S
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
S (s) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 19. kirjain. Kirjaimen nimi on suomen kielessä äs (aiemmin myös es)[1] ja äännearvo tavallisesti [s].
Latinalaisten suuraakkosten S-kirjainta vastaa pienaakkosissa tavallisesti s. Aiemmin pienaakkosena käytettiin myös ſ-kirjainta (ns. pitkä s), erityisesti fraktuurakirjaimissa. Saksan kielessä puolestaan ss-yhdistelmä merkitään tietyissä tilanteissa ß-kirjaimella.
Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista S-kirjainta vastaa sigma (Σ, σ, ς), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen С (с). Makedonian aakkosiin kuuluva kyrillinen Ѕ (ѕ) on samannäköinen mutta äännearvoltaan erilainen.
S suomen kielessä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]S-kirjaimella merkitään suomessa konsonanttia, joka ääntyy tavallisesti soinnittomana alveolaarisena sibilanttina [s]. Sillä on kuitenkin myös allofoneja eli samaa merkitseviä variantteja. S voi ääntyä suomessa ns. suhuässänä [ʃ] tai vokaalien välissä soinnillisena [z]:na, äänneympäristöstä ja puhujasta riippuen.[2]
Suomalainen [s]-äänne on erilainen kuin useiden eurooppalaisten kielten s:[3]
- kielen kärki nousee aina ylös hampaiden taakse
- suomalainen s ei muutu selvästi soinnilliseksi vokaalien välissä
- se on vähän lyhempi kuin esim. englantilaisen s
- se ei ole niin "terävä" kuin esim. saksan, ruotsin tai englannin s.
S-kirjaimen lisäksi suomessa käytetään myös Š-kirjainta vierasperäisissä sanoissa.
S muissa kielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]S-kirjain äännetään muissakin kielissä tavallisimmin [s], joskus myös [ʃ] – näin esimerkiksi unkarissa. S-kirjain voi ääntyä myös [z] kuten esimerkiksi englannissa ja saksassa.[3]
S esiintyy monien kielten kirjainyhdistelmissä, jotka vastaavat tiettyjä foneemeja – lähinnä /s/ tai /ʃ/. Tällaisia kirjainyhdistelmiä ovat muun muassa sh, sch, sz, skj ja sj.
Muita esitystapoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Morseaakkosissa S merkitään: ...
- Radioaakkosissa S on suomalaisen standardin mukaan Sakari ja NATO-standardin mukaan Sierra
- Pistekirjoituksessa (Braille) S merkitään:
- Tietokoneissa S koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
S | s | |
---|---|---|
ASCII | 83 | 115 |
Unicode | U+0053 | U+0073 |
S-kirjaimen merkityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kemiassa
- S on rikin merkki
- s tarkoittaa kiinteää olomuotoa, esimerkiksi NaCl (s).
- S merkitsee biokemiassa seriiniä.
- SI-järjestelmässä
- S on sähkönjohtokyvyn yksikön siemensin tunnus.
- s on ajan yksikön sekunnin tunnus.
- Fysiikassa
- S on näennäistehon tunnus.
- S on sedimentaationopeuden yksikön svedbergin tunnus.
- s voi tarkoittaa matkaa tai etäisyyttä.
- s voi tarkoittaa ominaissulamislämpöä.
- S on termodynamiikassa entropian tunnus.
- s merkitsee kvanttimekaniikassa spinkvanttilukua.
- Matematiikassa
- S voi merkitä summaa.
- s tarkoittaa usein kaaren pituutta.
- S ajoneuvon kansallisuustunnuksena tarkoittaa Ruotsia (Sverigelähde?).
- s. tarkoittaa lyhenteenä suomen kielessä sivu(t), sivu(i)lla tai syntynyt.
- S tarkoittaa arvosanaa suoritettu.
- S vaatteiden kokoluokituksessa merkitsee pientä (engl. small).[4]
- S tarkoittaa VR-Yhtymän yleisöaikatauluissa Pendolino-junavuoroa.
- S tarkoittaa raitiovaunujen liikennevaloissa pysähtymiskäskyä (seis).
- S merkitsee suomalaisissa kalentereissa sunnuntaita (myös su).
- S voi laatuun tai määrään liittyen tarkoittaa superia, suurta tai tavallista parempaa.
- S merkitsee ilmansuuntana etelää.
- S tarkoittaa elokuvien yhteydessä sallittua kaikenikäisille.
- <s> on tietotekniikassa HTML-kielen elementti, jolla saadaan aikaan tekstin
yliviivaus. - S-ryhmä on suomalainen osuuskaupparyhmittymä.
- sauna, S, tila asunnossa
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Š, š (hattu-s)
- Ѕ, ѕ (kyrillisiä kirjaimia)
- ß (saksan kaksois-s)
- ſ (pitkä s)
- $ (dollarimerkki)
- ∫ (integraalin merkki)
- Ässävika
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi: Johdatus kielitieteeseen, s. 97. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2009. ISBN 978-951-0-32577-3
- ↑ a b Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 17.7.2013. Viitattu 18.8.2014.
- ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.1.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta S Wikimedia Commonsissa