Pjongjang
Pjongjang (/pʰjʌŋjaŋ/, kor. 평양직할시, Pyeongyang-jikhalsi, hanja 平壤直轄市, McCune-Reischauer P’yŏngyang-chikhalsi) on Korean demokraattisen kansantasavallan eli Pohjois-Korean pääkaupunki. Se sijaitsee maan länsiosassa Daedongjoen varrella Keltaisenmeren rannikon itäpuolella. Vuoden 2008 väestönlaskennan mukaan kaupungissa oli 3 255 288 asukasta.[1]
| Pjongjang (평양직할시) |
|
|---|---|
 Näkymiä Pjongjangiin. |
|
  Pjongjang |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Pohjois-Korea |
| Väkiluku (2008) | 3 255 288[1] |
Pjongjang on Pohjois-Korean suurin kaupunki ja hallinnollinen keskus. Se muodostaa oman, maakuntajaon ulkopuolisen kaupunkialueensa (jikhalsi), joka on suoraan maan keskushallinnon alaisuudessa.
Maantiede
muokkaaPjongjangin kaupunki sijaitsee Daedongjoen syvänteessä, joka muodostuu tasangosta lännessä ja kukkuloista idässä. Yksi syy kaupungin rakentamiselle nykyiselle paikalleen olivat kukkuloiden muodostama suoja ja mahdollisuus purjehtia Daedongia pitkin Pjongjangiin saakka.[2]
Pjongjangissa on lämpimintä heinä- ja elokuussa, jolloin päivän keskilämpötila on 21–29 °C. Viileintä on tammikuussa, jolloin päivän keskilämpötila on −13 – −1 °C. Suurimmat sateet saadaan heinä- ja elokuussa, ja niiden aikana sataa noin 490 millimetriä. Vuosittainen sadanta on noin 940 millimetriä.[3]
|
Pjongjangin ilmastotilastoa
Lähde: WMO[3]
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Historia
muokkaaTarinan mukaan Pjongjang perustettiin vuonna 1122 eaa. paikalle, jolla oli aiemmin sijainnut korealaisten ensimmäisen kuninkaan Dangunin pääkaupunki vuonna 2333 eaa. Kaupungin kirjoitettu historia alkaa kuitenkin vasta vuodesta 108 eaa, jolloin kiinalaiset perustivat kauppasiirtokunnan lähelle nykyistä kaupunkia. Vuonna 427 Pjongjangista tuli Goguryeon kuningaskunnan pääkaupunki. Kiinalaiset maahantunkeutujat valtasivat kaupungin vuonna 668 ja myöhemmin siitä tuli korealaisen Goryeo-dynastian toinen pääkaupunki. Vuonna 1592 kaupungin valtasivat japanilaiset ja 1600-luvulla mantšut.[4]
Korean avauduttua ulkomaailmalle Pjongjangista pyrittiin tekemään kristinuskon levittämisen keskus. Kaupunkiin rakennettiin yli 100 kirkkoa ja 1880-luvulla kaupungissa sanottiin olevan enemmän protestanttisia lähetyssaarnaajia, kuin missään muualla Aasiassa. Pjongjang kärsi huomattavia tuhoja Kiinan–Japanin sodan aikana. Sotaa seurasi kulkutauti vuonna 1895, jonka jälkeen suuri osa kaupungista hylättiin ja raunioitui. Korean Japanin miehitysaikana vuosina 1910–45 Pjongjangista kehittyi teollisuuden keskus ja Korean sodan aikana kaupunki kärsi jälleen tuhoja ilmaiskuissa. Sodan aikana YK:n joukot valtasivat sen vuonna 1950, mutta se menetettiin sotaan liittyneille Kiinan kommunisteille. Sodan jälkeen kaupunki jälleenrakennettiin Kiinan ja Neuvostoliiton tuen avulla.[4]
1980- ja 1990-luvuilla kaupunkiin rakennettiin useita uusia rakennuksia sen johtavan aseman tähdentämiseksi. Monet rakennushankkeet pyrittiin saada valmistumaan Kim Il Sungin 80-vuotispäiviin mennessä vuonna 1992. Valmistuneisiin hankkeisiin kuuluivat esimerkiksi nelikaistainen moottoritie demilitarisoidulle vyöhykkeelle, jonka varrelle on rakennettu uusia asuintaloja.[5]
Politiikka ja hallinto
muokkaaAluejako
muokkaaVuonna 2011 Pjongjang jakautui hallinnollisesti kahdeksaantoista kuyok- ja kahteen kun-alueeseen.
