Matti Vanhanen

Matti Vanhasen isä oli dosentti Tatu Vanhanen ja äiti rouva Anni Tiihonen.^[6] Poika sai nimekseen Matti Taneli; Urho Kekkosella oli vuonna 1928 syntyneet kaksospojat Matti ja Taneli.^[12] Vanhasella on kaksi veljeä: Rauno ja Tuomo. Matti on iältään veljeksistä keskimmäinen.^[13] Vanhanen kirjoitti ylioppilaaksi Lahnuksen yhteiskoulusta vuonna 1975.^[6] Hän päätti ryhtyä absolutistiksi ennen asepalvelustaan ja kotiutui varusmiespalveluksesta reservin kersanttina.^[14][15]

Varusmiespalveluksen jälkeen Vanhanen valittiin Varusmiesliiton puheenjohtajaksi.^[16] Hän työskenteli vuoden Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja oli kesäisin töissä rakennustyömailla.^[17]

Ydinvoimaa vastustanut, mutta hyviä neuvostosuhteita ja Ahti Karjalaista kannattanut Vanhanen valittiin Esko Ahon jälkeen Keskustanuorten puheenjohtajaksi. Vanhanen oli presidentin valitsijamies vuonna 1982.^[18] Vanhanen toimi Nuoren Keskustan Liiton (nyk. Suomen Keskustanuoret) puheenjohtajana 1980–1983. Hän yritti eduskuntaan vuoden 1983 vaaleissa, mutta ei tullut parillatuhannella äänellä valituksi. Vanhanen avioitui Merja Vanhasen (myöh. Mäntyniemi) kanssa 1985 ja aloitti vantaalaisen paikallislehden Kehäsanomien toimittajana. Sen toimittajana ja päätoimittajana hän toimi vuodet 1985–1991.^[19] Vanhanen valittiin Nurmijärven kunnanvaltuuston jäseneksi vuonna 1989.^[20]

Suomenmaa-lehden kolumnistina hän moitti Helsingissä heinäkuussa 1985 pidettyä, Baltian maiden vapauspyrkimyksiä kannattanutta ”provokatoorista mielenosoitusta”.^[21]

Vanhanen yritti toisen kerran eduskuntaan vuoden 1987 vaaleissa, mutta ei tullut valituksi. Hänet kuitenkin valittiin Paavo Väyrysen valitsijamieheksi vuoden 1988 presidentinvaalissa.^[18] Vanhanen valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1989.^[6] Hänen pro gradu -tutkielmansa otsikko oli ”Valtioneuvoston selonteko julkisen hallinnon toimintaa ohjaavana asiakirjana”.^[22] Matti Vanhanen pyrki keskustan puoluesihteeriksi vuonna 1990, mutta valituksi tuli Erja Tikka.^[23][24]

 

Vanhanen pyrki eduskuntaan kolmannen kerran vuoden 1991 vaaleissa, kun Johannes Virolainen ja Marjatta Väänänen olivat jääneet pois, ja Paavo Väyrynen tullut Lapin läänin vaalipiiristä ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin. Keskusta sai vaalivoiton ja Vanhanen pääsi eduskuntaan 3 828 äänellään.^[25]

Kansanedustajana Vanhanen edusti keskustaliberaalia ja vihreää linjaa torjuen marraskuussa 1992 eduskuntaponnella muun muassa kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäisen muotoileman energiakompromissin, joka olisi jo silloin mahdollistanut viidennen ydinvoimalan rakentamisen Suomeen.^[26] Vanhanen halusi selvittää ensin uusiutuvien energiamuotojen käyttömahdollisuudet. Hän äänesti myös 5. ydinvoimalan rakentamista vastaan.^[26] Keväällä 2010 pääministerinä ollessaan Vanhanen kertoi ydinvoimakantansa muuttuneen edellisen vaalikauden 2003–2007 aikana. Omien sanojensa mukaan hän ei sitä ennenkään ollut fanaattinen ydinvoiman vastustaja.^[27]

Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa, kun keskusta kärsi suuren vaalitappion SDP:lle, Vanhanen piti kansanedustajanpaikkansa täpärästi.^[28]

Vanhanen oli valmistelemassa Keskustan työreformia, jonka se laati oppositiokaudellaan Paavo Lipposen I hallituksen aikana. Työreformin tarkoituksena oli työllisyyden parantaminen työnantajien työllistämiskynnystä madaltamalla. Käytännössä työehtojen noudattaminen olisi tehty paikallisesti hivenen joustavammaksi. SAK vastusti uudistuksia ja SDP vaati Vanhasen edeltäjää Anneli Jäätteenmäkeä hautamaan uudistusajatukset. Vuonna 2003 hallitusneuvotteluissa SDP edellytti, ettei keskusta johtavana hallituspuolueena ota Anneli Jäätteenmäen hallituksessa työreformia esille. Pääministeri Petteri Orpon hallitus ryhtyi toteuttamaan työreformin oppeja vuonna 2023.^[29]

 

Vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen Vanhasesta tuli puolustusministeri^[30] Anneli Jäätteenmäen lyhytikäiseen hallitukseen. Puolue oli tarjonnut hänelle ulkomaankauppaministerin paikkaa, mutta Vanhanen piti perhesyistä parempana puolustusministerin paikkaa. Ruuhka-Suomesta ministerinpaikan saivat Vanhasen lisäksi Helsingin vaalipiiristä kansanedustajaksi valittu pääministeri Anneli Jäätteenmäki ja kulttuuriministeri Tanja Saarela. Tämän väitetään^{kenen mukaan?} olleen osa keskustan kaupunkistrategiaa, puolue halusi esiintyä vahvasti Helsingissä ja Uudellamaalla.

Eduskunta valitsi Vanhasen pääministeriksi kesäkuussa 2003, kun edellinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki oli joutunut eroamaan niin sanotun Irak-skandaalin vuoksi. Puolustusministeriksi hallitukseen nousi Vanhasen tilalle Seppo Kääriäinen, muut ministerit säilyttivät paikkansa. Vanhasen I hallitus oli Suomen tasavallan 69. hallitus. Lokakuussa 2003 Vanhanen valittiin myös keskustan puheenjohtajaksi.

7. kesäkuuta 2005 Matti Vanhanen, liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen sekä ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki tekivät Suomen ja Venäjän välisiä taloussuhteita koskevan työvierailun Moskovaan Venäjän pääministeri Mihail Fradkovin luo. Vierailun yhteydessä todettiin ilmatilanloukkauskeskustelu loppuun käsitellyksi.

Pääministerinä Matti Vanhanen oli presidentti Tarja Halosen ohella puheenjohtajan virassa Suomen EU-puheenjohtajakaudella syksyllä 2006.

Pääministeri Vanhanen ilmoitti haluavansa keskustan presidenttiehdokkaaksi 16. huhtikuuta 2005. Vanhasen presidentinvaalikampanjaan liittyen ilmestyi kaksi kirjaa. Timo Laaninen kokosi 23. lokakuuta 2005 julkaistun, kuvitetun kirjan Se on ihan Matti. Vanhasen poliittinen sanoma koottiin 11. joulukuuta 2005 ilmestyneeseen kirjaan Suomen tie maailmassa. Siinä Vanhanen korosti Yhdistyneiden kansakuntien asemaa ulkopolitiikassa.

Vanhanen kannatti kampanjassaan presidentille suppeampia valtaoikeuksia kuin istuva presidentti Tarja Halonen. Hänen mielestään tasavallan presidentti voisi jäädä pois joistain Euroopan unionin huippukokouksista, mutta hoitaa suhteita Kiinaan, Venäjään ja Yhdysvaltoihin. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen, SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipposen ja hänen itsensä tekemän puolueiden puheenjohtajien sopimuksen mukaisesti Vanhanen ei kuitenkaan ajanut presidentin valtaoikeuksien muuttamista ennen vuoden 2012 presidentinvaaleja.^[31]

