Keva

Vielä 1940-luvulla maalaiskunnilla, kauppaloilla ja kaupungeilla oli kaikilla omat toisistaan poikkeavat eläkesääntönsä, kaikkiaan 1200–1300 kappaletta. Kunnallisten eläkkeiden rahoitus ja erityiset eläke-etuudet haluttiin pitää kunnallisen itsehallinnon asiana.^[8]

Vuonna 1961 tuli voimaan yksityissektorin työntekijäin eläkelaki, mikä loi paineita koko eläketurvan yhtenäistämiseksi ja sovittamiseksi työeläkejärjestelmän periaatteisiin. Valmistelutyön perusteella säädettiin kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki (KVTEL) ja sen toteuttajaksi perustettiin toukokuussa 1964 Kunnallinen eläkelaitos. KVTEL tuli voimaan heinäkuussa ja yksityiskohtaiset säännökset eläke-eduista määriteltiin Kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännössä (KES).^[8]

Vuonna 1967 Kunnallinen eläkelaitos alkoi myöntää lyhytaikaisia lainoja kunnille. Ne olivat suuruudeltaan muutamia miljoonia silloisia markkoja ja ne piti maksaa takaisin parin vuoden kuluessa. Pankkilainoihin verrattuna Kunnallisen eläkelaitoksen lainat olivat edullisia ja siksi tärkeitä kunnille.^[9]

Paineet eläketurvan yhtenäistämiseksi ja sovittamiseksi yksityisen sektorin työeläkejärjestelmän periaatteisiin kasvoivat jatkuvasti. Kunnallisia eläkkeitä rahoitettiin aluksi jakojärjestelmä-periaatteella, mutta vuonna 1988 alettiin kartuttaa puskurirahastoa. Sillä varauduttiin 2000-luvun alkuvuosikymmenien aiheuttamaan ennakoituun eläkemenojen kasvuun.^[8]

Kunnallinen eläkelaitos muutti nimensä Kuntien eläkevakuutukseksi vuonna 1989 eläkelaitoksen valtuuskunnan 25-vuotisjuhlakokouksessa.^[3] Sen perustama rahasto kasvoi rivakasti ja saavutti nopeasti 25–30 prosentin osuuden kuntalainamarkkinoista, mikä vaikutti merkittävästi kuntien rahoitushuollon ja lainamarkkinoiden kehitykseen. Ensimmäisenä vuonna lainoja myönnettiin 187 miljoonaa.^[9]

1980-luvun loppuun mennessä Kuntien eläkevakuutuksesta oli tullut merkittävä kuntien lainottajaksi. Alettiin pohtia, oliko rahamassojen kiinnittäminen kuntalainoihin sijoitusstrategisesti järkevin vaihtoehto. Syntyi ajatus erillisestä kuntia lainoittavasta yhtiöstä, Kuntarahoituksesta, jolle kuntalainat voitiin siirtää. Kuntien eläkevakuutus omisti helmikuussa 1989 perustetun uuden yhtiön osakepääoman ja takasi sen varainhankintaa. Muutos selkeytti eläkevakuutuksen toimintaa eli se saattoi keskittyä eläkerahoitukseen ja siihen liittyvään sijoitustoimintaan. Vuonna 1990 Kuntien eläkevakuutus myönsi lainoja vielä 2,7 miljardin markon arvosta, näistä pääosa oli kuntien pitkäaikaisia luottoja.^[9]

Vuonna 2000 Kuntien eläkevakuutus aloitti neljän vuoden Kuntatyö kunnossa -projektin kiinnittääkseen kuntien huomion siihen, että kymmenessä vuodessa peräti 125 000 kuntien työntekijää oli jäämässä eläkkeelle. Projektilla haluttiin kannustaa kuntia kannustamaan omia työntekijöitään jaksamaan töissä aikaisempaa pidempään ja saada nuoret kiinnostumaan kuntien työpaikoista. Eläkevakuutuksella oli vakuutettuja, kuntien työntekijöitä, noin 430 000 ja se maksoi eläkkeitä noin 230 000 työntekijälle. Se arvioi, että vuoteen 2015 mennessä eläkkeen saajien määrä ylittäisi maksajien määrän. Kampanjassa toivottiin joustavuutta eläkkeelle jäämiseen eli sen ajatuksen muuttamista, että eläkeikä merkitsee eroamisikää ja haaveiltiin siitä, että konkarit voisivat keikkailla halunsa ja jaksamisensa mukaan sen jälkeen, kun ovat lopettaneet kokopäiväisen työnteon.^[10] Kesällä 2000 Kuntien eläkevakuutus osti tontin Unioninkatu 41-43:sta rakentaakseen sille ison toimistorakennuksen. Sen järjestämän arkkitehtikilpailun voitti Käpy ja Simo Paavilainen, joiden suunnitelman mukaan tontin korkeimmalla kohdalla oleva 1800-luvulta peräisin oleva asuinrakennus säilytetään, ellei kaavailtu keskustatunneli liitäntäramppeineen toteudu. Kuntien eläkevakuutuksen tilat olivat sijainneet kolmessa eri osoitteessa, uuteen toimistoon oli tarkoitus muuttaa koko noin 360 hengen henkilökunta.^[11]

