ö

 

Katso artikkeli Ö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

ö (öö) (iso kirjain Ö)

1. latinalaisen aakkoston kirjain, suomen aakkostossa 29.

• Käytössä mm. ruotsissa, virossa, vepsässä, unkarissa ja turkissa.

ö (öö) (iso kirjain Ö)

1. pieni kirjain, aakkosten 29. kirjain

Äännetään puolisuppeana pyöreänä etuvokaalina. Lyhyenä ja pitkänä ("öö") äännettäessä äänteissä ei ole laadullista eroa.^[1]

• IPA: [​ø​]

• "öö"
• IPA: [øː]

• Suomen kielen aakkoset: A a, B b, C c, D d, E e, F f, G g, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, O o, P p, Q q, R r, S s (Š š), T t, U u, V v, W w, X x, Y y, Z z (Ž ž), Å å, Ä ä, Ö ö

ö (iso kirjain Ö)

1. pienaakkonen, aakkosten 35. kirjain

• Pohjoissaamen kielen aakkoset: A a, Á á, B b, C c, Č č, D d, Рđ, E e, F f, G g, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, Ŋ ŋ, O o, P p, Q q, R r, S s, Š š, T t, Ŧ ŧ, U u, V v, W w, X x, Y y, Z z, Ž ž, Ä ä, Ö ö, Å å

ö yl. (2) (yks. määr. ön[luo], mon. epämäär. öar[luo], mon. määr. öarna[luo])

1. saari

   Hö-öns mö

   Heinäsaaren neito

ö (yks. gen. ön, mon. part. öid)

1. yö