Palau

 

 

 

Palaun saariryhmä sijaitsee noin 800 kilometriä itään Filippiineistä. Se on Mikronesian Karoliinien läntisin saaristo.^[7] Palau muodostuu noin 340 saaresta, ja niistä 14 on asuttuja.^[8] Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 459 km².^[1]

Palaun pääsaaria ympäröi lähes yhtenäinen valliriutta, joka on lounais-koillissuunnassa melkein 115 kilometriä pitkä ja joka katkeilee saarten itäpuolella. Riutan sisällä on suuri laguuni.^[9] Suurin saari on 376 neliökilometrin laajuinen tulivuorisaari Babeldaob.^[7] Siellä on myös maan korkein kohta, 242-metrinen Ngerchelchuus. Tulivuoriperäisiä ovat myös Babeldaobin eteläpuolella olevat Koror, Malakal ja Ngerekebesang, mutta niiden eteläpuolelta alkaa satojen korallisaarten ketju, joka jatkuu 45 kilometrin päähän Peleliuun. Suurimmissa korallisaarissa on murtovesijärviä ja ne voivat kohota yli 100 metrin korkeuteen. Pääriutan ulkopuolella, 40 kilometriä Babeldaobin pohjoispuolella on Kayangel ja Peleliusta 10 kilometriä etelään Angaur. Palaun saaristosta 290 kilometriä lounaaseen on kolme pientä valtioon kuuluvaa atollia.^[9]

Palaulla vallitsee trooppinen ilmasto. Vuosittainen keskilämpötila on noin 27 astetta. Sadetta saadaan ympäri vuoden, vähiten helmi-, maalis- ja huhtikuussa. Vuoden sadanta on noin 3 700 mm. Saari ei ole varsinaisella taifuunien reitillä, mutta silloin tällöin hirmumyrskyt ulottuvat sinnekin kesäkuusta joulukuuhun ulottuvalla taifuunikaudella.^[7]

Palaulla on Mikronesian monipuolisin luonto, johon on vaikuttanut Uuden-Guinean ja Filippiinien läheisyys. Suurta osaa saarista peittää tiheä trooppinen metsä, mutta Babeldaobilla on suuria alueita kaadettu ja muutettu ruohikoksi. Ylänkömetsissä ovat varsin kotoperäisiä, ja yleisin latvustokasvi on Campnosperma brevipetiolata. Alankoalueilla on suometsiä ja rannikolla sekä jokivarsilla mangrovea, jonka valtakasvit kuuluvat punamangrovepuihin. Maanisäkkäitä on vain kaksi lepakkolajia. Yksi sammakko, kuusi gekkoa, kolme skinkkiä ja yksi käärme ovat kotoperäisiä. Suolaisen veden suistokrokotiili on Palaulla esiintymisalueensa reunalla ja sitä uhkaa elinympäristön tuhoutuminen.^[7]

Sukeltaminen on Palaulla suosittua, sillä siellä on paljon vedenalaista nähtävää: koralliriuttoja, jyrkänteitä, luolia, laivahylkyjä ja järvi, jossa elää miljoonia sykkiviä meduusoita.^[10] Merialueilla on arvioitu elävän 300 sienieläinlajia, 185 merietanaa ja 1 200–1 500 kalalajia. Useimmat merieläinten lajit eivät ole endeemisiä, poikkeuksena helmivenelaji Nautilus belauensis. Korallien vaaleneminen oli suuri ongelma El Niño -vuonna 1997–1998.^[11]

Palau asutettiin useassa aallossa vuosien 3000–2000 eaa. aikana. Ensimmäisten asukkaiden arvellaan olleen filippiiniläisiä, Indonesian malaijia, Uudesta-Guinean melanesialaisia ja joitakin polynesialaisia Mikronesian reunasaarilta.^[12][13]

Ensimmäiset asukkaiksi tai kauppakumppaneiksi pyrkineet eurooppalaiset olivat brittejä 1700-luvun loppupuolella. Vuonna 1783 saarille saapui englantilainen kapteeni Henry Wilson, joka haaksirikkoitui riutalle.^[14] Palau oli ensimmäisen sadan vuoden ajan lähinnä satunnaisten valaanpyytäjien ja kauppiaiden kohde. Eurooppalaiset toivat kuitenkin saarille uusia tauteja ja tuliaseita.^[15]

Espanjasta tuli Palaun ensimmäinen siirtomaaisäntä, kun se alkoi 1885 hallinnoida saaria Filippiineiltä.^[14] Vuonna 1899 Espanja myi saaret Saksalle 25 000 000 Espanjan pesetalla^[16]. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani miehitti saaret ja sai niiden hallinnan osana Eteläisen Tyynenmeren mandaattia aina toiseen maailmansotaan saakka, jolloin Yhdysvallat otti saaret haltuunsa.^[14] Japanilaiset olivat tehneet Kororista koko mandaattialueensa pääkaupungin, ja siitä alkoi kasvaa paikallinen metropoli. Japanin aikana Palau siirtyi myös omavaraistaloudesta markkinatalouteen.^[17]

