tapahtuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tapahtuminen (38)
- teonnimi verbistä tapahtua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tapahtuminen | tapahtumiset |
| genetiivi | tapahtumisen | tapahtumisten tapahtumisien |
| partitiivi | tapahtumista | tapahtumisia |
| akkusatiivi | tapahtuminen; tapahtumisen |
tapahtumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tapahtumisessa | tapahtumisissa |
| elatiivi | tapahtumisesta | tapahtumisista |
| illatiivi | tapahtumiseen | tapahtumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tapahtumisella | tapahtumisilla |
| ablatiivi | tapahtumiselta | tapahtumisilta |
| allatiivi | tapahtumiselle | tapahtumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tapahtumisena (tapahtumisna) |
tapahtumisina |
| translatiivi | tapahtumiseksi | tapahtumisiksi |
| abessiivi | tapahtumisetta | tapahtumisitta |
| instruktiivi | – | tapahtumisin |
| komitatiivi | – | tapahtumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tapahtumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tapahtumis- | |