KVTEL ja KES kumottiin ja niiden sisältämät määräykset siirrettiin Kunnalliseen eläkelakiin (KuEL) ja Kunnallisen eläkelain voimaanpanolakiin (KuEL VpL), jotka tulivat voimaan elokuussa 2003.^[8]

Vuonna 2009 toimitusjohtaja Markku Kauppinen erosi vaalirahakohun vuoksi ja tehtävään valittiin Merja Ailus. Hänen valintaansa kritisoitiin ja väitettiin, että puolueen jäsenkirja painoi valinnassa siten, että Kevan silloinen sitoutumaton varatoimitusjohtaja, oikeustieteen tohtori Timo Viherkenttä, jäi toiseksi.^[12][13] Keva oli Suomen kolmanneksi suurin sijoittaja Varman ja Ilmarisen jälkeen.^[14]

Vuoden 2011 alussa Keva alkoi lakisääteisesti hoitaa valtion eläkelain mukaisia henkilöasiakkaiden eläkepalvelutehtäviä. Aiemmin näitä tehtäviä hoiti Valtiokonttori. Kuntien eläkevakuutus muutti nimensä virallisesti Kevaksi, jo aiemmin se oli käyttänyt itsestään tätä lyhennettä.^[3]

Vuoden 2012 alussa evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen toimihenkilöiden eläketurvan hoitaminen tuli lakisääteisesti Kevan hoidettavaksi.^[3]

Helmikuussa 2012 Keva osti Helsingin keskustasta kolme pysäköintilaitosta. Muutama päivä ennen kaupantekoa Keva oli vuokrannut hallien liiketoiminnan eräälle pysäköintioperaattorille, mistä kaksi muuta pysäköintioperaattoria valitti markkinaoikeuteen väittäen vuokrauksen olleen kilpailutusta vaativa julkinen hankinta. Valitus tehtiin liian myöhään, eikä markkinaoikeus käsitellyt sitä. Asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa omina vahinkoinaan, mistä Keva valitti Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.^[15] Korkein hallinto-oikeus katsoi huhtikuussa 2015 antamassaan päätöksessä (KHO:2015:59), ettei Kevan ja pysäköintioperaattorin välisessä sopimuksessa ollut kyse julkisesta hankinnasta eikä palveluja koskevasta käyttöoikeussopimuksesta. Keva oli ostanut kyseessä olevat pysäköintilaitosten hallintaan oikeuttavat osakkeet sijoitusomaisuudekseen, joten sopimuksessa oli kysymys olemassa olevien tilojen vuokraamisesta ulkopuoliselle niin ikään sijoitustarkoituksessa. Korkein hallinto-oikeus velvoitti markkinaoikeudessa valittajina olleet yhtiöt yhteisvastuullisesti korvaamaan Kevan oikeudenkäyntikulut sekä markkinaoikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa.^[16]

Vuoden 2013 alusta valtion palvelussuhderekisteri, eläkemaksujen periminen sekä valtion eläkkeisiin liittyvät aktuaari- ja tilastopalvelut tulivat Kevan hoidettavaksi. Aiemmin näitä tehtäviä oli hoitanut Valtiokonttori.^[17] Marraskuussa Merja Ailus anoi eroa jouduttuaan kohun keskelle työsuhde-etujensa vuoksi.^[12][18] Usein Kevan johtoon oli noustu Kevan hallituksen kautta: esimerkiksi Ailus, Kauppinen, Eija Lehti-Kannisto sekä varatoimitusjohtajat Pekka Alanen ja Tapani Hellsten olivat olleet aiemmin hallituksen jäseniä. Helsingin Sanomien talouden ja politiikan toimittaja Tuomo Pietiläinen pohti oliko sattuma, että "Kevan hallitus on laiminlyönyt eläkelaitoksen työsuhde-etuuksien valvonnan".^[12]

