Pierre Mendès France

 

Pierre Mendès France syntyi sefardijuutalaisperheeseen, jonka esivanhemmat olivat saapuneet Ranskaan Portugalista ja Espanjasta.^[2] Hän opiskeli Pariisin yliopistossa, josta hän valmistui lakitieteen tohtoriksi ja hänestä tuli Pariisin asianajajakunnan nuorin jäsen vuonna 1928. Vuonna 1924 hän liittyi radikaalipuolueeseen (Parti Radical), joka edusti Ranskan keskiluokkaista keskustavasemmistoa. Vuonna 1932 Mendès France valittiin kansallisen parlamentin jäseneksi ja vuonna 1936 Leon Blumin johtamaan kansanrintamahallitukseen (Front Populaire). Toisen maailmansodan aikana hän liittyi Ranskan ilmavoimiin. Hän oli vangittuna Vichyn hallituksen aikana. Vuonna 1942 hän pakeni Englantiin ja liittyi de Gaullen Vapaan Ranskan joukkoihin.

De Gaulle valitsi Mendés Francen finanssikomissionääriksi Algeriaan. Hän johti ranskalaista valtuuskuntaa Bretton Woodsin konferenssissa 1944. De Gaullen palatessa Pariisiin syyskuussa 1944 Mendès France valittiin kansantalousministeriksi. Hän oli pian vaikeuksissa finanssiministeri René Plevenin kanssa. Mendès France suositteli valtion säätelyä tuotannossa ja tavaroiden hinnoissa pitääkseen inflaation kurissa, kun taas Pleven suosi vapaiden markkinoiden politiikkaa. De Gaulle puolusti Pleveniä ja Mendès France erosi de Gaullen epäillessä hänen kyvykkyyttään. Hänet valittiin kuitenkin Kansainvälisen jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajaksi.

Mendès France valittiin uudelleen Ranskan parlamenttiin. Hän yritti muodostaa hallitusta vuonna 1953, mutta ei saanut tarpeeksi kannatusta. Ranska oli vaikeuksissa entisten siirtomaidensa kanssa Indokiinassa ja Pohjois-Afrikassa. Mendès France oli kolonialismin purkamisen kannattaja. Indokiinan sodassa ranskalaiset joukot hävisivät Điện Biên Phủn taistelun kommunistiselle vapautusliike Việt Minhille. Joseph Lanierin hallituksen erottua Mendès France valittiin pääministeriksi kesäkuussa 1954. Nuori François Mitterrand, Ranskan tuleva presidentti, toimi hänen hallituksena sisäministerinä.

Mendès France neuvotteli välittömästi aselevosta Việt Minhin johtajan Ho Tši Minhin kanssa. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin Ranskan täydellinen vetäytyminen Indokiinasta. Parlamentti hyväksyi vetäytymisen 471 äänellä 14 vastaan. Radikaalit nationalistiryhmät ja katoliset vastustivat vetäytymistä. Seuraavaksi Mendès France suuntasi Pohjois-Afrikkaan. Hän neuvotteli sopimuksen Tunisian nationalistijohtajan Habib Bourguibain kanssa Tunisian itsenäistymisestä ja aloitti keskustelut nationalistijohtajien kanssa Marokossa Ranskan vetäytymisestä. Hän myös suosi keskusteluja nationalistien kanssa Algeriassa. Miljoonat siirtomaissa asuneet ranskalaiset kuitenkin vastustivat Ranskan vetäytymistä, joten tilanteeseen ei saatu helppoa ratkaisua.

Helmikuussa 1955 Mendès Francen hallituksen kaatoi liitto, johon kuului siirtolaisia, kommunisteja ja muita. Mendès France toivoi, että radikaalipuolueesta voisi tulla Ranskan politiikan johtava uudistuspuolue. Hän osallistui Euroopan integraatioon ja auttoi Euroopan yhteisön syntymistä sekä ehdotti laajoja taloudellisia uudistuksia. Hän myös suosi puolustusyhteistyötä muiden Euroopan maiden kanssa, mutta kansalliskokous rajoitti Euroopan puolustusyhteistyötä, koska Länsi-Saksan osallistumista vastustettiin.

Mendès France luopui radikaalipuolueen puheenjohtajuudesta vuonna 1957, mikä johtui Algerian sotaa koskevista erimielisyyksistä puolueen konservatiivisiiven johtajan Edgar Fauren kanssa. Hän vastusti muiden vasemmistopoliitikkojen tapaan de Gaullen nousua valtaan toukokuussa 1958 ja johti Yhdistyneitä demokraattisia voimia, anti-gaullistista ryhmää. Hän menetti parlamenttipaikkansa marraskuun 1958 vaaleissa. Vuonna 1959 hänet erotettiin radikaalipuolueesta puolueen enemmistön hyväksyessä de Gaullen. Hän liittyi yhdistyneeseen sosialistipuolueeseen (PSO), joka oli pieni vasemmistopuolue. Vuonna 1967 hän palasi parlamenttiin PSO:n jäsenenä, mutta menetti vuonna 1968 parlamenttipaikkansa gaullistien suuren vaalivoiton vuoksi. François Mitterrandin muodostaessa uuden sosialistipuolueen (PS) vuonna 1969 Mendès France kannatti häntä, mutta ei enää yrittänyt toista kertaa paluuta politiikkaan.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre Mendès France Wikimedia Commonsissa