Joe Biden

Wikipediasta
Tämä on vakaa versio, joka on katsottu 7. marraskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joe Biden
Presidentti Joe Bidenin virallinen muotokuva vuonna 2021.
Presidentti Joe Bidenin virallinen muotokuva vuonna 2021.
Yhdysvaltain 46. presidentti
20. tammikuuta 2021 –
Varapresidentti Kamala Harris
Edeltäjä Donald Trump
Yhdysvaltain 47. varapresidentti
20. tammikuuta 2009 – 20. tammikuuta 2017
Presidentti Barack Obama
Edeltäjä Dick Cheney
Seuraaja Mike Pence
Yhdysvaltain senaattori
Delawaresta
3. tammikuuta 1973 – 15. tammikuuta 2009
Edeltäjä J. Caleb Boggs
Seuraaja Ted Kaufman
Yhdysvaltain senaatin ulkosuhteiden puheenjohtaja
4. tammikuuta 2007 – 3. tammikuuta 2009
6. kesäkuuta 2001 – 3. tammikuuta 2003
3. tammikuuta 2001 – 20. tammikuuta 2001
Edeltäjä Richard Lugar
Jesse Helms
Jesse Helms
Seuraaja John Kerry
Richard Lugar
Jesse Helms
Kansainvälisen huumausainevalvontalautakunnan puheenjohtaja
4. tammikuuta 2007 – 3. tammikuuta 2009
Edeltäjä Chuck Grassley
Seuraaja Dianne Feinstein
Yhdysvaltain senaatin lakivaliokunnan puheenjohtaja
6. tammikuuta 1987 – 3. tammikuuta 1995
Edeltäjä Strom Thurmond
Seuraaja Orrin Hatch
Henkilötiedot
Syntynyt20. marraskuuta 1942 (ikä 82)
Scranton, Pennsylvania, Yhdysvallat
Ammatti lakimies
Puoliso Neilia Hunter (aviol. 1966–1972)
Jill Tracy Jacobs (aviol. 1977–)
Tiedot
Puolue demokraatit
Koulutus Juris Doctor
Tutkinnot Delawaren yliopisto
Syracusen yliopisto
Uskonto roomalaiskatolisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
joebiden.com/es/inicio

Joseph Robinette ”Joe” Biden, Jr. ([ˈbaɪdən]; s. 20. marraskuuta 1942 Scranton, Pennsylvania, Yhdysvallat[1]) on Yhdysvaltain 46. ja nykyinen presidentti. Ennen presidenttikautensa alkua 20. tammikuuta 2021 Biden oli Yhdysvaltain varapresidentti Barack Obaman kahdella presidenttikaudella 2009–2017 sekä Yhdysvaltain demokraattipuolueen senaattori 36 vuotta 1973–2009 Delawaren osavaltiosta. Biden ja hänen varapresidenttiehdokkaansa Kamala Harris voittivat vuoden 2020 presidentinvaaleissa edellisen presidentin, republikaanipuolueen ehdokkaan Donald Trumpin. 78-vuotiaana hänestä tuli vanhin Yhdysvaltain presidentti.

Bidenin kauden alussa Yhdysvallat palasi Pariisin ilmastosopimukseen. Biden allekirjoitti lait koronaviruspandemian jälkeisestä elvytyspaketista ja infrastruktuurin rahoitusohjelmasta. Massiiviset ohjelmat vahvistivat Yhdysvaltain taloutta. Vuonna 2022 Biden ajoi kongressissa läpi Inflation Reduction Act -lakipaketin, joka ohjasi lähes 400 miljardia euroa ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi ja vihreän energiasiirtymän helpottamiseksi. Biden veti Yhdysvaltain joukot Afganistanista, mikä lopetti Afganistanin sodan. Hän vastasi Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan asettamalla Venäjälle pakotteita ja antamalla Ukrainalle sotilaallista ja humanitaarista apua. Biden tiivisti Naton yhteistyötä ja palautti eurooppalaisten liittolaisten luottamuksen.[2]

Biden tavoitteli demokraattien presidenttiehdokkuutta ja toista presidenttikauttaan 2024 presidentinvaaleissa, mutta vetäytyi vaalikampanjasta 21. heinäkuuta 2024. Biden ilmoitti vetäytymisen yhteydessä tukevansa varapresidentti Kamala Harrista demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Hänen toimikautensa päättyy uuden presidentin astuessa virkaansa 20. tammikuuta 2025.

Nuoruus ja opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Biden yliopiston vuosikirjan kuvassa 1968.

Biden syntyi vuonna 1942 Pennsylvaniassa varakkaaseen perheeseen. Perhe kuitenkin menetti vaurautensa liiketoimissa ja putosi alempaan keskiluokkaan.[3] Bidenin vanhemmat ovat Joseph R. Biden Sr. ja Catherine Eugenia Finnegan. Hän oli neljästä sisaruksesta vanhin ja sai amerikanirlantilaisen äitinsä katolisen kasvatuksen. Perhe muutti Delawareen vuonna 1953 Bidenin ollessa 10-vuotias.[4]

Biden kärsi lapsena änkytyksestä, minkä vuoksi häntä kiusattiin koulussa. Hän harjoitteli pois änkytyksestä lausumalla W. B. Yeatsin runoja pieniä kiviä suussaan. Menetelmän innoittajana olivat antiikin puhetaiturista, Demosthenesista, kerrotut tarinat. Nykyisin Biden änkyttää toisinaan lievästi ja on pyrkinyt auttamaan änkytyksestä kärsiviä lapsia.[5][6]

Biden opiskeli katolisessa Archmere Academyn lukiossa ja meni sen jälkeen yliopistoon.[3] Biden valmistui Delawaren yliopistosta vuonna 1965. Hän jatkoi opintoja Syracusen yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa New Yorkissa ja valmistui juristiksi vuonna 1968.[1][7]

Biden vältti Vietnamin sotaan joutumisen opintojensa ja astmansa vuoksi.[3]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Senaattorina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuore senaattori Joe Biden vuonna 1973.

