Rikala
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: suhtauduttava varauksella |
Rikala on Halikossa sijaitseva muinaismuistoalue, joka muodostuu merovingiaikaisesta polttokenttäkalmistosta sekä myöhäiseltä viikinkiajalta ja ristiretkiajalta peräisin olevasta ruumiskalmistosta. Se sijaitsee Halikonjoen tuntumassa peltoaukean keskellä nousevalla Rikalanmäella, jota kiertää alueen historiaa esittelevä muinaispolku. Rikalanmäellä on myös asutusta sekä Wiurilan kartanon entisiä rakennuksia, joissa toimivat kesäteatteri, ravintola sekä perinnerakentamiskeskus. Rikalanmäen eteläpuolella sijaitsee samaan Halikonjoen kulttuurimaisemaan kuuluva Rikalan linnavuori.[1]
Rikala 1000–1200 luvulla merkittävä kauppapaikka, jonka vuoksi alueelta on löydetty runsaasti pronssi- ja rautakausien esineistöä. Kansanperinteessä Rikalaa on väitetty myös muinaiskaupungiksi ja vielä 1800-luvun lopussa kylää kutsuttiin kansan kielessä Rikalan kaupungiksi.[2] Paikan nimen on uskottu tulevan väitetyistä rikkauksista. Toinen mahdollisuus on ruotsin sana "rike", joka tarkoitti alun perin mahtimiestä tai päällikköä.lähde?
Historia
muokkaaEsihistoria
muokkaaHalikonlahti ulottui vielä pronssi- ja rautakaudella pidemmälle mantereelle. Rikalanmäki sekä vieressä oleva Rikalan linnavuori olivat alkuaan veden rannalla. Viikinkiajalla viikingit kävivät ahkerasti kauppaa alueella. Sittemmin maan kohottua Rikalanmäki oli vielä pitkään keskiajalla purjehduskelpoisen Halikonjoen suulla.
Rikala saattoi olla alkuaan hämäläisten satama, sillä sieltä oli yhteys Hämeenlinnaan. Varmuutta ei ole, onko keskiaikaisissa asiakirjoissa Varsinais-Suomesta mainittu Portus Tavastorum, Hämäläisten satama, ollut juuri Rikala, mutta lähialueilla ei ole ollut muita merkittäviä kauppapaikkoja.[3]
Ulkomaiset kauppiaat, jotka pääosin tulivat luultavammin Gotlannista, kävivät tiuhaan kauppaa alueella. Metallit ja aseet yms. vaihtuivat suomalaisten ja hämäläisten turkiksiin. Rikalanmäen vieressä sijaitseva linnavuori oli varustettu alueen puolustusta varten. Halikonjoen varrella on olemassa muitakin mahdollisia linnavuoria. Suuret aselöydöt kertovat päälliköllä olleen käytössään aseistettuja joukkoja.
Rikalanmäen ja linnavuoren uskotaan olleen pysyvästi asuttuja. Rautakaudella veden laskettua alueella aloitettiin maanviljely, ja pysyvä asutus levisi Rikalaa ympäröiville alueillekin. Kauppa kasvoi alueella, ja löydöt kertovat epäsuorista yhteyksistä jopa Arabiaan saakka. Suurin osa löydöistä on juuri 1000- ja 1100-luvuilta eli Rikalan kukoistuskaudelta. Samalta ajalta on kalmistokin. Haudoista on löytynyt paljon arvokkaita löytöjä, miekkoja ja jopa vaatteiden jäänteitä, joiden avulla on saatu tutkittua tuon ajan elämää. Merkittävimmät löydöt ovat Gicelin-miekka ja Halikon käädyt.
Vaikka Rikalan kulttuuri alkoi olla rautakauden lopulla jo lähellä Aurajokilaakson kulttuuripiiriä, pakanuus säilyi vahvana. Syynä tähän on pidetty aktiivisia yhteyksiä pakanallisten hämäläisten kanssa, joiden kanssa rikalalaiset kävivät rikasta kauppaa. Rikalasta on löytynyt sekä kristinuskoon, että pakanuuteen viittaavia löytöjä. Oletettavasti kristinusko oli tullut Rikalaan jo varsin varhain kauppiaiden myötä.
Perimätiedon mukaan toinen ristiretki Suomeen alkoi Birger-jaarlin maihinnousulla Rikalaan.[4] Joka tapauksessa 1200-luvulla kristinuskon juurtuminen muutti suuresti Rikalaa. Vanhan Halikon muinaispitäjän merkitys hävisi, kun valtaan astuivat Ruotsin kruunu ja katolinen kirkko. Päällikön valta loppui, ja aluetta alkoivat hallita sinne syntyneet suuret kartanot: Joensuu, Wiurila ja Vuorentaka.
Muinaisen Rikalan alueella tehtiin ensimmäiset aarrelöydöt vuonna 1862. Vuonna 1890 löytyivät kuuluisat Halikon käädyt. Kuitenkin vasta 1950-luvulla aloitettiin arkeologiset kaivaukset, jolloin löydettiin kalmisto. Noin 50 hautaa tutkittiin, ja niistä löytyi lukuisia aseita, henkilökohtaisia esineitä, arvokkaita rahoja ja jopa jäännöksiä vaatteista. Löydöt olivat pääosin vuosilta 1000–1200.
Nykyaika
muokkaaAlun perin Wiurilan kartanon rakennuttamat talli- ja maneesirakennukset, joissa viime vuosina toimivat mm. ravintola ja kesäteatteri, siirtyivät Halikon kunnalta Salon kaupungille vuoden 2009 kuntaliitoksessa. Salon kaupunki myi rakennukset ja vuokrasi tontin 2014 halikkolaiselle Antiikkiverstas Wilma Oy:lle. Maaliskuussa 2019 Antiikkiverstas Wilma Oy asetettiin konkurssiin[5]. Yrittäjä tuomittiin käräjäoikeudessa myös Rikalanmäellä tapahtuneesta muinaisjäännösten tuhoamisesta [6].
Rikala fiktiossa
muokkaaKirjailija Karl von Schoultz kirjoitti nimimerkillä Kalle Anttooni vuonna 1954 nuortenkirjan Kumpulankylän pakanakalmisto, joka on tosipohjainen kuvaus Rikalan kalmiston kaivauksista kolmen helsinkiläisen koulupojan näkökulmasta.
Lähteet
muokkaa- Anna-Liisa Hirviluoto, Kari Pitkänen: Halikon historia I. Halikon kunta, 1992. ISBN 952-90-3797-X
- Anna-Liisa Hirviluoto, Rikala kukoisti kuin muinaiskaupunki, Kivikirveestä kännykkään
- Salon Seudun Sanomien erikoisliite esihistoriasta. 1999.
- Salon Seudun Sanomat
Viitteet
muokkaa- ↑ Tutustu Salon alueen muinaisjäännöksiin Salon historiallinen museo. Viitattu 22.6.2023.
- ↑ Hjalmar Appelgren: Suomen muinaislinnat, s. luettelon sivu 63. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1891.
- ↑ Halikon historia I, s. 117
- ↑ Kokemäen historiaa Kokemäen kaupunki. Viitattu 31.12.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Salon Seudun Sanomat: Antiikkiverstas Halikon Rikalanmäellä kaatui verovelkoihin sss.fi.
- ↑ MTV uutiset: Yrittäjä tuhosi yhtä Suomen merkittävimmistä muinaisjäännöksistä mtvuutiset.fi.