Yrittäjyys ja sen tukeminen korostuivat Vanhasen puheissa selvästi. Hän puolusti voimakkaasti myös presidentin asemaa puolustusvoimien ylipäällikkönä, koska presidentti on puoluepolitiikan yläpuolella. Vanhanen perusteli kantaansa myös sillä, että armeijan pitkäjännitteisen kehittämisen kannalta on hyvä, että ylipäällikkönä on mahdollisimman arvovaltainen henkilö. Pääministerin tai puolustusministerin rooliin ylipäällikkyys ei hänen mielestään istu. Euroopan unionia tuli Vanhasen mukaan kehittää yhtenäisenä ja avoimena ilman, että jäsenvaltioita jaetaan eriarvoisiin ryhmiin.

Virallisesti Vanhanen nimitettiin keskustan presidenttiehdokkaaksi 29. lokakuuta 2005 Helsingin jäähallissa pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa. Vanhanen korosti linjapuheessaan Suomen asemaa globalisoituvassa yhteiskunnassa. Vanhasen vaalityön tueksi perustettua presidenttiverkostoa johtivat keskustan europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki ja presidentti Martti Ahtisaaren Crisis Management Initiative -toimiston toiminnanjohtaja Pauliina Arola.

15. tammikuuta 2006 järjestetyssä presidentinvaalissa pääministerikyselyissä ylivoimaisia suosiolukuja jatkuvasti saanut Vanhanen menestyi odotettua heikommin. Hän sai vaalissa vain 18,6 prosenttia äänistä eikä päässyt toiselle kierrokselle. Tulos oli huonompi kuin keskustan valtakunnallinen kannatus. Ennen vaaleja puolueen varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki oli todennut, että alle 20 %:n kannatus on katastrofi. Vanhanen kertoi olevansa pettynyt tulokseen ja samalla ilmoitti kannattavansa sopimuksen mukaisesti kokoomuksen Sauli Niinistöä, joka haastoi istuvan presidentti Tarja Halosen vaalin toisella kierroksella, mutta ei tullut valituksi.^[32]

Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Vanhasen johtama keskusta säilytti niukasti suurimman puolueen aseman eduskunnassa. Näin Vanhanen valittiin eduskunnassa tulevankin hallituksen pääministeriksi.^[33] Hallitusneuvottelut käytiin Vanhasen johdolla keskustan, kokoomuksen, RKP:n ja vihreiden kesken, ja niiden pohjalta syntynyt Vanhasen II hallitus nimitettiin 19. huhtikuuta 2007.

Vanhasen ensimmäisen hallituksen toimintavuosina tulopoliittinen kokonaisratkaisu syntyi yleensä melko vaivattomasti. Vuonna 2007 tulopoliittiset neuvottelut ajautuivat liittokohtaisiksi. Jonkin verran hämmennystä heräsi hallituksen nimitettyä pääministerin isoveljen, Suomen Yrittäjissä toimineen Rauno Vanhasen kesäkuun lopussa työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman ohjelmajohtajaksi. Asemassaan Rauno Vanhanen oletettavasti ajaa yrittäjävetoista tulopolitiikkaa.^[34]

Vuonna 2008 Vanhanen kannusti kuntia siirtymään niin kutsuttuun pormestarimalliin. Vanhasen mukaan varsinkin kriisikunnille pormestarimalli oli suositeltava.^[35][36]

 

Katso myös: Kehittyvien maakuntien Suomi

Vanhanen joutui keväällä 2009 nousseen vaalirahoituskohun keskipisteeseen, kun kävi ilmi, että paitsi hänen puolueensa, myös hän itse on saanut tukea muun muassa kaupan alan yrittäjiltä ja keskustaa lähellä olevilta säätiöiltä.