Biden valittiin piirikuntansa valtuustoon 1970-luvun alussa. Pian sen jälkeen hän päätti pyrkiä Delawaren edustajaksi Yhdysvaltain senaattiin demokraattien riveistä. Kampanjassaan hän asemoi itsensä keskitien ehdokkaaksi ja vastusti Vietnamin sotaa.[3] Biden valittiin Yhdysvaltain senaattiin vuonna 1972. Hänestä tuli 29-vuotiaana yksi Yhdysvaltojen historian nuorimmista senaattiin valituista. Hän aloitti virassa 3. tammikuuta 1973.[1][4] Biden ei aluksi muuttanut Washingtoniin vaan asui Wilmingtonissa pienten lastensa kanssa ja kulki töihin junalla.[8]

Biden sai senaatissa aluksi paikan kahdesta komiteasta, joissa käsiteltiin julkisia hankkeita ja pankkitoimintaa sekä asunto- ja kaupunkipolitiikkaa. Biden muun muassa esitteli lakialoitteen, jolla parannettaisiin hylättyjen rakennusten uusiokäyttöä.[9]

Biden kertoi vuonna 1974 haastattelussa suhtautuvansa liberaalisti kansalaisoikeuksiin ja kansalaisvapauksiin sekä eläkeläisasioihin ja terveydenhuoltoon, mutta olevansa varsin konservatiivinen useimpien asioiden, kuten abortin, armahdusten ja huumeiden suhteen.[10] Hän kannatti rotujen segregaation vähentämiseen pyrkiviä mustien ja valkoisten lasten koulukuljetuksia etelävaltioissa mutta vastusti sitä muualla maassa.[11]

Biden senaattorina vuonna 1987.

Biden valittiin senaattiin useille jatkokausille. Hänen suosionsa kasvoi 1980-luvulla niin että hänestä alettiin puhua vakavasti presidenttiehdokkaana.[12] Biden oli 1980-luvun alusta lähtien 17 vuoden ajan senaatin oikeuskomitean jäsenenä ja nousi sen puheenjohtajaksi vuonna 1986.[1][13] Vuonna 1997 hänet valittiin senaatin ulkoasiainkomiteaan, jossa hän toimi myös puheenjohtajana ja vaikutti merkittävästi Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.[1]

Senaatissa Biden muun muassa vastusti Yhdysvaltain lähtemistä Persianlahden sotaan vuonna 1991, mutta kannatti Bosnian muslimien aseellista tukemista Bosnian sodassa kuten myös Irakin sotaa.[3] Biden oli tärkeässä osassa presidentti Clintonin vuoden 1994 rikoslakiuudistuksessa, jonka on sittemmin katsottu vaikuttaneen kielteisesti etenkin Yhdysvaltain mustaan väestöön.[3] Biden oli vuonna 1994 toisena tukijana laille, joka antoi 1,6 miljardia dollaria naisiin kohdistuvan väkivaltarikollisuuden tutkimiseen ja syyttämiseen.[14] Biden äänesti vuonna 1999 investointipankkien ja liikepankkien välisen sääntelyn purkamisen puolesta, mitä hän on itse jälkeenpäin katunut.[3]

Varapresidenttinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2014
Presidentti Obama ja varapresidentti Biden vuonna 2014.
Obaman ja Bidenin selfie (2014)
Obaman ja Bidenin selfie.
Liikuntakampanjan videon kuvauksissa.
Obama ja Biden valitaan uudelleen 2012

Demokraattien presidenttiehdokas Barack Obama valitsi Bidenin Yhdysvaltain demokraattisen puolueen varapresidenttiehdokkaaksi vuoden 2008 presidentinvaaliin. Valintaan vaikuttivat hänen työläistaustansa sekä näytöt ulkopolitiikan alueella.

Obaman voitettua presidentinvaalit Biden toimi Yhdysvaltain varapresidenttinä 20. tammikuuta 2009 – 20. tammikuuta 2017. Biden ei halunnut ottaa hoitaakseen mitään tiettyä politiikan aluetta. Sen sijaan hän pyysi ja sai Obaman luottoneuvonantajan roolin.[3]

Bidenista tuli Obaman hallinnon ”ylin lähettiläs” Itä-Euroopan maihin vuonna 2014 kun Venäjä oli valloittanut Krimin niemimaan.[14]

Presidentti Obama myönsi tammikuussa 2017 Bidenille Yhdysvaltain korkeimman siviilikunniamerkin, Presidential Medal of Freedomin, jonka hän sai korkeammassa with Distinction -luokassa.[15]

Presidenttiehdokkaana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biden pyrki demokraattien presidenttiehdokkaaksi ensimmäisen kerran vuonna 1987. Hän keskeytti kampanjansa plagiointikohun seurauksena.[14]

Biden pyrki toisen kerran presidentiksi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2008. Hän vetäytyi demokraattien ehdokaskisasta menestyttyään heikosti Iowan esivaaleissa.[14]

Toimiessaan Obaman varapresidenttinä Biden harkitsi ehdokkuutta vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Presidentti Obaman kerrotaan suostutelleen häntä olemaan lähtemättä kisaan, koska piti Hillary Clintonin mahdollisuuksia parempina.[14] Biden kertoi myöhemmin aikoneensa kyllä ryhtyä ehdokkaaksi, mutta luopuneensa ajatuksesta poikansa Beaun vakavan sairauden vuoksi.[16][17]

Joe Biden presidentinvaalikampanjansa avaustilaisuudessa Philadelphiassa toukokuussa 2019.

Biden ilmoitti 25. huhtikuuta 2019 pyrkivänsä demokraattien ehdokkaaksi vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.[18] Huolimatta hänen vaihtelevan tasoisista esiintymisistään demokraattien vaaliväittelyissä ja muita kärkiehdokkaita heikommasta varainkeruusta, Biden onnistui hyvän tunnettavuutensa turvin pysyttelemään keskeytyksettä koko vuoden 2019 ajan demokraattiehdokkaita koskevien valtakunnallisten mielipidetiedustelujen kärjessä.[19]

Biden sai melko vähäisen kannatuksen demokraattien ensimmäisissä esivaaleissa Iowassa, New Hampshiressä ja Nevadassa, mutta voitettuaan ylivoimaisella 40 prosenttiyksikön marginaalilla tärkeän Pohjois-Carolinan esivaalin maaliskuun 2020 alussa, hänen valintansa demokraattien ehdokkaaksi alkoi yhtäkkiä näyttää väistämättömältä.[20] Demokraattien ehdokkuutta tavoitelleet Pete Buttigieg ja Amy Klobuchar luopuivatkin ehdokkuuksistaan ja tukivat Bidenia jo ennen supertiistain esivaaleja 3. maaliskuuta 2020 [21]. Myös Elizabeth Warren luopui ehdokkuudestaan supertiistain jälkeen mutta ilmaisi tukensa Bidenille vasta 15. huhtikuuta.[22]

