^[102]

Maaliskuussa 2009 espanjalainen tuomioistuin ilmoittikin harkitsevansa ihmisoikeussyytteiden nostamista Bushin hallintoa vastaan lukuisista ihmisoikeusloukkauksista. Syytteet on saamassa kuusi Bushin hallinnon johdossa ollutta henkilöä. Espanjan laki sallii syytteiden nostamisen ulkomailla tapahtuneista ihmisoikeus-, kidutus- ja sotarikoksista.^[103]

Lokakuussa 2011 Kanadan Amnesty International vaati Bushin pidättämistä hänen vieraillessaan talouskonferenssissa maassa.^[104]

Toukokuussa 2012 Bush tuomittiin Haagin sotarikostuomioistuimen Malesialaisessa vastineessa Kuala Lumpurin Sotarikoskomissiossa KLWCC:ssä, poissa olevana sotarikoksista, syytteinä kidutus ja raaka, epäinhimillinen ja ihmisarvoa alentava kohtelu.^[105]

Syyskuussa 2007 Yhdysvaltain keskuspankin entinen johtaja Alan Greenspan totesi, että ”Irakin sodan ensisijainen syy on öljy, mutta kaikkien tietämän totuuden sanomista ääneen pidetään poliittisesti epäsopivana”.^[106]

Washingtonissa järjestettiin jälleen 16. syyskuuta 2007 Irakin sodan vastainen suurmielenosoitus, johon osallistui yli 10 000 ihmistä. Mielenosoituksella vaadittiin Irakin sodan välitöntä lopettamista, amerikkalaisten vetäytymistä maasta sekä presidentti George W. Bushin haastamista oikeuteen sotarikoksistaan. Samaan aikaan vastaavaan sotaa kannattaneeseen mielenosoitukseen osallistui ainoastaan muutamia ihmisiä.^[107]

Terrorisminvastaisen sodan todellisista syistä ja taustoista on myös esitetty erilaisia salaliittotyyppisiäkin teorioita. Kanadalaisen globalisaatiokriitikon ja äärivasemmistolaisen aktivistin Naomi Kleinin mukaan Bushin terrorisminvastaisessa sodassa on kyse Yhdysvaltain hallituksen ja joidenkin sen liittolaisten kampanjasta, jonka päämääränä on maailmanmarkkinoiden vapauttaminen kapitalismin puolesta. Hän on myös tuonut julkaisuissaan esille Bushin hallinnon kytköksiä sotateollisuuden päätöksentekoon.^[108]

Hiukan yli puolet yhdysvaltalaisista piti hallituksen toimia hurrikaani Katrinan jälkien hoitamisessa riittämättöminä, ja 44 prosenttia syytti siitä suoraan Bushia.^[38]

Alan Greenspan arvosteli eläkkeellejääntinsä jälkeen vuonna 2007 muistelmissaan Bushin republikaanien talouspolitiikkaa lyhytjänteisyydestä ja sanoi ”republikaanijohtoisen kongressin tuhlanneen holtittomasti”. Hän pyysi Bushia käyttämään veto-oikeuttaan kulutuksen hillitsemiseksi, mutta Bush ei suostunut.^[109]

Bushin hallintoa on syytetty suorista taloudellisista kytköksistä sotatoimintoihin osallistuviin yksityisiin yrityksiin, joiden takana on muun muassa Bushin sukulaisia ja Bushin hallinnon entisiä jäseniä. Näiden yritysten valtaisat voitot ja väärinkäytökset ovat herättäneet ihmetystä.^[110]

Yhdysvaltain armeijan sotatoiminta Irakissa perustuu pitkälti perustoimintojen ulkoistamiseen yksityisten yritysten hoidettavaksi. Ulkoistettuihin palveluihin kuuluu armeijan kuljetuksia, majoitushuolto, koko ruokahuolto, koko vaatehuolto, rakennustoimintaa ja turvallisuuspalveluita.^lähde? Suurimmat alihankkijatoimijat ovat yhdysvaltalaiset Halliburton-konserni, ESSI-yhtiöt sekä Halliburtonin tytäryhtiö KBR.^[110] Alihankintasopimukset perustuvat kaavaan, jossa yritykset lisäävät omiin kuluihinsa 2–7 prosentin voitto-osuuden. Toisin sanoen, mitä enemmän yritykset tuhlaavat rahaa, sitä enemmän ne tekevät voittoa. Näitä sotateollisuusyrityksiä on myös epäilty vahvasti toimintojensa ylilaskutuksesta.

Valtaisa ulkoistustoiminta on saanut osakseen kritiikkiä, sillä Bushin hallinnon varapresidentti Dick Cheney on Halliburton-yhtiön entinen johtaja ja suuri osakkeenomistaja. Myös ESSI-yhtiön omistuksen takana on presidentti George W. Bushin isän nuorempi veli William Henry Trotter Bush, joka omistaa muiden yhtiöidensä kautta myös ison osan Halliburtonista.^[111] Yhteensä näissä sota-alihankintayhtiöissä työskentelee yli 180 000 ihmistä, eli enemmän kuin Yhdysvaltain sotilaita on Irakissa.^[112][113]

Bushia seurannut uusi presidentti Barack Obama pyrki retoriikassaan ja aloitteillaan kumoamaan Bushin kaudella tehtyjä poliittisia linjauksia esim. veronkevennyksiä. Hän on sanoutunut puheissa irti Bushin talous- ja sotapolitiikasta sekä julistanut monet termit, kuten ”terrorisminvastainen sota”, poistettavaksi virallisesti käytöstä.^[114]

Jäätyään eläkkeelle tammikuussa 2009 Bush asettui vaimonsa kanssa asumaan Dallasiin, Texasiin. Vuoden 2009 aikana hän piti puheita yksityistilaisuuksissa ja pidättäytyi niissä arvostelemasta seuraajaansa Barack Obamaa. Bush ja edeltäjänsä Bill Clinton johtivat yksityistä rahankeräystä Haitin maanjäristyksen uhrien hyväksi vuonna 2010.^[10]

Bush julkaisi muistelmansa Ratkaisun hetket (Decision Points) loppuvuonna 2010. Kirjassaan Bush puolusteli Irakin sotaa ja vesikidutusta mutta myönsi myös hallintonsa epäonnistuneen hurrikaani Katrinan seurausten hoidossa. Bush on ryhtynyt harrastamaan taidemaalausta, ja hän julkaisi sotaveteraaniaiheisten maalaustensa kokoelman nimeltä Portraits of Courage vuonna 2017.^[10][115]

• Bush, George W.: Ratkaisun hetket. ((Decision Points) Suomentaja Terho, Ilkka) Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38031-4
• Bush, George W.: Portraits of Courage: A Commander in Chief's Tribute to America's Warriors. New York: Crown Publishing (Random House). ISBN 9780804189767

Bushin vuodet. Suomen Kuvalehti, 2009, nro 2.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George W. Bush Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta George W. Bush Wikisitaateissa
• George W. Bush Valkoinen talo (englanniksi)