Yhdysvallat hallitsi Palauta osana Tyynenmeren saarten huoltohallintoaluetta ("Trust Territory of the Pacific Islands"). Vuonna 1979 palaulaiset äänestivät Mikronesian liittovaltioon liittymistä vastaan.^[14] Saaret saivat itsehallinnon 1981, ja Palau teki 1982 Compact of Free Association -sopimuksen Yhdysvaltain kanssa liitännäisvaltioasemasta. Sopimus hyväksyttiin kuitenkin vasta 1993, sillä Palaun perustuslaki määritteli valtion ydinaseettomaksi, mikä oli puolestaan Yhdysvaltain etujen vastaista. Lopulta 1992 hyväksyttiin perustuslain lisäys, jonka mukaan yksinkertainen enemmistö voisi kumota perustuslain ydinaseettomuuden määrittävän pykälän.^[15] Palau itsenäistyi 1994 ja liittyi YK:hon.^[14]

Kororin ja Babeldaobin yhdistänyt silta sortui syyskuussa 1996, mikä aiheutti talousongelmia, kun pääkaupunki ja tärkein lentoasema menettivät tieyhteyden. Sitä kautta kulki myös tietoliikenneyhteyksiä, vettä ja sähköä. Japani tuki 25 miljoonalla dollarilla uuden Koror–Babeldaob-sillan rakentamista, ja uusi silta valmistui 2002.^[15]

Lokakuussa 2009 Palauhun asettui kuusi Guantanamosta vapautettua uiguuria. Tammikuussa 2010 Yhdysvallat avusti Palauta 250 miljoonalla dollarilla. Presidentti Johnson Toribiong ei myöntänyt avustuksen ja uiguurien välillä olleen mitään yhteyttä.^[18]

Palau on presidenttijohtainen tasavalta, jossa Palaun presidentti toimii sekä valtionpäämiehenä että hallituksen johtajana. Presidentti sekä varapresidentti valitaan vaalein joka neljäs vuosi.^[19][20] Presidentti voi olla peräkkäin virassa korkeintaan kaksi nelivuotiskautta.^[21] Vuonna 2020 presidentiksi valittiin Surangel Whipps Jr., joka oli edellisen presidentin Tommy Remengesaun lanko.^[20] Päälliköiden neuvosto neuvoo presidenttiä perinteisiin liittyvissä asioissa.^[19]

Palaun kansalliskongressi, Olbiil era Kelulau, on kaksikamarinen. Edustajat molempiin kongressin huoneisiin valitaan vaalein.^[19] Senaatissa on 13 ja edustajainhuoneessa 16 jäsentä. Senaatin jäsenet valtiaan koko maan kattavasta vaalipiiristä, kun taas jokaisesta Palaun osavaltiosta valitaan yksi edustaja alahuoneeseen. Palaussa ei ole puolueita, vaikka mikään laki ei estä sellaisten perustamista. Poliitikot jakautuvat usein löyhiin liittoumiin, joiden taustalla on suku- tai klaaniyhteydet.^[20]

Palaulla ei ole omia puolustusvoimia; Yhdysvallat huolehtii sen turvallisuudesta.^[19] Palau on tehnyt Yhdysvaltain kanssa Compact of Free Association -sopimuksen, joka takaa Palaun itsenäisyyden mutta liitännäisvaltiona sitoo maan taloudellisesti ja sotilaallisesti lähelle Yhdysvaltoja. Palaulla on läheiset suhteet myös muun muassa Taiwaniin. Valtio on yksi niistä harvoista, jolla on diplomaattiset suhteet Taiwaniin, ja esimerkiksi presidentti Whipps lupasi 2021 säilyttää tukensa Taiwanilla.^[20]

 

Palaun 16 perinteistä asutuskeskusta muodostavat kukin oman osavaltionsa, jolla on kuvernööri ja paikallishallinto.^[13] Suluissa on niiden asukasluku vuonna 2020.^[22]

• Aimeliik (363 asukasta)
• Airai (2 529)
• Angaur (114)
• Hatohobei (39)
• Kayangel (41)
• Koror (11 400)
• Melekeok (318)
• Ngaraard (396)
• Ngarchelong (384)
• Ngardmau (238)
• Ngatpang (289)
• Ngchesar (319)
• Ngaremlengui (349)
• Ngiwal (312)
• Peleliu (470)
• Sonsorol (53)

 

Palaun suurin työllistäjä on valtio, ja talouden tärkein ala on matkailu, jonka osuus bruttokansantuotteesta on noin 40 prosenttia. Valtiolla puolestaan on töissä noin 30 prosenttia työvoimasta. Palau saa huomattavasti tukea Yhdysvalloilta, ja valtiontalous onkin riippuvainen ulkomaalaisesta tuesta. Vuonna 2019 Yhdysvaltain tuki kattoi noin neljänneksen kaikista valtion kuluista.^[23]

