Hedelmä

Hedelmä on kasvitieteen määritelmän mukaan emin sikiäimestä hedelmöityksen jälkeen kehittynyt elin, jossa ovat kasvin siemenet.

Hedelmät jaetaan kasvitieteessä kuiviin ja meheviin hedelmiin. Jälkimmäisiä edustavat esimerkiksi kurkku ja tomaatti^[1]. Kuivissa hedelmissä sikiäimen seinän solukot kuivuvat ja kovettuvat soluseinien paksuuntuessa ja puutuessa. Mehevissä hedelmissä sikiäimen seinän solukot laajenevat, ja osa niistä kehittyy ohutseinäisiksi ja meheviksi. Kuivat hedelmät jaetaan kolmeen tyyppiin sen mukaan, minkälaisista sikiäimistä ne kehittyvät, eli aukeaviin hedelmiin, pähkylöihin ja lohkohedelmiin. Mehevät hedelmät jaetaan marjoihin ja luumarjoihin. Luumarjoista voidaan erottaa myös kerrannaisluumarjat, jotka ovat usean luumarjan muodostamia rykelmiä.

Pohjushedelmiksi (esimerkiksi pohjusmarja tai pohjuspähkylä) nimitetään hedelmiä, joissa hedelmän muodostumiseen osallistuu sikiäimen lisäksi kukkapohjus ja sen osuus on suuri hedelmämäisestä rakenteesta. Pohjushedelmä voi olla kuiva hedelmä, kuten pohjuspähkylä, tai mehevä, kuten pohjusmarja. Kuivia pohjushedelmiä ovat esimerkiksi voikukkien lenninhaivenelliset pohjuspähkylät ja meheviä pohjushedelmiä ovat muun muassa mansikoiden ja omenoiden syötävät osat sekä ruusujen kiulukat. Nimitys epähedelmä perustuu tulkintaan, jossa hedelmään katsotaan kuuluvan vain sikiäimestä peräisin olevat solukot.^[2]

Pienehköjä sekä yleensä pyöreähköjä ja meheviä hedelmiä, kuten puutarhamansikkaa tai katajan käpyjä, kutsutaan yleiskielessä ja gastronomiassa marjoiksi, vaikka ne eivät kasvitieteellisessä mielessä marjoja olisikaan.