Ailuksen seuraajaksi valittiin toukokuussa 2014 YTHS:n toimitusjohtaja Jukka Männistö (kesk.), joka aloitti tehtävässä elokuussa.^[6] Joulukuussa 2014 hallitus esitti useita Kevan toiminnan läpinäkyvyyttä lisääviä säännöksiä. Ne koskivat muun muassa Kevan ja valtion eläkerahaston sisäpiiriä, sisäpiirin arvopaperiomistuksia koskevaa rekisteriä ja velvollisuuksia pitää luetteloa hallinnon ja sen lähipiirin luottamustehtävistä ja liiketoimista. Finanssivalvonnalle esitettiin valtuuksia valvoa sisäpiirisäännösten noudattamista. Valtiovarainministeriö valmisteli erikseen myös säädöksiä Kevan hallinnosta, rahoituksesta ja valvonnasta. Kevalle valmisteltiin aiemmin yksityisissä eläkelaitoksissa käyttöönotetut säännökset riskienhallinnasta, sisäisestä valvonnasta ja sisäisestä tarkastuksesta. Näistä oli olemassa jo sisäisiä säännöksiä, mutta asiat haluttiin kirjata myös lakiin.^[19] Kevan sijoitusomaisuus oli noin 38 miljardia euroa.^[6]

Männistö jätti toimitusjohtajan paikan syksyllä 2015.^[20]

Helmikuussa 2016 uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Timo Kietäväinen.^[21] Keva on varustautunut osakemarkkinoiden rajuihin muutoksiin "sotakassalla". Vuodesta 2016 lähtien se on pitänyt kassassaan peräti viisi miljardia euroa käteistä, josta sotakassan eli normitilannetta suuremman kassan osuus on muutama miljardia.^[2] Vuonna 2016 Sosiaali- ja terveysministeriö alkoi selvittää, voidaanko Kevan monopoliasema yli 500 000 kuntatyöntekijän eläkkeiden hoitamisessa purkaa.^[22]

Kesäkuussa 2017 sote- ja maakuntauudistuksen projektiryhmä asetti sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön yhteisen työryhmän, jonka tehtävä oli arvioida voidaanko kunnallisen ja yksityisen sektorin työeläkejärjestelmien erillisyydestä luopua.^[23] Vuosi 2017 oli ensimmäinen, jolloin Kevan saamat eläkemaksut eivät riittäneet sen maksamiin eläkkeisiin. Muutos ei ollut yllätys, sillä kun suuret ikäluokat eläköityvät, eläkemaksujen maksajia on vähemmän suhteessa eläkeläisiin.^[2] Kunnallisen eläkejärjestelmän maksutulo oli noin 4,8 miljardia euroa ja sijoitusten markkina-arvo noin 51,9 miljardia euroa.^[24]

Vuonna 2018 arvioitiin, että Kevan rahastoilla ja niiden tuotolla pitäisi muutaman vuoden jälkeen kattaa Kevan maksamista eläkkeistä noin miljardi euroa ja vuonna 2030 jo kaksi miljardia euroa vuodessa. Keva uudisti sijoitusstrategiansa ja nosti sijoitussalkkunsa riskitasoa eli käytännössä osakepainoa. Kevan sijoituksista listatuissa osakkeissa oli reilut 37 prosenttia. Kevan tavoitteena oli pitää eläkemaksu vakaana ja pitää mielessä myös sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Esimerkiksi rahastoja ei pureta kokonaan, vaan osa niistä jää tuottamaan eläkkeitä tuleville sukupolville.^[2]

