Juhana II (Ranska)

Juhana oli kuningas Filip VI:n ja kuningatar Johanna (Jeanne) Burgundilaisen (1293–1348) vanhin poika ja toinen Valois-sukuinen kuningas. Hänellä oli kahdeksan sisarusta, joista vain nuorempi veli Orléansin herttua Philippe de Valois (1336–1375) eli aikuiseksi asti ja avioitui pikkuserkkunsa Blanchen (1328–1392) kanssa, joka oli Kaarle IV:n ja tämän kolmannen puolison Jeanne d'Évreux'n (1310–1371) tytär.

Lisänimi Hyvä viittaa Juhanan lempeyteen, ei hallitsijantaitoihin. Hän ympäröi itsensä kehnoilla neuvonantajilla ja vetäytyi itse viettämään mukavaa elämää samalla, kun satavuotinen sota jatkui. Luonteeltaan Juhana II:n oli kuin isänsä Filip VI – enemmän soturi ja taistelija kuin hallintomies.

 

Juhana II voideltiin Ranskan kuninkaaksi Reimsin katedraalissa perinteisin menoin pyhällä öljyllä 26. syyskuuta 1350.^[1] Voitelunsa yhteydessä Juhana II löi ritareiksi kaksi poikaansa, tulevan hallitsija Kaarle V:n ja tämän veljen sekä kuninkaallisen suvun nuorukaisia ja lukuisan joukon muitakin ylhäisiä aatelisnuorukaisia.

Juhana II:n hallituskauden alkaessa Calais oli menetetty englantilaisille ja maassa oli riehunut musta surma tuhoten väestöä. Tästä huolimatta kuningas ja hänen hovinsa jatkoivat juhlimista ja ylellistä elämäänsä. Kuningas, joka halusi lähentää aatelistoa henkilöönsä, matki Sukkanauharitarikunnan perustaneen Englannin Edvard III:n esimerkkiä perustamalla Neitsyt Marian kunnian ritarikunnan (Chevalerie à l’honneur de Nôtre-Dame), jota yleisesti kutsutaan Tähden ritarikunnaksi.

Juhana II:n armeija oli huonosti organisoitu, kuriton ja tehoton. Jo toisena hallitusvuonnaan Juhana ryhtyi uudistamaan armeijaansa 30. huhtikuuta 1351 annetulla määräyksellä. Kuninkaalla oli suuret ja kunnianhimoiset tavoitteet, mutta tulokset eivät vastanneet niitä. Tämä oli suurelta osaltaan keskeisten vasalliruhtinaiden ansiota.

Kuningas halusi saada ennen kaikkea hivenen järjestystä armeijansa sekasotkuun. Määräyksessään ”réglement des gens de guerre” hän määräsi keskeiseksi tavoitteekseen palkkasotilaiden palkan maksun määrätyllä ja sovitulla tavalla. Näin hän halusi estää sen, että sotilaat eivät eläisi alueen asukkaiden kustannuksella ja ryöstelisi maaseutua. Lisäksi kuningas pidätti itsellään oikeuden tarkastaa joukkojen moitteettoman kunnon.

Toinen merkittävä muutos oli kuninkaallisen armeijan luominen, jolla korvattiin huonosti järjestäytyneet vasalliarmeijat. Paronit, vasallit ja alivasallit majoitettiin samoihin tiloihin ja liitettiin palkkasoturiyksilöihin. Yksikköjen komentajat määrättiin vastuullisiksi niiden käyttäytymisestä ja toimintavalmiudesta. Heidän tuli ilmoittautua marsalkoille tai connetablelle, joka oli armeijan komentaja.

Suurin taktinen muutos tapahtui Crécyn taistelun jälkeen. Englantilaiset jousimiehet olivat pysäyttäneet ranskalaisten ritarien rynnäkön ammunnallaan. Vaikka vain ani harva ritari oli kuollut itse nuoliin, hevostappiot olivat valtavat. Ritarit alkoivat nyt taistella pääsääntöisesti jalan, rakuunojen tapaan: he ratsastivat taistelukentälle, mutta jalkautuivat itse taistelua varten. Näin englantilaisten jousimiesten taktinen yliote murtui, sillä ritarihaarniska oli käytännössä immuuni pitkäjousen ja varsijousen nuolia vastaan. Peitsen sijaan ritarien pääaseeksi tuli nyt kahdenkädenmiekka.