MTV3:n uutiset kertoi 11. kesäkuuta 2009, että kiinteistöpalveluyhtiö Nova Group antoi eduskuntavaalivuonna 2007 noin 125 000 euroa Menestyvä Suomi ry:lle, joka on keskustan varainhankintayhdistys. Yle Uutisten mukaan Vanhanen ei ollut tietoinen tuesta. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoi Yle uutisille, että Vanhanen oli tietoinen tuesta^selvennä, mutta ei tuen suuruudesta. Yksityishenkilö teki kesäkuussa 2009 oikeuskanslerille selvityspyynnön, joka koskee muun ohella pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa 22. tammikuuta 2007 pidettyä kokousta. Tapaamiseen osallistuivat pääministerin lisäksi Kuntien eläkevakuutuksen keskustalainen toimitusjohtaja Markku Kauppinen, keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen sekä Nova Groupin johtohenkilöitä. Aiheina olivat muun muassa Novan tuki keskustapuolueelle ja puoluerahoitus muutenkin.^[37]

28. syyskuuta 2009 Yle TV2:n Silminnäkijä-ohjelma väitti nimeltä mainitsemattoman rakennusliikkeen toimittaneen ilmaisia rakennustarvikkeita Vanhaselle tämän vuonna 1996 rakennettua taloa varten. Sama yhtiö olisi urakoinut taloja keskustaa lähellä olevalle Nuorisosäätiölle. Vanhanen kiisti väitteet.^[38][39] Keskusrikospoliisi alkoi selvittää oliko syytä aloittaa esitutkintaa tapausta koskien,^[40] mutta totesi myöhemminen että mahdollinen rikos olisi vanhentunut.^[41]

Kun vaalirahoituskysymys oli ollut mediassa esillä noin puoli vuotta, Kampanja-verkkolehden 1.–2. lokakuuta 2009 tekemässä kyselyssä Matti Vanhasella todettiin olevan suomalaisista huippupoliitikoista huonoin imago.^[42]

Keskusrikospoliisi alkoi tammikuussa 2010 selvittää, onko Vanhasta syytä epäillä rikoksesta Raha-automaattiyhdistyksen vaalirahojen jaossa.^[43]

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka teki 16. syyskuuta 2010 eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ilmoituksen Vanhasen virkatoimen tutkimiseksi. Jonkan mukaan Vanhanen oli esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin, joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Edelleen Jonkan mukaan asiaa olisi arvioitava myös rikosoikeudellisesti.^[44] Vanhanen kommentoi tiedotusvälineille Jonkan päätöstä jääviysriskistä sanoi, että ”olisi hyvä, jos olisin hoksannut”.

Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi samoin kuin keskustan piirijohtajat kommentoivat Jonkan päätöstä sanoin, että ”ne eivät koske puolueen nykyjohtoa”. Puhuttiin asian viemisestä valtakunnanoikeuteen. Myöhemmin^milloin? Vanhasen tiedotusvälineille kommentoimaa ”hoksaamatta jättämistä” kyseenalaistettiin, sillä Vanhanen epäili itse jääviyttään päättämään ydinvoiman lisärakentamisesta valtioneuvoston istunnossa keväällä 2010, koska keskusta oli saanut noin 8 000 euron puoluerahoituksen Fennovoimalta ja TVO:lta. Vanhasen valtiosihteeri Risto Volanen oli selvittänyt asiaa keväällä oikeuskansleri Jonkalta, mutta Jonkan tulkinnan mukaan Vanhanen ei ollut esteellinen lisäydinvoiman päätöskäsittelyssä.^[45]

Eduskunnan perustuslakivaliokunta päätti myöhemmin, että se pyytää poliisia aloittamaan esitutkinnan Vanhasen mahdollisesta jääviydestä Raha-automaattiyhdistyksen avustusten jaossa. Valiokunta oli yksimielinen, mutta keskustalaiset valiokunnan jäsenet jättivät pöytäkirjaan eriävän mielipiteen. Tutkintaa johti Veli-Matti Räsänen Keskusrikospoliisista.^[46]

