Kaarle IV (Ranska)

 

Kaarlen vanhemmat olivat Filip IV Hyvä sekä Ranskan ja Navarran kuningatar Johanna Navarralainen, kolmas poika ja kaikkiaan neljäs lapsi. Hänellä oli vain hyvin pienet mahdollisuudet nousta kuninkaaksi, koska niin moni veli oli vallanperimysjärjestyksessä ennen häntä. Hänen sisarensa Isabelle de France oli Englannin kuningas Edward II:n puoliso.^[1]

Kaarle IV Kaunis voideltiin kuninkaaksi 11. helmikuuta 1322 veljensä Filip V Pitkän jälkeen.^[1] Hän lisäsi Ranskan kuninkaan titteliin myös Navarran kuninkaan tittelin, vaikka toisaalla Ludvig X:n tytär oli virallisesti jo aiemmin saanut Navarran kuningaskunnan haltuunsa nimellä Johanna II. Navarran kruununperimysjärjestys salli myös naispuoliset hallitsijat.

Kaarle IV:n hallituskautena valtion kassa ammotti tyhjyyttään. Pääsyynä tyhjenemiseen olivat edellisten hallitsijoiden aikaiset vääränkäytökset. Koko Kaarlen hallitusajan valtiontalouden ongelmat olivat ongelmista keskeisimpiä. Rahan arvon muuttaminen, verot kauppatavaroille, lisävero, joka tehtiin paavin suostumuksella ja jonka syynä oli vuoden 1323 ristiretkelle lähteminen, italialaisten omaisuuden takavarikointi sekä kunnallisten vapauskirjeiden myöntäminen olivat osa yrityksiä parantaa talouden tilannetta.

Kaarle IV sai osakseen flaamien kapinan vuonna 1323, joka päättyi Arqesin rauhaan vuonna 1326. Koska Englannin kuningas Edvard II Plantagenêt oli kieltäytynyt vannomasta uskollisuudenvalaa Kaarlelle, tämä ilmoitti vuonna 1324 takavarikoivansa kyseisen alueen eli Guyennen. Takavarikoinnin suoritti Kaarlen setä Charles de Valois, kuningas Filip IV Kauniin veli. Tämän jälkeen alue oli rauhaton ja Lounais-Ranskassa sodat ja rauhanneuvottelut seurasivat toisiaan.

Vuonna 1324 Kaarle IV teki laajan kiertomatkan Guyennen alueen läheisyydessä Languedocin alueella. Matka oli suuri menestys ja kuninkaalliset juhlat seurasivat toistaan. Tämä matka teki hänestä alueella hyvin suositun. Hänen piti veljiensä tavoin jatkaa ja tukea uudistuksia, joita aatelisto ja papisto oli häneltä edellyttänyt ennen valtaan tulemista.

Vuonna 1327 Kaarle IV Kaunis päätti käyttää hyväkseen englantilaisten heikkoutta, koska kuningas Edvard II kuollut erikoisissa olosuhteissa. Kaarle IV tarjosi julmaa ja ankaraa rauhaa: 50 000 markkaa korvausta sotakuluista, 60 000 puntaa vahinkojen korvausta sekä alueen miehittäminen, kunnes koko summa olisi maksettu.^[1]

Kaarle IV oli häntä edeltäneiden veljiensä tavoin lupautunut moniin uudistuksiin, joista kirkolliset ja malliset ruhtinaat olivat vaatineet.

• Hänen hallitusaikanaan luotiin oikeudellisten ja taloudellisten virkojen ilmaisjärjestelmä; enää ei tarvinnut maksaa virasta, joskin viran saaminen oli edelleen sidoksissa yhteiskuntaluokkaan.
• Tilintarkastusviranomiaset, parlamentti, anomusosasto, oikeusviranomaiset ja Châtelet alistettiin entistä tiukempaan valvontaan.

Uudistajien toimet eivät kuitenkaan onnistuneet vähentämään byrokratiaa, aika Pariisin porvareiden ja maakunnan herrojen sekä ennen kaikkea italialaisten kauppakomppanioiden vierailuja syvällä valtakunnan kirstussa.

 

Kaarle IV Kaunis oli naimisissa kolme kertaa:

• Vuonna 1308 Kaarle avioitui Blanche de Bourgognen (n. 1296 – n. 1326) kanssa, joka oli Burgundin kreivi Otto IV:n ja Artoisin kreivitär Mahaut'n tytär. Hänen vanhempi sisarensa Jeanne oli Filip V Pitkän puoliso. Blanchen aviorikos aiheutti avioliiton mitätöinnin vuonna 1322. Syyksi ei ilmoitettu aviorikosta vaan liian läheinen sukulaisuussuhde aviopuolisoiden kesken. Avioliitosta syntyivät poika Filip (1314–1322) sekä tytär Jeanne de La Marche (1315–1321). Blanche karkotettiin Normandian rannikolle.

• Toisen vaimonsa Marie de Luxembourgin (1304 – 26. maaliskuuta 1324) kanssa Kaarle avioitui vuonna 1322. Marie oli Luxembourgin kreivin, myöhemmän keisari Henrik VII:n ja Marguerite de Brabantin tytär. Marie kuoli lapsivuoteeseen vuonna 1324, joten avioliitto jäi hyvin lyhytaikaiseksi. Avioliitosta syntyi kaksi lasta: Marie (syntyi ja kuoli 1323) sekä synnytyksessä maaliskuussa 1324 kuollut poika, Louis.