| Pjonjangin hallinnollinen jako[2] | |||
|---|---|---|---|
| # | Nimi | Väkiluku | |
| kuyok- ja kun-alueet | |||
| 1 | Jung (Keskusta) | 131 333 | |
| 2 | Phyongchon | 81 142 | |
| 3 | Moranbon | 43 404 | |
| 4 | Pothonggan | 105 180 | |
| 5 | Sosong | 147 138 | |
| 6 | Taesong | 115 739 | |
| 7 | Taedonggang | 207 081 | |
| 8 | Tongdaewon | 43 561 | |
| 9 | Sonkyo | 148 209 | |
| 10 | Samsok | 62 790 | |
| 11 | Unjong | 47 569 | |
| 12 | Ryongsong | 95 891 | |
| 13 | Sunan | 91 791 | |
| 14 | Hyongjesan | 60 032 | |
| 15 | Mangyongdae | 321 690 | |
| 16 | Sadong | 140 869 | |
| 17 | Ryokpho | 82 548 | |
| 18 | Rakrang | 282 681 | |
| 19 | Kangdong | 221 539 | |
| 20 | Kangnam | 69 279 | |
Liikenne
muokkaaPjongjangissa on 1970-luvulla rakennettu kaksilinjainen metro, jonka radalla on pituutta 22,5 kilometriä. Kaupungissa on myös raitiovaunuja, johdinautoja ja linja-autoja. Yksityisautoilu on harvinaista; henkilöautoista 90 % on valtion virka-autoja, jotka käyttävät valkoista rekisterikilpeä. Harvat yksityisautot, jotka tunnistaa keltaisista rekisterikilvistä, ovat pääasiassa Japanista paluumuuttaneiden korealaisten omistamia.
24 kilometrin päässä Pjongjangin keskustasta sijaitsee Sunanin kansainvälinen lentoasema, josta on valtion omistaman Air Koryo -lentoyhtiön viikoittaisia lentoja Pekingiin, Shenyangiin ja Vladivostokiin. Lentoasemalla on toisinaan myös reittilentoja Macaoon, Incheoniin ja Japaniin. Air Koryo on myös ilmoittanut järjestävänsä Pohjois-Korean sisäisiä lentoja.
Kaupungista on myös junayhteydet Pekingiin ja Moskovaan. Junamatka Pekingiin kestää 23 tuntia ja matka Moskovaan seitsemän vuorokautta.
Talous
muokkaaPjongjang on Pohjois-Korean teollisuuden keskus. Teollisuuden kehittymiseen ovat vaikuttaneet alueen luonnonvarat, kuten hiili, rauta ja kalkkikivi. Alueella on myös hyvät liikenneyhteydet teollisuuden tarpeisiin. Teollisuuden kulmakiven muodostaa koneteollisuus, jonka lisäksi tuotetaan esimerkiksi sementtiä, keraamia ja aseita. Kevyen teollisuuden aloihin kuuluvat esimerkiksi tekstiilit ja ruoka. Kaupungin reunamilla harjoitetaan maataloutta.[4]
Nähtävyydet
muokkaaPjongjangissa on laajoja aukioita sekä valtavan kokoisia kerrostaloja ja monumentteja. Ympäri kaupunkia on pystytetty lukemattomia patsaita ja monumentteja, jotka on omistettu joko Kim Il-Sungille, Kim Jong-Ilille tai Juche-aatteelle.
Kaupungin korkein rakennus on 105-kerroksinen Ryugyŏng-hotelli. Kaupungissa on myös 170-metrinen Juche-aatteen torni, joka pystytettiin vuonna 1982 Kim Il-Sungin 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.[5] Eräs toinen korkeutensa takia huomattava nähtävyys on 150-metrinen Pjongjangin televisiotorni.
Kaupungin muita merkittäviä maamerkkejä ovat vuonna 1959 perustettu Pjongjangin eläintarha, katsojapaikoilta maailman suurin urheiluareena Reungnado, Kim Il-Sungin kunniaksi pystytetty maailman suurin riemukaari ja Kim Il-Sungin ilmoitettu syntymäpaikka Mangyongdaen kukkulalla. Vuonna 2001 valmistunut Korean Yhdistymisen riemukaari rakennettiin Pjongjangiin Korean yhdistymisen toivossa.
Ystävyyskaupungit
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b DPR Korea 2008 Population Census National Report (pdf) 2009. Central Bureau of Statistics Pyongyang, DPR Korea. Arkistoitu 31.3.2010. Viitattu 22.8.2017.
- ↑ a b Rainer Dormels: Profiles of the cities of DPR Korea – Pyongyang (pdf) North Korea's Cities. Jimoondang. Seoul. Universität Wien. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Pyongyang World Meteorological Organization. Viitattu 8.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c P’yŏngyang Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Ilpyong J. Kim: Historical Dictionary of North Korea, s. 107-108. Scarecrow Press, 2003. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pjongjang Wikimedia Commonsissa
Matkaopas aiheesta Pjongjang Wikimatkoissa