Helmikuussa 2019 sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön nimittämä työryhmä esitti kuntien ja yksityisen sektorin eläkejärjestelmien yhdistämistä. Yhdistämisen avulla järjestelmät olisivat entistä vahvempia vastaamaan esimerkiksi syntyvyyteen, nettomaahanmuuttoon tai eliniän odotteiden aiheuttamiin muutoksiin. Samalla poistuisivat on ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että henkilöstö työskentelee kummallakin sektorilla. Yhdistäminen toteutettaisiin siirtämällä kuntatyöntekijät Kevasta yksityisten alojen työeläkejärjestelmään, ja heille perustettaisiin uusi eläkevakuuttaja, jonka työnimi oli "TyEL-Keva". Kevan toimitusjohtaja Kietäväisen mukaan asiasta oli puhuttu parikymmentä vuotta, mutta nyt selvitettiin ensimmäistä kertaa, onko muutos mahdollinen. Kevan eläkeasiakkaista valtio ja kirkko eivät olleet mukana selvitystyössä, vaan niiden työntekijät jatkaisivat julkisten alojen työeläkelain piirissä myös muutoksen jälkeen. Työryhmä ei ehdottanut sitovaa tavoiteaikaa, jolloin järjestelmä olisi käytössä, mutta Kevan mukaan vuosi 2027 on aikaisin mahdollinen ajankohta.^[25] Asiaa koskeva lainsäädäntö oli tarkoitus saada valmiiksi vuonna 2019 alkaneella hallituskaudella.^[26]

Vuonna 2019 kuntatyönantajat maksoivat henkilöstöstään 3,95 prosenttiyksikköä korkeampaa eläkemaksua kuin yksityisen sektorin työnantajat. Ero johtuu muun muassa joidenkin ammattialojen alemmasta eläkeiästä ja kunnista eläköityneiden henkilöiden yksityistä sektoria korkeampi eliniän odote. Kunta-alan naisvaltainen työntekijäkunta elää 0,7 vuotta pitempään kuin yksityisen sektorin työntekijät keskimäärin. Siksi Kevan pitäisi maksaa järjestelmien yhdistyessä alustavien laskelmien mukaan 10,5 miljardin euron "myötäjäiset" eli neutralointimaksu.^[26]

Kesällä 2021 Keva alkoi suojata osakesalkkuaan johdannaisten avulla mahdollisia markkinamuutoksia vastaan.^[27] Syyskuussa kunnallisen eläkejärjestelmän ja yksityisen sektorin eläkejärjestelmän yhdistämistä kaksi vuotta selvitellyt työryhmä kertoi, ettei se ollut löytänyt ratkaisua, jonka kaikki työryhmäläiset olisivat hyväksyneet. Suunnitelman kariutumisen myötä^[28] myös Kevan jakaminen kahteen osaan^[29] peruuntui.^[28] Toimitusjohtaja Timo Kietäväinen jäi eläkkeelle lokakuussa ja hänen seuraajansa valtiotieteiden tohtori Jaakko Kiander aloitti marraskuussa.^[30] Keva teki historiallisen hyvän tuloksen, sen eläkevarallisuus kasvoi vuodessa yhdeksän miljardia euroa. Tulosta selitti paitsi riskipitoisten markkinoiden nousu, myös se, että vanhuuseläkkeellä jääminen myöhentyi ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä aleni kymmenen prosenttia.^[27]

Maaliskuussa 2022 Keva kertoi ostaneensa Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalon. Stockmann jatkaa päävuokralaisena. Asiasta oli neuvoteltu yli vuosi.^[31]

Keva on itsenäinen julkisoikeudellinen yhteisö. Sen toiminta perustuu vuonna 2016 säädettyyn Julkisten alojen eläkelakiin,^[32] joka korvasi aiemmat lait (kunnallinen eläkelaki (KuEL), valtion eläkelaki (VaEL), kirkon eläkelaki (KiEL) ja laki Kansaneläkelaitoksesta^[8]).

Keva ei voi kilpailla yksityisen sektorin asiakkaista.^[26]

Kevan ylintä päätösvaltaa käyttää valtuuskunta, jonka jäsenet valtiovarainministeriö määrää kunnallisvaalikaudeksi kerrallaan. Valtuuskunnassa on 30 jäsentä, jotka edustavat kuntasektoria tai kunnallisen alan pääsopijajärjestöjä.^[8] Valtuuskunta nimittää periaatteessa Kevan toimitusjohtajan, mutta käytännössä valinnan tekee kolmesta puolueesta vuorossa oleva: Kokoomus, Sosialidemokraattinen Puolue tai Keskusta.^[12] Valtuuskunta valitsee myös Kevan hallituksen ja päättää kunnallisen eläkejärjestelmän rahoituksesta. Hallitukseen kuuluu 9 jäsentä ja sen toimikausi on kaksivuotinen. Hallitus ohjaa ja valvoo Kevan toimintaa ja päättää eläkevarojen sijoittamissuunnitelmasta.^[8]

