[go: up one dir, main page]

Indokiina

Alue Kaakkois-Aasiassa

Indokiina eli Taka-Intia on alue Kaakkois-Aasiassa. Siihen kuuluvat Kambodža, Laos, Länsi-Malesia, Myanmar, Singapore, Thaimaa ja Vietnam.[1]

Indokiinan määritelmä:
  Luetaan aina kuuluvaksi alueeseen
  Luetaan usein kuuluvaksi alueeseen
  Luetaan joskus kuuluvaksi alueeseen

Alueen on katsottu olevan sekoitus intialaista ja kiinalaista kulttuuria, mistä se on saanut nimensä.[2]

Poliittinen jako

muokkaa

Indokiinan kaikki maat ovat ASEANin jäseniä.

Valtiot

muokkaa
Valtio Pinta-ala (km2)[3] Väkiluku (2009)[4] Väestötiheys (/km2) Pääkaupunki valtiomuoto viralliset kielet valuutta BKT USD (2009)[5] BKT per asukas (2009)
  Kambodža 181 035 14 805 000 82 Phnom Penh perustuslaillinen monarkia khmer Kambodžan riel 10 900 000 000 $800
  Laos 236 800 6 320 000 27 Vientiane kansantasavalta lao Laosin kip 5 721 000 000 $900
  Malesia 329 847 28 318 000 83 Kuala Lumpur perustuslaillinen monarkia malaiji Malesian ringgit 191 400 000 000 $14 900
  Myanmar 676 578 50 020 000 74 Naypyidaw liittotasavalta burma kyat 26 820 000 000 $500
  Singapore 710,2 4 987 600 7 023 Singapore tasavalta englanti, mandariinikiina, malaiji, tamili Singaporen dollari 177 100 000 000 $35 500
  Thaimaa 513 120 67 764 000 132 Bangkok perustuslaillinen monarkia thai Thaimaan baht 263 500 000 000 $3 900
  Vietnam 331 210 88 069 000 265 Hanoi kansantasavalta vietnam Vietnamin đồng 97 120 000 000 $1 100

Historia

muokkaa

Indokiinan nimi yhdistetään yleensä tanskalais-ranskalaiseen maantieteilijään Conrad Malte-Bruniin, joka viittasi alueeseen termillä indo-chinois vuonna 1804, ja skotlantilaiseen kielitieteilijään John Leydeniin, joka taasen käytti termiä Indo-Chinese kuvaillakseen alueen asukkaita ja heidän kieliään vuonna 1808.

Käännös suomeksi 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Indochina

Maantiede

muokkaa

Valtaosa Indokiinasta on metsäistä ylänköä tai vuoristoa. Indokiinassa kasvaa suuria sademetsiä, joita on kuitenkin pitkään hävitetty laajoilla hakkuilla. Hakkuut uhkaavat alueen eläimistön ja kasviston korkeaa biodiversiteettiä.[6]

Indokiinan joet ovat elinehto miljoonille ihmisille. Mekongin ja Punaisenjoen suistot ovat hedelmällisiä ja laajalti viljeltyjä alueita. Kambodžassa sijaitseva Tonle Sapin järvi kutistuu olemattomiin kuivalla kaudella ja sadekauden aikana se tapaa kasvaa Kaakkois-Aasian suurimmaksi makean veden altaaksi.[7]

Indokiinaksi ei aina lasketut Thaimaa, Malesia ja Myanmar poikkeavat hieman Ranskan entisistä siirtomaista. Thaimaassa metsäisten ylänköjen ja soisten rannikoiden lisäksi löytyy myös savannia. Maan keskiosassa olevat tasangot ovat tärkeitä viljelysmaita. Bengalinlahden rannalla oleva alanko, etenkin Iravadijoen suisto, on Myanmarin asutuimpia sillä maan pohjoisosa on huonokulkuista vuoristoa.[8]

Malakan niemimaan sisäosaa hallitsevat poimuvuoret, joiden juurella on kapea tasainen rannikkovyöhyke ennen merta. Rantavyöhyke on matalaa ja soista alankoa, jota halkoo lukuisat joet.[9]

Indokiinassa vallitsee kostea trooppinen ilmasto, joka suosii alueelle omaperäistä orientaalista eliökuntaa.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9

Viitteet

muokkaa
  1. Indokiina ~ Taka-Intia Eksonyymit. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 12.5.2020.
  2. Martin et al., s. 155
  3. Country Comparison :: Area CIA World Factbook. Arkistoitu 9.2.2014. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  4. Table A.1. Total Population by Sex in 2009 and Sex Ratio by Country In 2009 (Medium Variant) Population Division of the Department of Economic and Social Affairs of the United Nations Secretariat. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  5. Country Comparison :: GDP CIA World Factbook. Arkistoitu 27.12.2018. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  6. Martin et al., s. 144
  7. Martin et al., s.153-154
  8. Martin et al., s. 156-157
  9. Martin et al., s. 152

Aiheesta muualla

muokkaa