tapahtua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tapahtua (52-F) (taivutus[luo]) (vaillinainen taivutus)
- käydä, sattua jotakin
- Suomessa voi tapahtua mitä vaan koska vaan.
- Jos se voi tapahtua, niin se myös tapahtuu.
- Miksi näin saa tapahtua?
- olla meneillään
- Mitä täällä oikein tapahtuu?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ɑpɑhˌt̪uɑˣ/
- tavutus: ta‧pah‧tu‧a
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. käydä, sattua jotakin
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: tapahtuma, tapahtuminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tapahtua Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 641 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.