Kipparikvartetti (elokuva)

Olli (Olavi Virta) työskentelee tiskaajana erään hotellin keittiössä, mistä hän pystyy hankkimaan ruokaa kylmäkkötyttöjen (Verna Piponius, Aino Rounioja, Maiju Kuusoja, Liisa Rope ja Aino Angerkoski) avulla hänen ystävälleen säveltäjä ja Tähtitaiteilijat-ohjelmatoimiston (joka menestyy huonosti) johtaja Harri Vuorivirralle (Eero Roine). Vuorivirta menetti naiskvartettinsa Italiaan ja suunnittelee uuden mieskvartetin perustamista.

Kaukon (Kauko Käyhkö), eli ohjelmatoimiston kolmannen jäsenen avulla Olli saa hankittua kadulta asiakkaaksi itse vuorineuvoksetar Rahalan (Kaisu Leppänen), mutta yrityksen miehet epäonnistuvat, kun säveltäjä Vuorivirta ilmoittaa puhuvansa ”kaivosministerin” kanssa, joka paljastuu kuitenkin olevan vuorineuvoksettaren aviomies, joka on parhaillaan Madridissa, eikä vuorineuvoksetar tahdo olla missään tekemissä huijareiden kanssa. Pian vuorineuvoksetar Rahalan tytär, Raija Rahala (Liisa Tuomi) onnistuu tuomaan äitinsä erilaisilla konsteilla toimistoon ja sopimus syntyy vihdoin. Säveltäjä Vuorivirta lupaa hankkia ”Kultakurkkukvartetin” lauantai-illan juhliin. Olli tarjoaa naisille alkoholia ravintolassa, mutta joutuu maksamaan laskun pajatsosta voittamillaan kolikoilla. Hän onnistuu myös sopimaan tapaamisajan Raijan kanssa.

Teikka Ankkanen (Teijo Joutsela) on suututtanut johtajansa erittäin pahasti (Veikko Linna) ja pestautuu pianonkantajaksi erääseen musiikkiliikkeeseen, missä hän tapaa tulevan ystävänsä Apo Rovion (Auvo Nuotio). He molemmat ovat taitavia erittäin taitavia laulajia. Musiikkikaupan johtaja (Kaarlo Wilska) määrää Apon ja Teikan noutamaan ohjelmatoimistosta pianon, jota ei ole maksettu. Kesken miesten kahvitunnin ohjelmatoimiston johtaja Vuorivirta kuulee Apon korkean C-äänen ja ottaa hänet välittömästi mukaan kvartettiin, jonka bassoksi saadaan hänen ystävänsä Teikka, Ollin ja Kaukon laulaessa muut äänikorkeudet, mutta koska ”Kultakurkkukvartetti” on joka tapauksessa aivan liian kallis heidän ohjelmatoimistolle, Vuorivirta päättää, että miehet saavatkin esiintyä ”Kultakurkkukvartettina” vuorineuvoksetar Rahalan suurissa juhlissa. Apo ja Teikka hankkivat heti esiintymisvaatteet ostamalla erittäin valkoiset smokit pianisteilta (Lennart Lauramaa ja Pentti Irjala), jotka eivät pysty valitettavasti maksamaan pianojaan.

”Kultakurkkukvartetti” kutsutaan esiintymään Linnanmäen huvipuistoon Helsinkiin. Kokonaan improvisoidun numeron jälkeen Linnanmäen huvipuiston johtaja (Toivo Lahti) pyytää heiltä toista laulua, jonka he nimeävät ”Kipparivalssiksi”, josta Ollin seurassa paikalle tullut vuorineuvoksettaren tytär Raija Rahala saa aiheen sanoa, että ”kyllä te olette aika kippareita”. Näin lauluyhtye saa lopulliseksi nimekseen ”Kipparikvartetti”. Raija liittyy mukaan laulamaan ja tansseihin, mutta kaikkien pettymykseksi huvipuiston johtajan palkkio osoittautuu vain vapaalipuksi huvipuiston laitteisiin.

Juhlailtana itse vuorineuvos (Paavo Jännes) lahjoittaa vaimolleen ”sinisen timantin”, jonka hän on ostanut Amsterdamista. Heidän perhetuttavansa Lorentz van Leuven (Leo Lähteenmäki) suunnittelee vuorineuvoksettaren ”sinisen timantin” ryöstöä ja on palkannut apureikseen Paukun (Vilho Ruuskanen), Pöntön (Kauko Laurikainen) ja Maston Heikki Savolainen), joiden vuorineuvos luulee olevan hänen turvanaan. Van Leuvenille tarkoitettu puhelinsoitto paljastaa vuorineuvokselle erehdyksessä suunnitelman ja ystävien petollisuuden. Kun ”Kipparikvartetti” pääsee lavalle esiintymään, he saavuttavat suuren suosion, jonka johdosta kvartetin vaihtumisen vuoksi järkyttynyt vuorineuvoksetar leppyy loppujen lopulta.

