e

e (ee) (iso kirjain E)

1. latinalaisen aakkoston kirjain, suomen aakkostossa viides
2. (IPA) puolisuppea lavea etuvokaali

[2] IPA:

• [2] IPA: ø (vastaava pyöreä)

e

1. (matematiikka) Neperin luku
2. (musiikki, sormintasoittimet) pikkusormi

• [1] pikkusormi: p, i, m, a

e (ee) (iso kirjain E)

1. pieni kirjain, aakkosten 5. kirjain

Äännetään puolisuppeana laveana etuvokaalina. Lyhyenä ja pitkänä ("ee") äännettäessä äänteissä ei ole laadullista eroa.^[1]

• IPA: [​e​] tai [​e̞​]
• SAMPA: [e]

• "ee"
• IPA: [e̞ː]
• SAMPA: [e:]

• Suomen kielen aakkoset: A a, B b, C c, D d, E e, F f, G g, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, O o, P p, Q q, R r, S s (Š š), T t, U u, V v, W w, X x, Y y, Z z (Ž ž), Å å, Ä ä, Ö ö

e

1. euro(a)

e

1. (musiikki) C-duuriasteikon kolmas, a-molliasteikon viides sävel

e (?, Katso oikea taivutustyyppi täältä) (taivutus)

1. (puhekieltä) en

   Ootsä koskaan käyny Italiassa?

   E. Ootsä?

   Oon, joo, ainaki kakstoista kertaa.

e, kaksipaikkainen verbi

1. syödä
2. (hyönteisestä) pistää, purra, syödä

ipe

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

e

1. kyllä, joo, näin on
2. oi, voi, ah

ho

ee

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

e

• katso e-

e

1. (rinnastuskonjunktio) ja

e

1. (rinnastuskonjunktio) ja; käytetään vain i:llä tai hi:llä alkavien sanojen edessä. (Muulloin y.)

   España e Italia – Espanja ja Italia

• y

e

1. (rinnastuskonjunktio) ja

e

1. (rinnastuskonjunktio) ja

• IPA: e

• ed (e:llä alkavien sanojen edellä)

e

1. rōmaji-transkriptio sanasta え
2. rōmaji-transkriptio sanasta エ
3. rōmaji-transkriptio sanasta ゑ
4. rōmaji-transkriptio sanasta ヱ

e

1. hän
2. se

e

1. tuli

ȇ

1. lauseen alussa korostavana tai ilmaisemassa yllätystä

   E, šta ima? – Hei, mitä kuuluu?

   E, otkud ti? – Hei, mistäs sinä [tulit]?

   E, a vidi ovo. – Hei, katsos tätä!

• IPA: /êː/
• tavutus: e

e (iso kirjain E)

1. pienaakkonen, aakkosten 8. kirjain

• Pohjoissaamen kielen aakkoset: A a, Á á, B b, C c, Č č, D d, Рđ, E e, F f, G g, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, Ŋ ŋ, O o, P p, Q q, R r, S s, Š š, T t, Ŧ ŧ, U u, V v, W w, X x, Y y, Z z, Ž ž, Ä ä, Ö ö, Å å

e

1. (rinnastuskonjunktio) ja

e

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoona verbistä fi

• este

e

1. objektia ilmaiseva sana