Vaikka organisatoriset ja taktiset muutokset tehtiinkin, englantilaisilla oli yhä parempi kuri joukoissaan ja tästä syystä yhä taktinen yliote. Vuoden 1356 Poitiers’n taistelussa prinssi Edvardin johtama kurinalaisempi ja joustavampi englantilainen armeija löi Juhanan armeijan ja kuningas jäi itse englantilaisten vangiksi. Taistelu oli pääosin jalkautuneiden ritarien välinen taistelu, ja jousimiehet näyttelivät sivuosaa.

 

 

Satavuotisen sodan tapahtumia Juhana II hallitusaikana:

• Keväällä:^milloin? sotaa ilman selkeitä päämääriä jatkuvasti laajentuen. Nimellisesti ritarisota, joissa usein verisissä turnajaisissa tasavahvat yksilöt mittelevät keskenään voimiaan.
• 1353–1354: Calais’n lähistöllä Guînesissä pidetään neuvottelut, mutta Edvard III:n aluevaatimukset ovat ranskalaisten mielestä mahdottomia toteuttaa.
• Syksy 1355: Englannin kruununperijä, Walesin prinssi Edvard Windsorilainen, joka tunnetaan panssarinsa värin mukaan nimellä Musta prinssi, saapuu Ranskaan ja ratsastaa pitkin Languedocin maakuntaa.
• 5. huhtikuuta 1356: Juhana II hyökkää äkillisesti Rouenin linnaan, jossa Normandian herttua, kuninkaan vanhin poika ja hänen sukulaisensa Navarran Kaarle Paha juhlivat. Juhana II heittää Kaarle Pahan vankeuteen, koska pelkää tämän vehkeilyjä. Navarralaiselle puolueelle kosto merkitsee liittoutumista englantilaisen kanssa.
• Syyskuu 1356: lähellä Poitiers’n kaupunkia Juhana II hyökkää kohden Mustan prinssin armeijaa, joka on nousemassa kohden pohjoista. Englantilaisen joukot, vaikkakin hellä on huomattava alivoima, voittavat taistelun. Kuningas Juhana II joutuu englantilaisten vangiksi. Ranskan hallinto jää 18-vuotiaan dauphinin, tulevan Kaarle V:n, haltuun.
• Huhtikuu 1357: Juhana II matkustaa Bordeaux’sta vankeuteen Lontooseen.
• Kesä 1358: Kaarle Paha vapautuu vankeudesta ja saa Pariisin kaupungin Étienne Marcelin johdolla kapinaan. Kaupungin portit avataan englantilaisille, mutta Marcel murhataan elokuun 1. päivän vastaisena yönä.
• 1359: Pariisissa kokoontuneet yleissäätyjen edustajat eivät hyväksy Juhanan allekirjoittamaa Lontoon rauhaa, jolla englantilaisille luovutetaan puolet Ranskan pinta-alasta. Lokakuussa Edvard III nousee maihin mannermaalle, mutta retkestä tulee hyvin lyhyt.
• Toukokuu 1360: Brétignyn rauha solmitaan Chartres’n lähellä. Sopimuksen mukaan Ranska luovuttaa Englannille Akvitanian herttuakunnan eli Guyennen, Limousinin, Périgordin, Rouerguen, Angoumois’n ja Saintongen sekä Calais’n kaupungin ja maksaa kolmen miljoonan kultarahan eli écun lunnaat.^[1]
• 24. lokakuuta 1360: Juhana II vapautuu ”kultaisesta” vankeudestaan. Hän matkustaa mannermaalle Calais’n kautta. Rauhansopimuksen toteuttamiseksi hän lähettää panttivankeja Lontooseen.
• 8. huhtikuuta 1364: Juhana II kuolee Lontoossa, jonne hän on palanut panttivangiksi viisi kuukautta aiemmin, koska muut panttivangit, mukaan lukien Juhanan oma poika, Anjoun herttua Ludvig, eivät ole kestäneet panttivankeutta ja ovat lähteneet Lontoosta.^[1]