Biden johti demokraattien esivaalikisaa keväällä 2020 niin selvästi, että hänen viimeinen vastaehdokkaansa Bernie Sanders luopui ehdokkuudestaan 8. huhtikuuta 2020.[23] Sanders julkisti virallisesti tukensa Bidenille 13. huhtikuuta 2020.[24] Elokuussa 2020 Biden ilmoitti valinneensa varapresidenttiehdokkaakseen senaattori Kamala Harrisin.[25] Biden nimitettiin 18. elokuuta 2020 virallisesti demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi.[26]

Poliittiset näkemykset vuonna 2020

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osa artikkelisarjaa
Sosiaaliliberalismi
Käsitteet
Filosofit
Poliitikot
Organisaatiot
Katso myös

Biden kannatti liittovaltion minimipalkan yli kaksinkertaistamista 15 dollariin sekä yritysten ja varakkaiden henkilöiden verotuksen kiristämistä. Hän tavoitteli julkisen terveydenhuollon laajentamista niin, että Obamacare-nimellä tunnettu terveydenhuoltouudistus kattaisi entistä useampia kansalaisia. Hän ehdotti myös riippumatonta toimielintä lääkkeiden hintojen kohtuullistamiseksi. Biden esitti opettajien palkkojen korottamista. Hän kannatti maksuttomia kaksivuotisia community college- ja technical school -opintoja sekä rajoituksia voittoa tuottavien charter-koulujen toimintaan, jotta julkinen koulutus saisi enemmän rahoitusta.[27]

Biden kannatti laittoman maahanmuuton pitämistä rikoslaissa, mutta hän myös tuki lakiuudistusta, joka sallisi entistä useammalle lapsena maahan tulleelle pysyvän kansalaisuuden myöntämisen.[27]

Biden kannatti luopumista kuolemanrangaistuksesta sekä käteistakuista, jotka hänen mukaansa suosivat varakkaita. Bidenin mukaan liittovaltion ei enää pitäisi käyttää yksityisiä yrityksiä pyörittämään vankiloita. Hän suosisi rikollisuuden vähentämisessä ennaltaehkäisyä vankeusrangaistusten sijaan ja ehdotti rahoitusta ennaltaehkäisyyn panostaville osavaltioille. Kannabiksen sallimisessa hän halusi säilyttää maan linjan, jossa osavaltiot saavat päättää siitä itse. Hän kannatti aiempien kannabistuomioiden pyyhkimistä henkilön rikosrekisteristä. Biden toivoi lisärajoituksia puoliautomaattiaseiden myyntiin, niiden takaisinosto-ohjelmaa sekä kansallisen aserekisterin perustamista ja aseen ostajien kattavaa taustatarkistusta.[27]

Biden halusi taistella ilmastonmuutosta vastaan eri tavoin. Hän muun muassa halusi lisätä ydinvoiman käyttöä ja hiilidioksidiveroa, ja hän vastusti uusien öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämistä liittovaltion mailla.[27]

Biden halusi Yhdysvaltain liikenneinfrastruktuuriin 1,3 biljoonan dollarin investoinnit parantaakseen köyhien alueiden liikenneyhteyksiä, luodakseen uusia työpaikkoja ja taistellakseen ilmastonmuutosta vastaan. Hän halusi rahoittaa suunnitelmansa rikkaiden veronkiristyksillä ja alentamalla fossiilisiin polttoaineisiin nojaavan teollisuuden tukiaisia.[27]

Biden kannatti Yhdysvaltojen sotilasmenojen lisäämistä. Biden asettui Kiinaa vastaan tuolloisissa maiden välisissä kiistakysymyksissä. Hän ei kuitenkaan kannattanut tariffien käyttöä kauppasodassa Kiinaa vastaan. Hän kannatti USMCA-vapaakauppasopimusta ja tuki Tyynenmeren kumppanuussopimukseen liittymistä.[27]

Biden halusi saada sosiaalisen median jättiläiset vastuuseen käyttäjiensä julkaisemista sisällöistä.[27]

Menestys vaaleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joe Biden voitti vastaehdokkaansa Donald Trumpin yli 7 miljoonalla äänellä. Biden sai marraskuun 2020 vaaleissa yli 81 miljoonaa ääntä, mikä on suurin äänimäärä Yhdysvaltain presidentinvaalien historiassa. Samalla hän rikkoi Barack Obaman vuoden 2008 ennätyksen valittuna presidenttinä yli 11 miljoonalla äänellä.[28] Biden onnistui voittamaan takaisin lähes kaikki Donald Trumpin 2016 vaaleissa voittamat vaa’ankieliosavaltiot.[29]

Presidentiksi valittuna

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääntenlaskun vielä ollessa kesken Yhdysvaltain media kertoi 7. marraskuuta 2020 Bidenin saaneen 3. marraskuuta pidetyssä presidentinvaalissa taakseen voittoon riittävän määrän valitsijamiehiä.[30] 14. joulukuuta 2020 valitsijamiehet vahvistivat Bidenin voittaneen vaalit äänin 306–232.[31] Biden vannoi virkavalansa 20. tammikuuta 2021 keskipäivällä Yhdysvaltain itärannikon aikaa.[32]

Kohut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biden on toisinaan antanut menneisyydestään paikkaansapitämätöntä tietoa. Hän on esimerkiksi väittänyt marssineensa kansalaisoikeusmarssissa 1960-luvulla ja joutuneensa pidätetyksi Etelä-Afrikassa pyrkiessään tapaamaan vangittua vapausoikeustaistelija Nelson Mandelaa.[3]

Biden keskeytti vuonna 1987 vaalikampanjansa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, kun kävi ilmi, että hän oli käyttänyt puheissaan lainauksia muun muassa Britannian Työväenpuolueen johtajalta Neil Kinnockilta sekä edesmenneeltä senaattorilta Robert F. Kennedyltä. Myös Bidenin opiskeluajoilta löytyi plagiointia.[33]

Tammikuussa 2011 Biden herätti huomiota puolustamalla Yhdysvaltain liittolaiseksi nimittämäänsä Egyptin johtaja Hosni Mubarakia. Toimittajan kysymykseen Biden vastasi, ettei pidä Mubarakia diktaattorina.[34][35][36] Mubarak joutui eroamaan mielenosoitusten vuoksi asemastaan parin viikon kuluttua.