Vanhasta kuultiin KRP:ssä koko päivän kestäneissä kuulusteluissa joulukuussa 2010 kahdesti ja valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen mukaan Vanhasen joutuminen valtakunnanoikeuteen näytti KRP:n tutkinnan jälkeen epävarmalta. Nissisen mukaan näyttö ylitti vain niukasti tutkintakynnyksen; syytekynnys on korkeampi kuin tutkintakynnys.^[47] Asiaa käsitteli eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka kuuli Vanhasen lisäksi useita asiantuntijoita. Perustuslakivaliokunta katsoi helmikuussa 2011 antamassaan lausunnossa, että Vanhanen oli rikkonut tuottamuksellisesti virkavelvollisuuttaan, mutta hänen menettelynsä ei ollut törkeän huolimatonta eikä perustuslain syyksiluettavuusvaatimus sen vuoksi täyttynyt.^[48]

Vanhanen ilmoitti joulukuussa 2009, ettei aio hakea jatkokautta keskustan puheenjohtajana, vaikka hän oli aiemmin useaan otteeseen kertonut pyrkivänsä kolmannelle puheenjohtajakaudelle kesän 2010 puoluekokouksessa. Hän kertoi yhdeksi syyksi leikkauksen, joka tehtäisiin vuoden 2010 lopulla. Joulukuussa 2009 Matti Vanhanen kertoi sairastavansa nivelrikkoa, joka korjataan leikkauksella.^[49]

Politiikan tarkkailijat arvelivat, ettei Vanhanen päättänyt vetäytyä pelkästään terveydellisistä syistä. Esimerkiksi valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen arvioi, että päätökseen oli vaikuttanut huoli siitä, miten keskusta menestyisi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, ja kannattajakunnan turhautuminen tappioihin. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Heikki Paloheimo arvioi Vanhaseen kohdistuneen aiempaa enemmän poliittisia paineita, sillä puolueen puheenjohtajana hän on hävinnyt kaikki vaalit. Ilkan entinen päätoimittaja, professori Kari Hokkanen on huomauttanut, että syy voi olla väsymys, sillä toimiminen kuuden vuoden ajan pääministerinä on hyvin raskasta.^[50] Matti Vanhanen kertoi aikovansa olevansa mukana työelämässä vielä ainakin vuoden 2019 loppuun asti^[51] ja kertovansa eronsa todelliset syyt vasta vuosien päästä.^[52]

Helmikuussa 2009 Vanhanen oli ilmoittanut olevansa pääministerinä kymmenen vuoden kuluttuakin.^[53] Vuonna 2010 hän kirjoitti blogissaan: ”Päätin kesäkuussa pitkän pääministerikauteni ja olen syksyn politiikasta osin sivussa hoitaessani terveyttäni, mutta vuoden loppuun mennessä palaan työhön eduskunnassa täysillä.”^[54] Syyskuussa 2010 Vanhanen aloitti Perheyritysten liiton toimitusjohtajana ja luopui eduskunnan jäsenyydestä.^[55]

 

Marraskuussa 2014 Vanhanen ilmoitti jättävänsä tehtävänsä Perheyritysten liitossa ja asettuvansa ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.^[56] Vanhanen valittiin eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä 11 304 äänellä.^[57] Hänet valittiin keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.^[9] Vanhanen ei asettunut ehdolle enää vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.^[58]

Maaliskuussa 2016 Vanhanen ilmoitti pyrkivänsä keskustan presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 presidentinvaalissa.^[59] Samalla hän ilmoitti luopuvansa eduskuntaryhmän puheenjohtajuudesta tutustuakseen ulkopolitiikkaan.^[60] Keskustan valitsemana presidenttiehdokkaana Vanhanen sai vähemmän ääniä kuin Paavo Väyrynen.

