Dichapetalaceae

Heimon kasvit ovat puita tai liaaneja, joiden haarat ovat korkkihuokosellisia. Lehdet sijaitsevat kierteisesti, korvakkeet ovat toisinaan ripsuisia ja lavan sivusuonet muodostavat silmukoita; suonitus on erityisen selvä lavan alapinnalla, jossa on usein myös litteitä rauhasia. Kukinto on viuhkomainen ja tavallisesti kasvanut kiinni lehden ruotiin (epifyllinen kukinto) ja siinä on pieniä, tavallisesti vastakohtaisia kukkia. Terälehdet ovat tavallisesti kaksiliuskaisia, joskus ehyitä, mustaksi kuivuvia. Mesiäinen on rengasmainen tai kahtena liuskana terälehtien kohdalla. Heteitä on viisi, ne ovat verhovastaisia; joskus heteitä on kolme toimivaa ja kaksi joutohedettä. Sikiäin on yhdislehtinen ja tavallisesti kehänpäällinen; luotit ovat enemmän tai vähemmän pistemäisiä ja nystyisiä. Hedelmä on litistynyt ja tavallisesti yksilokeroinen ja -siemeninen luumarja tai harvoin selkäluomainen kota; luumarja on lyhyen, tiheän ja kiiltävän pystykarvoituksen peittämä.^[1]

Ainakin samettimarjojen (Dichapetalum) suvussa on siemenen sisältämissä öljyissä hyvin myrkyllisiä happoja ja muita yhdisteitä (triterpeenejä), ja joidenkin lajien siemenet ovat vaipallisia. Erityisesti Tapura-suvun kukat ovat rakenteeltaan monimutkaisia.^[1]

Heimon levinneisyys käsittää tropiikin; vähiten lajeja on Malaijien saaristossa.^[1][2]

Dichapetalaceae-heimossa on kolme sukua ja 165 lajia. Niistä 130 kuuluu sukuun samettimarjat (Dichapetalum). Muut suvut ovat Stephanopodium ja Tapura.^[3] Heimon ikä voi olla (36–)20.7(–6.8) miljoonaa vuotta.^[1]

Cronquist (1981) vei heimon kelasköynnöskasvien yhteyteen lahkoon Celastrales, Takhtajan (1997) taas tyräkkikasvien yhteyteen lahkoon Euphorbiales. Lähin sukulaisheimo on Trigoniaceae.^[1]

• Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.

• Suomen Lajitietokeskus: Dichapetalaceae