Palaun talous on varsin haavoittuvainen erilaisille taloudellisille ja luonnollisille iskuille. Maa on pieni, maantieteellisesti eristäytynyt ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille altis. Lisäksi talous on voimakkaasti riippuvainen matkailusta, minkä takia talouskasvu ei ole tasaista. Matkailijoiden määrän lasku vuoden 2016 jälkeen on kääntänyt talouskasvun laskuun.^[24] Koronapandemian takia talous laski vuosina 2020 ja 2021. Ensin 8,7 prosenttia ja sitten 19,7 prosenttia.^[23]

Varsinkin maaseudulla palaulaiset turvautuvat omavaraistalouteen. Monet viljelevät taaroa, bataattia ja kassavaa sekä kasvattavat sikoja. Kalastusta harjoitetaan sekä omavaraisesti että pienimuotoista myyntiä varten.^[25] Palaun vienti on varsin pientä, ja maa tukeutuu varsin vahvasti tuontiin. Vientituotteita ovat pakastekala, akvaariokalat, koristesimpukat ja -korallit, kookosöljy ja käsityöt.^[23]

Palaun työvoimasta huomattava osa on ulkomaalaisia. Työluvalla maassa työskenteli 2022 yli 5 700 ihmistä. Eniten oli filiippiiniläisiä, bangladeshilaisia ja kiinalaisia.^[26] 2000-luvun alussa ulkomaalaisten osuus oli yli kaksi viidesosaa koko työvoimasta.^[25]

Palaulla on kolme lentokenttää. Kororissa toimii maan ainoa varsinainen satama.^[1] Saarilla ei ole julkista liikennettä, mutta kävelijä saa usein kyydin. Saarten välillä liikutaan yksityisillä pikaveneillä. Valtio järjestää venekyytejä muilta saarilta Kororille.^[27]

Palaun asukasluku on vuoden 2020 väestönlaskun mukaan 17 614. Väestö on pysynyt koko 2010-luvun lähes samoissa lukemissa.^[28] Asukkaista palaulaisia on 11 692. Suurin vähemmistöryhmä on Filippiinien kansalaiset, joita on Palaun asukkaista 17,4 prosenttia.^[29] Maahan alkoi 1900-luvun lopussa muuttaa ulkomaalaisia työnperässä, ja ulkomaalaisten osuus on siitä lähtien kasvanut. Palaulaisia on myös lähtenyt runsaasti ulkomaille, ja Guamissa, Havaijilla ja Yhdysvaltain länsirannikolla on palaulaisyhteisöjä.^[12]

Noin kolme neljäsosaa väestöstä on kristittyjä, pääosin katolilaisia, 5,7 % harjoittaa paikallista uskontoa nimeltä modekngei.^[1] Viralliset kielet ovat englanti ja palau, paitsi kolmessa osavaltiossa, joissa paikallinen kieli on virallisessa asemassa palaun sijasta. Angaurilla myös japani on virallinen kieli.^[1]

 

Tunnettu Palaun arkkitehtuurin piirre ovat bai-nimiset kylän kokoontumistalot. Perinteinen ruokavalio muodostuu proteiinista, yleensä kalasta, jota hankkivat miehet, ja hiilihydraateista, kuten taarosta, tapiokasta tai riisistä, joiden hankkiminen on naisten asia. Eri suvuilla ja klaaneilla on ollut omia ruokatabujaan, ja tiettyjen ruoka-aineiden lahjoittaminen on liittynyt elämän muutoskohtiin, kuten uuden talon valmistumiseen.^[30]

Palaun kansallislaulu on ”Belau rekid”, jonka sävelsi Ymesei O. Ezekiel. Siitä käytetään myös nimitystä ”Belau loba klisiich er a kelulul”, jotka ovat laulun ensimmäiset sanat.^[31] Palaulaiseen musiikkiin on aikojen saatossa tullut vaikutteita muun muassa japanilaisesta musiikkikulttuurista. Populaarimusiikin esittäjiin kuuluu muiden muassa IN-X-ES.^[32]

Palaulla toteutuu lehdistönvapaus, mutta paikalliset mediat ovat pieniä ja taloudellisesti tiukilla. Sanomalehtiä ovat Island Times ja Tia Belau. Lisäksi on englanninkielinen verkkouutispalvelu Pacific Note. Televisioasemia ei ole, mutta paikalliset katsovat ulkomaalaisia kaapelikanavia.^[33]

Palau on osallistunut olympialaisiin vuodesta 2000 noin viiden urheilijan joukkueella, mutta ei ole koskaan voittanut mitaleja.^[34]

• 2022 Statistical Yearbook (PDF) Republic of Palau National Government. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
• Foster, Sophie & Shuster, Donald Raymond: Palau Encyclopedia Britannica. 1.9.2023. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Palau Wikimedia Commonsissa

•   Matkaopas aiheesta Palau Wikimatkoissa