• Kaarlen viimeinen vaimo oli hänen serkkunsa Jeanne d’Evreux (1310–1371). Avioliitto solmittiin 5. heinäkuuta 1325 ja siitä syntyivät lapset Jeanne (1326–1327), Marie (1327–1341) ja Blanche (1. huhtikuuta 1328 – 8. helmikuuta 1345), joka syntyi postuumina eli isänsä kuoleman jälkeen.

Kaarle IV:n kuolema vain 33-vuotiaana jätti koko valtakunnan epävarmuuden tilaan. Kuningatar Jeanne oli viimeisillään raskaana, ja hän synnytti tyttären 1. huhtikuuta 1328. Oli järjestettävä sijaishallitsija, ja Pariisiin kokoontuneet valtakunnan paronit valitsivat edesmenneen serkun Charles de Valoisin pojan Filip de Valoisin.

Kaarle IV haudattiin perinteisen menoin Saint-Denis’n basilikaan, jossa hänen edeltäjänsäkin lepäävät. Louvren kokoelmassa on säilynyt Kaarle IV Kauniin ja Jeanne d’Evreux’in hautamuistomerkki.

Olipa kysymyksessä sitten temppeliherrojen suurmestarin Jacques de Molayn suorittama Filip IV:n kiroaminen tai vain tavallisten yhteensattumien summa, niin Kaarle IV:n kauniin jälkeen esille tuli kysymys: Kuka Ranskaa hallitsee? Tämä kysymys askarrutti yhteiskuntaa jo ennen kuin Jeanne d’Evreux oli synnyttänyt tyttären edesmenneelle kuninkaalle. Hallitsijan kruunusta kilpailivat (tummennettuina):

                                    Philippe III le Hardi †1285
                           _____________________|________________________                     
                           |                                             |
                   Isabelle d'Aragon †1271                        Marie de Brabant †1322
               ____________|______________________                  _____|________
               |                                  |                |             | 
   Philippe IV le Bel †1314        Charles de Valois †1328   Marguerite   Louis d'Évreux †1319
     __________|_____________________             |            †1318             |
    |          |          |         |             |                              |
 Louis X  Philippe V  Isabelle  Charles IV   Philippe de            Philippe III      
  †1316     †1322         |        †1328       Valois               de Navarre
  __|_____                |                                                   
  |       |               |
Jeanne Jean I        Edvard III
       †1316        

• Evreux’n kreivi Philippe, joka oli myös Navarran kuningas. Hän oli Filip III Rohkean pojanpoika ja siten Filip IV oli hänen setänsä, ja kuollut Kaarle IV hänen serkkunsa. Philippe oli avioitunut serkkunsa Ludvig X:n tyttären Jeannen kanssa ja saanut avioliiton myötä Navarran kuninkaan tittelin. Jeanne oli aikoinaan syrjäytetty Ranskan vallanperimyksestä syynä epäily hänen mahdollisesta syntymisestään avioliiton tuotoksena, olihan hänen äitinsä ollut osallisena myös ns. Neslen tornin tapahtumiin. 1360-luvulla käyttöön otettu Saalilainen laki kuitenkin poisti lopullisesti Philippe Evreux’n mahdollisuudet vallanperimykseen.

• Englannin Edvard III oli Edvard II:n ja Ranskan Isabellen poika. Isalbelle oli itse Filip IV Kauniin tytär. Edvard III perusteli vaatimuksiaan sillä, että hän oli edesmenneen kuninkaan läheisin miespuolinen sukulainen, tosin äitinsä Isabellen kautta. Ranskan paronit osoittivat melkoista patriotismia, sillä he kieltäytyivät valitsemasta englantilaista hallitsijaa, vaikka koko Englannin aristokratia oli kielellisesti ja kulttuuriltaan ranskalaista. Sitä se oli ollut jo Vilhelm Valloittajan ajoista lähtien.

• Philippe Valoisin kreivi, joka oli Filip III:n pojan Valoisin kreivin Charlesin vanhin lapsi ja edesmenneiden kuninkaiden serkku. Seuraten isänsä jalanjälkiä Philippe oli merkittävien läänitysruhtinaiden johtaja ja tietenkin Ranskan pääri. Hänet oli nimetty heti Kaarle IV:n kuoleman jälkeen sijaishallitsijaksi ja siksi hänellä oli etulyöntiasema kilpailussa Ranskan kruunusta.

Kaarle IV:een päättyy ns. suoran Kapetingien dynastian historia. Hän on siis sukunsa viimeinen. Valta siirtyi hänen serkulleen, josta tuli kuningas Filip VI. Samalla hän sai kuolemallaan aikaiseksi lopullisen syyn satavuotiselle sodalle, joka tosin juontaa alkunsa jo paljon varhaisemmista vaiheista.

• Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l’Histoire, 1997.
• Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
• Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
• Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.

1. ↑ ^{a b c d} Charles IV | Holy Roman Emperor, Capetian Dynasty, Reformer | Britannica www.britannica.com. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)