Helsingin Sanomien vaalikoneessa Vanhanen vaati Suomelta aktiivisempaa otetta rauhanvälityksessä. Linjapuheessaan keskustalaisille Vanhanen kritisoi Suomen ulkopolitiikkaa liian kapea-alaiseksi ja halusi tuoda keskiöön muun muassa demokratiakehityksen ja ihmisoikeuksien edistämisen maailmassa, terrorismin ennaltaehkäisyn ja ilmastonmuutoksen torjumisen.^[61]

Vanhasen mukaan Suomen liittyminen sotilasliitto Natoon horjuttaisi ”nykyistä vakautta”, johon Vanhasen mukaan kuuluu Suomen ja Ruotsin sotilaallinen liittoutumattomuus.^[62]

Pääministeri Vanhanen arvioi Helsingin Sanomissa 5. joulukuuta 2007 Venäjän juuri käytyjä duuman vaaleja toteamalla, että vaalitulos oli hänen mielestään vakuuttava ja että vaaleista länsimaissa esitetyt vilppisyytökset olivat ”hieman epämääräisiä”. Samaan aikaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön edustajat sekä Euroopan neuvoston tarkkailijat totesivat, että Venäjän ”parlamenttivaalit eivät olleet oikeudenmukaiset eivätkä täyttäneet demokraattisten vaalien tunnusmerkkejä”.^[63]

Vanhanen on kannattanut eläkeiän nostoa, jonka hän näkee parhaimpana mahdollisuutena selvitä talouskriisin jälkeisestä ajasta.^[64] Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteeri Eeva Kuuskosken mielestä Vanhanen toimi kaksinaismoralisesti korostaessaan perhearvoja, mutta samanaikaisesti vaatiessaan ihmisiä työskentelemään pidempään.^[65]

Vanhanen on katsonut, että kuntaliitokset eivät heikennä keskustan asemaa.^[66]

Vanhanen oli aluepolitiikan tukija. Hänen mielestään alueiden välisiä kehityseroja olisi tasattava niin maailmanlaajuisesti kuin Euroopassa ja Suomessakin. Julkisen vallan tehtävänä olisi osaltaan mahdollistaa elämän ja asumisen edellytykset myös syrjäisimmillä alueilla. Tämä olisi velvoite sekä Euroopan unionille että Suomelle. Toisaalta Vanhasen mukaan olisi rakennettava vahvassa kansainvälisessä vuorovaikutuksessa olevia keskuksia, jotka toimisivat maailmanlaajuisissa verkostoissa. Vanhasen mukaan niissä tapahtuisi kehityksemme keihäänkärkien hiominen. Keskuksien tehtävänä olisi välittää osaamista lähialueidensa ohella laajemmin Suomeen.^[67][68]

Aluepolitiikka näkyi myös Vanhasen puolustuspoliittisessa kannanotossa,^milloin? joka nojasi vahvasti asevelvollisuuteen ja koko maan alueelliseen puolustukseen: ”Olennainen tekijä Suomen turvallisuuspolitiikassa on aina ollut hyvä maanpuolustuskykymme, joka jatkossakin lepää asevelvollisuusarmeijan varassa. Suomen ei pidä olla turvallisuuden vapaamatkustaja. Uskottava maanpuolustus säilyy jatkossakin turvallisuuspolitiikkamme peruspilarina ja sen edellytyksistä pitää huolehtia. Koko maan puolustamisesta on pidettävä huolta.”^[69]

Electronic Frontier Finland myönsi vuoden 2007 yksilösarjan Isoveli-palkinnon Vanhaselle, koska hän on Effin mukaan johdonmukaisesti kehottanut kansalaisia luottamaan sokeasti viranomaisiin ja päättäväisesti tukahduttanut kansalaiskeskustelun ”keskeneräisistä asioista” sekä pyysi anteeksi Muhammed-pilakuvien julkaisua.^[70]

Pääministerinä ollessaan 2007 Vanhanen sanoi, että hän kannattaa ”valikoivaa perustuloa” ja haluaisi saada sen voimaan vuonna 2011. Vanhasen mukaan perustuloa saisivat ne, jotka muutenkin elävät minimipäivärahojen ja kansaneläkkeen varassa ja joutuvat hakemaan toimeentulotukea ja asumistukea.^[71]

Vanhanen haki tammikuussa 2008 apua Googlen perustajilta Internetin ”epäilyttävien viestien” kuten Jokelan ammuskelutapauksen uhkauksien tunnistamiseen.^[72]

