K-linja

Tämä artikkeli käsittelee poliittista termiä. K-linjalla voidaan tarkoittaa myös Kymijokilinja-nimistä puolustuslinjaa.

K-linja oli tasavallan presidentti Urho Kekkosta tukenut ryhmittymä Maalaisliitossa/Keskustapuolueessa. Nimen on sanottu muodostuneen johtohenkilöidensä Ahti Karjalaisen, Urho Kekkosen ja Arvo Korsimon sukunimien alkukirjaimista. K-linjan asennoitumiseen vaikuttivat myös Urho Kekkosen poika, vuoden 1958 vaaleissa eduskuntaan noussut Matti Kekkonen sekä kaksi merkittävää poliittista taustavaikuttajaa, kansatieteilijä ja akateemikko Kustaa Vilkuna ja silloinen Raision Tehtaiden pääjohtaja, vuorineuvos Eino Kivivuori. K-linjan vaikutusta Keskustapuolueessa pyrki rajoittamaan ”musta tusina”.

Historia

K-linja pyrki turvaamaan Maalaisliitossa ja myöhemmin Keskustapuolueessa tasavallan presidentti Urho Kekkosen kannatuksen sekä samalla tukemaan linjaa, minkä mukaan hyvät suhteet ja bilateraalikauppa Neuvostoliittoon säilyttämällä kyetään edistämään länsi-integraatiota riskittä. Samalla linjaan kuului myös kommunistien parlamentarisoiminen hallitusvastuulla ja virkanimityksillä. K-linjan menetelmät olivat kuitenkin sen verran väkeviä, että ne herättivät huomiota.

Vuoden 1975 ETYK-konferenssin jälkeen K-linja kulminoitui Ahti Karjalaisen presidenttiehdokkuuteen, jota Paavo Väyrynen tuki Keskustapuolueen ylimääräisessä Kuopion puoluekokouksessa 1981. Tiukan äänestyksen tuloksena Keskustapuolueen presidenttiehdokkaaksi valittiin Johannes Virolainen, jota K-linjan mukaan rasitti erityisesti hänen ulkoministeriytensä yöpakkaskriisin aikana 1950-luvun lopulla. Karjalaisen mukaan Virolaisella oli ylipäätään ”niin tavattoman huono nimi Neuvostoliitossa”.^[1] Näin Mauno Koiviston valinta tasavallan presidentiksi helpottui, koska ajateltiin, ettei Neuvostoliitolla ole enää intressiä tukea Karjalaista niin kuin siinä tapauksessa, että tämä olisi päässyt presidenttiehdokkaaksi Koiviston tapaan.

Karjalainen oli menettänyt Kekkosen tuen jo vuonna 1975, kun Kekkonen nimitti Martti Miettusen hätätilahallituksen sen jälkeen kun Karjalainen oli antanut Kekkosen ymmärtää, ettei Neuvostoliitto pitäisi hyvänä hallituskriisiä ETYKin aikana.

Tunnettuja K-linjalaisia

Lähteet

↑ Karjalainen, Ahti – Tarkka, Jukka: Presidentin ministeri, s. 240. Helsinki: Otava, 1989.

Kirjallisuutta

Hämäläinen, Unto: Puoluehistoria: Keskustan sisällä toimi ”varjopuolue” 1970-luvulla. Helsingin Sanomat, 29.9.2006. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

K-linjen hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

[1] Karjalainen, Ahti – Tarkka, Jukka: Presidentin ministeri, s. 240. Helsinki: Otava, 1989.

[1]