Vuonna 2022 Kevan hallitukseen kuuluivat puheenjohtaja Petteri Orpo sekä varapuheenjohtaja Diana Bergroth-Lampinen, Anne Holmlund, Markus Lohi, Matti Putkonen, Outi Alanko-Kahiluoto, Markku Jalonen, Kirsi-Marja Lievonen, Olli Luukkainen, Päivi Niemi-Laine ja Anne Sainila-Vaarno.^[33]

Keva huolehtii kunta-alan, valtion, kirkon ja Kelan henkilöstön eläkeasioista.^[6] Näiden julkisten alojen työntekijöiden eläketurvasta säädetään julkisten alojen eläkelaissa (JuEL).^[5] Keva on tällä hetkellä ainoa eläkevakuuttaja Suomessa, joka on julkisuuslain piirissä.^[7] Keva vastaa kunta-alan henkilöstön eläkkeiden rahoittamisesta ja eläkevarojen sijoittamisesta. Eläkkeet rahoitetaan kunta-alan työnantajilta ja työntekijöiltä perittävillä maksuilla.^[3]

Vuonna 2021 Kevalla oli noin 1 970 työnantaja-asiakasta. Asiakkaista 1 110 oli kunta-alan organisaatioita, 584 valtiotyönantajia ja 271 seurakuntia tai seurakuntayhtymiä. Työnantaja-asiakkaisiin kuulvat myös Kela ja Suomen Pankki. Työeläkepalveluita tarjottiin noin 1,3 miljoonalle julkisen sektorin työntekijälle ja eläkkeensaajalle. Vuonna 2021 Kevan jäsenyhteisöjen maksamaa maksutuloa kertyi 5 489 miljoonaa euroa, kun taas Kevan jäsenyhteisöjen kokonaiseläkemeno oli 5 915 miljoonaa euroa. Keva teki yhteensä 66 319 päätöstä, joista 58 489 koski eläkeasioita, 7 540 kuntoutuspäätöksiä ja loput esimerkiksi taloudellista tukea koskevia etuuspäätöksiä.^[4]

Lisäksi Keva julkaisee tilastoja^[34] muun muassa kunta-alan ja valtion työntekijöiden eläke-ennusteista^[35], työkyvyttömyyseläkkeiden määrästä^[36] ja julkisen alan työhyvinvoinnista.^[37]

Kevan sijoitusten arvo oli vuoden 2021 lopussa 66,8 miljardia euroa.^[38] Keva oli sijoittanut korko-, osake-, kiinteistö-, pääoma- ja hedgerahastosijoituksiin.^[38] Kevan osakesalkku on hajautettu kaikkialle maailmaan.^[2]

Vuoden 2021 lopussa Kevan sijoitusomaisuuden markkina-arvosta^[38]

• korkosijoitusten osuus oli 35,8 prosenttia,
• noteerattujen osakkeiden osuus 35,8 %,
• pääomasijoitusten 16 %,
• hedgerahastosijoitusten 6,4 % ja
• kiinteistöjen 6 %.^[4]

Keva on yksi suurimmista toimitilojen tarjoajista Suomessa. Sillä on vuokra-asuntoja ja toimitiloja 130 kohteessa, erityisesti pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa Suomessa. Kohteistä kolmannes oli toimistoja, 27 prosenttia asuntoja, lähes neljännes liiketiloja ja kymmenesosa hotelleja. Kiinteistöjen markkina-arvo oli loppuvuonna 2021 noin 2,9 miljardia euroa.^[31]

Kevan omistamia kiinteistöjä ovat muun muassa:^[31]

• Gasellikorttelin kiinteistökokonaisuus ja Stockmannin tavaratalo Helsingin ydinkeskustassa
• HTC Vega ja Santa Maria -rakennukset Helsingin Ruoholahdessa
• asuntoja, toimistoja sekä Turun konservatorion ja Taideakatemian kiinteistöt Turun Länsirannassa .
• Sokos Hotel Ilves, Sokos Hotel Vantaa, ja Sokos Hotel Vaakuna Rovaniemi.

Kevan liiketiloihin kuuluu kauppakeskus Sello, josta se omistaa puolet^[31].

• Valtion Eläkerahasto

• Laki Kevasta
• Kevan verkkosivut
• Sosiaali- ja terveysministeriö Valtiovarainministeriö, 19.2.2019, Työryhmä: Kunnallisen ja yksityisen sektorin eläkejärjestelmän yhdistäminen olisi mahdollista ja tarkoituksenmukaista