Vanhanen arvosteli Suomen Kuvalehdessä keväällä 2011 Kiviniemen hallitusta pakoilusta kun Suomi päätti olla osallistumatta Nato-johtoiseen Libya-operaatioon, ja päätti olla lähettämättä taistelulentokoneita toisin kuin muun muassa Ruotsi. Vanhasen mukaan kutsun puute ei kelpaa perusteeksi Suomen poisjäännille. Suomi ei ottanut YK:n päätöslauselmaa Vanhasen mukaan vakavasti.^[73]

Vuonna 2008 Vanhanen sanoi, että tupakoitsijoista aiheutuu terveydenhuollolle vähemmän kustannuksia kuin savuttomista. Pitkäikäiset savuttomat aiheuttavat sairaanhoidolle neljänneksen enemmän kustannuksia kuin tupakoivat suomalaiset.^[74]

Pääministerikaudellaan Vanhanen tuli tunnetuksi Nurmijärven kaltaisten puutarhakaupunkien kannattajana.^[75]

Vuoden 2017 lopussa Vanhanen sanoi, että Eurooppaa uhkaa afrikkalainen kansainvaellus. Vanhasen mielestä Eurooppa ei voi olla afrikkalaisille ”uusi Amerikka”.^[76]

Vuonna 2022 Vanhanen esitti Alfa-tv:n keskusteluohjelmassa Café Finland, että sosiaaliturvajärjestelmän väärinkäyttö ja tulonsiirroilla eläminen liittyvät myös toisiinsa. Vanhasen mielestä jokaisessa järjestelmässä on tätä väärinkäytön piirrettä. Toimeentulotuen varassa eläminen ei ole Vanhasen mielestä aineellisesti hääppöistä elämää. Vanhasen mielestä asumistukijärjestelmä pitäisi korjata, sillä se nostaa asuntojen hintoja kasvukeskuksissa. Samaan aikaan Vanhanen kannattaa sitä, että jokaiselle on lämmin asunto.^[77]

 

Matti Vanhasella on entisen vaimonsa (1985–2006) Merja Vanhasen kanssa kaksi lasta, Annastiina (s. 1991) ja Juhana (s. 1994)^[82].

Matti Vanhanen seurusteli vuonna 2006 runsaat puoli vuotta Susan Kurosen (nykyisin Susan Ruusunen) kanssa. Asia uutisoitiin laajasti tiedotusvälineissä, ja suhteesta tuli vakioaihe keltaisessa lehdistössä.^{[83][84][85][86]} Juuri ennen vuoden 2007 eduskuntavaalien vaalihuoneistojen sulkeutumista ilmoitettiin, että Matti Vanhanen tekee esitutkintapyynnön seuraavana päivänä Kurosen kirjoittaman kirjan Pääministerin morsian kustantajasta, Etukeno Oy:stä.^[87] Helsingin käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsittelyiden ja tuomioiden jälkeen korkein oikeus tuomitsi kesäkuussa 2010 Ruususen ja Etukeno Oy:n johtajan Kari Ojalan sakkorangaistuksiin Vanhasen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä.^[88]

Vanhasen nimi liitettiin vuonna 2007 silloiseen vihreiden kansanedustaja Merikukka Forsiukseen, mutta Vanhanen ja Forsius kiistivät, että heillä olisi ollut suhdetta.^[89][90][91]

Maaliskuusta 2009 heinäkuuhun 2010 Vanhanen oli kihloissa Sirkka Mertalan kanssa, joka osallistui Vanhasen rinnalla muun muassa Emma-gaalaan ja itsenäisyyspäivän vastaanottoon.^[92][93] Vuodesta 2016 lähtien Vanhanen on seurustellut Heidi Huhtamaan kanssa.^[94]

Vuoden 2018 presidentinvaalikampanjan aikaan selvitettiin Vanhasen osakesijoitukset, joiden arvo oli (joulukuussa 2017) 104 000 euroa.^[95]

Vuonna 2019 Vanhasella diagnosoitiin munuaissyöpä ja häneltä poistettiin toinen munuainen. Syyskuussa 2019 hän joutui avosydänleikkaukseen, jossa hänen sydämeensä laitettiin uusi läppä.^[96]