Roistokopla päättää toimia parhaillaan ilotulituksen alkaessa, mutta säikähtävät sitä ja paljastuvat. Van Leuven kuitenkin onnistuu aseella uhaten saamaan ”sinisen timantin” haltuunsa, mutta Olli keksiikin katkaista sähköjohdon puutarhalyhdyistä, jonka jälkeen seuraa melkoinen sekasorto, jonka aikana kvartetti nujertaa roistot ja heittävät heidät kohti vesiallasta. Olli palauttaa ”sinisen timantin” juhlallisesti takaisin vuorineuvoksettarelle, jonka jälkeen poliisit saapuvat paikalle ja pidättävät roistot. Kvartetti kajauttaa lopuksi tunnuslaulunsa ”Kipparivalssin”.

• Ääni: Taisto Lindegren
• Naamiointi: Pentti Taivainen
• Kampaajat: Tuulikki Uskali ja Vivan Gustafsson
• Studiopäälikkö: Alf Salin
• Kuvaussihteeri: Ellen Pyhälä
• Järjestäjä: Kaarlo Wilska
• Äänitysassistentti: Matti Silvantie
• Valokuvat: Erkki Tolvanen
• Alkutekstit: Eka Karppanen
• Kuvausryhmän jäsen: Jorma Limmonen
• Lauluyhtye: Ville Salminen
• Orkesterin johto: Harry Bergström
• Laulujen sanat: Kullervo, Eino Kettunen ja Liisa Kalske (musiikkikappale
• Muusikot / laulajat: Liisa Tuomi, Olavi Virta, Aino Rounioja, Maiju Kuusoja, Liisa Rope, Aino Angerkoski, Maininki Sippola-Wilska, Eero Roine ja Varma Lahtinen.

Elokuvaa kuvattiin Helsingissä ja Hämeenlinnassa, jossa elokuvaa kuvattiin Hotelli Aulangon keittiössä.

Kuvauspaikat Helsingissä:

• Humalistonkatu 13 A (ohjelmatoimiston edusta ja piha)
• Pohjoinen Rautatiekatu 11 (musiikkiliike)
• ulkoilmakahvila Ursula, Ehrenstömintie
• Liisankatu 14:n sisäpiha (musiikkiliikkeen pianovarasto)
• Linnanmäen huvipuisto
• Herttoniemen kartanon puisto (puutarhajuhlat)
• Fazerin Musiikkikauppa, Aleksanterinkatu 11 (musiikkiliike)
• SF-hallit

Elokuva on julkaistu VHS:nä ja DVD:nä. Elokuva on esitetty televisiossa vuosina 1974, 1978, 1989, 1995, 1998, 2001, 2005, 2008, 2011, 2013, 2015, 2016, 2017, 2018, 2020 ja 2021.

Aikalaiskritiikeissä elokuva tyrmättiinn lähes yksimielisesti, ja syntipukiksi nostettiin käsikirjoittaja Reino Helismaa.^[1] Nimimerkki E. T-la (Eugen Terttula) kirjoitti: ”Lopuksi on syytä vakavasti huomauttaa, että Kipparikvartetti tekee viisaasti pysytellessään vast’edes poissa kameran edestä. Näkymättöminä he sen sijaan voivat jatkuvasti olla hyödyksi kevyelle musiikkifilmeillemme.” Myönteisempienkin arvioiden yleislinja oli, että elokuvan huumori oli samaa tasoa kuin elokuvissa Rovaniemen markkinoilla ja Lännen lokarin veli.^[2] Myöhemmässä kritiikissä elokuvan ainoana kestävänä antina on pidetty sen lauluesityksiä.^[3][4]

Tuottaja Toivo Särkkä oli alun perin allekirjoittanut Kipparikvartetin kanssa sopimuksen kahden elokuvan teosta. Välittömästi Kipparikvartetti-elokuvan ensi-illan jälkeen kerrottiinkin – elokuvakriitikoiden suureksi harmiksi – tulossa olevasta toisesta Kipparikvartetti-aiheisesta elokuvasta. Reino Helismaa oli laatinut käsikirjoituksen Kauko Käyhkön antaman aiheen pohjalta ja Junttalipoo-nimisen filmin kuvausten ilmoitettiin alkavan viipymättä. Kipparikvartetti-elokuvan saamien huonojen arvostelujen vuoksi Kipparikvartetti vetäytyi kuitenkin hankkeesta eikä ensimmäisen elokuvan jatkoksi kaavailtua filmiä koskaan tehty.^[2]

• Käyhkö, Kauko: Voi veljet! Kipparikvartetti. Hämeenlinna: Karisto, 1971.

• Kipparikvartetti Elonet.