Pitkä s

Pitkä s eli ſ on S-kirjaimen toinen muoto latinalaisissa pienaakkosissa.

Pitkä s on aiemmin kuulunut sekä antiikva- että fraktuuratyyliin. Nykyään pitkää s:ää voi nähdä lähinnä fraktuurassa, jota käytetään yhä silloin tällöin koristeellisuuden vuoksi, esimerkiksi Sisu-pastillin tunnuksessa.

Pitkän s:n voi helposti sekoittaa pieneen f-kirjaimeen. Joidenkin fonttien pitkässä s:ssä on jopa samankaltainen poikkiviiva, joka kuitenkin työntyy vain kirjaimen vasemmalle puolelle.

Suomen kieltä kirjoitettaessa käytettiin ſ-kirjainta ennen tavun alussa. Nykyisen kaltaista s-kirjainta käytettiin puolestaan tavun lopussa.^lähde?

Pitkän ſ:n käyttö saksan kielessä poikkeaa suomen käytännöistä. Seuraavassa on kuvattu saksan perinteiset oikeinkirjoitussäännöt s:n ja ſ:n käytölle.

Pyöreä s voi esiintyä vain tavun loppuäänteessä, enimmäkseen suoraan tavun lopussa sanan tai sananosan loppu-s:nä. Pyöreä s ei koskaan esiinny pienellä kirjoitettavan sanan alussa, sananosan alussa tai tavun alussa. Pyöreä s esiintyy:

• sanan lopussa: das Haus, der Kosmos, des Bundes, das Pils (mutta: im Hauſe, die Häuſer, das Pilſener)
• etuliitteen lopussa, yhdistävänä s:nä ja sananosan lopussa, myös vaikka seuraava sananosa alkaisi pitkällä ſ:llä: Liebes-brief, Arbeits-amt, Donners-tag, Unterſuchungs-ergebnis, Haus-tür, Dis-poſition, dis-harmoniſch, das-ſelbe, Wirts-ſtube, Aus-ſicht.
• ennen eräitä konsonantilla alkavia sananjohtimia (-lein, -chen, -bar jne.) mutta ei ennen t:n sisältävää taivutuspäätettä: Wachs-tum, Weis-heit, Häus-lein, Mäus-chen, Bis-tum, nachweis-bar, wohlweis-lich, bos-haft (mutta: er reiſte, das ſechſte, kts. alla ſt).
• tavun lopussa ilman, että kyseessä on sanan(osan)loppu (usein myös erisnimissä): kos-miſch, brüs-kieren, Realis-mus, les-biſch, Mes-ner; Os-wald, Dres-den, Schles-wig, Os-nabrück. Tästä on kuitenkin poikkeuksia. Katso alle.

Pitkää ſ:ää käytetään aina siellä, missä pyöreää s:ää ei käytetä:

• aina tavun alkuäänteessä (puhutun tavun), siis tavun alussa ja myös tavun keskellä ennen vokaalia: ſauſen, einſpielen, ausſpielen, erſtaunen, ſkandalös, Pſyche, Mi-ſanthrop (puhutut tavut: Mi-san-throp), myös jälkiliitteiden -ſel, -ſal, -ſam alussa: Rätſel, Labſal, ſeltſam.
• äänneyhdistelmissä ſp ja ſt (vuoden 1901 jälkeen myös ſz), kun s ei ole syntynyt sanojen yhdistämisestä; myös ennen t:tä taivutuspäätteissä: Weſpe, Knoſpe, faſten, faſzinierend, Oſzillograph, Aſt, Haſt, Luſt, einſt, du ſtehſt, meiſtens, beſte, knuſpern; er reiſt, du lieſt, es paſſte (uusi oikeinkirjoitus), ſechſte, Gſtaad
• kirjainyhdistelmissä, jotka merkitsevät yhtä äännettä (ſch, vierassanoissa ſh, myös kaksoiskonsonantissa ſſ/ſs): Buſch, Eſche, Wunſch, wünſchen, Flaſh, Waſſer, Biſſen, Zeugniſſe, Faſs [uusi oikeinkirjoitus], mutta: Eschatologie. Sääntö koskee myös assimilaation kautta syntyneitä kaksois-s:iä: aſſimiliert, Aſſonanz.
• ennen kirjaimia l, n ja r, kun välistä on e-kirjain pudonnut pois: unſre, Pilſner mutta: Zuchthäusler, Oslo, Osnabrück.
• tavutettaessa myös tavun lopussa: Weſpe – Weſ-pe, Waſ-ſer, unſ-re
• aina ennen heittomerkkiä: ich laſſ’
• sanoissa tranſzendieren, tranſzendent jne., joissa jälkiosan -ſzendieren alussa oleva ſ nielaisee trans-etuliitteen lopussa olevan s:n.

Integraalimerkin (∫) esikuvana on kursivoitu pitkä s, ja se viittaa sanaan summa.

Varsin samannäköinen kuin integraalimerkki on esh-kirjain (ʃ), jota käytetään muun muassa kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa soinnittoman postalveolaarisen frikatiivin eli niin sanotun suhu‑s:n merkkinä.

Saksan kielen kaksois‑s eli ß on alkujaan kirjainyhdistelmästä ſs tai ſz muodostettu ligatuuri.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pitkä s Wikimedia Commonsissa