Sotilasarvoltaan Vanhanen on reservin vääpeli.^[6]

• Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtaja 1980–1983
• keskustan puoluehallituksen jäsen 1980–1983, 2000–2010, 2015–2016^[97]
• Espoon kaupunginvaltuuston jäsen 1981–1984^[97]
• kansanedustaja 1991–2010, 2015–2023
• Nuorisosäätiön hallituksen varapuheenjohtaja 1981–1997, puheenjohtaja 1998–2003
• keskustan varapuheenjohtaja 2000–2003, puheenjohtaja 2003–2010^[98]
• puolustusministeri 17. huhtikuuta 2003 – 24. kesäkuuta 2003
• Suomen pääministeri 24. kesäkuuta 2003 – 22. kesäkuuta 2010
• Eduskunnan puhemies 7. kesäkuuta 2019 – 9. kesäkuuta 2020, 1. helmikuuta 2022 – 4. huhtikuuta 2023
• valtiovarainministeri 9. kesäkuuta 2020 – 27. toukokuuta 2021

Lisäksi Vanhanen on toiminut muun muassa Neste/Fortum Oyj:n ja HOK:n hallintoneuvostoissa, Uudenmaan liiton hallituksessa, Varusmiesliiton puheenjohtajana, Maaseudun Sivistysliiton puheenjohtajana, Pro Medi-Helin varapuheenjohtajana, Asuntoneuvoston varapuheenjohtajana, ja Maaseudun raittiusliiton puheenjohtajana.^{[99][100][101][102]}

• Elinympäristö -80 : Maaseudun Sivistysliiton opintokeskuksen ja Nuoren Keskustan Liiton opintokurssi luonnontalouden kysymyksistä. Helsinki: Maaseuden sivistysliitto, 1979. ISBN 978-951-9-43617-3
• Seurantaraportti valtioneuvoston nuorisopoliittisen selonteon toteutumisesta. Helsinki: Kansalaiskasvatuksen keskus, 1986. ISBN 978-951-9-09383-3
• Raportti nuorisopoliittisen selonteon toteutumisesta. OPM, 1986.
• Vihertyvä Uusimaa : Keskustan Uudenmaan piirin historia III–IV (toimitettu teos) (1987, 1997, toim.)
• Ensimmäinen kausi. Nurmijärvi: Matti Vanhanen, 1995. ISBN 978-952-9-06212-6
• Karpela, Tanja & Vanhanen, Matti: Uudistajat. Nurmijärvi: Uudenmaan suunta, 1999. ISBN 978-952-9-10690-5
• Vaikeita valintoja. Helsinki: Maahenki, 2002. ISBN 978-952-5-32816-5
• Suomen tie maailmassa. Helsinki: Maahenki, 2005. ISBN 978-952-5-32869-1
• Ulkopolitiikkaa. Nurmijärvi: Nurmiprint, 2016. ISBN 978-952-93-6689-7

Matti Vanhanen liittyi 5. toukokuuta 2023 TikTok–videopalveluun, jonne hän päivittää eläkearjen askareita. Vanhanen on esittänyt myös poliittisia mielipiteitä videoillaan, mm. presidentinvaaleista ja Orpon hallituksen hallitusohjelmasta.^[103]

•   Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (Suomi, 2004)^[104]
•   Helsinki-mitali (Helsingin kaupunki, 2008)^[105]

• Laaninen, Timo: Se on ihan Matti. Helsinki: Maahenki, 2005. ISBN 978-952-5-32859-2
• Talvitie, Eveliina: Matti Vanhanen. Mies joka halusi olla asia. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38024-6

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matti Vanhanen.

 

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Matti Vanhanen.

 

Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka:

Matti Vanhanen

• Matti Vanhanen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Matti Vanhanen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• Ylen Elävä arkisto: Matti Vanhanen – kohusta kohuun
• Martti Häikiö: Vanhanen, Matti (1955–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.