Bidenilla on aina ollut tapana kosketella ja halailla ihmisiä, myös naisia. Tämä on johtanut syytöksiin epäasiallisesta käytöksestä ja seksuaalisesta häirinnästä, jotka Biden on kiistänyt.[3]

Bidenin on usein sanottu kärsivän muistiin liittyvistä ongelmista, jotka hän on tosin kiistänyt.[37]

Presidenttinä (2021–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Biden puhumassa virkaanastujaisissaan 20. tammikuuta 2021.

Biden vannoi Yhdysvaltain presidentin virkavalan 20. tammikuuta 2021. Hänestä tuli 78-vuotiaana kaikkien aikojen vanhin Yhdysvaltain presidentin virkavalan vannonut.[38]

Ensimmäisenä päivänään Yhdysvaltojen presidenttinä 20. tammikuuta 2021 Biden allekirjoitti 17 asetusta tai muuta dokumenttia muun muassa Yhdysvaltojen paluusta Pariisin ilmastosopimukseen ja Maailman terveysjärjestö WHO:hon.[39]

Hallitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Joe Bidenin hallitus

Biden nimitti virkakautensa aluksi hallitukseen (ministeritasoisiin tehtäviin, pois lukien varapresidentti) 13 miestä ja 11 naista, mikä on tasaisin jakauma Yhdysvaltain historiassa. Hallituksen jäsenistä 12 edusti jotakin etnistä vähemmistöä. Päämääränä oli valkoisen talon sivujen mukaan ”nimittää ministeriöille johtajia, jotka heijastavat sitä maata, jota he pyrkivät palvelemaan.”[40] Toisaalta Bidenin hallintoa hallitsivat liberaalit katolilaiset ja juutalaiset. Valkoisia protestantteja, jotka muodostavat 15% Yhdysvaltain väestöstä ja joiden tiedetään tukevan republikaaneja, ei hallitukseen kuulunut yhtään.[41]

Sisäpolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Biden työpöytänsä ääressä 2021.

Maaliskuussa 2021 Biden allekirjoitti lain suuresta talouden elvytyspaketista. 1,9 biljoonan, eli 1900 miljardin, dollarin suuruinen elvytyspaketti on seurausta koronaviruspandemiasta. Paketin on tarkoitus parantaa erityisesti Yhdysvaltain vähäosaisten ostovoimaa. Paketti sisältää myös panostuksia koronarokotuksiin sekä tukea koulutukseen ja ravintoloille.[42] Yhtä Bidenin keskeisistä vaalilupauksista, minimipalkan nostoa 15 dollariin tunnilta ei saatu mukaan pakettiin.[43][44] Toinen keskeinen Bidenin hanke oli infrastruktuurisuunnitelma.[45]

Elokuussa 2022 Biden allekirjoitti Inflation Reduction Act of 2022 -lain, joka jatkoi reseptilääkkeiden korvauksia ja myönsi 369 miljardia tukiaisia puhtaaseen energiaan ja sähköautoille. Euroopan unioni ja Etelä-Korea asettuivat tätä vastaan, koska laki oli suora tukiainen Yhdysvaltain teollisuudelle ja sähköautoja valmistavia ulkomaisia valmistajia vastaan.[46] CHIPS and Science Act puolestaan antoi 280 miljardia puolijohteiden kehittämiseen ja valmistukseen Yhdysvalloissa.[47] Yhdysvaltain teollisuuden tukiaisista tuli kauppasotaan verrattava tilanne Euroopan unionia vastaan.[48][49]

Laiton maahanmuutto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laiton maahanmuutto kasvoi Bidenin kaudella.[50] Maahan tuli Bidenin kolmen ensimmäisen vuoden aikana 7,2 miljoonaa laitonta maahantulijaa, mutta huomioon ei ole otettu noin 2,5 miljoonaa COVID-19-epidemian aikaisten määräysten perusteella pikakäännytettyä ja 590 000 myöhemmin käännytettyä. Presidenttiehdokas Donald Trump vannoi karkottavansa kaikki Bidenin aikana maahan tulleet laittomat oleskelijat.[51]

Kongressin budjettitoimiston mukaan Bidenin hallinto oli päästänyt 6,2 miljoonaa laitonta tulijaa maahan.[52] Lisäksi Bidenin hallinto salli noin miljoonan tulijaa erityisesti konfliktien ja talousongelmien riivaamista maista kun Afganistan, Haiti, Venezuela ja Ukraina.[53][54]

Texasin osavaltio kuvernööri Greg Abbottin johdolla nousi avoimesti vastustamaan liittovaltion politiikkaa. Texasin kansalliskaarti oli vetänyt Meksikon vastaiselle rajalle Nato-piikkilankaa. Bidenin hallinnon nostaman oikeusjutun päätteeksi korkein oikeus päätti tammikuussa 2023 äänin 5–4 kieltää tämän. Vuoden 2012 korkeimman oikeuden päätöksen mukaan maahanmuuttoasiat kuuluvat liittovaltiolle.[55] 25 osavaltion republikaanikuvernöörit tukivat Abbottia.[56][57] 19. tammikuuta 2024 Texas esti liittovaltion Border Patrolin pääsyn Shelby Parkiin Eagle Passissa.[58]

Ulkopolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Biden nousee Air Force Onen kyydistä (2023).
Biden ja Xi Jinping vuoden 2022 G20-kokouksessa.
Bidenin vierailu Helsingissä heinäkuussa 2023.
Lehdistötilaisuudessa Sauli Niinistön kanssa 13.7.2023 Presidentinlinnassa.