Juhanan ollessa 13-vuotias Filip VI päätti naittaa hänet Böömin kuninkaan Juhana I Luxemburgilaisen ja Elisabet Böömiläisen tyttären kanssa. Juhana I oli saavuttanut mainetta soturina idässä ja hän oli kasvanut kapetingien hovissa. Perinteen mukaisesti avioliiton piti vahvistaa myös sopijapuolten sotilaallista yhteistyötä käsittelevää asiakirjaa.^selvennä Myös Juhana I:llä oli kiire sopimuksen tekemiseen, sillä hän havitteli parhaillaan Lombardian kruunun valloittamista. Fontainebleaun sopimuksen mukaisesti Böömin kuningas liittyi sotatilanteessa, joka uhkaisi Champagnen ja Auxerren alueita täysin aseistettujen 400 miehen kanssa Ranskan joukkoihin ja 300 miehen joukolla, jos sotanäyttämö on kauempana. Poliittiseen sopimukseen liittyi, että Ranska ei vastustaisi Lombardian kuninkuutta, jos Juhana I sen saavuttaisi, ja jos hän luopuisi Arlesin hallitsemisesta, niin se palautuisi Ranskalle.

Myös myötäjäisistä sovittiin, ja ne määrättiin 120 000 floriinin suuruisiksi. Morsianta ei sopimuksessa nimetty. Nuorin tytär Anna Luxemburgilainen (1323–1338) oli 9-vuotias ja Filip VI:n mielestä liian nuori, mutta hän mielistyi toiseksi vanhimpaan Jutta Luxemburgilaiseen (1315–1349), joka oli 16-vuotiaana jo sukukypsä nainen. Hänet nimettiin Ranskassa uudelleen Bonneksi. Vihkiminen tapahtui 28. heinäkuuta 1332 Melunissa.

Avioliitosta syntyi 11 lasta, joista vain neljä kuoli jo lapsina:

1. Blanche (s. ja k. 1336)
2. Kaarle V (1337–1380), seurasi isäänsä Ranskan kuninkaana
3. Catherine (1338–1338) kuoli alle vuoden ikäisenä
4. Ludvig (1339–1384) Anjoun herttua, avioitui Marie de Blois-Châtillonin (k. 1404) kanssa
5. Juhana (1340–1416) Berryn herttua, avioitui vuonna 1360 Jeanne d’Armagnacin (k. 1387) kanssa
6. Filip II Rohkea (1342–1404) Burgundin herttua, avioitui vuonna 1369 Margareeta Flanderilaisen (1350–1405) kanssa
7. Jeanne (1343–1373) avioitui vuonna 1352 Navarran kuningas Kaarle II Pahan (1332–1387) kanssa
8. Marie (1344–1404) avioitui Barin herttua Robert I:n kanssa
9. Agnes de Valois (1345–1349) kuoli 4-vuotiaana
10. Marguerite (1347–1352) kuoli 5-vuotiaana
11. Isabelle (1348–1372) avioitui Milanon herttuan Gian Galeazzo Viscontin (1351–1402) kanssa.

Normandian herttuatar Bonne Luxemburgilainen kuoli 11. syyskuuta 1349 ruttoon Maubuissonin luostarissa vuotta ennen kuin Juhana nousi valtaistuimelle. Hänestä ei tullut koskaan Ranskan kuningatarta.

Juhana II:n toinen puoliso oli Auvergnen ja Boulognen kreivitär Jeanne I (1326–1360), joka oli Auvergnen kreivi Guillaume XII:n (1300–1332) ja Marguerite d'Evreux’n (1307–1351) tytär sekä Burgundin kreivi Filip I:n (1323–1346) leski. Avioliitto solmittiin Nanterressa vuonna 1350.

Juhana II:lle ja Jeannelle syntyivät imeväisinä kuolleet kolme lasta:

• Blanche (k. 1350)

• Catherine (k. 1352)

• nimetön poikalapsi (k. 1354)

Jeannella oli lisäksi aiemmasta avioliitostaan poika sekä kaksi tytärtä:

• Jeanne (1344–1360), kihlattiin Savoijin kreivi Amadeus VI:lle, avioliitto ei toteutunut; kuoli 16-vuotiaana Poissyn luostarissa
• Marguerite (s. 1345), kuoli lapsena
• Burgundin herttua Filip I (1346–1361), kuoli ratsastusonnettomuudessa (tai ruttoon) 15-vuotiaana äitinsä jälkeen. Hänellä ei ollut jälkeläisiä, koska avioliittoa 11-vuotiaan Flanderin kreivitär Marguerite III:n (1350–1405) kanssa ei ollut pantu täytäntöön. Burgundin herttuakunta liitettiin Ranskan kuninkaan maihin.

• Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
• Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
• Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
• Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juhana II (Ranska) Wikimedia Commonsissa

1. ↑ ^{a b c d} John II | King of France, the Good | Britannica www.britannica.com. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)