Biden jatkoi vetäytymistä Afganistanista, jota Yhdysvaltain joukot olivat miehittäneet 20 vuotta. 15. elokuuta 2021 koko Afganistanin lännen tukema hallitus oli romahtanut ja taliban-taistelijat saapuivat Kabuliin, jossa Yhdysvallat evakuoi suurlähetystönsä helikoptereilla.[59] Viimeiset joukot poistuivat maasta elokuun lopussa.[60]

Huhtikuussa 2021 Biden määräsi pakotteita 30 venäläiselle henkilölle ja organisaatiolle, joita syytettiin puuttumisesta Yhdysvaltain vuoden 2020 presidentinvaaleihin ja vakoiluun.[61] Biden ja Putin tapasivat Genevessä kesäkuussa 2021. Tuolloin kummallakaan maalla ei ollut suurlähettilästä toisessa maassa.[62]

Biden asetti helmikuussa 2022 Venäjälle pakotteita Venäjän hyökättyä Ukrainaan.[63]

Biden vieraili Helsingissä 12.–13. heinäkuuta 2023.[64] Hän on kuudes Yhdysvaltain presidentti, joka on vieraillut Suomessa virkakautensa aikana.[65] Biden vieraili Suomessa aiemminkin vuonna 2011 toimiessaan varapresidenttinä.[66]

Kannatus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2022 tehdyssä kyselyssä ainoastaan 38 % yhdysvaltalaisista ilmoitti olevansa tyytyväinen Bidenin toimintaan presidenttinä. Tulos on Yhdysvaltain mittaushistorian alhaisin.[67]

Vetäytyminen 2024 presidentinvaaleista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biden tavoitteli demokraattien ehdokkuutta ja toista presidenttikauttaan 2024 presidentinvaaleissa, mutta vetäytyi vaalikampanjasta 21. heinäkuuta 2024. Vetäytymisen jälkeen Bidenin veli Frank Biden kertoi medialle, että vetäytymisen syynä olisi ollut Joe Bidenin terveys, mutta Bidenin perheen läheinen lähde on kiistänyt nämä väitteet.[68][69] Biden oli sairastunut koronavirukseen vain hetki ennen vetäytymistään.[70][71] Biden ilmoitti vetäytymisen yhteydessä tukevansa varapresidentti Kamala Harrista demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi.[72]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnolliselta vakaumukseltaan Biden on katolilainen.[73] Hän on Yhdysvaltain historian toinen katolilainen presidentti John F. Kennedyn jälkeen.[38] Jo varapresidenttinä toimiessaan Biden osallistui viikoittain messuun Washingtonin Pyhän kolminaisuuden katolisessa kirkossa.[74]

Presidentiksi noustuaan Biden on edelleen osallistunut useasti messuun Washingtonissa. Osa katolisista piispoista ilmaisi tyytymättömyytensä Bideniin muun muassa tämän aborttimyönteisten mielipiteiden takia ja ehdotti, ettei Bidenia päästettäisi enää ehtoolliselle.[74] Pyhän kolminaisuuden katolinen kirkko kuitenkin tiedotti kesäkuussa 2021, ettei se aio evätä ehtoollista Bidenilta sanoen, ettei ehtoollinen ole ”palkinto täydellisille, vaan voimakas lääke ja ravinto heikoille”.[75] Lokakuussa 2021 Biden kertoi paavi Franciscuksen kutsuneen häntä hyväksi katolilaiseksi ja sanoneen, että hänen tulisi jatkaa ehtoollisella käymistä.[76]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joe Biden vaimonsa Jillin kanssa vuonna 2019.

Biden on ollut kaksi kertaa naimisissa. Hän meni vuonna 1966 naimisiin Neilia Hunterin kanssa. Pari sai kolme lasta: Beaun, Hunterin ja Naomin. Neilia ja Naomi kuolivat auto-onnettomuudessa pian Bidenin senaattiin valinnan jälkeen vuonna 1972. Beau ja Hunter loukkaantuivat vakavasti mutta toipuivat.[3][77] Beau Bidenista tuli tunnettu juristi ja poliitikko. Hän kuoli aivosyöpään vuonna 2015.[78] Hunter Biden on asianajaja ja Eudora Global -riskipääomayhtiön perustaja, joka on myös toiminut monen yrityksen johdossa.[77]

Biden solmi vuonna 1977 uuden avioliiton Jill Tracy Jacobsin kanssa. Pari sai vuonna 1981 tyttären Ashleyn.[77] Tytär työskentelee sosiaalialalla.[1]

Biden on kiinnostunut autoista ja niiden tekniikasta[14] sekä rakennuksista. Hän rentoutuu arkkitehtipiirustusten parissa.[79]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Joe Bidenin terveys

Biden joutui helmikuussa 1988 leikkaukseen saatuaan aivorunkoon vuotavan verisuonen pullistuman ja menetettyään tajuntansa. Leikkaus oli vaarallinen, ja Bidenille toimitettiin varalta viimeinen voitelu. Toimenpide kuitenkin onnistui. Hänellä havaittiin samalla toinenkin leikkausta vaativa pullistuma, ja myöhemmin myös keuhkoveritulppa. Biden oli seitsemän kuukauden toipilasajalla poissa senaatista.[80]

Valkoinen talo on julkaissut lääkärintarkastuksen tuloksia, joiden mukaan Biden soveltuu menestyksekkäästi hoitamaan presidentin tehtäviä. Valkoinen talo ei kuitenkaan julkaise kognitiivisten testien tuloksia. Oikeistomyönteisessä mediassa on kuitenkin tasaisin väliajoin esitetty väitteitä Bidenin mahdollisesta dementiasta. Perusteluina on käytetty muun muassa lukuisia erinäköisiä hänelle sattuneita kömmähdyksiä.[81][82][83] Bidenin dementiasta vihjaili myös hänen kilpailijansa Donald Trump, joka antoi Bidenille lempinimen ”Sleepy-Joe” (Uninen Joe). Kyselyjen mukaan 38 prosenttia äänestäjistä uskoi kesällä 2020 Bidenin kärsivän dementiasta.[84]

Kesäkuussa 2024 televisioitu presidentinvaaliväittely Donald Trumpia vastaan nostatti demokraattisessa puolueessa huolen Bidenin kunnosta ja sopivuudesta presidentiksi.[85] Moni edustajainhuoneen jäsen kehotti Bideniä vetäytymään ehdokkuudesta, ja ensimmäisenä demokraattien senaattorina Bidenin vetäytymistä vaati Peter Welch Vermontista.[86]

Biden vetäytyi presidenttikisasta 21. heinäkuuta 2024 perustellen sen olevan ”maansa ja puolueensa parhaan edun mukaista”.[87]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Biden saamassa Presidential Medal of Freedomia vuonna 2017.

Yhdysvaltalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hagan, David: Joe Biden. Mies vallan huipulta. ((No Ordinary Joe, 2020.) Suomentanut Pekka Salonen) Helsinki: Oppian, 2020. ISBN 978-951-877-113-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Joe Biden – Yhdysvaltojen 47. varapresidentti Yle Uutiset. 7.3.2011. Yle Uutiset. Viitattu 7.3.2011.
  2. ↑ Stasevskij, Justas: Biden astui viimein syrjään – hänet tullaan muistamaan ainakin viidestä asiasta Yle uutiset. 21.7.2024. Viitattu 21.7.2024.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Varho, Esko: Joe Biden pyrki presidentiksi ensimmäisen kerran jo Reaganin aikaan – Ikuisella poliitikolla on ollut menestyksekäs mutta traaginen elämä Yle Uutiset. 25.7.2020. Viitattu 25.7.2020.
  4. ↑ a b Vice President Joe Biden. The White House. Arkistoitu 20.1.20017. Viitattu 7.6.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Kuuskoski, Kaisla: ”Kuulumme samaan kerhoon – me änkytämme”: Teinipoika varasti huomion demokraattien puoluekokouksessa Ilta-Sanomat. 22.8.2020. Viitattu 21.1.2021.
  6. ↑ Junkkari, Marko: B-b-b-b-b-b-b-Biden! Helsingin Sanomat. 10.10.2020. Viitattu 21.1.2021.
  7. ↑ Dickenson, James R.: Biden Academic Claims ’Inaccurate’. The Washington Post 22.9.1987. (englanniksi)
  8. ↑ Hagan 2020, s. 68.
  9. ↑ Hagan 2020, s. 66.
  10. ↑ Hagan 2020, s. 62–63.
  11. ↑ Hagan 2020, s. 72–73.
  12. ↑ Hagan 2020, s. 76, 83.
  13. ↑ Hagan 2020, s. 80, 88.
  14. ↑ a b c d e f Stanton, Zack & Muller, Jordan: 55 Things You Need to Know About Joe Biden Politico. 5.3.2020. Viitattu 26.7.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Pöllänen, Raisa: Obaman yllätys sai Joe Bidenin itkemään – Korkein kunniamerkki ja suitsutusta: ”Niin hyvä mies kuin Jumala on koskaan luonut” Yle Uutiset. 13.1.2017. Viitattu 17.1.2017.
  16. ↑ Kamp, David: Why Joe Biden Didn’t Run... And Why He’s Not Ruling Out 2020 Vanity Fair. 25.10.2017. Viitattu 14.8.2020. (englanniksi)
  17. ↑ Morrison, Patt: Column: Joe Biden discusses why he didn’t run in 2016, the field for 2020 and drag-racing Colin Powell Los Angeles Times. 16.1.2018. Viitattu 14.8.2020. (englanniksi)
  18. ↑ Kauppinen, Ina: Kolmas kerta toden sanoo? Joe Biden lähtee USA:n presidenttikisaan demokraattien ennakkosuosikkina – myös historian taakat painavat Ilta-Sanomat. 25.4.2019. Viitattu 14.6.2019.
  19. ↑ Harwood, John: Joe Biden holds lead over Democratic rivals in 2020 presidential primary race 19.12.2019. CNBC Politics. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
  20. ↑ Hutzler, Alexandra: Joe Biden Is Only Second Candidate To Lose Both Iowa and New Hampshire But Still Win the Democratic Nomination Newsweek. 6.5.2020. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  21. ↑ Zeleny, Jeff: Pete Buttigieg endorses Joe Biden CNN. 3.3.2020. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Astor, Maggie & Glueck, Katie: Elizabeth Warren Endorses Joe Biden:When You Disagree,He’ll Listen The New York Times. 15.4.2020. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  23. ↑ Trumpin vastaehdokas on Joe Biden – Bernie Sanders vetäytyy presidenttiehdokaskilvasta Yle Uutiset. Viitattu 8.4.2020.
  24. ↑ Bernie Sanders endorses Joe Biden for president CNN. 13.4.2020. CNN. Viitattu 13.4.2020. (englanniksi)
  25. ↑ Ylipiessa, Maiju: Joe Biden on valinnut varapresidenttiehdokkaakseen senaattori Kamala Harrisin Yle.fi. Viitattu 11.8.2020.
  26. ↑ Joe Biden on nimitetty virallisesti demokraattien presidenttiehdokkaaksi Helsingin Sanomat. 19.8.2020. Viitattu 19.8.2020.
  27. ↑ a b c d e f g Hagan 2020, s. 166–174.
  28. ↑ Peace FM Online: US Election: Joe Biden Becomes First-Ever Presidential Candidate To Receive 80 Million Votes Peacefmonline.com - Ghana news. Viitattu 26.3.2021.
  29. ↑ Biden wins US presidential election 2020: which swing states were vital? AS.com. 7.11.2020. Viitattu 26.3.2021. (englanniksi)
  30. ↑ Joe Biden on USA:n seuraava johtaja: ”Aion olla kaikkien presidentti” Yle uutiset. 7.11.2020. Viitattu 7.11.2020.
  31. ↑ Kerttula, Anu & Myöhänen, Ulriikka & Jääskelöinen, Kai: Yle seurasi: Valitsijat vahvistivat Joe Bidenin voiton, Putin liittyi onnittelijoiden joukkoon – katso parhaat palat Bidenin puheesta Yle uutiset. 14.12.2020. Viitattu 16.12.2020.
  32. ↑ Yhdysvalloissa vaihtuu valta keskiviikkona Yle uutiset. 18.1.2021. Viitattu 19.1.2021.
  33. ↑ Dionner, E. J. Jr.: Biden withdraws bid for president in wake of furor The New York Times. 24.9.1987. Viitattu 8.10.2016. (englanniksi)
  34. ↑ Biden: Mubarak Should Not Step Down Fox News. 28.1.2011 / päiv. 23.12.2015. Viitattu 7.6.2020. (englanniksi)
  35. ↑ Murphy, Dan: Joe Biden says Egypt’s Mubarak no dictator, he shouldn’t step down... The Christian Science Monitor. 27.1.2011. Viitattu 7.6.2020. (englanniksi)
  36. ↑ Lehrer, Jim: Exclusive – Biden: Mubarak Is Not a Dictator, But People Have a Right to Protest PBS Newshour. 27.1.2011. Arkistoitu 22.8.2011. Viitattu 7.6.2020. (englanniksi)
  37. ↑ Matza, Max: ’My memory is fine’ - Biden hits back at special counsel BBC News. BBC. Viitattu 9.2.2024. (englanniksi)
  38. ↑ a b Varho, Esko: Tällainen on Yhdysvaltain uusi presidentti: Joe Bidenin menestyksekäs, mutta traaginen elämä Yle uutiset. 7.11.2020. Viitattu 22.1.2020.
  39. ↑ Bidenin tiimi julkisti listan: Nämä Trumpin toimet uusi presidentti kumoaa ensimmäiseksi Ilta-Sanomat. 20.1.2021. Viitattu 22.1.2021.
  40. ↑ Biden halusi kansaa heijastavan hallituksen – tuloksena historian tasaisin sukupuolijakauma, mukana ennätysvähän valkoisia miehiä MTV Uutiset. 21.1.2021. Viitattu 24.1.2021.
  41. ↑ Two faiths dominate Biden’s Cabinet picks 22.1.2021. Washington Post.
  42. ↑ Pietarinen, Harri ja Lassila, Anni: Yhdysvaltojen jätti­elvytys voi kiihdyttää talous­kasvun ennätys­vauhtiin, ja se näkyy pian myös täällä – ”Suomessakin nähdään inflaatio­hyppäys” hs.fi. 12.3.2021. Viitattu 14.3.2021.
  43. ↑ https://www.nytimes.com/2021/02/25/us/politics/federal-minimum-wage.html
  44. ↑ Maggie Fitzgerald: Biden says $15 minimum wage won't survive Covid relief talks, promises to push for pay hike later CNBC. 6.2.2021. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  45. ↑ https://alfatvuutiset.fi/kannatusta-menettanyt-joe-biden-puolueensa-vasemmiston-vankina/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  46. ↑ Silvia Amaro: Europe shows a united front against Biden's Inflation Reduction Act, says it threatens industry CNBC. 9.11.2022. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  47. ↑ The CHIPS and Science Act: What is it and what is in it? | McKinsey www.mckinsey.com. Viitattu 29.1.2024.
  48. ↑ Trade war threatens to overshadow EU-US summit POLITICO. 17.11.2022. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  49. ↑ Anna Cooban: 'Not how you treat friends.' Biden's climate plan strains trade ties with Europe | CNN Business CNN. 6.12.2022. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  50. ↑ America’s border crisis in ten charts The Economist. Viitattu 29.1.2024.
  51. ↑ Alayna Treene, Kristen Holmes: Trump plots mass detention and deportation of undocumented immigrants should he regain power | CNN Politics CNN. 11.11.2023. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  52. ↑ Biden’s Deputies Have Released 6.2 Million Illegal Migrants, According To Congressional Agency State Of The Union. Viitattu 29.1.2024.
  53. ↑ Camilo Montoya-Galvez: Biden administration has admitted more than 1 million migrants into U.S. under parole policy Congress is considering restricting - CBS News www.cbsnews.com. 22.1.2024. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi) -US
  54. ↑ https://www.nytimes.com/2023/04/23/us/biden-immigration-humanitarian-parole.html
  55. ↑ Erum Salam: Fight over border intensifies as Texas governor pledges more razor wire The Guardian. 26.1.2024. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
  56. ↑ 25 states with Republican governors sign letter supporting Texas in border control fight: What to know USA TODAY. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi) -US
  57. ↑ January 25, 2024: Republican Governors Band Together, Issue Joint Statement Supporting Texas’ Constitutional Right to Self-Defense RGA. 25.1.2024. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi) -US
  58. ↑ https://apnews.com/article/texas-immigration-migrants-fbd009e9ec8b2beb813bf790e78354a3
  59. ↑ Biden officials admit miscalculation as Afghanistan's national forces and government rapidly fall 15.8.2021. CNN.
  60. ↑ Hyttinen, Tuomo & Haikonen, Matias: Joe Biden: Afganistanista vetäytyminen oli valtava menestys – tilanne Isis-K:n osalta ”ei ole loppuunkäsitelty” Iltalehti. 31.8.2021. Arkistoitu 19.11.2022. Viitattu 19.11.2022.
  61. ↑ Russia to expel ten American diplomats & limit staff, also considering ’painful’ measures aimed at US businesses – FM Lavrov 18.4.2021. RT.
  62. ↑ Biden-Putin summit: US and Russian leaders meet for tense Geneva talks 16.6.2021. BBC.
  63. ↑ Biden kertoi uusista ankarammista pakotteista vastauksena Venäjän sotatoimiin Ukrainassa Yle uutiset. 24.2.2022. Viitattu 21.4.2022.
  64. ↑ Biden Suomessa | Presidentti Joe Biden saapuu Suomeen keskiviikkoiltana – Tämä aikataulusta tiedetään nyt Helsingin Sanomat. 10.7.2023. Viitattu 2023-07-13i.
  65. ↑ Bidenin vierailu | Biden on kuudes Yhdysvaltojen presidentti Suomessa Helsingin Sanomat. 2.7.2023. Viitattu 2023-07-13i.
  66. ↑ Bidenin vierailu | Suomeen tuleva Joe Biden suuntasi viime matkallaan ensi tilassa pitsalle Helsingin Sanomat. 7.7.2023. Viitattu 2023-07-13i.
  67. ↑ Ewan Palmer: Joe Biden's Latest Approval Rating Lowest for Any President Newsweek. 1.8.2022. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  68. ↑ Anne Salminen: Bidenin perheessä kuohuu Iltalehti. 22.7.2024. Alma Media. Viitattu 24.7.2024.
  69. ↑ Joonas Immonen: Tämä kaikki tiedetään nyt Joe Bidenin ilmoituksesta luopua presidentti­ehdokkuudestaan Ilta-Sanomat. 22.7.2024. Sanoma Media Finland. Viitattu 24.7.2024.
  70. ↑ Tommi Hannula HS: Joe Biden on sairastunut koronavirukseen Helsingin Sanomat. 18.7.2024. Sanoma Media Finland. Viitattu 24.7.2024.
  71. ↑ Tommi Hannula: Joe Bidenilla on koronavirus Ilta-Sanomat. 18.7.2024. Sanoma Media Finland. Viitattu 24.7.2024.
  72. ↑ Viivi Koivistoinen: Biden tukee Kamala Harrista demokraattien presidenttiehdokkaaksi Yle uutiset. 21.7.2024. Yleisradio Oy. Viitattu 24.7.2024.
  73. ↑ Tällainen on presidentiksi pyrkivän Joe Bidenin traaginen elämä – saattanut hautaan jo kaksi lastaan ja nuoruuden rakkautensa Ilta-Sanomat. 23.8.2020. Viitattu 2020-11-11i.
  74. ↑ a b A question of faith: Biden, Catholicism and the presidency BBC News. 13.7.2021. Viitattu 27.2.2023. (englanniksi) -GB
  75. ↑ Biden's Catholic parish in DC says it won’t deny Communion to Massgoers National Catholic Reporter. 29.6.2021. Viitattu 27.2.2023. (englanniksi)
  76. ↑ Biden: Pope told me that I should ’keep receiving Communion’ AP NEWS. 29.10.2021. Viitattu 27.2.2023. (englanniksi)
  77. ↑ a b c Newman, Meredith: Joe Biden’s family tree: An introduction to Delaware’s most famous family Delaware Online. 15.12.2019. Viitattu 25.7.2020.
  78. ↑ Beau Biden, son of Vice President Joe Biden, dies of brain cancer Fox News. 31.5.2016. Viitattu 8.10.2016. (englanniksi)
  79. ↑ CNN:n virkaanastujaislähetys 20.1.2021. (englanniksi)
  80. ↑ Hagan 2020, s. 98.
  81. ↑ Cameron Cawthorne: Hunter Biden and his therapist joked about Joe Biden having dementia in 2019, new book reveals Fox News. 1.12.2021. Viitattu 10.8.2022. (englanniksi) -US
  82. ↑ ”Joe Biden gives ‘fresh’ weekly reminders of his ‘fast decline’: Bolt”. 7 Hours Ago (käsikirjoitus). 2022-08-10. en
  83. ↑ Daisy CousensSkyNews com au Contributor2 min readJuly 12, 2022 - 10:10am: Joe Biden's teleprompter gaffe does not instil Americans with confidence skynews. 11.7.2022. Viitattu 10.8.2022. (englanniksi)
  84. ↑ Kärsiikö Joe Biden dementiasta? Donald Trumpin vihjailu näyttää tuottaneen tulosta www.iltalehti.fi. Viitattu 2022-08-10i.
  85. ↑ IS: Bidenin esiintyminen nostatti paniikin demokraattien keskuudessa: ”Ei voi voittaa”
  86. ↑ Nyt Bidenin vetäytymistä vaatii jo oman puolueen senaattorikin MTV uutiset. 11.7.2024. Viitattu 11.7.2024.
  87. ↑ Biden, Joe: X (Bidenin julkaisu X:ssä.) x.com. 21.7.2024. X. Viitattu 21.7.2024. (englanniksi)
  88. ↑ Ellis Island Medals of Honor Archive medalists.eihonors.org. 2023. Viitattu 9.7.2023. (englanniksi)
  89. ↑ Bearers of Decorations 2022. president.ee. Viitattu 27.4.2022. (englanniksi)
  90. ↑ Pakistan conferred one of its highest awards on visiting Vice President-elect Joe Biden as he arrive 31.7.2015. AP Archives. Viitattu 27.4.2022. (englanniksi)
  91. ↑ Biden in Tbilisi: U.S. support for Georgia is a "bipartisan sentiment" Foreign Policy. Viitattu 27.4.2022. (englanniksi) -US
  92. ↑ Kosovo Awards US Vice-President Biden Golden Medal of Freedom Novinite. 21.5.2009. Viitattu 20.11.2022. (englanniksi)
  93. ↑ Amerikāņi aizmirst Latvijas prezidenta vārdu Dienas Bizness. Viitattu 27.4.2022. (letton)
  94. ↑ Presidencia de la republica 17.11.2016. es.presidencia.gov.co. Viitattu 27.4.2022. (espanja)
  95. ↑ Remarks by Vice President Joe Biden With Ukrainian President Petro Poroshenko whitehouse.gov. 17.1.2017. Viitattu 27.4.2022. (englanniksi)
  96. ↑ Darmanovic presented a medal to Biden Cafe del Montenegro. 23.3.2018. Viitattu 22.5.2023. (englanniksi)
  97. ↑ Zelenskiy gives Biden military medal from HIMARS unit captain Reuters. 21.12.2022. Viitattu 24.7.2023. (englanniksi)
  98. ↑ Joe Biden to receive Israeli Presidential Medal of Honor The Jerusalem Post. 7.7.2022. Viitattu 20.11.2022. (englanniksi) -US
  99. ↑ NATO Summit: President Biden Receives Order Of Vytautas The Great From Lithuania The Pavlovic Today. 11.7.2023. Viitattu 24.7.2023. (englanniksi) -US
  100. ↑ Official visit by the President of the United States of America Bundespräsidialamt. 18.10.2024. Viitattu 18.10.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain presidentinvaalit 2008
Demokraattien ehdokkaat
(Esivaalit)
Valitut
Barack Obama (presidentti)
Joe Biden (varapresidentti)
Muut
Evan Bayh
Joe Biden
Hillary Clinton
Chris Dodd
John Edwards
Mike Gravel
Dennis Kucinich
Bill Richardson
Tom Vilsack
Republikaanien ehdokkaat
(Esivaalit)
Valitut
John McCain (presidentti)
Sarah Palin (varapresidentti)
Muut
Sam Brownback
John Cox
Jim Gilmore
Rudy Giuliani
Mike Huckabee
Duncan Hunter
Alan Keyes
Ray McKinney
Ron Paul
Mitt Romney
Tom Tancredo
Fred Thompson
Tommy Thompson
Muut

Sitoutumattomat ja kolmannen puolueen ehdokkaat Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2008

Yhdysvaltain presidentinvaalit 2012
Demokraattien ehdokkaat
(Esivaalit)
Valitut
Barack Obama (presidentti)
Joe Biden (varapresidentti)
Muut
Bob Ely
Keith Russell
Judd Warren
Mosler Darcy Richardson
Jim Rogers
Vermin Supreme
Randall Terry
John Wolfe
Republikaanien ehdokkaat
(Esivaalit)
Valitut
Mitt Romney (presidentti)
Paul Ryan (varapresidentti)
Muut
Michele Bachmann
Herman Cain
Jack Fellure
Newt Gingrich
Stewart Greenleaf
John Huntsman
Gary Johnson
Fred Karger
Andy Martin
Thaddeus McCotter
Jimmy McMillan
Roy Moore
Ron Paul
Tim Pawlenty
Rick Perry
Buddy Roemer
Rick Santorum
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joe_Biden&oldid=22752496”